Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso on kanssani säälistä
24.04.2018 |
Vaistoan sen. Minulla on sairaus. Puolison kaikki huomionti loppunut minua kohtaan, läheisyys, puhuminen yms.
Ilmeisesti odottaa minun ehdottavan eroa.
Tunnen olevani aivan puun ja kuoren välissä.
Onko muita, jotka selvästi ovat vaistonneet ,että toinen ei halua enää jatkaa, mutta ei sano sitä? miten lopulta on käynyt?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä välillä ajattelen olevani puolison kanssa säälistä.
Mutta sitten tulee taas parempi hetki ja muistan, miksi häntä rakastan ja sillä jaksaa taas seuraavan huonon hetken yli.
No ri kai nyt kukaan säälistä kenenkään kanssa ole.
Mitäpä jos puhuisit sille sun puolisolle. Olisi varmaan helpompaa kun kysellä täältä?
Minkälaisissa suhteissa ihmiset oikein ovat 😳
Vierailija kirjoitti:
No ri kai nyt kukaan säälistä kenenkään kanssa ole.
Mitäpä jos puhuisit sille sun puolisolle. Olisi varmaan helpompaa kun kysellä täältä?Minkälaisissa suhteissa ihmiset oikein ovat 😳
No, pitkä suhde ja lapsia. Olen kysynyt, en saa mitään vastausta. Puolisoa ei selvästikkään kiinosta minussa enää mikään, mutta ei sano myöskään haluavansa erota.
Ei puhu, ei huomaa, ei lähentele, ei ehdota mitään.
Siksi kysyin täältä, jos joku on ollut samassa tilanteessa:-\
Minulla on arkea vaikeuttava ja rasittava sairaus.
Siksi kysyin tääl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai skitsofreniavai bipo taimuunspääsairaus? Paranoidinwn mustasukkaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuvittelet, että miehesi ajattelisi sinua eikä itseään? Voihan teidän suhteenne olla miehen mielestä riittävän hyvä. Siis parempi kuin yksinhuoltajuus tai etävanhemmuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ri kai nyt kukaan säälistä kenenkään kanssa ole.
Mitäpä jos puhuisit sille sun puolisolle. Olisi varmaan helpompaa kun kysellä täältä?Minkälaisissa suhteissa ihmiset oikein ovat 😳
No, pitkä suhde ja lapsia. Olen kysynyt, en saa mitään vastausta. Puolisoa ei selvästikkään kiinosta minussa enää mikään, mutta ei sano myöskään haluavansa erota.
Ei puhu, ei huomaa, ei lähentele, ei ehdota mitään.
Siksi kysyin täältä, jos joku on ollut samassa tilanteessa:-\
Minulla on arkea vaikeuttava ja rasittava sairaus.
Siksi kysyin tääl
Meillä sama, tosin mulla ei ole mitään ihmesairautta, säälipil*ua saan joskus harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet, että miehesi ajattelisi sinua eikä itseään? Voihan teidän suhteenne olla miehen mielestä riittävän hyvä. Siis parempi kuin yksinhuoltajuus tai etävanhemmuus.
No, onko järkevää vain lasten takia olla suhteessa , jossa ei enää halua omaa puolisoa ja rakastaa lähinnä kaverina?
Johtaa varmaan pettämiseen jossain vaiheessa.
Minulle olisi helpotus, jos puoliso sanoisi suoraan mitä tuntee minua kohtaan, eikä suojelisi tunteitani ja olisi vain hiljaa.
Tämä on siis itselle todella vaikeaa kun toinen ei sano missä mennään ja vaikenee kun kysyy.
Pitkässä suhteessa on aina parempia ja huonompia aikoja. Joskus saattaa olla rankka elämänvaihe esim vaikka just puolison sairauden vuoksi. Ei se silti tarkoita että pitäisi heti ruveta eroa miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä suhteessa on aina parempia ja huonompia aikoja. Joskus saattaa olla rankka elämänvaihe esim vaikka just puolison sairauden vuoksi. Ei se silti tarkoita että pitäisi heti ruveta eroa miettimään.
Näin. Sinnittelyjaksot kestävät joskus vuosiakin. Vähästä ei kannata luovuttaa. Minut aikanaan auttoi yhden vaikean vaiheen yli se, kun kysyin itseltäni, haluanko todella elää loppuelämäni erillään puolisostani? Pinnallinen vastaukseni oli jotakin sen suuntaista kuin ihan sama (olin niin uupunut siinä tilanteessa). Mutta kun pengoin sisintäni riittävän pitkään ymmärsin, etten kuitenkaan halua menettää häntä. Siitä alkoi meidän parisuhteemme elpyminen.
Naimisissa liki 40 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet, että miehesi ajattelisi sinua eikä itseään? Voihan teidän suhteenne olla miehen mielestä riittävän hyvä. Siis parempi kuin yksinhuoltajuus tai etävanhemmuus.
No, onko järkevää vain lasten takia olla suhteessa , jossa ei enää halua omaa puolisoa ja rakastaa lähinnä kaverina?
Johtaa varmaan pettämiseen jossain vaiheessa.
Minulle olisi helpotus, jos puoliso sanoisi suoraan mitä tuntee minua kohtaan, eikä suojelisi tunteitani ja olisi vain hiljaa.
Tämä on siis itselle todella vaikeaa kun toinen ei sano missä mennään ja vaikenee kun kysyy.
Miehen kannalta yleensä on, jos mies haluaa olla lastensa elämässä joka päivä eikä joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet, että miehesi ajattelisi sinua eikä itseään? Voihan teidän suhteenne olla miehen mielestä riittävän hyvä. Siis parempi kuin yksinhuoltajuus tai etävanhemmuus.
No, onko järkevää vain lasten takia olla suhteessa , jossa ei enää halua omaa puolisoa ja rakastaa lähinnä kaverina?
Johtaa varmaan pettämiseen jossain vaiheessa.
Minulle olisi helpotus, jos puoliso sanoisi suoraan mitä tuntee minua kohtaan, eikä suojelisi tunteitani ja olisi vain hiljaa.
Tämä on siis itselle todella vaikeaa kun toinen ei sano missä mennään ja vaikenee kun kysyy.Miehen kannalta yleensä on, jos mies haluaa olla lastensa elämässä joka päivä eikä joka toinen viikko.
Itseasiassa luulen, että mieheni lähinnä haluaisi nimenomaan eroon tästä perhe-elämästä ja saisi sitten omaa aikaa ja jonkun toisen naisen itselleen. Mutta ei tosiaan säälistä minua ja vaikeuksiani kohtaan uskalla sitä myöntää vaan on hiljaa ja ottaa henkistä etäisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Up