”En halua ainakaan mitään lääkkeitä synnytyksessä”

Mulla on kääntynyt mieli pelkosektiosta. Ennen halusin aina sektion ja olin varma, että sektiolla synnytän jos lapsia joskus tulee. Sen jälkeen olen alkanut opiskelemaan alaa ja valaistunut siitä, miten valtavia asioita kaikki kirurgiset toimenpiteet ovat. Nyt olenkin sitä mieltä, etten missään nimessä synnytä sektiolla ellei se olisi viimeinen ja parhain vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kääntynyt mieli pelkosektiosta. Ennen halusin aina sektion ja olin varma, että sektiolla synnytän jos lapsia joskus tulee. Sen jälkeen olen alkanut opiskelemaan alaa ja valaistunut siitä, miten valtavia asioita kaikki kirurgiset toimenpiteet ovat. Nyt olenkin sitä mieltä, etten missään nimessä synnytä sektiolla ellei se olisi viimeinen ja parhain vaihtoehto.

Lisään vielä, että se on jännä asia miten oma ala valaisee itseä. Tupakoinninkin lopetin opintojeni ansiosta ja nyt jo pari vuotta savuttomia vuosia takana.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.

Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.

Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.

Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂

No mulle se antotapa eli epiduraali oli nimenomaan se mistä kieltäydyin. En halua neuloja selkääni. Fentanyyliä olisi saanut kyllä muussakin muodossa, sairaalassani oli menossa lääketutkimus, jossa fentanyyliä olisi annettu pillereinä. En osallistunut siihenkään, koska vauvaan kohdistuvat haitat epäilyttivät.

No kyllähän se pistää hieman hymyilyttämään, jos menee ensimmäiseen synnytykseen niin varmoin aattein etukäteiskulusta. Varmat mielipiteet ettei ainkaan sitä ja tätä ja teen niin ja näin.

Parempi olisi mennä vain avoimin mielin ja ottaa vastaan se mitä tulee ja mennä sen mukaan. Ei tule sitten jälkikäteen morkkista juuri esim siitä, että on ottanut epiduraalin vaikka niin vannoi ettei ota. Jokainen synnytys on kuitenkin omanlaisensa ja kaikkea saattaa tulla eteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, miksi ei saisi harmittaa? Nykypäivänä epiduraalin jne. haittavaikutuksistakin ollaan enemmän perillä. Muistan kun itse sanoin joillekin aikovani synnyttää ns. luomuna. Sain just vähättelyä osakseni. Itseni tunsin ja luomuna synnytin. Ystävä halusi myös välttää lääkkeitä viimeiseen asti. Kyllä mä ymmärrän harmituksen kun synnytyksestä jäikin traumat.

Ei sillä ole mitään haittavaikutuksia, kuvitteletko, että jos olisi, sitä annettaisiin käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja mä olin varautunut ottamaan kaiken mitä annetaan, en saanut mitään! No ilokaasua sain ihan loppuvaiheessa, kun ponnistusvaihe oli jo yli puolenvälin. Saanko minä olla traumatisoitunut?

Että ei siihenkään kannata tuudittautua, että kaikki se lääkitys, jonka on ajatellut ottavansa, ehditään/voidaan antaa. Silloin kannattaa kuitenkin lohduttautua sillä, että jos kivunlievitystä ei tule, kyseessä on yleensä nopea synnytys, jolloin tuskissa ei kuitenkaan tarvitse kärvistellä päivätolkulla, ja usein vauvan happitilanne on tällaisissa synnytyksissä hyvä, eli synnytys on vauvan kannalta parempi. Näin kertoi mulle kätilö jälkikäteen (lohduttaakseen, varmaankin).

Kunhan hengissä selviää (vauva+äiti), niin sillä hyvä.

Tän takia mä synnytin Naistenklinikalla ja toisella kerralla Kättärillä. Eli siis HELSINGISSÄ. Ainoassa sivistylässä mitä tulee ajoissa tulevaan ja kunnolliseen kivunlievitykseen. Tai no itsekin olin niistä ajoissa hereillä, että en antanut odotuttaa, milloin todella tartten jotain vaan kaikkea vaan ennakkoon.

Itse ajattelin että pärjäisin pelkällä pudendaalilla ja saisin olla avautumisvaiheen altaassa. En kerennykkään altaaseen ku olin 7cm auki sairaalaan tullessa, joten oli ”pakko” ottaa epiduraali. Enkä kadu hetkeekään. Oli täydellinen, kivuton ja nopea synnytys. Ponnistaessa laitto vielä kätilö pudendaalia useampaan kohtaan ja se oli aikamoinen taivas kun ei ompelu tuntunu yhtään ja sai sen ekan illan olla ilman kipuja vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, miksi ei saisi harmittaa? Nykypäivänä epiduraalin jne. haittavaikutuksistakin ollaan enemmän perillä. Muistan kun itse sanoin joillekin aikovani synnyttää ns. luomuna. Sain just vähättelyä osakseni. Itseni tunsin ja luomuna synnytin. Ystävä halusi myös välttää lääkkeitä viimeiseen asti. Kyllä mä ymmärrän harmituksen kun synnytyksestä jäikin traumat.

Ei sillä ole mitään haittavaikutuksia, kuvitteletko, että jos olisi, sitä annettaisiin käyttää?

Totta kai kaikilla lääkkeillä on mahdollisia haittavaikutuksia. Mutta on niillä mahdollisia hyötyjäkin.

Synnytin 25-vuotiaana esikoiseni 10 vuotta sitten. Olin päättänyt että otan tietenkin kaiken mahdollisen kivunlievityksen enkä pahemmin synnytystä stressaillut. Kun pari kk ennen synnytystä käytiin tutustumassa sairaalaan, sattui samaan tutustumisporukkaan tällainen luomusynnyttäjä, joka ensimmäisenä teki tiettäväksi että ei sitten halua kivunlievitystä. Hän oli siis päälle 40-v ensisynnyttäjä. Ihan uskomatonta itsensä korottamisshowta veti siellä koko tutustumiskäynnin ja kuinka ollakkaan satuimmekin laitokselle synnyttämään samaan aikaan. Synnytin lastani 14 tuntia mikä oli rankkaa mutta kiitos kivunlievityksen lähestulkoon kivutonta. Törmäsin tähän luomusynnyttäjään ruokalassa ja huonetoverini kertoi että edellispäivänä tämä nainen oli ilmoittanut että ei enää jaksa, tämä äitiys on liian rankkaa. Oli puolivälissä synnytystä tullut toisiin aatoksiin kivunlievityksestä ja vaatinut sitä, mutta se olikin ollut liian myöhäistä. Oli sitten ollut melkoisen kivulias synnytys, ja ilmeisen rankka koska jos laitoksella tuntuu jo siltä ettei selviä äitiydestä, voi olla melkoisia haasteita myöhemmin.

Nyt odotan toista lasta, ja aivan taatusti otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen, koska en näe mitään järkeä kärsiä kun hommasta voi tehdä helpompaa ja kivuttomampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin että pärjäisin pelkällä pudendaalilla ja saisin olla avautumisvaiheen altaassa. En kerennykkään altaaseen ku olin 7cm auki sairaalaan tullessa, joten oli ”pakko” ottaa epiduraali. Enkä kadu hetkeekään. Oli täydellinen, kivuton ja nopea synnytys. Ponnistaessa laitto vielä kätilö pudendaalia useampaan kohtaan ja se oli aikamoinen taivas kun ei ompelu tuntunu yhtään ja sai sen ekan illan olla ilman kipuja vauvan kanssa.

Oletkohan ymmärtänyt jotain väärin. Ei 7 cm kohdalla tule mitään epiduraalipakkoa. Altaassa voi olla myös ne avautumisen viimeiset sentit, ja synnytyksen etenemisen kannalta se on jopa parempi ratkaisu kuin tuossa vaiheessa annettu epiduraali.

Altaan täyttymistä voi tietysti joutua odottamaan, mutta niin epiduraaliakin.

T. Kolmesti synnyttänyt ja kaksi kertaa altaaseen ehtinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin että pärjäisin pelkällä pudendaalilla ja saisin olla avautumisvaiheen altaassa. En kerennykkään altaaseen ku olin 7cm auki sairaalaan tullessa, joten oli ”pakko” ottaa epiduraali. Enkä kadu hetkeekään. Oli täydellinen, kivuton ja nopea synnytys. Ponnistaessa laitto vielä kätilö pudendaalia useampaan kohtaan ja se oli aikamoinen taivas kun ei ompelu tuntunu yhtään ja sai sen ekan illan olla ilman kipuja vauvan kanssa.

Oletkohan ymmärtänyt jotain väärin. Ei 7 cm kohdalla tule mitään epiduraalipakkoa. Altaassa voi olla myös ne avautumisen viimeiset sentit, ja synnytyksen etenemisen kannalta se on jopa parempi ratkaisu kuin tuossa vaiheessa annettu epiduraali.

Altaan täyttymistä voi tietysti joutua odottamaan, mutta niin epiduraaliakin.

T. Kolmesti synnyttänyt ja kaksi kertaa altaaseen ehtinyt.

Jos se epiduraali oli ainoa kivunlievitys tuohon kohtaan ni aika "pakko" se on. Ja se päästääkö kätilö altaaseen riippuu myös siitä onko vedet menneet ja esim kuinka nopeasti oot avautunut jne.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.

Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.

Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.

Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂

Pelkkää fentanyyliäkö vain? Ei mitään puudutetta? Jos nyt kerran puhutaan asioista niiden oikealla nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, miksi ei saisi harmittaa? Nykypäivänä epiduraalin jne. haittavaikutuksistakin ollaan enemmän perillä. Muistan kun itse sanoin joillekin aikovani synnyttää ns. luomuna. Sain just vähättelyä osakseni. Itseni tunsin ja luomuna synnytin. Ystävä halusi myös välttää lääkkeitä viimeiseen asti. Kyllä mä ymmärrän harmituksen kun synnytyksestä jäikin traumat.

Ei sillä ole mitään haittavaikutuksia, kuvitteletko, että jos olisi, sitä annettaisiin käyttää?

Ai että kylmää tällaiset 😨 Ei haittavaikutuksia? Paitsi synnyttäjän verenpaineen lasku, synnytyksen pitkittyminen tai pysähtyminen (jos liikkuminen ja ponnistussuunnan tunnistaminen vaikeutuu), toimenpidesynnytyksen ja sektion riskin kasvu, vauvan vähemmän virkeä synnyttyään jne.

Kovalla kivullakin on haittansa, kuten se synnytyksen pitkittyminen, synnytystrauma, vaikeudet kiintyä vauvaan ja niin pois päin eli kivunhoidolle on paikkansa. Mutta ai että kylmää tämä asenne että synnytykseen mennään kuin irtokarkkihyllylle että mitähän kivaa ottais, eihän niistä ole haittaa.

Siksi minusta tämä on tervetullut trendi että myös niistä haittapuolista ja lääkkeettömistä vaihtoehdoista PUHUTAAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin että pärjäisin pelkällä pudendaalilla ja saisin olla avautumisvaiheen altaassa. En kerennykkään altaaseen ku olin 7cm auki sairaalaan tullessa, joten oli ”pakko” ottaa epiduraali. Enkä kadu hetkeekään. Oli täydellinen, kivuton ja nopea synnytys. Ponnistaessa laitto vielä kätilö pudendaalia useampaan kohtaan ja se oli aikamoinen taivas kun ei ompelu tuntunu yhtään ja sai sen ekan illan olla ilman kipuja vauvan kanssa.

Oletkohan ymmärtänyt jotain väärin. Ei 7 cm kohdalla tule mitään epiduraalipakkoa. Altaassa voi olla myös ne avautumisen viimeiset sentit, ja synnytyksen etenemisen kannalta se on jopa parempi ratkaisu kuin tuossa vaiheessa annettu epiduraali.

Altaan täyttymistä voi tietysti joutua odottamaan, mutta niin epiduraaliakin.

T. Kolmesti synnyttänyt ja kaksi kertaa altaaseen ehtinyt.

Jos se epiduraali oli ainoa kivunlievitys tuohon kohtaan ni aika "pakko" se on. Ja se päästääkö kätilö altaaseen riippuu myös siitä onko vedet menneet ja esim kuinka nopeasti oot avautunut jne.

Toki kaikki riippuu kaikesta. Mutta noin yleisesti ottaen epiduraalille on normaalisti etenevässä synnytyksessä enemmän mahdollisia esteitä kuin altaalle. Seitsemän sentin jälkeen sitä ei suositella, kun taas ammeeseen voi mennä aika lailla kalkkiviivoilla, varsinkin jos on lupa synnyttää sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.

Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.

Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.

Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂

Pelkkää fentanyyliäkö vain? Ei mitään puudutetta? Jos nyt kerran puhutaan asioista niiden oikealla nimellä.

Toki. En pitänyt tarpeellisena kertoa koko repertuaaria.

Tuolla halusin kiinnittää huomion siihen, että mielestäni synnyttäjiä ”huijataan” kun tuolla termien käytöllä väistetään lääkeaineista puhuminen.

Sillä ylläpidetään tietämättömyyttä ja sitä, että yleinen mielipide pysyy tarkoituksenmukaistakin kipulääkitystä vastustavana.

Just eilen tuli telkkarista joku sairaaladraama, missä nelivitonen hippiäiti halusi synnyttää lääkkeettä keinussa Van Morrisonin soidessa taustalla, ja lääkäri kettuili sille ihan kympillä. Käänsin kanavaa joten en tiedä, miten synnytys eteni, mutta veikkaisin että nainen joutui hätäsektioon ja lopussa kyynelehti itsekkyyttään ja elämyshakuisuuttaan ja kiitteli törkeästi käyttäytynyttä lääkäriä.

Sen sijaan ne synnyttäjät, jotka vaativat kokovartalopuudutuksen kaikilla herkuilla eivät tietenkään ajattele itseään, eivätkä draaman lakien mukaan tule rangaistuiksi...

Raamatun "kivulla sinun pitää synnyttämän" -ajattelu on heittänyt ihan häränpyllyä. Nykyään se on "älä vain kuvittele selviytyväsi ilman epiduraalia, tai luoja rankaisee".

Vierailija kirjoitti:

No, mitä haittaa siitä muka sitten on, jos ajattelee ettei halua lääkkeitä, mutta sitten tositilanteessa ottaakin? Ei minusta yhtään mitään. Ei sitä nyt kukaan vuosikausia varmasti vatvo, että voi voi kun meni synnytys ihan pilalle kun sittenkin täytyi ottaa puudutus...

Itse menin synnyttämään molemmat kerrat ajatuksella, että ei lääkkeitä ja mahdollisimman vähän toimenpiteitä muutenkin. Ja pidin kiinni ajattelustani, mutta ekalla kertaa kätilö teki sen kyllä jumalattoman vaikeaksi kun koko ajan hössötti ja valitti siitä etten ota edes ilokaasua. Ja jatkuvasti muistutti että jos nyt et  ota sitä epiduraalia ei ehditä laittaa ja sitten on helvetti irti, turha sitten huutaa ja kiljua. Olisi antanut vaan rauhassa synnyttää ilman sitä kivunlievityksen tuputtamista.

Kätilöllä oli varmasti kokemusta, miten siinä usein käy kun joku "urheasti" haluaa olla ilman kivunlievitystä. Voihan tuo vaikuttaa synnytyksen sujuvuuteen ja turvallisuuteenkin, jos äiti niin tuskainen, ettei mitään kuule, näe eikä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.

Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.

Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.

Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂

Pelkkää fentanyyliäkö vain? Ei mitään puudutetta? Jos nyt kerran puhutaan asioista niiden oikealla nimellä.

Toki. En pitänyt tarpeellisena kertoa koko repertuaaria.

Tuolla halusin kiinnittää huomion siihen, että mielestäni synnyttäjiä ”huijataan” kun tuolla termien käytöllä väistetään lääkeaineista puhuminen.

Sillä ylläpidetään tietämättömyyttä ja sitä, että yleinen mielipide pysyy tarkoituksenmukaistakin kipulääkitystä vastustavana.

Minun nähdäkseni asia on juuri päinvastoin. Niin kauan kuin puhutaan vain miten "epiduraali on niin hyvä ja nopeuttaa synnytystäkin", se pysyy normina. Sitten kun aletaan miettiä, mitä sinne selkään ja suoneen menee, saattaa yllättäen tulla mieleen, että tämähän on aika kovaa kamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja mä olin varautunut ottamaan kaiken mitä annetaan, en saanut mitään! No ilokaasua sain ihan loppuvaiheessa, kun ponnistusvaihe oli jo yli puolenvälin. Saanko minä olla traumatisoitunut?

Että ei siihenkään kannata tuudittautua, että kaikki se lääkitys, jonka on ajatellut ottavansa, ehditään/voidaan antaa. Silloin kannattaa kuitenkin lohduttautua sillä, että jos kivunlievitystä ei tule, kyseessä on yleensä nopea synnytys, jolloin tuskissa ei kuitenkaan tarvitse kärvistellä päivätolkulla, ja usein vauvan happitilanne on tällaisissa synnytyksissä hyvä, eli synnytys on vauvan kannalta parempi. Näin kertoi mulle kätilö jälkikäteen (lohduttaakseen, varmaankin).

Kunhan hengissä selviää (vauva+äiti), niin sillä hyvä.

Tän takia mä synnytin Naistenklinikalla ja toisella kerralla Kättärillä. Eli siis HELSINGISSÄ. Ainoassa sivistylässä mitä tulee ajoissa tulevaan ja kunnolliseen kivunlievitykseen. Tai no itsekin olin niistä ajoissa hereillä, että en antanut odotuttaa, milloin todella tartten jotain vaan kaikkea vaan ennakkoon.

Joo, niin mäkin synnytin Helsingissä, mutta silti kävi näin, vaikka niin vakuutettiin, että ensisynnyttäjät ehtivät kyllä aina saada epiduraalin. Ja todellakin vaadin itse, mutta ensin oli liian aikaista ja sitten liian myöhäistä (olin kotona välissä). Mutta täytyy sanoa, että synnytyksen jälkeen hoito oli ihan superhyvää, ei todellakaan laitettu tikkejä ilman puudutusta tms mitä on muualta saanut kuulla. Ja kätilöt olivat hyvin empaattisia lapsivuodeosastolla, kun näkivät mun synnytyskertomuksen.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se pistää hieman hymyilyttämään, jos menee ensimmäiseen synnytykseen niin varmoin aattein etukäteiskulusta. Varmat mielipiteet ettei ainkaan sitä ja tätä ja teen niin ja näin.

Parempi olisi mennä vain avoimin mielin ja ottaa vastaan se mitä tulee ja mennä sen mukaan. Ei tule sitten jälkikäteen morkkista juuri esim siitä, että on ottanut epiduraalin vaikka niin vannoi ettei ota. Jokainen synnytys on kuitenkin omanlaisensa ja kaikkea saattaa tulla eteen.

Tämä juuri. Ei ole mitään vikaa suunnitella luomusynnytystä, mutta ei myöskään kannata pitää sitä onnistuneen synnytyksen kriteerinä. Mun mielestä onnistunut synnytys on sellainen, jonka jälkeen lapsi ja äiti ovat hengissä ja ehjinä (tai paikattavissa), ja kumpikaan ei ole kovin traumatisoitunut. Ihan sama millä keinoin tähän päädyttiin.