Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”En halua ainakaan mitään lääkkeitä synnytyksessä”
23.04.2018 |
Näin on sanonut jo neljä sukulais/ystäväpiiriin kuuluvaa odottajaa, jotka ovat omaksuneet nykyisen trendin. Sanovat, että eivät missään nimessä halua lääkkeitä vaan synnyttävät ”luonnollisesti”. Todellisuudessa se mitä tiedän heistä on se, että kipukynnys ei ole mitenkään erityisen korkea. Tietysti hymyilin ja kannustin, en ruvennut dissaamaan toisten ajatuksia. Jokaikinen noista tarvitsi kuitenkin lopulta kivunlievitystä, osa useampiakin erilaisia. Kahden tiedän nyt olevan pettynyt synnytyskokemukseen, koska se ei ollut sitä mitä ajatteli ja olen kuullut harmistusta mm siitä kun ei pärjännyt ilman epiduraalia ja ei voinutkaan synnyttää luomuna altaaseen.
Ymmärrän että synnytyskipua on vaikea kuvitella, mutta eikö kannattaisi mennä avoimin mielin sinne. Kipu synnytyksessä on kuitenkin useimmilla voimakkaimpia kipukokemuksia.
Sääli, että tulee kaikenlaisia pettymyksiä tuommoisen asian suhteen. Tämmöistä trendiä ei ollut 10-15 V sitten.
Kommentit (46)
No, mitä haittaa siitä muka sitten on, jos ajattelee ettei halua lääkkeitä, mutta sitten tositilanteessa ottaakin? Ei minusta yhtään mitään. Ei sitä nyt kukaan vuosikausia varmasti vatvo, että voi voi kun meni synnytys ihan pilalle kun sittenkin täytyi ottaa puudutus...
Itse menin synnyttämään molemmat kerrat ajatuksella, että ei lääkkeitä ja mahdollisimman vähän toimenpiteitä muutenkin. Ja pidin kiinni ajattelustani, mutta ekalla kertaa kätilö teki sen kyllä jumalattoman vaikeaksi kun koko ajan hössötti ja valitti siitä etten ota edes ilokaasua. Ja jatkuvasti muistutti että jos nyt et ota sitä epiduraalia ei ehditä laittaa ja sitten on helvetti irti, turha sitten huutaa ja kiljua. Olisi antanut vaan rauhassa synnyttää ilman sitä kivunlievityksen tuputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun mielipide on, että kovin tiukkoja ihanteita ei kannattaisi kehittää, jos ei tiedä millaista synnyttäminen on. Sanoin, että miksi ei voisi mennä avoimin mielin. Jos julistaa jo etukäteen painokkaasti että ”’minä en halua mitään lääkkeitä, vaan olen altaassa” ja todellisuudessa on jo ihan rikki ensimmäisten senttien kohdalla ja tarvitsee puudutuksia kohdunkaulaan, selkäydintilaan ja ilokaasut päälle, niin jää TURHA pettymys itseensä. Ap
No mulla oli ainakin se, etten halunnut kuunnella tai kuulla mitään ohjeistuksia etukäteen paitsi synnytysvalmennuksessa, jotta voin pitää pääni puhtaana ja noudattaa omia vaistojani. Moni yritti kertoa miten ajattele sitä ja ajattele tätä ja mä olin vain suoraan melkein tylysti että pää kiinni sitten, mua ei kiinnosta etten ala haihattelemaan mitään tai uskomaan kenenkään uhkakuvia.
Olin varautunut siihen, että se voi mennä aivan metsään ja taas siihen ettei mene. Yllättävää kyllä mun synnytys kesti yhdeksän tuntia, joista 20 minuuttia oli ponnistusvaihe ja kävelin kaksi tuntia myöhemmin vauva rattaissa osastolle yhtenä kappaleena. Olin ollut varma, että kuolen siihen kipuun, niin en edes tajunnut milloin synnytys alkaa ja avaavimmat supistukset olivat kaikkein kivuttomimmat.
Ne, jotka synnytyksestä eniten pitivät meteliä ja odottivat miten se tulee etenemään, joutuivat pettymään. Yksi joutui sektioon ja toinen repesi pahasti. Itselläni ei ollut mitään, koska en ollut ladannut mitään muita odotuksia tapahtumaan kuin että isä leikkaa napanuoran ja me kaksi säilytään hengissä. Kaikki muu on vain tilanteeseen kuuluvaa.
Vierailija kirjoitti:
No, mitä haittaa siitä muka sitten on, jos ajattelee ettei halua lääkkeitä, mutta sitten tositilanteessa ottaakin? Ei minusta yhtään mitään. Ei sitä nyt kukaan vuosikausia varmasti vatvo, että voi voi kun meni synnytys ihan pilalle kun sittenkin täytyi ottaa puudutus...
Itse menin synnyttämään molemmat kerrat ajatuksella, että ei lääkkeitä ja mahdollisimman vähän toimenpiteitä muutenkin. Ja pidin kiinni ajattelustani, mutta ekalla kertaa kätilö teki sen kyllä jumalattoman vaikeaksi kun koko ajan hössötti ja valitti siitä etten ota edes ilokaasua. Ja jatkuvasti muistutti että jos nyt et ota sitä epiduraalia ei ehditä laittaa ja sitten on helvetti irti, turha sitten huutaa ja kiljua. Olisi antanut vaan rauhassa synnyttää ilman sitä kivunlievityksen tuputtamista.
Sulla oli harvinaisen rasauttava kätilö. :(
Miehenä olen niitä synnytyksiä katsonut lähinnä vierestä. Ihan muuten tarpeeksi rankkaa sekin. Se oli muistaakseni villi pohjola sarjassa missä tohtori tiivisti mitä naiset tarvii synnytykseen, epiduraalin.
Muistan miten nainen veti ilokaasua ja väitti että se riittää. Meni jokunen tunti niin huusi että antakaa mitä tahansa. Niin tuskainen naama että tunsin pahoinvointia. Syyllinenhän minä siihen olin. En tiedä miksi mutta kuitenkin tehtiin lisää lapsia.
Vinkki miehille, siinä avautumisvaiheessa ei kannata katsoa sinne. Aivan hirveä virhe. Sitten kun saa sen verisen/limaisen huutavan käsiin niin on kuin mailma pysähtyisi. Mitä vain puolesta, vaikka oma henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.
Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
On se sitten mukavaa olla viisaampi kuin muut. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mitä haittaa siitä muka sitten on, jos ajattelee ettei halua lääkkeitä, mutta sitten tositilanteessa ottaakin? Ei minusta yhtään mitään. Ei sitä nyt kukaan vuosikausia varmasti vatvo, että voi voi kun meni synnytys ihan pilalle kun sittenkin täytyi ottaa puudutus...
Itse menin synnyttämään molemmat kerrat ajatuksella, että ei lääkkeitä ja mahdollisimman vähän toimenpiteitä muutenkin. Ja pidin kiinni ajattelustani, mutta ekalla kertaa kätilö teki sen kyllä jumalattoman vaikeaksi kun koko ajan hössötti ja valitti siitä etten ota edes ilokaasua. Ja jatkuvasti muistutti että jos nyt et ota sitä epiduraalia ei ehditä laittaa ja sitten on helvetti irti, turha sitten huutaa ja kiljua. Olisi antanut vaan rauhassa synnyttää ilman sitä kivunlievityksen tuputtamista.
Siksi sitä tuputetaan ettei myöhemmin itketä ja tehdä itsestä marttyyriä kun "ei se kätilö suostunu mulle epiduraalia antamaan" vaikka sitä on tarjottu ja ei annettu sitten kun aivan liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
Onko tässä keskustelussa olennaista tietää, että vaikuttava aine on vaikka bupivakaiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olin ajatellut etukäteen että haluan epiduraalipuudutuksen. Sitä ei kuitenkaan voitu käyttää, koska synnytys oli pakko käynnistää, olin oksitosiinitipassa kaksi päivää ja pelättiin että homma pysähtyy jos liikaa puudutetaan. Kohdunkaulan puudutteen auttoi tunnin, viimeiset kolme tuntia teki tiukkaa.
Rasittavinta taisi kuitenkin olla hirveä jano. Projektin viimeisenä päivänä päätettiin että illalla tehdään sektio jos ei muuten onnistu. Olin kyllä sokeriliuostipassa mutta se ei paljon mieltä lämmittänyt. Ponnistusvaiheen ajan haaveilin kylmistä drinkeistä. Kätilöt lupasivat limsaa, kunhan lapsi saadaan ensin pihalle 😁
Vitsi mitenmiten ihanasti kirjoitettu. Silmäkulma kostui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen niitä synnytyksiä katsonut lähinnä vierestä. Ihan muuten tarpeeksi rankkaa sekin. Se oli muistaakseni villi pohjola sarjassa missä tohtori tiivisti mitä naiset tarvii synnytykseen, epiduraalin.
Muistan miten nainen veti ilokaasua ja väitti että se riittää. Meni jokunen tunti niin huusi että antakaa mitä tahansa. Niin tuskainen naama että tunsin pahoinvointia. Syyllinenhän minä siihen olin. En tiedä miksi mutta kuitenkin tehtiin lisää lapsia.
Vinkki miehille, siinä avautumisvaiheessa ei kannata katsoa sinne. Aivan hirveä virhe. Sitten kun saa sen verisen/limaisen huutavan käsiin niin on kuin mailma pysähtyisi. Mitä vain puolesta, vaikka oma henki.
Siis tämä, tämä oli ihanasti kirjoitettu. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
On se sitten mukavaa olla viisaampi kuin muut. 😊
Ei, sitä en todellakaan hakenut. Vaatii kyllä jo melkein halua lukea tuo väärin.
Mua haittaa vaikenemisen kulttuuri kipulääkkeiden käytöstä. Kiertoilmaukset. Tällä tavallaan melkein pimitetään tietoa. Ainakin yleinen tietämys pysyy olemattomana.
Kaikki ”vaarallinen” hyssytellään kuoliaaksi. Samasta syystä ei kerrota oikeita syitä sille, miksi vastasyntyneen keltaisuus pitää hoitaa. Ettei vaan kukaan pelästyisi -mentaliteetti.
(Ellei bilirubiinia saada ajoissa pois, neurologisia vaurioita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
Onko tässä keskustelussa olennaista tietää, että vaikuttava aine on vaikka bupivakaiini?
Kts 14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
Onko tässä keskustelussa olennaista tietää, että vaikuttava aine on vaikka bupivakaiini?
Onko siitä toisaalta jotain oikeaa hyötyä, että synnyttäjä tietää vähemmän faktoja?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
Suurin osa ei tiedä mitä sen epiduraalin kautta annetaan ja eipä sillä ole mitään väliä kun se toimii ja ei aiheuta ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hölmöä myös se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Pidetään yllä tätä hyssyttelyä ja jeesustelua kivunlievityksen ympärillä.
Epiduraali ja spinaali ovat antotapoja.
Minä tiedän, että tarvisin synnytyksessäni fentanyyliä kipuun. Mut monet muut ovat saaneet vain ”epiduraalin” tai ”spinaalin”.Eh... vähän sama, kuin sanois ”sain pillerin, se auttoi”... 😂
Suurin osa ei tiedä mitä sen epiduraalin kautta annetaan ja eipä sillä ole mitään väliä kun se toimii ja ei aiheuta ongelmia
Eikö sillä ole tosiaan väliä? Mihin meni se mielikuva aktiivisesta synnyttäjästä, joka tekee päätöksiä itse? Jos se mielikuva on alkuaankin pelkkää feikkiä, miksi se on rakennettu?
Mielestäni olisi hyvä puhua asioista realistisesti ja faktat oikein. Muu ei kunnioita synnyttäjiä.
Joo, ja mä olin varautunut ottamaan kaiken mitä annetaan, en saanut mitään! No ilokaasua sain ihan loppuvaiheessa, kun ponnistusvaihe oli jo yli puolenvälin. Saanko minä olla traumatisoitunut?
Että ei siihenkään kannata tuudittautua, että kaikki se lääkitys, jonka on ajatellut ottavansa, ehditään/voidaan antaa. Silloin kannattaa kuitenkin lohduttautua sillä, että jos kivunlievitystä ei tule, kyseessä on yleensä nopea synnytys, jolloin tuskissa ei kuitenkaan tarvitse kärvistellä päivätolkulla, ja usein vauvan happitilanne on tällaisissa synnytyksissä hyvä, eli synnytys on vauvan kannalta parempi. Näin kertoi mulle kätilö jälkikäteen (lohduttaakseen, varmaankin).
Kunhan hengissä selviää (vauva+äiti), niin sillä hyvä.
No minä olen nyt suht. Viimeisilläni ja en missään nimessä halua synnyttää luomuna enkä tiedä ketään joka haluaisi. Eli itse en tunne tällaista"trendiä" ollenkaan. 😂
Alue: Aihe vapaa
Niin no, miksi ei saisi harmittaa? Nykypäivänä epiduraalin jne. haittavaikutuksistakin ollaan enemmän perillä. Muistan kun itse sanoin joillekin aikovani synnyttää ns. luomuna. Sain just vähättelyä osakseni. Itseni tunsin ja luomuna synnytin. Ystävä halusi myös välttää lääkkeitä viimeiseen asti. Kyllä mä ymmärrän harmituksen kun synnytyksestä jäikin traumat.