Lue keskustelun säännöt.
Miksi minä hullu halusin iltatähden? Olen täysin loppu
23.04.2018 |
Nyt 17v poikani oli helppo vauva, teini-ikäkin meni ilman sen suurempia draamoja ja nyt on oikein fiksu nuori mies. Miksi, voi miksi en voinut tyytyä tähän vaan piti saada toinen lapsi, iltatähti ja pilata kaikki.
En todellakaan halua sanoa, että lapsi pilasi elämäni mutta niin vain kävi !
Tyttö oli tyytymätön, levoton vauva joka ei viihtynyt vaunuissa tai sitterissä vaan halusi aina vain olla sylissä, leppoisat vaunulenkit vaihtuivat taapertamiseen tuhiseva nyytti kipeillä olkapäillä tietäen, että nyt jos sen laskee alas niin huuto alkaa. Edes kahvia en saanut juotua rauhassa tai pissalla käytyä.
1-vuotiaana alkoivat yölliset kauhukohtaukset. Ja nyt 3-vuotiaana on todella tempperamenttinen, vaativa tapaus jolla tuntuu olleen uhmaikä viimeiset kaksi vuotta putkeen. Olen henkisesti ja fyysisesti lopen uupunut.
Avioliittonikin kärsii, mies on stressaantunut ja syyllistää minua että sinähän sen toisen halusit!
Olen 42-vuotias, mikä hulluus sai minut uskomaan että pystyn tähän? En jumalauta JAKSA.
Kommentit (64)
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Aika vanhana menit vielä lisääntyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika kamalalle... mutta joo, koita vaan ajatella että se on sen arvoista. Kyllä se yleensä on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä hankkia toinen lapsi ylipäätään? Ja varsinkaan, kun olet selvinnyt ensimmäisestä jo melkein eroon. Ensin olet menettänyt elämäsi yhden kanssa, sitten kun olet saamassa sen takaisin, heität elämäsi uudestaan hukkaan. Mieti miten vanha olet, kun tuo lähtee kotoa! Ei mitään järkeä.
Miksi yleensäkkään hankkia lapsia, jos vaan odottaa milloin pääsee niistä eroon. Minulle ainankin oma elämä on tässä ja nyt vaikka olisi lapsia. En odota sen "oman elämän" alkamista. Mitä se edes on? Huomisesta ei koskaan tiedä.
Kauheaa, että joillekkin lapset on vaan taakka ja velvollisuus. Mulle lapsista on todella paljon iloa, ilman heitä elämäni olisi aika paljon tyhjempää.
Ap:lle sanoisin että kyllä se helpottaa. 42v ei ole mikään ikäloppu, muista huolehtia myös itsestäsi. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen hoidossa niin että molemmat saa omaa aikaa. Ja tuo esikoinen voi hoitaa sisartaan niin, että pääsette miehen kanssa välillä yhdessä tuulettumaan.
Tsemppiä ap. Itselläni on kyllä käynyt tuuri lasten suhteen, jopa sen iltatähden. Hän on jo ihana ekaluokkalainen.
Aivan tajuton juttu. Nyt täytyy sanoa, että harmittaa sun puolesta.
Itse tein vanhana lapset ja eipä tässä omaa elämää sitten taida ikinä olla.
Parhaillaan keskimmäinen poika murrosiässä ja mietin, että taidan huomenna lähteä klo 6 koiran kans pihalle ja palaan vasta klo 24 kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, et voinut tietää millainen pakkaus sieltä tulee. Etkö voisi pyytää miestäsi auttamaan enemmän että sinäkin saisit omaa aikaa? Ei voi sanoa että iteppä halusit kun miehesi on kuitenkin ollut sitä tekemässä.
Tässä ei auta muu kuin toivoa että vanhetessa helpottaa. Sitä odotellessa voi kysellä neuvoja miten noita ongelmia voisi vähentää.
Mulle taas iltatähti on parasta maailmassa. Mutta olenkin vasta 41.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ensimmäinen lapsi tuollainen ja iltatähti helppo. Siitä temperamentista on nyt isona ihmisenä hyötyä. Kannatti jaksaa silloin! Oikeasti aika kuluu nopeaan, kohta molemmat ovat kotoa muuttanneet, sitten on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan tajuton juttu. Nyt täytyy sanoa, että harmittaa sun puolesta.
Itse tein vanhana lapset ja eipä tässä omaa elämää sitten taida ikinä olla.
Parhaillaan keskimmäinen poika murrosiässä ja mietin, että taidan huomenna lähteä klo 6 koiran kans pihalle ja palaan vasta klo 24 kotiin.
Mitä hemmetin omaa elämää - suurimmalla osalla keski-ikäisistä on raskasta ja tylsää muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä hankkia toinen lapsi ylipäätään? Ja varsinkaan, kun olet selvinnyt ensimmäisestä jo melkein eroon. Ensin olet menettänyt elämäsi yhden kanssa, sitten kun olet saamassa sen takaisin, heität elämäsi uudestaan hukkaan. Mieti miten vanha olet, kun tuo lähtee kotoa! Ei mitään järkeä.
Miksi yleensäkkään hankkia lapsia, jos vaan odottaa milloin pääsee niistä eroon. Minulle ainankin oma elämä on tässä ja nyt vaikka olisi lapsia. En odota sen "oman elämän" alkamista. Mitä se edes on? Huomisesta ei koskaan tiedä.
Kauheaa, että joillekkin lapset on vaan taakka ja velvollisuus. Mulle lapsista on todella paljon iloa, ilman heitä elämäni olisi aika paljon tyhjempää.
Ap:lle sanoisin että kyllä se helpottaa. 42v ei ole mikään ikäloppu, muista huolehtia myös itsestäsi. Vuorotelkaa miehen kanssa lapsen hoidossa niin että molemmat saa omaa aikaa. Ja tuo esikoinen voi hoitaa sisartaan niin, että pääsette miehen kanssa välillä yhdessä tuulettumaan.
Se esikoinen ei ole millään tavalla velvoitettu hoitamaan pikkusisarustaan. Vanhempien homma hoitaa se lapsi jonka maailmaan toivat. Eri asia toki jos teini haluaa hoitaa.
Onko lapsella jokin joka mahdollisesti aiheuttaa ongelmia? Ruoka allergia tai muuten vain vääränlainen ruoka?
Esim keliakia? Maitoallergia?
Väriaineet, sokeri, valkoiset jauhot, lisäaineet ym voivat aiheuttavat käytöshäiriöitä.
Rokotusten lisäaineet voivat aiheuttaa ongelmia ( joskaan niistä ei voi puhua).
Lapsella voi olla autismi, add tai jotain muuta mihin voi saada apua.
Oikeanlainen stimulointi, esim osapäiväinen päiväkoti voi olla hyvä, auttaa äitiä jaksamaan ja virikkeitä lapselle. Tai jos lapsi on päiväkodissa ja kiukuttelee kotona, voi auttaa kotiin jääminen jos päiväkodissa paha olo.
Kiukuttelemalla voi lapsi hakea turvaa ja läheisyyttä.
Ei 42 mielestäni ole vanha, olen paljon vanhempi ja minulla useita pieniä. En koskaan mieti että kaduttaisi yhtään, painvastoin pienet tuovat elämälle tarkoituksen, vaikka joskus väsyttäisikin.
Lapsen voi myös antaa adoptoitavaksi. On paljon lapsettomia ketkä odottavat lasta.
Voi olla myös muita tekijöitä esim kilpisrauhasen vajaatoiminta, hormooni häiriö tai muuta mikä vaikeuttaa äidin jaksamista. Voisi katsoa onko muita oireita kuin jaksaminen, esim hiusten lähtö, painon nousu, kuukautishäiriöt, yleinen väsymys, raskaus tms joka voisi olla taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini hankki minut saman ikäisenä. Olen kohta 30 ja hän sanoo edelleen, että olen hänen elämänsä suurin ilo. Ja en ollut taaperona mikään ns. helppo lapsi.
Minulle tuli vahingossa iltatähti. Ensimmäinen ajatus minnulle oli abortti, mutta kun mentiin ultraan tarkistamaan kuinka pitkällä olin, oli sikiö jo kymmenen viikkoa ja sillä oli samanlainen nenä kuin isoveljellään. Emme voineet enää ajatellakaan aborttia. Meillä oli vaikea elämäntilanne, mutta päätin, että kyllä tästäkin selvitään. Ihan hirvittävän vaikeata on ollut. Lapsi on myös tempperamentikas ja itsepäinen kuin mikä. Olemme jatkuvasti törmäyskurssilla. Joka päivä joudun tsemppaamaan uudestaan. Tytär on nyt 5 ja minä 44. Teini+ikäiset veljensä eivät koskaan ole olleet näin vaikeita, edes nyt. Erokin tuli tuli näiden kaikkien haasteiden keskellä. Että jee. Lapset ovat siunaus jne. Oikeasti rakastan kyllä häntä, mutta kun nuorin on yökylässä ja olen kanden vanhimman kanssa, on meillä niin leppoisan mukavaa, että on vaikeaa olla tuntematta katkeruutta. Mutta päivä kerrallaan ja muistaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä. Joku päivä helpottaa ja onneksi jokaisessa päivässä on niitä ihania valohetkiä vaikka olenkin suurimman osan ajasta ihan poikki. Voimahalaus ap:lle, pystyn niiin samaistumaan tuntemuksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella jokin joka mahdollisesti aiheuttaa ongelmia? Ruoka allergia tai muuten vain vääränlainen ruoka?
Esim keliakia? Maitoallergia?
Väriaineet, sokeri, valkoiset jauhot, lisäaineet ym voivat aiheuttavat käytöshäiriöitä.
Rokotusten lisäaineet voivat aiheuttaa ongelmia ( joskaan niistä ei voi puhua).
Lapsella voi olla autismi, add tai jotain muuta mihin voi saada apua.
Oikeanlainen stimulointi, esim osapäiväinen päiväkoti voi olla hyvä, auttaa äitiä jaksamaan ja virikkeitä lapselle. Tai jos lapsi on päiväkodissa ja kiukuttelee kotona, voi auttaa kotiin jääminen jos päiväkodissa paha olo.
Kiukuttelemalla voi lapsi hakea turvaa ja läheisyyttä.
Ei 42 mielestäni ole vanha, olen paljon vanhempi ja minulla useita pieniä. En koskaan mieti että kaduttaisi yhtään, painvastoin pienet tuovat elämälle tarkoituksen, vaikka joskus väsyttäisikin.
Lapsen voi myös antaa adoptoitavaksi. On paljon lapsettomia ketkä odottavat lasta.
Voi olla myös muita tekijöitä esim kilpisrauhasen vajaatoiminta, hormooni häiriö tai muuta mikä vaikeuttaa äidin jaksamista. Voisi katsoa onko muita oireita kuin jaksaminen, esim hiusten lähtö, painon nousu, kuukautishäiriöt, yleinen väsymys, raskaus tms joka voisi olla taustalla.
Älä viitsi, tuollaisia neuvojia on oikeasti olemassa.
Minä olen 60+ iltatähtösen yh:na kasvattanut.
Tulin raskaaksi lomamatkalla Kreikassa.
Raskaaksi tulin, koska lähipiiri oli leimannut minut seniiliksi mummeliksi, joka joutaa vanhainkodin kautta hautuumaalle. Ja kun kaikki sitä hoki -narsisti äitini etunenässä- uskoin, että näinhän se on.
En kuvitellut tulevani raskaaksi, vaikka kuukautiset oli säännölliset vielä 43 vuotiaana. Äitini oli jo melkein 10 vuotta aikaisemmin julistanut, että minulla on vaihdevuodet ja sitä mantraa sitten hoettiin suvussa urakalla.
No mutta niin vain kävi, että sain maailman komeimman kiharatukkaisen VAALEAN pojan. Vaikka äitini vaikeroi, että kamalaa saattaa maailmaan kehitysvammainen neekerilapsi.
Lapsi on temperamenttinen ja oli vauvana aika vaativa. Vein häntä Kreikkaan näytille hänen ollessaan 2,5 vuotias ja mammi siellä sanoi, että heidän mittapuunsa mukaan poika on ylirauhallinen.
Hän hurmasi siellä ihan koko suvun. Isällään on avioliitostaan 2 tyttöä, jotka myös rakastavat pikkuveljeään yli kaiken. Suku olisi halunnut pojan Kreikkaan, josta äitini oli hyvin katkera?
Vaikka joskus oli vaikeaa murrosikäisten ja pikkuvauvan kanssa, nyt olen iloinen, että en missään vaihessa aborttia edes harkinnut -vaikka jokaikinen sanoi, että ilman muuta otat sen "veke, äitini tietysti etunenässä.
Usko minua, kun sanon että kun tulet kuusikymppiseksi, on iltatähtesi pelkästään siunaukseksi.
Voimia siihen asti
Se on niin yksilöllistä eikä lapsen temperamenttia voi etukäteen tietää. Itse sain nuorimmaisen 45-vuotiaana. Hyvin olen jaksanut, mutta lapsi olikin helppo vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Se on niin yksilöllistä eikä lapsen temperamenttia voi etukäteen tietää. Itse sain nuorimmaisen 45-vuotiaana. Hyvin olen jaksanut, mutta lapsi olikin helppo vauvana.
Äitini sai minut, iltatähden 45-vuotiaana.
Nyt olin reippaasti yli 50 ja äiti jo kuollut, mutta voi luoja että miellä oli mahtavaa yhdessä ja hieno äiti ja lapsi suhde. En olisi osannut edes toivoa enempää. Joka ikinen päivä ajattelen häntä, rakkaudella ja lämmöllä.
Samanlaisia ajatuksia sitä voi olla nuoremmillakin, väsyttää, ei todellakaan jaksa, omaa aikaa ei ole ja kaikki on jumissa. Yrittäkää löytää asia kerrallaan helpotusta arkeen; päivähoito? Kotihoitaja? Kirjaston satutunnit? Valmiit ruoat kaupasta? Kotisiivoaja? Hyväähän on se että mahdollisesti 40v vanhemmilla on enemmän rahaa käytettävissä esimerkiksi elämää helpottaviin palveluihin kuin 25v vanhemmilla.
Näinhän se on, lapset ovat erilaisia. Helpon lapsen kanssa on helpompaa, vaikean lapsen kanssa vaikeampaa. Sanon näin ihan kokemuksella, vaikka omien lasten ikäero pieni.
Ehkä tilanteessasi on nyt päällä tuplashokki: olit ehtinyt tottua helppoon lapseen ja olit ehtinyt tottua isoon lapseen. Nyt sinulla onkin haastavampi tapaus ja pieni lapsi. Lisäksi monet meistä kahden lapsen vanhemmista tuntevat, että toisen lapsen synnyttyä työmäärä ei vaan tuplaannu vaan lähes triplaantuu.
Itse kuumeilen aina välillä iltatähteä. Vain miehelle olen uskaltanut tämän ääneen sanoa: jos joku takaisi, että iltatähti olisi helppo kuten kuopuksemme, en epäröisi. Ajatus taas aloittamisesta uudelleen vaativamman lapsen kanssa... Huhheijaa!
Mitä järkeä hankkia toinen lapsi ylipäätään? Ja varsinkaan, kun olet selvinnyt ensimmäisestä jo melkein eroon. Ensin olet menettänyt elämäsi yhden kanssa, sitten kun olet saamassa sen takaisin, heität elämäsi uudestaan hukkaan. Mieti miten vanha olet, kun tuo lähtee kotoa! Ei mitään järkeä.