Lue keskustelun säännöt.
Mihin sinä hurahdit vauva-aikana?
Tällaisen havainnon olen tehnyt että silloin hurahdellaan milloin merkkivaatteisiin ja milloin raakakakkujen tekoon! Mihin te olette hurahtaneet?
Ap odottaa esikoistaan ja pohtii tulevaa vauvavuotta 🤔
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
En mihinkään. Lapsen saaminen ei muuttanut mua. Taitaa tapahtua helpommin nuorille äideille.
Itse taas ajattelen, että vähän iäkkäämmille. Nuoremmalla on ehkä tarve hanakammin pitää kiinni vielä opiskeluista, ystävistä ym. Tai ainakin itsellä oli, sain lapsen 20-vuotiaana. Tai sitten tämä on vaan persoonakysymys.
Itse en hurahtanut mihinkään, tavallista arkea harhoiteltiin elämään. Toisen syntyessä 5v myöhemmin yhtään mikään ei enää muuttunut elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkiulkovaatteisiin, sisävaatteiden ompeluun, sisustamiseen. Olin ennen aina ajatellut, että ostan kaikki vauvan vaatteet kirpparilta enkä meinannut käyttää paljoakaan rahaa vaatteisiin, mutta toisin kävi. Tosin arvostan myös laatua enkä ostele turhia juttuja.
Ekan vauvan kanssa lasten vaatteiden ompeluun ja ihaniin kestovaippoihin ja niiden kuiseihin. Toisen vauvan kanssa ei oikein aikaa ole hurahtamiseen, kun häntä pitää nukuttaa liikkuvissa rattaissa. Vähän hurahtanut kyllä hyviin tv-sarjoihin ja uusien reseptien kokeiluun.
Rahan säästämiseen kun rahat oli äitiyslomalla vähissä. Kiersin kirppareita, käytin kestovaippoja, väänsin itse soseita ja vähän myöhemmin sormiruokaa. Se oli mahtava fiilis kun löysi jonkun hienon merkkituotteen parilla eurolla, toki tiesin myös kaikki parhaat lastenvaate- ja tarvikemerkit mistä saa parhaan jälleenmyyntiarvon kun muutaman kuukauden päästä ei enää ole tarvetta.
Hurahdin myös erilaisiin vauvakerhoihin, oltiin melkein joka päivä jossain kerhossa tai tapaamisessa ja tietysti käytiin samalla tekemässä se kirpparikierros. Jotenkin väsyneenä oli helpompi olla juomassa kahvia ja juttelemassa muiden yhtä väsyneiden äitien kanssa kuin istua yksin kotona vauvan kanssa..
Vähän myöhemmin hurahdin ompeluun, tai oikeastaan palasin unohtuneen harrastuksen pariin. Nyt kolmevuotias käyttää jo paljon äidin tekemiä vaatteita ja tykkää kovasti :)
Vierailija kirjoitti:
Ei vauva-aikana ehdi hurahtaa mihinkään. On luksusta, jos saa joskus leikata kyntensä. Silloinkin vauva keskeyttää itkullaan.
Joillakin voi olla noin. Itellä oli aikaa kävellä ja lykkiä vaunuja pitkin poikin kaupunkia ja kauppakeskuksia. Minusta tulikin pro löytämään lähes ylimalkaisella vilkaisulla kaikki alehintaiset vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, siitä on jo niin kauan aikaa, mutta eiköhän ne kohteet silloin lähes 70 vuotta sitten olleet aika vaatimattomia: mamman keittämä kauravelli ja voiperuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mihinkään. Lapsen saaminen ei muuttanut mua. Taitaa tapahtua helpommin nuorille äideille.
Minusta on aina yhtä surullista kuulla että ihminen ei koe itsensä (tai elämänsä) muuttuneen lapsen myötä. En nimittäin hetkeäkään usko että se on totta, mutta muutoksen kieltäjät tuntuvat itse kokevan sen muutoksen jotenkin negatiivisena asiana.
Mitä kaikkea jääkään kokematta jos ei avaa itseään sille lapsen tuomalle tavalle katsoa maailmaa, jos ei salli itsensä kasvaa ihmisenä, jos ei kohtaa omaa keskeneräisyyttään uudessa roolissa. Lapsen saamisen kuuluu muuttaa ihmistä! Niin kuin kaikki muutkin merkittävät ihmissuhteet elämässä muovaavat arkeamme ja arvojamme.
Muutoksen ei tarvitse tarkoittaa sitä että lakkaa olemasta oma itsensä tai menettäisi osan itseään, vaan ihmisen kuuluu kasvaa kokemusten myötä ja kyllä vanhemmuus on ihan omanlaisensa kokemus. Yksi muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kalliisiin lastenvaatteisiin. onneksi en niin pahasti, kuin osa ymrärillä olevista äideistä.
Hurahdin lastenvunuihin ja rattaisiin. Yhdellä lapsella 14 kiesit samaan aikaan. Jostain vois luopua....😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hurahdin lastenvunuihin ja rattaisiin. Yhdellä lapsella 14 kiesit samaan aikaan. Jostain vois luopua....😄
Minkä ihmeen takia? Ja missä oikein säilytät niitä kaikkia?
Vauvaan itseensä hurahdin totaalisesti. On ihanaa olla äiti. Kiitän siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhepedissä meilläkin nukuttiin. Ja kyllä lapsi putosikin siitä, ryömi jalkapäähän kun me aikuiset nukuttiin. Pää edellä putosi ja makasi selällään lattialla. Onneksi ei käynyt pahasti, mut säikäytti. Sen jälkeen siirrettiin patjat lattialle, kunnes lapsi osasi itse kiivetä hyvin alas. No, ne patjathan homehtui siinä lattialla ollessa. Uudet patjat hankittiin.
Vinkki ensikertalaisille: sänkyyn voi kiinnittää erillisen laidan. Meidän sänky oli nurkassa ja pinnasänky vieressä, mut varmaan hankkisin laidan, jos joskus toisen vauvan saisin. Perhepeti on ihana, mut turvallisuus pitää järjestää siihen.
Hurahdin jo raskausaikana pitämään itsestäni huippuhyvää huolta. Elin siis aikaisemminkin tosi terveellisesti, mutta raskaudesta alkoi ektrapanostus asiaan. Vain luomua, paljon raakaruokaa, itsekasvatettuja vihanneksia, paljon liikuntaa ja kehonhuoltoa, hierontoja, jalkahoitoja, kasvohoitoja, lopetin kosmetiikan käytön lähes kokonaan ja korvasin ne vähät tuotteet luonnonkosmetiikalla ja herkän ihon tuotteilla. Aloin myös ravitsemaan mieltäni meditoinnilla, runsaalla lukemisella ja itseopiskelulla.
Pakko sanoa, että vaikka raskaudessa kremppoja ja komplikaatioita olikin, niin en ole koskaan tuntenut oloani niin hyväksi ja hemmotelluksi.
Huonekasveihin. Näin vihreä ei ole koti koskaan aiemmin ollut...
Hurahdin lastenvaunuihin! En ostanut niitä, vaan vertasin, tutkin netistä aina uusimmat kuosit, bongasin kaupungilta jne.
En juurikaan muista omaa vauva-aikaani, koska olin niin pieni vauva. Ensimmäiset miustikuvat ovat vasta muutaman vuoden ikäisenä.
Juuri nyt olen 3kk vanhan pojan kanssa äitiyslomalla ja olen täysin hurahtanut vauvaan.
Nyt on ruoanlaittoon hurahtamista ilmassa myös. Kiitos K-Ruoka sovelluksen jossa selaan erilaisia reseptejä. Olen oikeastaan aina vihannut ruoanlaittoa, joten tämä tuli vähän yllätyksenä 😁