Mihin sinä hurahdit vauva-aikana?

Hmm, mihinkähän sitä sitten oikein olisin hurahtanut, siis ihan hurahtamalla hurahtanut... Luetaanko lapsentahtinen imetys, perhepeti, vauvauinnit tai äidin kömpelöt yritykset tarjota mahdollisimman terveellistä ruokaa hurahtamiseksi? Jos kyllä, niin kai minä sitten noihin hurahdin.

Tai no, yhden ainokaisen kerran muistan hurahtaneeni, siis uponneeni hetkellisesti sellaiseen transsiin, ettei millään muulla ollut väliä: Olin tuiki tavallisessa rättikaupassa katsomassa uusia vaatteita rairuohon raivolla kasvavalle pikkuiselleni, vaikka normaalisti suosinkin käytettyjä ja kirppiskuteita. Mutta siellä kaupassa oli juuri tullut ulos uusi mallisto, tytöille. Miten ihania kuoseja! Miten ihania vaaleita värejä sen ainaisen shokkipinkin sijaan! Miten hyviä leikkauksia! Miten tukevaa kangasta!

Tarkoitus oli ollut ostaa yhdet housut, mutta poistuin kaupasta tehtyäni ostoksia yhteensä yli 120 eurolla. Silloin kai hurahdin.

Maidottomuuteen. Esikoinen oli allerginen ja imetysdietin myötä miehenikin innostui kokeilemaan.

Olemme koko perhe jättäneet maitotuotteet ja kaikki valmiit einekset (myös valmiit kaurajugurtit ja muut mitä ei eineksinä ehkä pidetä) ruuat pois ruokavaliostamme.

Olemme olleet terveinä viimeiset kolme vuotta. Paino ei jojoile enää, akne on parantunut, sekä astma- ja allergialääkkeistä olemme päässeet mieheni kanssa eroon. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa :)

Ystäväni näkevät tämän kai hurahduksena, mutta itse tiedän miten se on vaikuttanut

Oman (toivottavasti) tulevan unelmatalon suunnitteluun. Näin kahden lapsen kanssa huomaa nykyisen asunnon epäkohdat ja miettii millaisessa ympäristössä lapsien olisi ihanteellisinta varttua.

vauvaonlineen, kantoliinoihin, nallepuh-juttuihin, reimateciin, turvaistuimen piti olla two way elite tai jotakin, maissinaksuihin, kauheaa en muista enää 15 vuoden taakse ja tämä kaikki tietenkin tapahtui sinisellä unikkokuosilla sisustetussa asunnossa.

Sisustamiseen ja erityisesti huonekasveihin. Kun sitä kaikki päivät kykki kotona toimettomana, niin yllättävästi alkoi katse harhailla sohvatyynyissä ja pöytäliinoissa. Että mikä väri sopisi minkäkin kaveriksi. Vauvavuoden aikana uusittiin kaikki loputkin opiskeluaikana ilmaiseksi haalitut eriparihuonekalut uusiin, kun oli aikaa tarjoushaukkailla. Aloin haalia myös huonekasveja ja vaihdoin pistokkaita ja metdästin harvinaisia lajeja. Pieni rivaripihamme ei ole koskaan ollut niin huoliteltu, kuin jälkimmäisenä vauvakesänä. Vietin siis paljon aikaa kotona, joten hurahdin kotiin.

Siivoamiseen ja eucalyptuksen tuoksuun. Keräilen myös eucalyptuksen tuoksuisia siivousaineita. Sanytol tuotteet ovat heikkouteni tällähetkellä :D

Pesen jokapäivä WC-pöntöt, keittiötasot monta kertaa päivässä, imuroin ja pyyhin pölyt joka päivä, järjestän tavarat paikoilleen jne. Täytän töiden jättämää aikaa siivoamisella. Vauva niin pieni vielä, että aikaa riittää.

Vauvaan hurahdin. En kokenut kotona oloa tylsäksi, minusta oli ihanaa tuijotella vauvan sormia ja varpaita. Ehkä olin niin uupunut, että tuo kotona oleskelu tuli tarpeeseen.

Lasten valokuvaamiseen ja ulkovaatteisiin 😊

Farmville 2:n pelaamiseen imettäessä ja päiväunien aikana. Lapseni keskittyi aina täysillä syömiseen ja nukahti rinnalle. Hoidin siinä sitten virtuaalisia kasvimaitani. Tutustuin ruotsalaiseen pelaajayhteisöön, johon kuului myös muita äitiyslomalaisia. Kun imetys loppui, farmailukin loppui siihen. Ei ollut enää aikaa sellaiseen.

Vauvan uniongelmiin. En muista esikoisen vauva-ajasta paljon muuta kuin sen, että vauva heräili tunnin välein syömään. Kaikki hereilläoloajat, samalla kun imetin, yritin lukea netistä ja kirjoista apua nukkumisongelmaan. Minusta tuli melkein uniasiantuntija ja imetysasiantuntija, mutta käytännössä ongelman ratkaisu oli vaikeaa, kun väsytti ja halusin nukkua heti, enkä vasta viikon päästä ja mies oli reissutyössä. Kun lapsi oli 8 kk ikäinen, mies oli viikon lomalla ja nukutteli lasta makuuhuoneessa ja minä nukuin olohuoneessa. Sillä saatiin yöheräilyt harvenemaan.

Esikoisen aikana Facebook-kirppiksiin ja netin vauvapalstoihin (Libero, av, jne). Toisen lapsen aikana tuli katsottua paljon Netflixiä, kun vauva tuntui tarvitsevan rintaa/syliä jatkuvasti ensimmäisen puolen vuoden ajan.

Hurahdin myös lastenlauluihin ja leikkimiseen. Ja tykkään vieläkin leikkiä lasten kanssa legoilla :)

Television katseluun. Ennen lasten tuloa en juurikaan katsellut televisiota, sitten meille syntyi kaksoset ja kaikki muuttui. Illalla kun vauvat oli saatu yöpuulle, sain ns, omaa aikaa ja katselin amerikkalaisia hömppäsarjoja.

Viimeisiä kuukausia raskaana enkä kykene liikkumaan enää ollenkaan. Tv ei kiinnosta, joten piti keksiä jotain muuta tekemistä. Ja niinpä minä hurahdin virkkaamiseen! Tilasin juuri uuden kasan lankoja ja nyt jännittää, että saanko kaikki käytettyä ennen kuin synnytän ja jaksaako vauvan kanssa enää virkkailla pieniä myssyjä ja töppösiä.

Kaikkia härpäkkeitä piti olla. Kaksosille hommattiin kaikki mahdolliset, kahtena tietysti. Kantoreput sen aikaista parasta mallia, käytettiin ehkä kerran. Vaatteita ostin skaalalla kirpparit - Pariisi. Nättiä ja tyylikästä piti olla. Olin välillä ihan hysteerinen että on sopivat varusteet joka tilanteeseen. Vähemmälläkin olisi selvinnyt, kyllä se maailma ja hankinnat keskittyivät erittäin korostuneesti lapsiin. Onneksi suurimman osan sai myytyä eteenpäin, jotain herkkuja olen säästänyt, kai tunnesyistä.

Onneksi elämä ei ollut vain materiaa, se oli luojan kiitos vain yksi ulottuvuus äitiyden huuruissa.

Lapsiini, ne on ihania!

Lastenvaatteisiin, aluksi ostin kauniita lastenvaatteita. Sitten kun en löytänyt mieleisiä, aloin ommella itse. Nyt olen jo aika taitava ja ompelen suurimman osan lastenvaatteista itse.

Siivoamiseen.

Leipomiseen.

Hurahdin Pokemon Go -peliin. Sain vauvan kesällä ja koska asuttiin kuumassa parvekkeettomassa kerrostalohuoneistossa, ulos piti päästä. Vauva nukkui alkuun vain liikkuvissa vaunuissa, ja nopeasti alkoi kyllästyttää samat lenkkipolut. Sain ulkoiluun jännitystä, kun keräsin samalla pokemoneja ja haudoin munia. Äitiysloman päätyttyä pokemon go:n pelaaminen jäi.

Vierailija kirjoitti:

Ei vauva-aikana ehdi hurahtaa mihinkään. On luksusta, jos saa joskus leikata kyntensä. Silloinkin vauva keskeyttää itkullaan.

apua :D en halua lapsia sittenkään

aborttiin. ei tarvi hurahtaa mihinkään, kun en lasta hanki riesaksi.

Sormiruoka, kannataa ehdottomasti kokeilla 😍

Hurahdin vauvaan. Elin todellisessa vauvakuplassa. Oli kyllä aivan ihanaa aikaa ja vähän haikeanakin muistelen sitä aikaa. Fiksu aikuinen hänestä kasvoi. Valitettavasti toista ei sitten enää kuulunutkaan koskaan. :(