Mihin sinä hurahdit vauva-aikana?

Kirppareihin. Tulee viikottain käytyä ja suurin osa lapsen vaatteista on sieltä :)

Hurahdin muumeihin sillain pienessä määrin. Tuli hankittua joitain bodeja ja lasten lakanoita muumikuosilla. Tein itse muumikuosisesta kankaasta vaunuverhot. Kyllähän ne lapsetkin tykkäsi muumeista, mutta eniten taisi tykätä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen, toivottomuuteen ja yksinäisyyteen ja unettomuuteen.

Elämänhalu katoaa kokonaan.

Elämästä tulee kurjaa ja synkkää.

On lapsiperhearki sitten hienoa.

Varsinkin vanhemmat naiset iloitsevat siitä, että turpoat, haukkuvat ja nauravat sinulle.

LA marraskuussa, toinen tulossa.

Olisiko kannattanut tehdä abortti?

Kannattaisiko sun vetää vittu päähäs?

Ristiriitainen palsta. Lapsia inhotaan, mutta silti jos ehdottaa ettei kaikkien niitä välttämättä tarvitsisi hankkia enempää, niin käsketään vetämään päähän vaikka mitä. Ja kun nimenomaan joku kertoi elämänhalunsa menettämisestä vauvan myötä, silti toistaa saman uudestaan. Itsetuhoisia vanhempia on jo maailma tarpeeksi täynnä.

Opiskeluun ja töihin. Kotona olo ahdisti, joten kun lapsi täytti vuoden, palasin töihin ja opiskelin uuden ammatin. Nyt teen kahta työtä ja odotan, että pääsisin äitiyslomalle. Seuraavan lapsen aikana en pidä kiirettä, vaan nautin.

Vierailija kirjoitti:

Perhepetiin. Raskausaikana olin perhepetiä vastaan ja pidin sitä hölmönä. Ajattelin ettei todellakaan ole meidän juttu. Mutta nyt lapsi on melkein puolitoista vuotias ja on ollut ihaninta nukkua yhdessä kun toinen tuhisee vieressä. Eikä ole kiire saada omaan sänkyyn nukutettua.

Toivottavasti ei putoa. Perhepedissä noin ison lapsen nukuttaminen on tapaturmariski. Aika aikansa kutakin.

Tiedän, alapeukkuja tulee.

T: Päivystyksen sairaanhoitaja

Olen ehkä tyyppinä muutenkin sellainen, että innostuessani jostain uppoudun helposti aiheeseen. Oli se sitten akvaarion hoito tai valokuvaus.

Lapsia saadessani innostuin kestovaipoista. Kantamisesta jonkin verran myös. Vaippoja ostin, myin neuloin ja ompelin. Koulutin uusia äitejä vaippojen saloihin, pidin käyttö ja ompelukursseja. Kirjoitin aiheesta lehtijuttuja ja toimin kestovaippayhdistyksessäkin aktiivina aikani.

Kaverini veteli kokkelipiimää hullun lailla lasta odottaessaan. Toisessa raskaudessa veti tomaatteja vähintään sen puoli kiloa päivässä.

Pinkkiin :) tyttövauvan aikana oli myynnissä niin kauniin sävyisiä vaaleanpunaisia vaatteita, puin tyttären niihin ja itsellänikin oli muutama paita. Minä, joka olen vannoutunut tylsän sinisen ystävä.

En mihinkään. Lastenvaatteita tykkäsin kyllä ostella mutta ihan vaan henkkamaukka, Lindex -linjaa, ei mitään kalliita merkkivaatteita. Ulkovaatteiden vesipilareista yms en tajunnut mitään, ahdistuin vaan kun yritin opetella ymmärtämään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhepetiin. Raskausaikana olin perhepetiä vastaan ja pidin sitä hölmönä. Ajattelin ettei todellakaan ole meidän juttu. Mutta nyt lapsi on melkein puolitoista vuotias ja on ollut ihaninta nukkua yhdessä kun toinen tuhisee vieressä. Eikä ole kiire saada omaan sänkyyn nukutettua.

Toivottavasti ei putoa. Perhepedissä noin ison lapsen nukuttaminen on tapaturmariski. Aika aikansa kutakin.

Tiedän, alapeukkuja tulee.

T: Päivystyksen sairaanhoitaja

Tapaturma-altis perhepedissä on mielestäni sellainen noin 6-12kk vauva, joka osaa kontata, muttei kävellä. Saattaa herkästi tippua laidattomasta sängystä. Mutta puolitoista vuotias alkaa kyllä olla jo aika kyvykäs ja osaa tulla itse hallitusti pois sängystä eli tapaturmariski mielestäni alkaa jo vähetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhepetiin. Raskausaikana olin perhepetiä vastaan ja pidin sitä hölmönä. Ajattelin ettei todellakaan ole meidän juttu. Mutta nyt lapsi on melkein puolitoista vuotias ja on ollut ihaninta nukkua yhdessä kun toinen tuhisee vieressä. Eikä ole kiire saada omaan sänkyyn nukutettua.

Toivottavasti ei putoa. Perhepedissä noin ison lapsen nukuttaminen on tapaturmariski. Aika aikansa kutakin.

Tiedän, alapeukkuja tulee.

T: Päivystyksen sairaanhoitaja

Sängyn toiselle puolelle seinä, päätyyn pinnis ja toisella laidalla nukkuu aikuinen. Lattialle voi vielä heittää ne tyynyt päiväpeiton päältä. On sitä kuule ennenkin pärjätty, jos on älliä päässä. 

Toisaalta, harvoin se sängystä putoaminen noin isolla mihinkään kovin katastrofaaliseen johtaa. Tuon ikäiset kupsahtelee muutenkin tuon tuosta ja kyllä luontoäiti on sen huomioinut. Toki sinä ammatissasi näet jäävuoren huiput - meinaan leipäänkin voi tukehtua kuka tahansa. 

No ennen syntymää pimahdin lastentarvikekaupassa ja ostelin vaikka mitä söpöä ja turhaa...Nyt olen hurahtanut kirppislöytöihin.

Liikuntaan! Ennen raskautta harrastin vain satunnaisesti tanssia ja kävelylenkkejä, mutta

vauvan jälkeen hurahdin ihan kaikkeen kuntoiluun, aloin juosta, kokeilla uusia lajeja, käydä salilla nostelemassa painoja, aerobicia, kickboxingia, spinningiä, jopa rullautailua.

Tällä tiellä pysytty 5v, nyt toinen mahassa ja liikunta on läsnä joka päivä kun liitoskivuiltani pystyn vaan liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhepetiin. Raskausaikana olin perhepetiä vastaan ja pidin sitä hölmönä. Ajattelin ettei todellakaan ole meidän juttu. Mutta nyt lapsi on melkein puolitoista vuotias ja on ollut ihaninta nukkua yhdessä kun toinen tuhisee vieressä. Eikä ole kiire saada omaan sänkyyn nukutettua.

Toivottavasti ei putoa. Perhepedissä noin ison lapsen nukuttaminen on tapaturmariski. Aika aikansa kutakin.

Tiedän, alapeukkuja tulee.

T: Päivystyksen sairaanhoitaja

Pöh, meillä lapset nukkuvat vanhempien välissä, eivät ne sieltä meidän ylitse kieri ja putoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhepetiin. Raskausaikana olin perhepetiä vastaan ja pidin sitä hölmönä. Ajattelin ettei todellakaan ole meidän juttu. Mutta nyt lapsi on melkein puolitoista vuotias ja on ollut ihaninta nukkua yhdessä kun toinen tuhisee vieressä. Eikä ole kiire saada omaan sänkyyn nukutettua.

Toivottavasti ei putoa. Perhepedissä noin ison lapsen nukuttaminen on tapaturmariski. Aika aikansa kutakin.

Tiedän, alapeukkuja tulee.

T: Päivystyksen sairaanhoitaja

Tapaturma-altis perhepedissä on mielestäni sellainen noin 6-12kk vauva, joka osaa kontata, muttei kävellä. Saattaa herkästi tippua laidattomasta sängystä. Mutta puolitoista vuotias alkaa kyllä olla jo aika kyvykäs ja osaa tulla itse hallitusti pois sängystä eli tapaturmariski mielestäni alkaa jo vähetä.

No, en viitsi teidän mammojen kanssa taistella. Mitäköhän se kyvykäs puolitoistavuotias (yhdyssana muuten :)) saakaan aikaiseksi muualla asunnossa, kun on hallitusti tullut pois sängystä ilman että iki-pätevä äiti herää...

Ai niin, mutta eihän näin tapahdu teillä.

T: se päivystyksen sh, joka tiesi alapeukkuarmeijan jo eka postauksella...

Ps. Onneksi ette tiedä, mitä kaikkea lapsille sattuu ja tapahtuu :(

Hurahdin elämään, esikoisen syntymästä mun elämäni vasta alkoi. :D Sain siis kaikelle tarkoituksen.

Hurahdin hetkeksi myös ruokaylitarkkuuteen, joten lapsi sai mielestäni ihan superterveellistä ruokaa. Sitten kun aloin pitää monia hedelmiäkin turhina ja soseutin tyrnismoothieita välipalaksi mies puuttui peliin.

Eihän siinä mitään pahaa ehtinyt käymään, mutta kun sain ihan fyysisiä ahdistusoireita kun joku haluasi tarjota vuoden ikäiselle lapsellemme esim. pillimehun, niin parempi että hölläsin.

Nykyään lapset saavat silloin tällöin tikkarit tai pillimehut, mutta arkijuoma on vesi ja edelleen tykkäävät syödä kohmeisia puolukoita ilman mitään makeuttamista. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhepetiin. Raskausaikana olin perhepetiä vastaan ja pidin sitä hölmönä. Ajattelin ettei todellakaan ole meidän juttu. Mutta nyt lapsi on melkein puolitoista vuotias ja on ollut ihaninta nukkua yhdessä kun toinen tuhisee vieressä. Eikä ole kiire saada omaan sänkyyn nukutettua.

Toivottavasti ei putoa. Perhepedissä noin ison lapsen nukuttaminen on tapaturmariski. Aika aikansa kutakin.

Tiedän, alapeukkuja tulee.

T: Päivystyksen sairaanhoitaja

Tapaturma-altis perhepedissä on mielestäni sellainen noin 6-12kk vauva, joka osaa kontata, muttei kävellä. Saattaa herkästi tippua laidattomasta sängystä. Mutta puolitoista vuotias alkaa kyllä olla jo aika kyvykäs ja osaa tulla itse hallitusti pois sängystä eli tapaturmariski mielestäni alkaa jo vähetä.

No, en viitsi teidän mammojen kanssa taistella. Mitäköhän se kyvykäs puolitoistavuotias (yhdyssana muuten :)) saakaan aikaiseksi muualla asunnossa, kun on hallitusti tullut pois sängystä ilman että iki-pätevä äiti herää...

Ai niin, mutta eihän näin tapahdu teillä.

T: se päivystyksen sh, joka tiesi alapeukkuarmeijan jo eka postauksella...

Ps. Onneksi ette tiedä, mitä kaikkea lapsille sattuu ja tapahtuu :(

Olen ensiavussa töissä, joten totta helkutissa tiedän. Ja silti kaikki lapsemme nukkuvat perhepedissä. Sen hyödyt ovat meillä moninkerroin riskejä suuremmat.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen havainnon olen tehnyt että silloin hurahdellaan milloin merkkivaatteisiin ja milloin raakakakkujen tekoon! Mihin te olette hurahtaneet?

Ap odottaa esikoistaan ja pohtii tulevaa vauvavuotta 🤔

Vauva oli superallerginen eli ei ollut aikaa hurahdella vaan testata eri korvikkeita. Ensin Nutrilon Peptiä mutta se vaihdettiin soijapohjaiseen korvikkeeseen koska vauvan paino oli alakäyrillä. Sitten vuoden iässä hän allergisoitui soijalle eikä suostunut muutenkaan syömään enää vauvanruokia eli aika meni ihan siihen, että tein kaiken ruoan vauvan sietämistä aineista alusta loppuun. Toki ostimme avuksi muun muassa perunankuorintakoneen, jäätelökoneen jne. Tein aina isoj satseja ruokia ja pakastin koska lapsukainen halusi olla ulkon mahdollisimman paljon. Vielä leikkipuistossa hänellä ei ollut nälkä mutta kuistilla vaatteita riisuessa karjui kuin jalopeura nälissään.

Ehkä sitten hurahdin ruoanlaittovälineisiin?

Paljon allergiotaan vatsallaan oireilevalle ei kannattanut hankkia vaatteita edes kaupasta vaan kirpputorilta koska laatta lensi usein.

Jos olisin ollut fiksu niin olisin hankkinut keinutuolin ja imetystyynyn jo ennen vauvan syntymistä. Niskajumiin oli kamala kolmen ensimmäisen vuoden aikana eikä fysioterapiassa ollut juurikaan apua.

Lapsettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei vauva-aikana ehdi hurahtaa mihinkään. On luksusta, jos saa joskus leikata kyntensä. Silloinkin vauva keskeyttää itkullaan.

Tämähän kyllä riippuu ihan vauvasta. Esimerkiksi meidän koko ajan hereilläolevan, vatsavaivaisen koliikkivauvan kanssa oli näin. Samaan aikaan mieheni veljellä oli pari viikkoa vanhempi vauva joka oikeastaan nukkui koko ajan kun ei syönyt.

Tämä toisen vauvan kanssa, tällä kertaa onneksi vain pahasti vatsavaivainen, olen tullut siihen tulokseen että vauva-aika on melko ikävää ja odotan että se menisi ohi, olen silti ehtinyt myös noihin kirpputoreihin tykästymään, tiedä sitten onko kyseessä hurahdus vai vaan järkevää rahan käyttöä.