Läheinen kuolee, varaudu siihen, että pankki tekee kaikesta vielä vaikeampaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktia oli aivan veemäinen.

Piti ilmoitella Virallisessa lehdessä (kuka sitä lehteä lukee?), että vainajan pankkikirja kadonnut. Ilmoitus ja sen laatineiden lakimiesten kulut laskutettiin tietysti kuolinpesän tililtä, eikä mitään pikkusummia.

Aikaa kului tähän prosessiin puolisen vuotta eli pankki piti vainajan rahoja itsellään korottomalla tilillä tuon ajan.

Lienee sanomattakin selvää, missä pankissa meidän suvun pankkiasioita ei enää ole...

Toi virallisessa lehdessä ilmoittaminen, siitä tuleva yllättävän iso maksu ja 6 kk odotusaika on jokaisen suomalaisen pankin käytäntö, jota ei voi millään välttää, pankeilta velvoitetaan tuota.

Missä pankissa tällä vuosisadalla on vielä ollut käytössä pankkikirjat? Eikä niitä paperisia osakekirjojakaan ole enää juuri missään.

Äitini tili meni heti sulki, kun tieto tuli pankille (Nooa-pankki), silti ottivat vielä seuraavankin kuun lainanlyhennyksen suljetulta tililtä. Millään eivät olisi palauttaneet rahoja, vaikka vainajan tililtä ei olisi saanut tehdä nostoja.   Otin pankkitarkastusvirastoon yhteyttä, ja tulivathan ne rahat takaisin, vaikka pankkitoimihenkilö pisti kaikkensa peliin vastustaessaan.

Todella raskasta taistella vielä surutyön ohella pankkia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia kannattaa puolisoilla olla edes jotkin omat tilit kuolintapausten varalta. Tili menee kiinni kun toinen osapuoli kuolee, vaikka se olisi kummankin nimissä. Siinä onkin sitten kiva järjestellä hautajaisia "rahattomana". Jännä on myös, ettei yrityksille mene tietoa kuolemasta muuten kuin omaisten kautta. Vuosienkin päästä tulee laskuja ja mainoksia vainajan nimellä, tuntuu vähän karulta. Kokemuksesta voisi melkein suositella, että pitäkää listaa kaikista talouteen kohdistuvista kuluista ja laskuttajista, sillä puolison/sukulaisten voi olla tosi hankala selvittää, niitä toisen kuoleman jälkeen.

Yhteiset tilit kannattaa perustaa xx yy TAI yy xx, ei xx yy JA yy xx. Juurikin tästä syystä.

Tota avioehtohommaa tuolla yhdessä kommentissa ihmettelin, että miksi kuolemantapauksen osalta ei ole kevyempiä ehtoja? Vai onko sun mun ja yhteiset lapset?

S-pankissa selvittelin äitini kiolinpesän asiakkaita. Perunkirjat, kuolintodistuksef oli esitelty virkailojalle. Niitä silmäiltyään kysyi: ”siis onko äitinne kuollut?”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän osakkaiden kannattaa tosiaan mahdollismman pian marssia pankkiin kuolintodistuksen ym. dokumenttien kanssa. Jos ei kaikkien läsnäolo ole mahdollista, suosittelen lämpimästi tekemään juristin kanssa aukottoman valtakirjan.

Edunvalvontavaltuutus ei auta, ellei valtuutettu ole kuolinpesän ainoa osakas.

Kannattaa myös varautua siihen, että eri virkailijat voivat antaa erilaisia neuvoja, ja eri konttoreissa voi olla eri käytäntöjä. Ei kannata kritiikittömästi niellä kaikkia ohjeita, vaan tarvittaessa pyytää ohjeet kirjallisena.

Ja tosiaan, perukirjoituksen teon ja vahvistamisen jälkeenkin jokaiselle asiointikerralle kannattaa roudata kaikki mahdolliset paperit mukanaan. En tunne pankkien tietojärjestelmiä, mutta aika monta kertaa siellä piti sukulaisuussuhteet todistaa ja perukirja esittää; ilmeisesti tietojen todentamista ei kirjata minnekään.

Minulla oli juristin tekemä erittäin hyvä ja kattava valtakirja, mutta pankki ei kelpuuttanut sitä, koska se ei ollut heidän omalle pohjalle tehty valtakirja. Meitä oli kaksi osakasta pesässä, ja toinen meistä asui ulkomailla, joten minä hoitelin asioita. Juristin laatimassa valtakirjassa oli sen ulkomailla asuvan sisarukseni allekirjoitus, koska hänen käydessään Suomessa oltiin juristin luona yritetty hoitaa kaikki asiat (mm. valtakirjat) kuntoon, jotta pystyn hoitamaan asioita. No enpä pystynyt. Lisäksi vainaja oli asunut 500 km päässä kodistani, ja pankki vaati, että menen vainajan omaan pankkikonttoriin hoitamaan tiliasiaa. Peruin työt parilta päivältä, matkustin paikkakunnalle, jouduin yöpymään hotellissa jne vain kuullakseni, että valtakirjani ei kelpaakaan enkä voi tehdä tilien suhteen mitään. 

Huh, melkoista toimintaa pankilta. Tuossa olisi voinut kysyä sitä pankin lakimieheltä lakipykälää, jonka perusteella vaativat nimenomaisesti pankin omaa valtakirjapohjaa. Käsittääkseni ylipäätään valtakirjan muodolliset vaateet on melko laveat, sen voi tehdä vaikka tikkukirjaimilla ruutupaperille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aktia oli aivan veemäinen.

Piti ilmoitella Virallisessa lehdessä (kuka sitä lehteä lukee?), että vainajan pankkikirja kadonnut. Ilmoitus ja sen laatineiden lakimiesten kulut laskutettiin tietysti kuolinpesän tililtä, eikä mitään pikkusummia.

Aikaa kului tähän prosessiin puolisen vuotta eli pankki piti vainajan rahoja itsellään korottomalla tilillä tuon ajan.

Lienee sanomattakin selvää, missä pankissa meidän suvun pankkiasioita ei enää ole...

Toi virallisessa lehdessä ilmoittaminen, siitä tuleva yllättävän iso maksu ja 6 kk odotusaika on jokaisen suomalaisen pankin käytäntö, jota ei voi millään välttää, pankeilta velvoitetaan tuota.

Missä pankissa tällä vuosisadalla on vielä ollut käytössä pankkikirjat? Eikä niitä paperisia osakekirjojakaan ole enää juuri missään.

Vuonna 2007 sain vielä lapselle pankkikirjan.

As Oy osakkeet on vielä toistaiseksi paperilla, se on kyllä muuttumassa pian.

Vierailija kirjoitti:

Äitini tili meni heti sulki, kun tieto tuli pankille (Nooa-pankki), silti ottivat vielä seuraavankin kuun lainanlyhennyksen suljetulta tililtä. Millään eivät olisi palauttaneet rahoja, vaikka vainajan tililtä ei olisi saanut tehdä nostoja.   Otin pankkitarkastusvirastoon yhteyttä, ja tulivathan ne rahat takaisin, vaikka pankkitoimihenkilö pisti kaikkensa peliin vastustaessaan.

Todella raskasta taistella vielä surutyön ohella pankkia vastaan.

Kyllähän lainanlyhennykset menee muissakin pankeissa. Vaikka henkilö olisi kuollut, ei tilanne muutu. Pitää hakea lyhennysvapaata jos kuolinpesän tilillä ei varoja. Ja perukirjoituksen jälkeen viimeistään laitettava omaisuus myyntiin, jos raha ei riitä lainan maksuun.

Vierailija kirjoitti:

Jos pankki ei vaadi papereita, niin se suvun musta lammas on aika äkkiä tyhjentänyt mummin tilin. Tai toista kertaa aviossa olevan leski siirtää rahat itselleen ohi ensimmäisen avioliiton aikana syntyneiden lasten.

Vuokrat, vakuutukset jne. voi maksaa kuka tahansa kuolinpesän osakas. Ne hyvitetään hänelle siinä vaiheessa, kun tilanne on selvä. Ja jos vainaja on varaton, niin ei sinne pankkiin silloin ihmeemmin ole asiaa kuitenkaan.

Mä ymmärrän hyvin, miksi pankit on tarkkoja. Sitä en ymmärrä, miten omaisille annettavat ohjeet voivat vaihdella pankin, konttorin ja virkailijan mukaan. Kuitenkin monia toimontatapoja perustellaan lainsäädännöllä, joka koskee kaikkia alan toimijoita.

Sitäkään en ymmärrä, että kertaalleen näytettyjä dokumentteja täytyy esitellä pankissa useaan kertaan.

Kannattaa olla tarkkana myös sen kanssa, mitä kaikkia kuolinpesän tietoja antaa kopioida pankin arkistoihin. Vetoavat pankin ohjeisiin, jotka eivät perustu lainsäädäntöön.

Eniten pankeissa ihmetyttää se, että kaikilla pankeilla on oma "tämä perustuu lakiin"-systeeminsä.

Omainen ei voi millään tietää, mitä lakia mikäkin pankki/konttori noudattaa. Ja heidän pillinsä mukaan täytyy mennä tai et saa rahoja, ainakaan missään kohtuullisessa ajassa.

Onneksi olemme lapseton aviopari ja tilimme on yhteinen TAI- tili joten tuskin on odotettavissa hankaluuksia. Parempi ehkä koputtaa puuta...

Pankki ei saa periä mitään kuluja tililtä, esm. lainanhoito ym, ennenkuin perunkirja on tehty. Tili on sulki, ja se koskee myös pankkia. 

Välttämättömät hautajaiskulut saa nostaa kuitteja vastaan.  Näin se vain on pankkitarkastuviraston mukaan, ja siihen on pankkienkin alistuttava, vaikka yrittävätkin laatia omia lakejaan.

Tyhmemmät kun uskoo kaikki mitä pankki keksii ladella. Jos pesässä ei ole varoja normaalien hautajaiskulujen jälkeen, jää siinä näppejään nuolemaan pankki kuin muutkin velkojat.

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia kannattaa puolisoilla olla edes jotkin omat tilit kuolintapausten varalta. Tili menee kiinni kun toinen osapuoli kuolee, vaikka se olisi kummankin nimissä.

Kertoisitko, että missä pankissa menee tili kiinni, jos se on molempien nimissä? Äitini kuoli viime kesänä. Isälläni ja äidilläni oli yhteinen tili, jonka omistajuus oli merkitty äiti TAI isä. Tiliä ei suljettu äitini kuoleman jälkeen ja isä maksoi sieltä normaalisti elämiseensä liittyvät kulut sekä kuolinpesän menot. Ei ollut ongelmia, pankki OP.

Vierailija kirjoitti:

Läheinen kuoli ja pankki luonnollisesti sulki verkkopankkitunnukset, koska ovat henkilökohtaisia. Samalla kuitenkin pankki peruutti kaikki maksussa olleet e-laskut, myös siis vainajan elinaikana maksuun tulleet. Pankki lähetti viiveellä tiedon asiasta, niin että kerkesi tulla karhulaskuja muistutuskuluineen. Pitkän väännön jälkeen pankki antoi käsinkirjoitetun paperin, jolla oli kaikki tiedossa olevat e-laskut, niin että laskuttajiin saattoi ottaa yhteyttä ja joko antaa uudet yhteystiedot (kiinteistön juoksevat menot) tai irtisanoa sopimukset. Tällaista siis digi-Suomessa ja tämä kaikki suruaikana, kun kaikki muutenkin on vaikeaa.

Omakohtaista kokemusta on ja olen myös kuullut erittäin monelta että Nordea on kaikista hankalin ja rahanahnein pankki kun pitäisi saada esim kuolleen lähiomaisen pankkitili suljettua.