Riittämättömyyden tunne puolisolle
Eli, meillä on 5vuotta kestänyt suhde ja yhteinen lapsi, 2.5vuotias. Suhteemme on hy, tai luulin niin. Mies tanssi eräänä vklp toisen naisen kanssa yökerhossa hitaita, oli kuulemma lopettanut tanssin kuitenkin kesken kun tullut huono fiilis. Kertoi Tästä itse minulle Seuraavana aamuna ja katumus ja pahoittelu näkyi miehestä. Syy tähän käytökseen oli kuulemma se, että oli hetkellisesti kaivannut jotain muuta kuin tavallista arkea jota eletään, mutta tämän jälkeen vahvistunut tunne että ei halua menettää tätä mitä meillä on eikä minua. Mutta silti itsellä on nyt koko ajan tunne että en riitä miehellä ja pelko että milloin mies taas tylsistyy tähän tavalliseen elämään.. kyseinen nainen on nuorempi, nätimpi (miehen mielestä ei kuulemma näin ole),hoikempi (olen itse pulskea mutta en kuitenkaan mitä kunnon jätti). Mitä teen? Nostinko liian ison haloon tai vatvonko liian paljon asiaa mielessäni? Mielipiteitä miehen käytäksösestä, Tiedän että näillä taustatiedoilla on hankala lähteä arvioimaan. Mies itki kun kerroin että en tiedä mitä teen meidän suhteen ja myönsi että ei kestäisi minusta ajatusta toisen miehen kanssa tanssimassa.
Kommentit (18)
Olipa hyvin avaavaasti kirjoitettu vastaus, paljon asioita nousi omaan mieleen ! Itse jotenkin vellon vain nyt Tässä tanssi-asiassa, tekisi koko ajan mieli kysellä mieheltä siitä ja ehkäpä näin ollen "salaa" syyllistää miestä tekoonsa.. sitäpä juuri pähkäilen, että mikä ajoi miehen siihen että Tämä tavallinen arki ei hänelle riittänyt? Kuinka jatkossa saadaan elettyä niin että riittää? Ehkäpä Otan tämän vain nyt liian isosti, olihan kyse kuitenkin vain "tanssista".
Ap
Oliko miehellä lupa tanssia muiden naisten kanssa? Jos ei ja asia sinua vaivaa, niin minusta hän on silloin pettänyt teidän yhteisen sopimuksen ja hän selkeästi itse näkee asian näin, kerta kokee huonoa omaatuntoa ja ei voisi kuvitella sinua tanssimassa toisen miehen kanssa.
Jokatapauksessa, pettämisen kanssa kyseessä ei missään tapauksessa ole sinusta johtuva syy yhtälailla kun se ei ole hänestä johtuva -- kyseessä on parisuhteen yhteinen ongelma joka liian usein jossain vaiheessa ajautuu huonoon päätökseen. Päätöksen tanssia tämän naisen kanssa hän teki ja siitä hän on yksin vastuussa, siitä sinä et ole vastuussa. Riippuen nyt sinun katsannastasi puntarissa on se onko pettäminen tapahtunut vai ei. Syyksi tapahtuneelle hän on sanonut arjen pitkästyttävyys ja tämä tanssi oli hänestä houkuttava, mutta selkeästi hän kuitenkin ajatteli ja älysi että tämä tie ei ole ratkaisu parisuhteen/arjen puuduttavuuteen ja myönsi asian suoraan sinulle; siitä pointsit hänelle. Monet olisivat voineet jopa vaihtaa numeroita ja aloittaneet suhteen salassa, mutta hän päätti virheensä keskellä että ei halua jatkaa edes sitä tanssia ja tuli asiasta puhumaan sinulle.
Näen silti vaaran tilanteessa, sillä jos ette ala korjata asioita yhdessä niin ensi vuonna tähän aikaan tilanne voi olla jo huonompi. Jos koet että yhdessä asiasta puhuminen ja arjen kaavan rikkominen ei toimi, niin kehotan hakeutumaan parisuhdeneuvojan juttusille. Hyvää jatkoa!
T. Mies
Sekin on hyvä muistaa, että noinkin pienen lapsen kanssa reagoit isommin kuin vain itsesi puolesta. Ja siinäkin reagoinnissa on herkästi vähän liikaakin paatosta mukana. Ja sillä on helppo oikeuttaa itselleen entistäkin räjähtävämpi reaktio, vaikka oikeastaanhan lapsen pitäisi päin vastoin vaikuttaa hillitsevästi päättelyyn.
Etenkin jos itse on kokenut jotenkin pelottavan elämän pienestä pitäen, sitä helposti alkaa kuvittelemaan velvollisuudekseen, että omalle lapselle pitäisi voida tarjota täydellinen lapsuus. No, eihän se ole mahdollista, joten on hiukan hölmöä suuttua puolisollekaan siitä, että tämä ei ole täydellinen.
Sitä tärkeämpää olisi kyetä erottamaan sellainen käytös, joka jatkuessaan tekee arjesta paljon nykyistä pahempaa. Kuten esim. miehen tenttaaminen olisi.
Voisitteko ajatella, että mies miettiköön jonkin suuremman homman järjestämistä hyvitykseksi, ja laittakoon siihen aikaansa ja energiaansa. Hän pääsisi siinä purkamaan tuntemuksiaan rakentavasti, ja sinä voisit huojentua, koska voit silloin olettaa hänen ottavan asian jatkossakin vakavasti ja miettivän, miten asiat pitäisi jatkossa hoitaa aikuisen tavoin?
Moni taantuu parisuhteessa henkisesti syötettäväksi, ja kun aterian vie aina lapsi ennen miestä, alkaa pullikoiminen ja sisaruskateus nostaa päätään omaa lasta kohtaan. Jos mies ottaa vaikka järjestääkseen teidät lomalle, puikkoihin tarttuminen nostaa hänet taas aikuiseen moodiin, ja hän pääsee miettimään omaa rooliaan perheen toisena kantavana voimana. Monelle miehellehän tämä jää suloisen epäselväksi koko ajan. Naisen kanssa ei kasveta aikuisiksi yhtä aikaa, vaan naisen kypsyminen äidiksi tekee miehestä entistäkin epäkypsemmän.
Tästä asiasta pitäisi puhua ihan päinvastoin kuin nykyisin on tapana. Puhua kotityömoraalista, ja siitä, että huippukokkeja tuottava sukupuoli ei ole vapautettu tiskirätin käyttökurssilta, jos jälki ei ole asiallista. Kun miehiä aletaan paapoa ja sääliä, eikä esim. olla tietääkseen omien jälkien jäämisestä korjaamatta. Niin tällöin alistetaan mies yhdeksi lapsista, joilta ei voi odottaa aikuistasoista selviämistä kodin perustöistä.
Nimenomaan tekee mieli koko ajan keskustella miehen kanssa asiasta mutta huomaan että mies tästä vaivautuu eikä mielellään puhuisi..
On myös itsellä mielessä se kun valmiiksi jo huono itsetunto eikä nyt ainakaan parane.. miettii väkisin onko oma olemus sellainen ettei enään miehelle riitä vaikka Kysyttäessä sanoo että riittää.. ja mitä sitä keksisi jotta ei jatkossa mies ei kyllästyisi.. kovasti itse miestä rakastan ja haluan suhteen jatkuvan..
Vierailija kirjoitti:
Oliko miehellä lupa tanssia muiden naisten kanssa? Jos ei ja asia sinua vaivaa, niin minusta hän on silloin pettänyt teidän yhteisen sopimuksen ja hän selkeästi itse näkee asian näin, kerta kokee huonoa omaatuntoa ja ei voisi kuvitella sinua tanssimassa toisen miehen kanssa.
Jokatapauksessa, pettämisen kanssa kyseessä ei missään tapauksessa ole sinusta johtuva syy yhtälailla kun se ei ole hänestä johtuva -- kyseessä on parisuhteen yhteinen ongelma joka liian usein jossain vaiheessa ajautuu huonoon päätökseen. Päätöksen tanssia tämän naisen kanssa hän teki ja siitä hän on yksin vastuussa, siitä sinä et ole vastuussa. Riippuen nyt sinun katsannastasi puntarissa on se onko pettäminen tapahtunut vai ei. Syyksi tapahtuneelle hän on sanonut arjen pitkästyttävyys ja tämä tanssi oli hänestä houkuttava, mutta selkeästi hän kuitenkin ajatteli ja älysi että tämä tie ei ole ratkaisu parisuhteen/arjen puuduttavuuteen ja myönsi asian suoraan sinulle; siitä pointsit hänelle. Monet olisivat voineet jopa vaihtaa numeroita ja aloittaneet suhteen salassa, mutta hän päätti virheensä keskellä että ei halua jatkaa edes sitä tanssia ja tuli asiasta puhumaan sinulle.
Näen silti vaaran tilanteessa, sillä jos ette ala korjata asioita yhdessä niin ensi vuonna tähän aikaan tilanne voi olla jo huonompi. Jos koet että yhdessä asiasta puhuminen ja arjen kaavan rikkominen ei toimi, niin kehotan hakeutumaan parisuhdeneuvojan juttusille. Hyvää jatkoa!
T. Mies
Voi jessus teitä valkoritareita.
Niin usein tuollaisessa tilanteessa anteeksipyytelyyn joutuu se osapuoli, jota on alunperin lapsettanut niin kovasti, että on lähdetty hölmöilemään. Ja kun sitten joutuu tekemään tiliä, joutuu entistäkin lapsellisempaan rooliin, anelemaan anteeksiantoa, vaikka syvällä sielussa asuu epäilys, että tässä käy vielä entistäkin huonommin.
Ehkä pitäisi puhua paljon enemmän siitä, millaisia asioita kahden vähän nykyistä aikuisemman suhteessa olisi. Miten sellaisessa hoidettaisiin ongelmia. Suomalaisittain sekin vain helposti menee kovisleikiksi. Että ei saa piitata eikä välittää mistään. Useimmilla ihmisillä kuitenkin parisuhteen kehittyminen alkaa vasta siitä, kun pystytään näyttämään lapsen herkkätunteisuus toisilleen ilman, että toinen puree paljastettuun kurkkuun.
Vaan kun kulttuuri vaatii pareja kestämään vuosien lapsivankilan kaksistaan, muilta tukea ja apua hakematta, niin ei ole mikään ihme, että se oma järkytys ja hätäännys tilanteesta muuttuu puolison varaan ripustautumiseksi. Molemmin puolin.
Onko koko ketju yhden ihmisen kirjoittama, vai onko teitä sekopäitä useampikin? Tanssi yhden ainoan kerran jonkun kanssa. Mitä sitten?
Tulee mieleen, että rikkoutuiko tässä haavekuva, että "meille ei koskaan voisi käydä noin". Tosi asiassa koskaan ei voi täysin tietää, mitä kumppanin päässä liikkuu ja että on hyvin todennäköistä, että pitkässä suhteessa vähintään ihastumista tapahtuu. Vaikka tämän kaiken tietää, voi elää luottaen ja nauttia parisuhteesta. "Tanssikuvilla" ei kannata mieltään pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko koko ketju yhden ihmisen kirjoittama, vai onko teitä sekopäitä useampikin? Tanssi yhden ainoan kerran jonkun kanssa. Mitä sitten?
Kaikki eivät olekaan, niinkuin sinä. Idiootti.
Siis puhutaanko tässä nyt tosiaan TANSSIMISESTA? Vaikka sitten hitaistakin. Minun mieheni saa tanssia muiden kanssa ihan niin paljon kuin haluaa, sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko miehellä lupa tanssia muiden naisten kanssa? Jos ei ja asia sinua vaivaa, niin minusta hän on silloin pettänyt teidän yhteisen sopimuksen ja hän selkeästi itse näkee asian näin, kerta kokee huonoa omaatuntoa ja ei voisi kuvitella sinua tanssimassa toisen miehen kanssa.
Jokatapauksessa, pettämisen kanssa kyseessä ei missään tapauksessa ole sinusta johtuva syy yhtälailla kun se ei ole hänestä johtuva -- kyseessä on parisuhteen yhteinen ongelma joka liian usein jossain vaiheessa ajautuu huonoon päätökseen. Päätöksen tanssia tämän naisen kanssa hän teki ja siitä hän on yksin vastuussa, siitä sinä et ole vastuussa. Riippuen nyt sinun katsannastasi puntarissa on se onko pettäminen tapahtunut vai ei. Syyksi tapahtuneelle hän on sanonut arjen pitkästyttävyys ja tämä tanssi oli hänestä houkuttava, mutta selkeästi hän kuitenkin ajatteli ja älysi että tämä tie ei ole ratkaisu parisuhteen/arjen puuduttavuuteen ja myönsi asian suoraan sinulle; siitä pointsit hänelle. Monet olisivat voineet jopa vaihtaa numeroita ja aloittaneet suhteen salassa, mutta hän päätti virheensä keskellä että ei halua jatkaa edes sitä tanssia ja tuli asiasta puhumaan sinulle.
Näen silti vaaran tilanteessa, sillä jos ette ala korjata asioita yhdessä niin ensi vuonna tähän aikaan tilanne voi olla jo huonompi. Jos koet että yhdessä asiasta puhuminen ja arjen kaavan rikkominen ei toimi, niin kehotan hakeutumaan parisuhdeneuvojan juttusille. Hyvää jatkoa!
T. Mies
Voi jessus teitä valkoritareita.
Taisi mennä tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Siis puhutaanko tässä nyt tosiaan TANSSIMISESTA? Vaikka sitten hitaistakin. Minun mieheni saa tanssia muiden kanssa ihan niin paljon kuin haluaa, sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.
Koppavan koviksen syndrooma. Ei sinun ohjelmoitu rentoutesi taida silti sinuakaan pelastaa mahdolliselta seuraavalta askeleelta. Vaikka tosi voi olla, että myötäsukainen asenteesi on miehellesi kynnyskysymys. Pakotettua vapaamielisyyttä?!
Miehelläsi on todella suuri ongelma, jos hänelle on ylivoimaista nähdä sinun tanssivan jonkun toisen kanssa.
Riittämättömyyden tunne osaa olla aika vahva tämän tyyppisissä tilanteissa, mutta ei kyseinen tapaus erityisen vakava ole, kunhan tuollainen lopetetaan, kun asiaa on jo kaduttukin. Toivottavasti nuo teidän kokemukset siitä että tarviitte toisianne vahvistuvat ja saa aikaan uutta kipinää. Pienet ihastumiset muihin pitkässä suhteessa ovat täysin normaalia, ja ei kannata itse hämmentyä jos vähän jostain kiinnostuu lyhytaikaisesti. Kuvaamasi kaltaisia 'testitilanteita' tulee hyvin monessa parisuhteessa eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis puhutaanko tässä nyt tosiaan TANSSIMISESTA? Vaikka sitten hitaistakin. Minun mieheni saa tanssia muiden kanssa ihan niin paljon kuin haluaa, sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.
Koppavan koviksen syndrooma. Ei sinun ohjelmoitu rentoutesi taida silti sinuakaan pelastaa mahdolliselta seuraavalta askeleelta. Vaikka tosi voi olla, että myötäsukainen asenteesi on miehellesi kynnyskysymys. Pakotettua vapaamielisyyttä?!
???
Sekopääporukkaa liikenteessä.
Huhhuh, en muuta sano. Tanssiminen on kiellettyä? Mies jättää tanssin kesken ja kertoo sinulle tanssineensa, ja kaiken lisäksi jopa kuvailee sinulle tanssikumppaninsa?! Ja nyt parisuhteenne on kriisissä.
Anteeksi nyt vaan, mutta ei todellakaan kuulosta terveeltä.
Kuulostaa hienolta että voitte noin heti keskustella asiasta. Googlaa "parisuhteen omahoito" niin törmäät hyviin tarkistuslistoihin ym. mitä voi käyttää nyt hyväksi kun selvittelette suhdetta. Miehellekään ei tule niin haastateltu olo, jos molemmat omalta puoleltanne haastattelette toisianne ja itseänne ja vertailette mitä elämältä tahdotte.
Nämä on niitä kohtia, joissa suhde vain lujittuu kun tulee koitosta.
Valitettavasti omalla kohdallani tuollaisia merkkejä oli ja yritimme niiltä ummistaa silmiämme, ja sitten tuli se lopullinen lankeaminen. Senkin jälkeen voi vielä nuo haastattelut itsensä ja kumppanin kanssa käydä. Mutta ei se sama ole kun tärkein eli luottamus on särkynyt.
Vaikea paikka. Riittämättömyys on karmea tunne, ja sillä on paha taipumus viedä tilannetta entistäkin vaikeampaan suuntaan. Toinen on ensin tyytymätön, sitten huomaa että siitä seurasi huonoja asioita, ja yrittää niellä valituksensa. Seuraava lenkki on sitten astetta raskaampi, kun lopulta tyytymättömyys tunkee ulos kuin räjähdysvalmis finni.
Pystytkö ajattelemaan tilannetta niin, että nyt teitä yhdistää luultavasti molempia sekä riittämättömyyden että tyytymättömyyden tunteet? Eli teillä on jotain yhteistä. Lopultakin tuo on kuitenkin ehkä väärän ylpeyden sanelema reaktio, jossa loukkaannutaan niin verisesti, että jatkokeskustelu on mahdotonta.
Voisiko tilanteen kääntää siihen suuntaan, että tyytymättömyydentunteiden ei tarvitse olla elämääkaatava juttu. Eli toisen ei tarvitse ahdistua niistä enempää kuin kyselläkseen, missä tilanteissa näitä nousee ja voitaisiinko yrittää muuttaa jotain. Ja vastaavasti, se tyytymätönkin voisi muistaa, että tunteensa ajamana ei ole pakko ruveta riehumaan.
Kun periaatteessahan nuo molemmat tunteet ovat positiivisia asioita, jotka kertovat, että jotain pitäisi justeerata. Sitten on tietysti hankalampi paikka, jos niitä tunteita ajaa kyltymättömyys. Ja että oikeasti on kysymys jostain syvemmästä tyytymättömyydestä elämään tai suoraaisesta luonneviasta.
Meillä on nämä molemmat. Mies on hyvin hankalasti miellytettävissä, ja minä olen elämääni pettynyt. Ajoittain pystytään silti toimimaan rakentavasti, mutta onhan tämä järjettömän kuluttava tilanne. Eli hyvä sitäkin on miettiä, ajatteko te toisianne korjaamattomasti sekä syteen että saveen. Aina vain pahentuen. Vai pystyttekö lähentymään ja rakentamaan luottamusta.
Minusta miehesi on kuitenkin toiminut hienosti keskeytettyään touhunsa ja hakiessaan ratkaisua sinulta. Toki olet aiheesta pettynyt ja järkyttynyt, mutta älä ota irtopisteitä vaan myönnä hänen turhautumisensa tärkeäksi asiaksi. Lisäksi sinua saattaa ahdistaa tunne, että mies on paitsi menettänyt luotettavuuttaan, niin myös näyttäytyy nyt lian lapsellisessa valossa. Mutta riittävän tiukassa paikassa useimmat meistä ovat vähemmän luotettavia ja lapsellisia. Miehelläsi kuitenkin nimenomaan tuollaisessa tilanteessa iski tunne, että väärin menee, ja kykeni keskeyttämään touhunsa. Pystytkö näkemään, miten hieno luonteenpiirre se sitten taas on? Vai näyttäytyykö se sinulle nyt vihan vallassa vain kaksinkertaisena heikkoutena? Ettei nössö kykene sanomaan kotona, mikä mättää, koska on niin avuton ettei kykene edes pettämään kunnolla?