Vaadinko mieheltäni liikaa? Kaipaan ulkopuolisen mielipidettä

En ihan saa kiinni mikä miehen ongelma on. Ruuat ja kaikki on valmiina. Hänen täytyy vain OLLA lasten kanssa.... Tuollaista se perhe-elämä nyt vain on, kun molemmat on töissä. Meillä mies saattaa olla viikonkin pois pelistä töidensä vuoksi. Eikä hän edes ruokia tms tee valmiiksi, vaan ne jäävät minun tehtäväkseni, kun tulen lasten kanssa kotiin.

Et vaadi yhtään liikaa. Olet liiankin löperö.

Meillä on tilanne, että itse olen vuorotyössä ja mies joutuu reissaamaan jonkin verran työnsä puolesta. Tukiverkkoihin voimme silloin tällöin tukeutua. Melkoista sovittelemista on ollut tämä elämä lasten saannin jälkeen. Kaikki ei voi 8-16 työssä ja silloin on vain sopeuduttava.

Kun menen iltavuoroon, en todellakaan väsää illaksi ruokia valmiiksi. Ehkä pesen koneellisen pyykkiä, saatan käydä kaupassa mutta en aina sitäkään. Meillä mies kyllä osaa hoitaa sekä lapsia ja kotia. Sitten kun olen arkivapaalla tai mies reissussa, minä hoidan hommat. Sitten kun ollaan yhdessä vapaalla, hoidetaan yhdessä.

Omaa aikaa saan nimen omaan ennen iltavuorojen alkua. Käytän usein sen ajan liikkumiseen. Mies taas pääsee omiin hommiinsa kun olen ollut päivävuorossa tai olen vapaalla. Myös yhteistä perheaikaa ehdimme viettää ja parisuhdeaikaakin. Mutta välillä voi olla viikko, että läpsystä vaihto. Sitten voi olla taas helpompi viikko jne. Siihen vain pitää sopeutua, että välillä on tiukempaa.

Miehesi kohdalla kyse on varmasti siitä, että hän on tottunut siihen ettei tarvi muuta kuin töissä käydä. Sinä varmasti olet ollut päävastuussa kodista ja lapsista kotona ollessasi. Nyt mieskin joutuu ihan eri tavalla ottaa vastuuta lapsista ja kodista. Kyllähän se monilla saavutetuista eduista luopuminen ärsyttää.

Nyt vain pitää tehdä miehelle selväksi se, että tällaista se lapsiperhe-elämä on kun molemmat on töissä. Ja epätyypillistä työaikaa tekevien puolisot joutuvat aina ottamaan vielä extra-vastuuta. Mutta oletettavasti olette yhdessä päättäneet perhettä perustaa. Yhdessä se myös hoidetaan. Eikä niin, että toinen vanhemmista hiihtelee vapaamatkustajana perässä ja kuorii kermat päältä.

Anna miehellesi aikaa sopeutua mutta älä myöskään yhtään tingi siitä, että aikuisen ihmisen pitää pystyä kyllä ajan kanssa sopeutumaan. Ja lohdutukseksi voin sanoa, että kun lapset kasvaa, niin se helpottaa. Nyt kun nuorinkin on jo ekaluokkalainen, niin on huikeaa kun ei ole sitä sitovaa päiväkotirumbaa ja lapset pärjää keskenään kun käy vaikka kaupassa tai lenkillä.

Oishan se kiva että kaikilla ois kivaa. kirjoitti:

Tilanne on se että olen aloittanut monen vuoden tauon jälkeen työelämän. Teen vuorotyötä joka on pitkälti iltavuoroa. Mies tekee normaalia työaikaa 7.00-15.00 arkisin, joskus joku lauantai saattaa olla extravuoroja. Meillä on kaksi lasta, molemmat päiväkoti-ikäisiä. Normaali viikko saattaa mennä niin että minulla on esim. maanantaina vapaa, sitten tiistai ja keskiviikkoa aamuvuoroa ja,to,pe,la iltavuoroa 15.00-23.00. Näinä iltavuoropäivinä vien lapset aamupäivästä päiväkotiin ja lähden töihin kello 13.00 jälkeen. Aamupäivän aikana olen laittanut ruuan valmiiksi, pessyt pyykit ja siivonnut. Mies hakee lapset ja viettää illat heidän kanssaan ja laittaa nukkumaan.

No taas tänä aamuna (meillä yleensä sunnuntait aina vapaat molemmilla) mies kysyi oikeasti maailman alakuloisimmalla äänellä; En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Meillä ei ole tukiverkkoja jotka auttaisia lasten kanssa tai minkään muunkaan kanssa. Eilinen oli taas sellainen päivä kun olin lasten kanssa päivän kun mies töissä ja läpsystä vaihto kun menin töihin neljään ja mies oli illan lasten kanssa.

Vaadinko liikaa mieheltäni että hän viettää aikaa omien lastensa kanssa? Jälleen kerran olin laittanut päivän aikana ruuan valmiiksi, käyttänyt lapset ulkona, pessyt ja viikannut pyykit, käynyt kaupassa ja apteekissa.

Tiedän itse että tämä on nyt tällainen vaihe kun lapset on pieniä, itse olen vasta palannut takaisin työelämään ja etsin paikkaani uudessa työpaikassa. Meidän molempien työ on fyysisesti rankkaa joten ollaan aina tosi zippi töiden jälkeen. Ja joskus iltavuoroissani työajat venyy ja saatan olla sängyssä vasta kello 2 yöllä ja lapset herättää kello 7. Mies ei näe tätä hetkeä pidemmälle, on tosi väsynyt ja kiroaa kun tekee töitä niska limassa eikä silti säästöön jää juurikaan per kuukausi. Tänään taas siis tul aiheesta puhe ja huokaisin että taasko tästä asiasta puhutaan enkä keksi mikä tässä tilanteessa olisi se ratkaisu? Työni kuitenkin on vuorotyötä.

Meillä ei ole kummallakaan mitään kummoisia kaveripiirejäkään, omaa aikaa vietetään salilla itseksemme kun siihen on aikaa.... yhteistä aikaa on iltaisin jos en ole töissä. Niin ja näin sunnuntaisin jos ei mökötetä niinkuin tänään.

Lapset on 6- ja 3 - vuotiaita.

Tosi masentavaa kun nautin itse työstäni ja olen tosi innoissani uudesta elämänvaiheesta kun saan tehdä omat rahat töitä tekemällä eikä miehellenikään oma työpaikka ole ihan itsestäänselvyys (takana vuosien vuosien työttömyys) mutta puoliso ei tätä iloa näe, tajua..... :(

Oli aika samankaltainen tilanne itselläni vuosia sitten. Lapset pieniä ja vaimo vuorotöissä.  Nyt nuorimmainenkin aloiti koulun. Jaksamista. Tuo 6 -vuotias menee kohta kouluun, niin vähän helpottaa, kun alkaa oppimaan paremmin omatoimiseksi. Ymmärrän, että fyysinen työ on rankkaa ja olette varmasti käyneet paljon läpi. Silti pitäisi vaan nyt hieman jaksaa. Pikkulapsi vaihe kestää teillä vielä pari vuotta. Sen jälkeen alkaa ihmeellisesti helpottaa, kun lapsista tulee omatoimisempia. MLL kautta saa lastenhoitajia. Emme käyttäneet, vaikka asiasta puhuttiin. Kuulostaa ihan siltä, että teille (jos mahdollista) tekisi pieni irtiotto arjesta hyvää. Se toki makssa hieman, mutta voisi jollain tavalla toimia pienenä hengähdystaukona. Nykyään vaaditaan vanhemmiltakin enemmän kuin aikaisemmin. Enkä tarkoita tässä lasten kanssa elämistä, vaan yhteiskuntaa ankarien arvojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä aikaa omiin harrastuksiin tai mahdollisuus nähdä kavereita? Saatteko lapsia joskus sukulaisille yöksi tai pariksi?

Kyllähän toi teidän arki aika ankealta kuulostaa.

Onko naisella aikaa omiin harrastuksiin tai mahdollisuus nähdä kavereita? Ihan tasa-arvon vuoksi kyselen. Nythän mies ei joudu kotihommia tekemään ja silti kehtaa valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Missä parisuhde aika? Muutenkin tuo tilanne on kestämätön. Ero on tulossa jos ajattelet vaan töiden tekemistä ja samalla jää suhde sivulle ja miehen tulisi olla ns. äiti. 

Tiedän, että naiset eivät halua tätä totuutta kuulla, mutta siihen on syynsä miksi nyky-yhteiskunnassa varsinkinkin länsimaissa erot ovat erittäin yleisiä ja miksi ennen vanhaan ei erikoisemmin erottu.

T. Mies

Tule 2010-öuvulle sieltä.Ei tuo mikään totuus ole vaan sinun vanhanaikainen mielipiteesi.Totuus ja mielipide ovat kaksi eri asiaa. Tossa on syy nuorten miesten lapsettomuuteen  -miehet haluavat saada kaiken ja päästä helpolla eli sysätä kaiken vastuun naisille kuten ennen ja nykynaisille se ei enää käy. Sori vaan, se ei enää tänä päivänä toimi että nainen hoitaa kaiken ja on äiti vielä mieslapsellekin. Koska mieslapsihan sinä olet.

Naisella on oikeus käydä töissä ja miehellä velvollisuus huolehtia OMISTA lapsistaan. Ei ole pykälää jonka nojalla mies voi  luistaa vastuusta ja kuvitella saavansa parisuhteen siitä huolimatta.

En minä näe tuota elämää niin huonona ja ankeana kuin moni vastaaja. Perheellä on asiat hyvässä järjestyksessä. Lapsilla on lyhyet hoitopäivät, kumpikin vanhempi saa viettää aikaa lasten kanssa. Yhteistä perheaikaakin on sunnuntait ja yleensä lauantaisinkin osa päivästä. Ei meillä ole yhtään tuon enempää, eikä kenellekään ole tullut mieleen valittaa, ettei jaksa tai että olisi huonoa elämää.

Mies kitisee, kun palvelu on huonontunut. Miehen on aika valita mitä hän haluaa. Jos hän haluaa, että sinä olet kotona, niin hän antaa puolet palkastaan sinulle. Sitäkö mies haluaa? Vähän epäilen...

Vierailija kirjoitti:

Missä parisuhde aika? Muutenkin tuo tilanne on kestämätön. Ero on tulossa jos ajattelet vaan töiden tekemistä ja samalla jää suhde sivulle ja miehen tulisi olla ns. äiti. 

Tiedän, että naiset eivät halua tätä totuutta kuulla, mutta siihen on syynsä miksi nyky-yhteiskunnassa varsinkinkin länsimaissa erot ovat erittäin yleisiä ja miksi ennen vanhaan ei erikoisemmin erottu.

T. Mies

Ennen vanhaan nainenmpystyi olemaan koko ajan kotona (näin halutessaan).

Nykyään naiselta odotetaan että tuo 50% rahoista talouteen ja silti hoitaa 80-100% lapset ja kodin "pikku"hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mieshän on tottunut siihen, että vaimo on kotona ja pyörittää arjen ja mies voi vähän osallistua silloin kun ehtii. Nyt sitten pitäisi ottaa se oma osa vastuusta mutta kas kun se ei olekaan niin kivaa...

Miksi ei edes voida yrittää tehdä asialle jotain? Hirveä asenne monella, että ’mitäs valittaa, heikko!’

On kaikkien etu keskustella ja miettiä miten tilannetta voisi parantaa. Vuorotyö on hankala pikkulapsiperheessä, mutta onneksi nautit siitä. Perheenä tarvisitte enemmän aikaa, pariskuntana ehdottomasti, mutta myös oma aika on tärkeää - toisille enemmän kuin toisille.

Ei miehen tuntemuksia kannata ainakaan sivuuttaa. Ehkä hänelle tekisi hyvää lähteä viikonlopuksi jonnekin ilman muuta perhettä. Ja sinä voit tietenkin tehdä saman joskus vuorollaan, jos koet niin.

Mutta se mieshän voi tyypillisenä viikkona viettää omaa aikaa, levätä, harrastaa, urheilla ja nähdä kavereita kolmena iltana viikossa, lauantaina ennen ap:n työvuoroa sekä koko sunnuntain. Lisäksi ap on jo hoitanut lapset ja kodin useita vuosia täysin, nyt hän on iloinen työstään. Joskus tilanne on myös sellainen, että valittajan on otettava itseään niskasta kiinni.

Voisiko olla, ettei kyse ole siitä että mies kokisi vapaa-ajan puutteen tai lastenhoidon (noin isot lapset ovat kuitenkin aika helppoja jo, ja niiden kanssa voi oikeasti harrastaa ja tehdä asioita) ongelmana, vaan sen että varsinaista perheaikaa on niin vähän?

Kun kyllähän suurin osa sen perheen perustaa siksikin, että on kiva viettää aikaa kokoonpanolla isä, äiti ja lapset. Voi myös olla, että miestä ärsyttää oma työ ja rahan vähyys.

Sinä olet kuitenkin nyt selvästi löytänyt kuvan työn ja heti et voi alkaa eri vuoroja vaatimaan, joten ratkaisun on tultava muualta. Jospa aloittaisitte kunnon keskustelun siitä, mikä miehen elämässä "mättää"? Voisiko esimerkiksi miehelle lyhennetty päivä tai opintovapaa olla ratkaisu? Tuolloin mies saisi ehkä mahdollisutta luoda uudenlaista työelämää ajan kanssa ja saisitte viettää enemmän aikaa ihan perheenä. Nythän teiltä tavallaan kuitenkin jää ne parhaat hetket perheenä aika minimiin, jos kolmena päivänä on läpsystä vaihto systeemi, ja lapsetkin ovat juuri siinä iässä että niiden kanssa voisi tehdä vaikka mitä hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

En minä näe tuota elämää niin huonona ja ankeana kuin moni vastaaja. Perheellä on asiat hyvässä järjestyksessä. Lapsilla on lyhyet hoitopäivät, kumpikin vanhempi saa viettää aikaa lasten kanssa. Yhteistä perheaikaakin on sunnuntait ja yleensä lauantaisinkin osa päivästä. Ei meillä ole yhtään tuon enempää, eikä kenellekään ole tullut mieleen valittaa, ettei jaksa tai että olisi huonoa elämää.

Mies kitisee, kun palvelu on huonontunut. Miehen on aika valita mitä hän haluaa. Jos hän haluaa, että sinä olet kotona, niin hän antaa puolet palkastaan sinulle. Sitäkö mies haluaa? Vähän epäilen...

Öh, miksi miehellä olisi valta päättää että nainen jää töistä pois? Jääköön itse!

Sinä olit ilmeisesti monta vuotta kotona ja teit kaikki hommat (kuten nytkin työn ohessa!) ja miehesi sai elää lähes poikamieselämää, kun sinä teit kaiken valmiiksi. Ymmärsikö miehesi arvostaa täyden palvelun kotia? Miehesi voisi kääntää ajatuksiaan siihen malliin, että hän saa olla lastensa kanssa, ei että hänen pitää olla. Kevät ja kohta kesäkin tulee ja illat ovat jo valoisia, joten isä voisi hyvin lasten kanssa viettää aikaa paljon ulkona omalla pihalla tai leikkipuistossa. Mihin ne teidän rahat muuten menevät, kun miehesi valittaa ettei juuri mitään jää säästöön. Teillähän on nyt kahden tulot, aikaisemmin kun olit kotona, sait vain äitiyspäivärahaa / kotihoidon tukea eli siis aika vähäistä tuloa. Miten te silloin tulitte toimeen miehen palkalla, kun nyt pitää valittaa. Teille voisi tehdä koko perheenä hyvää, jos löytyisi sellainen ammatti-ihminen, joka osaisi neuvoa teitä järjestämään elämänne toisin sekä kotitöiden että rahan puolesta.

No et vaadi liikaa. Sinä teet ruuat ja siivoat ja pyykkäät ennen työvuorojasi. Meillä mies osaa tehdä myös nämä hommat. Ja osaa se sinunkin miehesi kun vain viitsisi. Mutta siinähän se ongelma  taitaa olla juuri. Että on nyt joutunut ottaman lisää vastuuta ja se sylettää.