Vaadinko mieheltäni liikaa? Kaipaan ulkopuolisen mielipidettä
Tilanne on se että olen aloittanut monen vuoden tauon jälkeen työelämän. Teen vuorotyötä joka on pitkälti iltavuoroa. Mies tekee normaalia työaikaa 7.00-15.00 arkisin, joskus joku lauantai saattaa olla extravuoroja. Meillä on kaksi lasta, molemmat päiväkoti-ikäisiä. Normaali viikko saattaa mennä niin että minulla on esim. maanantaina vapaa, sitten tiistai ja keskiviikkoa aamuvuoroa ja,to,pe,la iltavuoroa 15.00-23.00. Näinä iltavuoropäivinä vien lapset aamupäivästä päiväkotiin ja lähden töihin kello 13.00 jälkeen. Aamupäivän aikana olen laittanut ruuan valmiiksi, pessyt pyykit ja siivonnut. Mies hakee lapset ja viettää illat heidän kanssaan ja laittaa nukkumaan.
No taas tänä aamuna (meillä yleensä sunnuntait aina vapaat molemmilla) mies kysyi oikeasti maailman alakuloisimmalla äänellä; En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Meillä ei ole tukiverkkoja jotka auttaisia lasten kanssa tai minkään muunkaan kanssa. Eilinen oli taas sellainen päivä kun olin lasten kanssa päivän kun mies töissä ja läpsystä vaihto kun menin töihin neljään ja mies oli illan lasten kanssa.
Vaadinko liikaa mieheltäni että hän viettää aikaa omien lastensa kanssa? Jälleen kerran olin laittanut päivän aikana ruuan valmiiksi, käyttänyt lapset ulkona, pessyt ja viikannut pyykit, käynyt kaupassa ja apteekissa.
Tiedän itse että tämä on nyt tällainen vaihe kun lapset on pieniä, itse olen vasta palannut takaisin työelämään ja etsin paikkaani uudessa työpaikassa. Meidän molempien työ on fyysisesti rankkaa joten ollaan aina tosi zippi töiden jälkeen. Ja joskus iltavuoroissani työajat venyy ja saatan olla sängyssä vasta kello 2 yöllä ja lapset herättää kello 7. Mies ei näe tätä hetkeä pidemmälle, on tosi väsynyt ja kiroaa kun tekee töitä niska limassa eikä silti säästöön jää juurikaan per kuukausi. Tänään taas siis tul aiheesta puhe ja huokaisin että taasko tästä asiasta puhutaan enkä keksi mikä tässä tilanteessa olisi se ratkaisu? Työni kuitenkin on vuorotyötä.
Meillä ei ole kummallakaan mitään kummoisia kaveripiirejäkään, omaa aikaa vietetään salilla itseksemme kun siihen on aikaa.... yhteistä aikaa on iltaisin jos en ole töissä. Niin ja näin sunnuntaisin jos ei mökötetä niinkuin tänään.
Lapset on 6- ja 3 - vuotiaita.
Tosi masentavaa kun nautin itse työstäni ja olen tosi innoissani uudesta elämänvaiheesta kun saan tehdä omat rahat töitä tekemällä eikä miehellenikään oma työpaikka ole ihan itsestäänselvyys (takana vuosien vuosien työttömyys) mutta puoliso ei tätä iloa näe, tajua..... :(
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Missä parisuhde aika? Muutenkin tuo tilanne on kestämätön. Ero on tulossa jos ajattelet vaan töiden tekemistä ja samalla jää suhde sivulle ja miehen tulisi olla ns. äiti.
Tiedän, että naiset eivät halua tätä totuutta kuulla, mutta siihen on syynsä miksi nyky-yhteiskunnassa varsinkinkin länsimaissa erot ovat erittäin yleisiä ja miksi ennen vanhaan ei erikoisemmin erottu.
T. Mies
Erot ovat siksi yleisiä, koska nykyään nainenkin pärjää palkallaan ja sellaiset miehet, jotka käyvät vain töissä ja omissa harrastuksissaan jäävät helposti ilman ilmaista taloudenhoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä parisuhde aika? Muutenkin tuo tilanne on kestämätön. Ero on tulossa jos ajattelet vaan töiden tekemistä ja samalla jää suhde sivulle ja miehen tulisi olla ns. äiti.
Tiedän, että naiset eivät halua tätä totuutta kuulla, mutta siihen on syynsä miksi nyky-yhteiskunnassa varsinkinkin länsimaissa erot ovat erittäin yleisiä ja miksi ennen vanhaan ei erikoisemmin erottu.
T. Mies
Eli ap:n tulisi tuoda rahaa taloon käymättä töissä? Vai mikä ratkaisusi on?
Tuohan on ihanne, teillä on sunnuntai yhteistä aikaa.
Ja kyllä SINULTA vaaditaan liikaa. Missä on sinun oma aikasi? Mitä sinä pystyt harrastamaan? Miten sinä jaksat vuoronvaihtoa? Kaikkien kotitöiden ja työn tekemistä, marisevaa aikuisvauvaa? Ainoa mitä voit vaatia on miehen kasvaminen aikuiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihanne, teillä on sunnuntai yhteistä aikaa.
Ja kyllä SINULTA vaaditaan liikaa. Missä on sinun oma aikasi? Mitä sinä pystyt harrastamaan? Miten sinä jaksat vuoronvaihtoa? Kaikkien kotitöiden ja työn tekemistä, marisevaa aikuisvauvaa? Ainoa mitä voit vaatia on miehen kasvaminen aikuiseksi?
Ap sanoi rakastavansa työtään ja uutta elämänvaihetta, se antaa energiaa kai? Jos taas mies ei esim pidä työstään muttei arjessakaan ole mitään kivaa niin se vie energiaa?
Aivan tavallista lapsiperhearkea, mikä mättää jos ei muka jaksa huolehtia omista lapsistaan. Monilla ei ole ollut varaa olla kolmea vuotta kotona lasta kohti vaan lapset ovat olleet hoidossa vuoden vanhasta lähtien ja vanhempien työvuorot on jaettu lomittain niin että hoidossaolon aika on minimoitu. Lisäksi isompia lapsia on jaksettu kuskata harrastuksiin ym.
Omista lapsista huolehtiminen on perheaikaa, pienten kanssa pitää olla itsestään selvää että parisuhdeaikaa on vähemmän ja siinäkin pitää olla luova. Kyky selviytyä normaalista arjesta saattaa olla täysin hakusessa.
Onko mieheltä jäänyt joku kaveri-ilta tai mökkireissu välistä? Onko seksiä? Saako edes sunnuntaisin omaa aikaa?
Onhan toi tylsää olla yksin lasten kanssa lauantai-illan.
Vierailija kirjoitti:
Aivan tavallista lapsiperhearkea, mikä mättää jos ei muka jaksa huolehtia omista lapsistaan. Monilla ei ole ollut varaa olla kolmea vuotta kotona lasta kohti vaan lapset ovat olleet hoidossa vuoden vanhasta lähtien ja vanhempien työvuorot on jaettu lomittain niin että hoidossaolon aika on minimoitu. Lisäksi isompia lapsia on jaksettu kuskata harrastuksiin ym.
Omista lapsista huolehtiminen on perheaikaa, pienten kanssa pitää olla itsestään selvää että parisuhdeaikaa on vähemmän ja siinäkin pitää olla luova. Kyky selviytyä normaalista arjesta saattaa olla täysin hakusessa.
Ei olisi tavallista 9-5 perheessä. Silloin iltavastuuta voidaan vuorotella tai viettää yhdessä aikaa perheenä. Tehdä jotain kivaa.
AP:n tilanne on masentava, vaikka ehkä juuri tällä hetkellä pakko.
Vierailija kirjoitti:
Onko mieheltä jäänyt joku kaveri-ilta tai mökkireissu välistä? Onko seksiä? Saako edes sunnuntaisin omaa aikaa?
Onhan toi tylsää olla yksin lasten kanssa lauantai-illan.
Missä kohtaa on ap:n oma aika?
Ap ei maininnut kaipaavansa omaa aikaa tai muutakaan muutosta elämäänsä jos oikein ymmärsin. Pitääkö mies esim työstään? Onhan se eri asia jos tekee 8 h päivässä jotain mistä pitää, ja muutenkin nauttii elämästään, kuin että työ on vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mieheltä jäänyt joku kaveri-ilta tai mökkireissu välistä? Onko seksiä? Saako edes sunnuntaisin omaa aikaa?
Onhan toi tylsää olla yksin lasten kanssa lauantai-illan.
Missä kohtaa on ap:n oma aika?
Ei kuulemma ainakaan tällä hetkellä kaipaa. Mies selvästi kaipaa.
Siis mieshän on tottunut siihen, että vaimo on kotona ja pyörittää arjen ja mies voi vähän osallistua silloin kun ehtii. Nyt sitten pitäisi ottaa se oma osa vastuusta mutta kas kun se ei olekaan niin kivaa...
Vierailija kirjoitti:
Siis mieshän on tottunut siihen, että vaimo on kotona ja pyörittää arjen ja mies voi vähän osallistua silloin kun ehtii. Nyt sitten pitäisi ottaa se oma osa vastuusta mutta kas kun se ei olekaan niin kivaa...
Miksi ei edes voida yrittää tehdä asialle jotain? Hirveä asenne monella, että ’mitäs valittaa, heikko!’
On kaikkien etu keskustella ja miettiä miten tilannetta voisi parantaa. Vuorotyö on hankala pikkulapsiperheessä, mutta onneksi nautit siitä. Perheenä tarvisitte enemmän aikaa, pariskuntana ehdottomasti, mutta myös oma aika on tärkeää - toisille enemmän kuin toisille.
Ei miehen tuntemuksia kannata ainakaan sivuuttaa. Ehkä hänelle tekisi hyvää lähteä viikonlopuksi jonnekin ilman muuta perhettä. Ja sinä voit tietenkin tehdä saman joskus vuorollaan, jos koet niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihanne, teillä on sunnuntai yhteistä aikaa.
Ja kyllä SINULTA vaaditaan liikaa. Missä on sinun oma aikasi? Mitä sinä pystyt harrastamaan? Miten sinä jaksat vuoronvaihtoa? Kaikkien kotitöiden ja työn tekemistä, marisevaa aikuisvauvaa? Ainoa mitä voit vaatia on miehen kasvaminen aikuiseksi?
Ap sanoi rakastavansa työtään ja uutta elämänvaihetta, se antaa energiaa kai? Jos taas mies ei esim pidä työstään muttei arjessakaan ole mitään kivaa niin se vie energiaa?
Mikä on ihanampaa kuin viettää pari iltaa viikossa omien päiväkoti-ikäisten lasten kanssa siivotussa kodissa, ruoka valmiina, pyykit pesty, leikit, ulkoilet, hassuttelet, mitä intensiivisemmin touhuat, sitä varmemmin saat aikaa, jolloin nuo kaksi vetäytyvät hetkeksi omiin leikkeihinsä, jolloin voit hengähtää ja toisella silmällä seurata leikkejä. Lapset menevät varmasti myös aikaisemmin nukkumaan, jolloin saat omaa aikaa. Jos haluat lenkille mene ajoissa nukkumaan ja lenkille aamulla kun toinen vanhempi on kotona. Toki voit huokailla ja marista, syyllistää vaimoa, joka tekee kaiken, vaimohan sen paskan työpaikankin hankki ja raiskasi sinut, että sai ne lapset ilman sinun tahtoasi.
Mikä ihme siinä on, että mies saa olla perheen vapaa matkustaja ja vaimo vielä kyselee vaatiiko hän liikaa?
Ja vielä annetaan neuvoja miten miehen elämää voisi helpottaa.
Eikö sun pitäisi puhua miehen kanssa siitä, että miten parannatte molempien jaksamista? Jos mies on oikeasti uupunut, niin miksi et kuuntele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihanne, teillä on sunnuntai yhteistä aikaa.
Ja kyllä SINULTA vaaditaan liikaa. Missä on sinun oma aikasi? Mitä sinä pystyt harrastamaan? Miten sinä jaksat vuoronvaihtoa? Kaikkien kotitöiden ja työn tekemistä, marisevaa aikuisvauvaa? Ainoa mitä voit vaatia on miehen kasvaminen aikuiseksi?
Ap sanoi rakastavansa työtään ja uutta elämänvaihetta, se antaa energiaa kai? Jos taas mies ei esim pidä työstään muttei arjessakaan ole mitään kivaa niin se vie energiaa?
Mikä on ihanampaa kuin viettää pari iltaa viikossa omien päiväkoti-ikäisten lasten kanssa siivotussa kodissa, ruoka valmiina, pyykit pesty, leikit, ulkoilet, hassuttelet, mitä intensiivisemmin touhuat, sitä varmemmin saat aikaa, jolloin nuo kaksi vetäytyvät hetkeksi omiin leikkeihinsä, jolloin voit hengähtää ja toisella silmällä seurata leikkejä. Lapset menevät varmasti myös aikaisemmin nukkumaan, jolloin saat omaa aikaa. Jos haluat lenkille mene ajoissa nukkumaan ja lenkille aamulla kun toinen vanhempi on kotona. Toki voit huokailla ja marista, syyllistää vaimoa, joka tekee kaiken, vaimohan sen paskan työpaikankin hankki ja raiskasi sinut, että sai ne lapset ilman sinun tahtoasi.
Mikä ihme siinä on, että mies saa olla perheen vapaa matkustaja ja vaimo vielä kyselee vaatiiko hän liikaa?
Ja vielä annetaan neuvoja miten miehen elämää voisi helpottaa.
”Mikä on ihanampaa kuin...” Heti lähtee väärille urille. Ei minkäänlaista kykyä nähdä asiaa toisen näkökulmasta.
Jos toinen valittaa jaksamista, niin ei silloin aleta selittämään, että hei sinullahan on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihanne, teillä on sunnuntai yhteistä aikaa.
Ja kyllä SINULTA vaaditaan liikaa. Missä on sinun oma aikasi? Mitä sinä pystyt harrastamaan? Miten sinä jaksat vuoronvaihtoa? Kaikkien kotitöiden ja työn tekemistä, marisevaa aikuisvauvaa? Ainoa mitä voit vaatia on miehen kasvaminen aikuiseksi?
Ap sanoi rakastavansa työtään ja uutta elämänvaihetta, se antaa energiaa kai? Jos taas mies ei esim pidä työstään muttei arjessakaan ole mitään kivaa niin se vie energiaa?
Mikä on ihanampaa kuin viettää pari iltaa viikossa omien päiväkoti-ikäisten lasten kanssa siivotussa kodissa, ruoka valmiina, pyykit pesty, leikit, ulkoilet, hassuttelet, mitä intensiivisemmin touhuat, sitä varmemmin saat aikaa, jolloin nuo kaksi vetäytyvät hetkeksi omiin leikkeihinsä, jolloin voit hengähtää ja toisella silmällä seurata leikkejä. Lapset menevät varmasti myös aikaisemmin nukkumaan, jolloin saat omaa aikaa. Jos haluat lenkille mene ajoissa nukkumaan ja lenkille aamulla kun toinen vanhempi on kotona. Toki voit huokailla ja marista, syyllistää vaimoa, joka tekee kaiken, vaimohan sen paskan työpaikankin hankki ja raiskasi sinut, että sai ne lapset ilman sinun tahtoasi.
Mikä ihme siinä on, että mies saa olla perheen vapaa matkustaja ja vaimo vielä kyselee vaatiiko hän liikaa?
Ja vielä annetaan neuvoja miten miehen elämää voisi helpottaa.”Mikä on ihanampaa kuin...” Heti lähtee väärille urille. Ei minkäänlaista kykyä nähdä asiaa toisen näkökulmasta.
Jos toinen valittaa jaksamista, niin ei silloin aleta selittämään, että hei sinullahan on ihanaa.
Eipä tuossa auta muu kuin ero. Jos molemmat ovat töissä, ei voi vain toista vaatia hoitamaan lapsia ja kotia. Eihän ap edes ole joka ilta töissä, joten ihan naurettavaa itkeä että mies on jotenkin yksin vastuussa.
Mies hoitaa lapsia 3 kertaa viikossa n. klo 16-20 eli 4-5h/ilta kun tuon ikäiset menevät nukkumaan jo kahdekselta. Ja ruuat valmiina ja pyykit pestynä. Ja lapsetkin ovat isoja.
Ja jaksaa vielä valittaa...
Minä en edes naisena jaksaisi tuollaista tilannetta, tai siis jos olisin asemassasi.
Minulle on niin tärkeää saada viettää aikaa kumppanini kanssa, että jos monta päivää viikosta menisi vain läpsystä töiden ulkopuolisia "töitä" vaihtaen ja toista näkisi hyvässä lykyssä sunnuntaina ja ehkä yhtenä arki-iltana (ja jos haluaisi vielä itsekin tehdä ja harrastaa)... ei tulisi kesää.
Vierailija kirjoitti:
Missä parisuhde aika? Muutenkin tuo tilanne on kestämätön. Ero on tulossa jos ajattelet vaan töiden tekemistä ja samalla jää suhde sivulle ja miehen tulisi olla ns. äiti.
Tiedän, että naiset eivät halua tätä totuutta kuulla, mutta siihen on syynsä miksi nyky-yhteiskunnassa varsinkinkin länsimaissa erot ovat erittäin yleisiä ja miksi ennen vanhaan ei erikoisemmin erottu.
T. Mies
Miehen ei tule olla "ns. äiti" vaan ISÄ. Kuule kun jokaisella maailman lapsella on kaksi biologista vanhempaa, äiti ja isä.
Ajan viettäminen oman perheensä kanssa on vapaa-aikaa. Lasten kanssa voi tehdä mitä haluaa, tuon ikäiset leikkii jo keskenään ja kiipeää itse autoon, jos iskä haluaa lähteä ihmisten ilmoille.
Se on sitten eri asia, jos on tyytymätön ammatinvalintaan tai rahatilanteeseen. Ei Ap kuitenkaan ole miestä pakottanut kyseiseen työhön tai tekemään lapsia.
Puhutte eri asiasta? Sä mietit onko väsymys lapsista ja kotitöistä, mies miettii raha-asioita ja rankkaa työntekoa ja sen mielekkyyttä? Kirjoitit että kokee tekevänsä niska limassa ja säästöön ei silti jää. Ei siis syytä sinua mutta olonsa on kurja. Näin minä avaustasi luin.