Miksi lähihoitajaksi on vaikeampi päästä kuin yliopistoon?

Ei ammattikoulua ja yliopistoa voi vertailla. Ihan erilaiset koulutukset kuten myös erilaiset hakijat. Pitäisin onnenpotkuna sitä, ettei joku huippumatemaatikko pääsisi lähäriksi, ja sama toisinpäin :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähäriopintoihin hakee aina moninkertainen määrä paikkoihin nähden. Ei todellakaan ole helppo päästä opiskelemaan eikä pääse kuka tahansa.

Nii, jonnekin nuorisopuolelle. Sitten taas jotain moniongelmaisia pitkäaikaistyöttömiä koulutetaan myös lähäreiksi vuodessa-parissa. Ja se osaamisen taso on sitten suurimmalla osalla näistä todella surkea vaikka luulot on suuret omista taidoista. Meillä oli työssäoppimassa sellainen joka kertoi hakeneensa lähärikouluun pääsykokeiden kautta monta kertaa eikä päässyt (ja täälläpäin ne pääsykokeetkaan ei nykyisin tod. ole mitkään vaikeat...) mutta sitten työkkäriin kautta pääsikin opiskelemaan. Ja ainakin tämän tyypin kohdalla oli ollut ihan perusteltua ne hylsyt pääsykokeissa, ei todellakaan ollut sopiva alalle.

Sitten töissä hirveässä kiireessä paikkaat näiden mokia kun ne on esim. lääkelaskuista päässeet opinnoissaan autettuina läpi. Lisää hitosti oman työn kuormittavuutta kun osa työkavereista on nykyisin tämmöisiä "apukoulutettuja", yhtään ei voi luottaa siihen että osaavat tai viitsivät hoitaa omat työtehtävänsä.

Ihan aikuislinjoilla sama juttu. Hakijoita moninkertainen määrä paikkoihin nähden. Ikävää, että kouluissa tuntuu olevan suuria eroja. Meidän oppilaitoksesta ei päässyt eikä pääse valmistumaan ellei osaa. Jaa vaatimustaso on kova. Ennen joka ikinen pääsi vain pääsykokeen kautta. Mutta oli miten oli. Kaikki eivät voi päästä opiskelemaan, kun paikkoja ei ole kaikille.

itse en vuosia sitten päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi. - Menin sitten lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Varmaan minusta paistoi hakijana liian kauaksi se, että en sovellu alalle.  Ja viimeistään tein sen selväksi haastatteluissa, jouta muistaaksen oli kaksi ja soveltuvuustesteissä. Miksi sitten hain? - No. Olin kiukkuinen vanhemmilleni, jotka uskoivat tuolloin tietäväni minua paremmin, mitä minun pitäisi opiskella. Hetken ehdin opiskella toista ammattikoulualaa.  - Alaa, jonne vaadittiin ssäänpääsyyn korkeampi peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo kuin lukiooni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähäriopintoihin hakee aina moninkertainen määrä paikkoihin nähden. Ei todellakaan ole helppo päästä opiskelemaan eikä pääse kuka tahansa.

Nii, jonnekin nuorisopuolelle. Sitten taas jotain moniongelmaisia pitkäaikaistyöttömiä koulutetaan myös lähäreiksi vuodessa-parissa. Ja se osaamisen taso on sitten suurimmalla osalla näistä todella surkea vaikka luulot on suuret omista taidoista. Meillä oli työssäoppimassa sellainen joka kertoi hakeneensa lähärikouluun pääsykokeiden kautta monta kertaa eikä päässyt (ja täälläpäin ne pääsykokeetkaan ei nykyisin tod. ole mitkään vaikeat...) mutta sitten työkkäriin kautta pääsikin opiskelemaan. Ja ainakin tämän tyypin kohdalla oli ollut ihan perusteltua ne hylsyt pääsykokeissa, ei todellakaan ollut sopiva alalle.

Sitten töissä hirveässä kiireessä paikkaat näiden mokia kun ne on esim. lääkelaskuista päässeet opinnoissaan autettuina läpi. Lisää hitosti oman työn kuormittavuutta kun osa työkavereista on nykyisin tämmöisiä "apukoulutettuja", yhtään ei voi luottaa siihen että osaavat tai viitsivät hoitaa omat työtehtävänsä.

Ihan aikuislinjoilla sama juttu. Hakijoita moninkertainen määrä paikkoihin nähden. Ikävää, että kouluissa tuntuu olevan suuria eroja. Meidän oppilaitoksesta ei päässyt eikä pääse valmistumaan ellei osaa. Jaa vaatimustaso on kova. Ennen joka ikinen pääsi vain pääsykokeen kautta. Mutta oli miten oli. Kaikki eivät voi päästä opiskelemaan, kun paikkoja ei ole kaikille.

Se on paitsi surullista myös pelottavaa, jos lähihoitaja -koulutuksessa on suuria eroja. Lähihoitaja koulutus, ja sitä myötä paljossa koko ammattikunta (lähihoitajat) on menettänyt paljossa menettänyt hyvän maineensa siksi, että lähihoitajakoulutusta on käytetty ja käsittääkseni edelleen käytetään tarkoituksiin, johon sitä ei mielestäni saisi käyttää lainkaan. Tarkoitan lähihoitajakoulutusta, jota suoritetaan ja toteutetaan työttömyystilastojen siivaomiseen. Lähihoitajan toimi, sikäli kun itse olen oikein ymmärtänyt on niitä, josssa toimitaan hyvinä lähellä ihmistä; usein kirjamillisesti iholla. Tätä työtä työntekijän tulee itse haluta, oikeasti haluta ja tahta tehdä. Vin vain kuvitella, millainen motivaatio on työntekijällä tehdä (lähihoitaja)työnsä hyvin ja riittävän huolellisesti, jos suurin syy tai motivaation takana on työvoimaviranomaisen kehoituksesta ja vaatiuksesta suoritetun "pika kurssituksen" kautta.  

Ärsytti ja ihmetytti lähäriksi opiskellessa muutama asia. Piti opetella haavanhoidot, pistokset, suoniverinäytteet, ekg otto jne. Näyttösuunnitelmiin piti joka ikiseen kohtaan kirjoittaa laajasti teoriaa ja mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten sen toteutan. Kirjalliset työt piti tehdä amk tasoisesti. Piti opetella myös liuoslaskut jne. Saman kaupungin toisessa koulussa ei opetettu edes suoniverinäytettä. Kirjalliset työt vähän sinne päin. Suunnitelmiin riitti maininta: aion tehdä näin. Harmitti silloin, mutta jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen hyvään opetukseen. Mutta miten voi eri oppilaitoksissa olla eri vaatimukset. Sitä en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytti ja ihmetytti lähäriksi opiskellessa muutama asia. Piti opetella haavanhoidot, pistokset, suoniverinäytteet, ekg otto jne. Näyttösuunnitelmiin piti joka ikiseen kohtaan kirjoittaa laajasti teoriaa ja mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten sen toteutan. Kirjalliset työt piti tehdä amk tasoisesti. Piti opetella myös liuoslaskut jne. Saman kaupungin toisessa koulussa ei opetettu edes suoniverinäytettä. Kirjalliset työt vähän sinne päin. Suunnitelmiin riitti maininta: aion tehdä näin. Harmitti silloin, mutta jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen hyvään opetukseen. Mutta miten voi eri oppilaitoksissa olla eri vaatimukset. Sitä en ymmärrä.

Ei tuollaista minusta pidäkään ymmärtää. Jottain tarttis tehdä ja pian. Vai kuinka kauan tämän menon annetaan jatkua? Vai onko niin, että tilanteen annetaan jatkua, kun ajatellaan, että ei hoidettavana olevan potilaan (/lähihoitajan työn kohteen) henki kuitenkaan ole, tai ei ainakaan pitäsi olla kiinni siitä, millaisin valmiuksin lähihoitaja työnsä tekee. No ei ehkä kenenkään henki, mutta se miten ja kuinka työt järjestyy ja voi toteutua vaikka sitten sairaalan vuodeosastolla luulisi olevan ratkaiseva merkitys sillä, mitä saatetaan itse kunkin ainakin alustavasti osata ja tietää ilman, että vasta ensimmäistä ketaa lähihoitaja (X) kohtaa ne työpaikalla, mahdollisesti koskaan aiemmin edes kuullensakaan niiden olemassa olosta. Samanaiaksesti kuin hänen jo odotetaan ne osaavan tehdä ja surittaakin ao. tehtävtä tai toimet.    

Helsingissä lähihoitajaksi pääsee opiskelemaan melkein kuka vain. Kevään haussa ei välttämättä kaikki pääse sisään, mutta niin moni jättää ottamatta opiskelupaikan vastaan, että joka syksy on jälkihaku, jossa nyt sittein viimeistään pääsee. Tämä koskee siis nuorisopuolta ja niitä, jotka ovat käyneet jo lukion.

Aikuisopistossa seula on tiukempi.

Muissa kaupungeissa voikin olla, että hakijoita on moninkertainen määrä opiskelupaikkoihin nähden ja kilpailua on enemmän.