Olenko mustasukkainen vai onko tässä jotain perää

Olen nyt jo naimisissa toista vuotta mieheni kanssa, mutta alkuaikojen tapahtumat eivät ota oikein unohtuakseen...

Tapasimme netissä ja teimme molemmat hyvin selväksi, että seurustelu ei ole silloin mielessä, vain "hauskanpito" lakanoiden välissä:.....
Mulla ei ollut mielenkiintoa hakea seurustelukumppania, kaipasin vain jotain jonka kainaloon joskus pääsee...
Nooh, siinä tapailimme lakanoiden välissä silloin tällöin, tästäkin huolimatta mies soitti minulle joka päivä ja tekstasi useita kertoja päivässä. (vaikka olimme sopineet että ei ole seurustelua)
Minulla on kaksi lasta aiemmasta liitosta ja mies teki selväksi ettei halua alkaa "isäksi", koko alun tapailua varjosti se että mies hoki tätä ettei tiedä mitä lasten suhteen ajattelee. Vaikka empä tätä vaatinukkaan ;)
MIehelläni saattoi alussa olla joku vanha vakipano, jota tapasi jonkin aikaa vielä.

Tapasimme kesällä, ja tapailu jatkui tällaisena noin vuoden loppuun. Sitten mies halusi yllätyksekseni tavata lapseni.
He kolahtivat kuulemma mieheen kovaa, ja tykästyi heihin kovasti.
Kuitenkin jatkoimme tapailua entiseen malliin kevääseen ilman retkiä/reissuja/tekemistä niin että lapset olisivat menossa mukana, arkipäivät olin yh-äiti ja muutaman kerran kuussa tapasin miehen kanssa, joka päivä olimme yhteyksissä. Kuitenkin joka päivä mies kysyi lapsistani (kuulumisia jne)
Sitten mies halusi että tulemma lasten kanssa toista kertaa kylään ja siitä lähtien me oikeastaan olisimme erottamattomia koko porukka (aloimme siis tavata tiuhaan ja olla pidempiä aikoja yhdessä).

Mutta nyt sain hetki sitten tietää että mieheni oli tämän ensimmäisen vuoden "roikkunut" treffipalstalla (ilmeisimmin tapamaamatta ketään) ja juuri ennen kuin toista kertaa näki lapsiani, oli laittanut kuvaansa/viestiä toiselle naiselle, tapaamattakaan tätä.
Itse kertoi että teki sen peläten, jos minua ei kiinnostakaan niin ei jää roikkumaan tyhjän päälle jos en vastaakaan tunteisiin ja lasten kanssa ei suju.
Sanonut että vaikutti alussa että en ole sitoutuvaa tyyppiä, kun kerroin että en ole valmis seurustelusuhteeseen.

Mulla ristiriitainen olo: jos olisin alussa ollut joku elämän löytö, niin ei kai se olisi roikkunut palstoilla etsien muuta.... Mutta sitten taas, ei meillä ollut sovittua (olin aika kylmä alussa ja hän oli se joka otti yhteyttä päivittäin), olin miettinyt toiselle paikka kunnalle muuttamista lasten kanssa ekan vuoden aikana, sitä miten lapset vaan on mulle ykkösiä ja sitä miten omistaudun vain lapsille... jne jne.
Ehkä tuo toisaalta on suojelumekanismia mieheltä, jos tosiaan pelännyt että mä en ookaan kauaa kuvioissa.

Jostain hassusta syystä kannan tästä treffipalsta jutusta miehelleni kaunaa.....
Onko tyhmää....??