45 syytä olla hankkimatta lasta
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silti, mistä kumpuaa tämä tarve koko ajan tehdä numeroa omasta lapsettomuudesta?
Varsinkin vielä listata sellaisia asioita, joista ei ole mitään kokemusta.
PS. Vain sellainen ihminen, jolla on lapsia, voi tietää onko lapseton elämä onnellisempaa kuin lapsellinen. Ja sekös teitä veloja harmittaa."
Arvoisa kokemusasiantuntija, nyt logiikan perusteiden alkeiskurssille, hopi hopi!
Arvoisa idiootti.
Olen on listannut oman arvioni kohdalta SYITÄ olla TEKEMÄTTÄ lasta ja yhteenvetona: että en EI HALUA lasta, ei listaus missään vaiheessa voikkaan olla "kokemusta" omaavan lapsellisen tekemä. Se että pitääkö listan kaikki kohdat, osa niistä, vai niinkuin sinä paasaat: ei YHTÄÄN kohtaa oikein paikkansa, on sinun mielipiteesi. Kritisoisin kuitenkin väittämääsi että yksikään, jos ei monikin asia listuksesta saanut sinua miettimään mitä tunteita ja ajatuksia lasten kanssa elämä oikesti on, vai elätkö toisessa todellisuudessa ja et ole koskaan ollut huolissasi esim. Lapsesi koulun uhista? Ollut väsynyt ja kärttyinen lapsellesi kun hän on kiukutellut sinulle vastaan uhmaiässä joka ikisestä asiasta?
Mikään onnellisuus asteikkohan listaus ei ole, se on SYY listaus, miksi juuri minä ja mahdollinen vielä epäilevä ja jo kanssa vela saa lukea ja kommentoida, ja niin kuin moni on tehnytkin (mikä on ilahduttanut kovasti): jatkanut listausta omilla huomioillaan.
Ja tiesin että myös teitä lapsellisia tämä kiinnostaa ja haluatte antaa oman mielipiteenne. Siksi haluankin vastata väittämääsi: vain lapsellinen ihminen voi tietää onko elämä onnellisempaa kuin lapsettoman.Ensinnäkään sinä et selvästi ymmärrä että meillä ihmisillä on erilaisia elämän tavoitteita ja onnellisuus mittareita. Se mikä sinulle on onnea, voi toiselle olla helvettiä ja liian suuri riski ottaa, jos tietää etukäteen että ei jaksaisi olla sellainen äiti mitä mahdollinen lapsi ansaitsisi. Ymmärrä myös että ihmiset tulevat onnellisiksi erilaisista asioista, sinunkin lapsesi tulee onnellisiksi erilaisista asioista, kuin mitä saman ikäinen lapsi maapallon toisella puolella. Se että väität että vain lapsellinen ihminen tietää mitä onni on ennen ja jälkeen lapsen on naurettavaa. Miten sinä joka olet HALUNNUT lapsen (ja tulet selvästi VAIN lapsestasi onnelliseksi), voisit tietää toisen ihmisen näkökulmasta: joka EI HALUA lasta (ja on onnellinen tässä asetelmassa) mitä tunteita ja onnettomuutta tämä ihminen kokisi jos hänelle yhtäkkiä laitettaisiin lapsi hoidettavakseen. Väitteesi on yhtä naurettava ja kertoo paljon vanhoillisuudestasi, kuin että väittäisit että naimisissa oleva ihminen vain voi tietää mitä onni on, koska on ollut avoliitossa ja nyt naimisissa, ja että avoliitossa elävät eivät tiedä mitään onnesta kun eivät ole naimisissa. Niin kuin sinä nyt voisit määritellä kenenkään ihmisen onnen, paitsi omasi. Edes oman lapsesi onnea et voi määritellä, hän määrittelee sen itse ja on huolestuttavaa että noin tyhmät ja vanhoolliset ihmiset lisääntyvät, mutta mitä nyt voi olettaa, jos ei muuta osaakkaan ja oma onnellisuus alkoikin vasta kun lapsi tuli maailmaan. Varo vaan ettet tule taas onnettomaksi kun lapsesi aikuistuu ja et ole enää tarpeellinen, mieti silloin omilla aivollasi, kuka SINÄ olet ja mikä tekee SINUT onnelliseksi.
T. Ap
Jessus mikä pönttö,kaikkia se leipä elättää.
Kertoo aika paljon omasta älykkyydestäsi jos et osaa kuin pöntötellä ja leivätellä.
Vierailija kirjoitti:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
- Sairastua voi, vaikka ei olisikaan perinnöllisiä sairauksia. Eikä välttämättä lapsi sairastu, vaikka perinnöllisiä sairauksia olisikin.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.- Ei kaikilla tule näitä, mutta ne ovat myös ohimeneviä. Vältteletkö ulos menemistä myös, koska voit saada vaikka flunssa tai vastataudin, mikä tekee sinut pahoinvoivaksi?
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.- Kipuihin saa kivunlievitystä, repeämiset voidaan paikata. Ihmiskroppa kestää yllättävän paljon.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.- Imetys ja niiden tuomat mahdolliset kivut ovat ohimeneviä.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.- Tämä on ihan totta, että vanhemmilla on valtava vastuu, mutta kun ottaa avun vastaan ja yrittää valmistautua ja myös opiskella lapsen kasvatusta, ei se niin vaikeaa ole. Pitää myös ymmärtää, että vanhemmatkin tekevät virheitä ja lapsille pitää opettaa, että kaikki tekevät virheitä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.- Tälläisien pelkojen takia kannattaa mennä jollekkin juttelemaan, vaikka ei hankkisi lapsia.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.- Vammaisille ja erityislapsille on onneksi paljon apuja nykyään ja tukea.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.- Kaikki eivät siihen sairastu, mutta siihenkin saa tukea ja apua. Sama jaksamiseen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.- Jos on paniikkikohtauksia ja tajunnanmenettämisiä niin niihin kannattaa hakea apua, vaikka ei lapsia hankkisikaan. Elämässä ei kaikkea voi suunnitella. Ne joilla ei ole mitään sairauksia voivat yllättäen menettää tajunsa lapsen kansa yhdessä ollessa, mutta on niistä selvitty.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.- Tervetuloa aikuisuuteen?
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.- Eivät ne niin oksettavia enää ole, kun on muutaman kerran nähnyt. Kaikkeen tottuu. Ja tämäkin aika menee ohitse.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.- On paljon lapsia joiden vanhemmat ovat kuolleet ja he ovat pärjänneet ihan hyvin.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.- Yleisemmin aikuisuudessa elämä on akatauluttamista, eikä se loppujen lopuksi niin hankalaa ole.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.- Jos on ahdistusta noiden takia, niin suosittelen hakemaan apua. Mikä siinä ahdistaa? Miksi ei voi tehdä jotain muuta hiekkalaatikon sijaan ? Lasten kanssa voi tehdä huomattavasti enemmän asioita, kun luuletkaan!
- Lapseton
3. Niin ne repeämät korjataankin todella hyvin. Juurihan täällä oli se keskustelu naisesta, joka sai kamalat repeämät ja on pidätyskyvytön. Koko synnytys oli sarja hoitovirheitä, joita ei edes myönnetty.
8. Tunnen naisen, jonka psyyke hajosi täysin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Aiemmin ei ollut mitään psyykkisiä sairauksia. Vuosia synnytyksen jälkeen elämä on edelleen suurimmaksi osaksi osastolla oloa, tuskin kovin hyvä ennuste.
Lisäksi eräs sukulaisnainen joutui osastohoitoon synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi. Hän onneksi parantui.
Nämä ovat tietenkin harvinaisempia tapauksia, mutta mielestäni synnytyksen jälkeisen masennuksen vakavuutta ei ymmärretä.
Itse en lapsia tule hankkimaan, kohta ikäkin tulee jo vastaan. Syitä löytyy tuolta listalta.
Mutta olen erittäin onnellinen niiden puolesta, jotka haluavat lapsia, tiedostavat riskit ja saavat toivotut lapset.
Ei tämän kuuluisi olla mikään kilpailu. Meillä joillakin on syitä olla lapsettomia, joillakin taas on toivottuja lapsia ja ovat onnellisia. Mielestäni pitäisi elää hyväksyen toisten valinnat eikä tuomita kumpaakaan.
Älkää hankkiko lapsia, jos ette halua. Eikä sitä tarvitse perustella. Mulla on lapsia ja olen siitä onnellinen. Nautin perhekeskeisestä elämästä myös omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Ei lapsi ikuisesti ole lapsi, mutta tiiviit ja lämpimät perhesiteet jatkuvat koko elämän. Aika lyhytnäköistä miettiä jotain imetystä ja vauva-aikaa.
Joku voisi tehdä listan sata syytä olla elämättä, koska onhan tää elämä kaikkinensa tosi raskasta ja vaikeeta, oli lapsia tai ei.
Onko mitään surkuhupaisampaa kun se että joku yrittää päteä lapsettomuudellaan?! 😂
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi tehdä listan sata syytä olla elämättä, koska onhan tää elämä kaikkinensa tosi raskasta ja vaikeeta, oli lapsia tai ei.
Lisään vielä että miten ap pystyy tolla pestimistisyydellä ja epäonnistumisen pelolla tekemään yhtään mitään, saati nauttimaan siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silti, mistä kumpuaa tämä tarve koko ajan tehdä numeroa omasta lapsettomuudesta?
Varsinkin vielä listata sellaisia asioita, joista ei ole mitään kokemusta.
PS. Vain sellainen ihminen, jolla on lapsia, voi tietää onko lapseton elämä onnellisempaa kuin lapsellinen. Ja sekös teitä veloja harmittaa."
Arvoisa kokemusasiantuntija, nyt logiikan perusteiden alkeiskurssille, hopi hopi!
Arvoisa idiootti.
Olen on listannut oman arvioni kohdalta SYITÄ olla TEKEMÄTTÄ lasta ja yhteenvetona: että en EI HALUA lasta, ei listaus missään vaiheessa voikkaan olla "kokemusta" omaavan lapsellisen tekemä. Se että pitääkö listan kaikki kohdat, osa niistä, vai niinkuin sinä paasaat: ei YHTÄÄN kohtaa oikein paikkansa, on sinun mielipiteesi. Kritisoisin kuitenkin väittämääsi että yksikään, jos ei monikin asia listuksesta saanut sinua miettimään mitä tunteita ja ajatuksia lasten kanssa elämä oikesti on, vai elätkö toisessa todellisuudessa ja et ole koskaan ollut huolissasi esim. Lapsesi koulun uhista? Ollut väsynyt ja kärttyinen lapsellesi kun hän on kiukutellut sinulle vastaan uhmaiässä joka ikisestä asiasta?
Mikään onnellisuus asteikkohan listaus ei ole, se on SYY listaus, miksi juuri minä ja mahdollinen vielä epäilevä ja jo kanssa vela saa lukea ja kommentoida, ja niin kuin moni on tehnytkin (mikä on ilahduttanut kovasti): jatkanut listausta omilla huomioillaan.
Ja tiesin että myös teitä lapsellisia tämä kiinnostaa ja haluatte antaa oman mielipiteenne. Siksi haluankin vastata väittämääsi: vain lapsellinen ihminen voi tietää onko elämä onnellisempaa kuin lapsettoman.Ensinnäkään sinä et selvästi ymmärrä että meillä ihmisillä on erilaisia elämän tavoitteita ja onnellisuus mittareita. Se mikä sinulle on onnea, voi toiselle olla helvettiä ja liian suuri riski ottaa, jos tietää etukäteen että ei jaksaisi olla sellainen äiti mitä mahdollinen lapsi ansaitsisi. Ymmärrä myös että ihmiset tulevat onnellisiksi erilaisista asioista, sinunkin lapsesi tulee onnellisiksi erilaisista asioista, kuin mitä saman ikäinen lapsi maapallon toisella puolella. Se että väität että vain lapsellinen ihminen tietää mitä onni on ennen ja jälkeen lapsen on naurettavaa. Miten sinä joka olet HALUNNUT lapsen (ja tulet selvästi VAIN lapsestasi onnelliseksi), voisit tietää toisen ihmisen näkökulmasta: joka EI HALUA lasta (ja on onnellinen tässä asetelmassa) mitä tunteita ja onnettomuutta tämä ihminen kokisi jos hänelle yhtäkkiä laitettaisiin lapsi hoidettavakseen. Väitteesi on yhtä naurettava ja kertoo paljon vanhoillisuudestasi, kuin että väittäisit että naimisissa oleva ihminen vain voi tietää mitä onni on, koska on ollut avoliitossa ja nyt naimisissa, ja että avoliitossa elävät eivät tiedä mitään onnesta kun eivät ole naimisissa. Niin kuin sinä nyt voisit määritellä kenenkään ihmisen onnen, paitsi omasi. Edes oman lapsesi onnea et voi määritellä, hän määrittelee sen itse ja on huolestuttavaa että noin tyhmät ja vanhoolliset ihmiset lisääntyvät, mutta mitä nyt voi olettaa, jos ei muuta osaakkaan ja oma onnellisuus alkoikin vasta kun lapsi tuli maailmaan. Varo vaan ettet tule taas onnettomaksi kun lapsesi aikuistuu ja et ole enää tarpeellinen, mieti silloin omilla aivollasi, kuka SINÄ olet ja mikä tekee SINUT onnelliseksi.
T. Ap
Jessus mikä pönttö,kaikkia se leipä elättää.
Kertoo aika paljon omasta älykkyydestäsi jos et osaa kuin pöntötellä ja leivätellä.
Kyse on siitä että maailman luonnollisimmasta asiasta yritetään tehdä hemmetin monimutkainen lässyttämällä joutavanpäiväisiä.
Ei jaksa kuunnella hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään surkuhupaisampaa kun se että joku yrittää päteä lapsettomuudellaan?! 😂
Toisen ihmisen naurettavaksi tekeminen on yksi tyypillisimpiä herruustekniikoita, joilla yritetään korvata toimivien argumenttien puute ja saattaa toinen häpeämään. Tätä tekniikkaa käyttävät esimerkiksi koulukiusaajat, mutta kypsäksi aikuiseksi ponnistautuneiden naisten ei pitäisi tällaisiin enää joutua turvautumaan.
Kaikkihan nuo ei kaikkiin äiteihin ja perheisiin pääse. Yksi kohta ihmetyttää, että lapsi on taakka, jos lapsi on sairas? Lapsi voi sairastua/vammautua syntymän jälkeen, kuten oma puoliso, vanhempi tai vaikka lapseton&sinkku ystävä, joka kaipaisi apua. Hylkääkö lapseton ihminen heidätkin, eikö kestä yhtään muita kuin terveitä ihmisiä? Vai eikö edes halua ystäviä tai puolisoa elämäänsä. Tämä kyllä kuulostaa itsekkäältä, jos tämä sanotaan syyksi olla hankkimatta lapsia.
Lapsia ei ole pakko kenenkään hankkia, mutta elämässä on silti sairauksia ja ikäviä juttuja. Kaikkea ei voi sulkea oman elämänsä ulkopuolelle ja elellä itsekkäästi muista välittämättä. Esim juuri ottamalla rokotuksia, ettei sairastuta muita tai mene kipeänä töihin ja jälleen sairastuta muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään surkuhupaisampaa kun se että joku yrittää päteä lapsettomuudellaan?! 😂
Toisen ihmisen naurettavaksi tekeminen on yksi tyypillisimpiä herruustekniikoita, joilla yritetään korvata toimivien argumenttien puute ja saattaa toinen häpeämään. Tätä tekniikkaa käyttävät esimerkiksi koulukiusaajat, mutta kypsäksi aikuiseksi ponnistautuneiden naisten ei pitäisi tällaisiin enää joutua turvautumaan.
Olen kyllä mies enkä jaksa tämän tyyppisiä avauksia yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silti, mistä kumpuaa tämä tarve koko ajan tehdä numeroa omasta lapsettomuudesta?
Varsinkin vielä listata sellaisia asioita, joista ei ole mitään kokemusta.
PS. Vain sellainen ihminen, jolla on lapsia, voi tietää onko lapseton elämä onnellisempaa kuin lapsellinen. Ja sekös teitä veloja harmittaa."
Arvoisa kokemusasiantuntija, nyt logiikan perusteiden alkeiskurssille, hopi hopi!
Arvoisa idiootti.
Olen on listannut oman arvioni kohdalta SYITÄ olla TEKEMÄTTÄ lasta ja yhteenvetona: että en EI HALUA lasta, ei listaus missään vaiheessa voikkaan olla "kokemusta" omaavan lapsellisen tekemä. Se että pitääkö listan kaikki kohdat, osa niistä, vai niinkuin sinä paasaat: ei YHTÄÄN kohtaa oikein paikkansa, on sinun mielipiteesi. Kritisoisin kuitenkin väittämääsi että yksikään, jos ei monikin asia listuksesta saanut sinua miettimään mitä tunteita ja ajatuksia lasten kanssa elämä oikesti on, vai elätkö toisessa todellisuudessa ja et ole koskaan ollut huolissasi esim. Lapsesi koulun uhista? Ollut väsynyt ja kärttyinen lapsellesi kun hän on kiukutellut sinulle vastaan uhmaiässä joka ikisestä asiasta?
Mikään onnellisuus asteikkohan listaus ei ole, se on SYY listaus, miksi juuri minä ja mahdollinen vielä epäilevä ja jo kanssa vela saa lukea ja kommentoida, ja niin kuin moni on tehnytkin (mikä on ilahduttanut kovasti): jatkanut listausta omilla huomioillaan.
Ja tiesin että myös teitä lapsellisia tämä kiinnostaa ja haluatte antaa oman mielipiteenne. Siksi haluankin vastata väittämääsi: vain lapsellinen ihminen voi tietää onko elämä onnellisempaa kuin lapsettoman.Ensinnäkään sinä et selvästi ymmärrä että meillä ihmisillä on erilaisia elämän tavoitteita ja onnellisuus mittareita. Se mikä sinulle on onnea, voi toiselle olla helvettiä ja liian suuri riski ottaa, jos tietää etukäteen että ei jaksaisi olla sellainen äiti mitä mahdollinen lapsi ansaitsisi. Ymmärrä myös että ihmiset tulevat onnellisiksi erilaisista asioista, sinunkin lapsesi tulee onnellisiksi erilaisista asioista, kuin mitä saman ikäinen lapsi maapallon toisella puolella. Se että väität että vain lapsellinen ihminen tietää mitä onni on ennen ja jälkeen lapsen on naurettavaa. Miten sinä joka olet HALUNNUT lapsen (ja tulet selvästi VAIN lapsestasi onnelliseksi), voisit tietää toisen ihmisen näkökulmasta: joka EI HALUA lasta (ja on onnellinen tässä asetelmassa) mitä tunteita ja onnettomuutta tämä ihminen kokisi jos hänelle yhtäkkiä laitettaisiin lapsi hoidettavakseen. Väitteesi on yhtä naurettava ja kertoo paljon vanhoillisuudestasi, kuin että väittäisit että naimisissa oleva ihminen vain voi tietää mitä onni on, koska on ollut avoliitossa ja nyt naimisissa, ja että avoliitossa elävät eivät tiedä mitään onnesta kun eivät ole naimisissa. Niin kuin sinä nyt voisit määritellä kenenkään ihmisen onnen, paitsi omasi. Edes oman lapsesi onnea et voi määritellä, hän määrittelee sen itse ja on huolestuttavaa että noin tyhmät ja vanhoolliset ihmiset lisääntyvät, mutta mitä nyt voi olettaa, jos ei muuta osaakkaan ja oma onnellisuus alkoikin vasta kun lapsi tuli maailmaan. Varo vaan ettet tule taas onnettomaksi kun lapsesi aikuistuu ja et ole enää tarpeellinen, mieti silloin omilla aivollasi, kuka SINÄ olet ja mikä tekee SINUT onnelliseksi.
T. Ap
Jessus mikä pönttö,kaikkia se leipä elättää.
Kertoo aika paljon omasta älykkyydestäsi jos et osaa kuin pöntötellä ja leivätellä.
Kyse on siitä että maailman luonnollisimmasta asiasta yritetään tehdä hemmetin monimutkainen lässyttämällä joutavanpäiväisiä.
Ei jaksa kuunnella hetkeäkään.
Miksi sitten tulet tänne kommentoimaan, jos asia ei sinua hetkauta suuntaan tai toiseen?
Myönnän suoraan, että olen itsekäs enkä hanki lasta koska äitinä se tarkoittaisi automaattisesti huonoja unia, kropan surkeutumista ja ongelmia uralle ja jatkokouluttautumiseen. Onneksi ei kestä kymmentäkään vuotta siihen, että muut eivät enää oleta minun lisääntyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi tehdä listan sata syytä olla elämättä, koska onhan tää elämä kaikkinensa tosi raskasta ja vaikeeta, oli lapsia tai ei.
Lisään vielä että miten ap pystyy tolla pestimistisyydellä ja epäonnistumisen pelolla tekemään yhtään mitään, saati nauttimaan siitä?
Jos et ymmärtänyt vieläkään, niin nuo kaikki ajatukset liittyvät lapsen hankintaan, joka yksi omavalintainen osuus ihmisen elämässä. Sitä paitsi jos lapsen hankkiminen tuo noin paljon negatiivisiä ajatuksia ap:n elämään, niin silloin päätös on oikea hänen elämänsä kohdalla. Taas yksi ajattelija joka LUULE tietävänsä YHTÄÄN MITÄÄN hänelle tuntemattomasta ap:sta, ja tämän varjolla yrittää kumota listauksen. Ilmeisimmin syystä, että jokin listauksessa kolahti omaan lapsiperhe arkisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään surkuhupaisampaa kun se että joku yrittää päteä lapsettomuudellaan?! 😂
Jännä että käsistät listauksen pätemiseksi. Päde sinä nyt puolestasi lapsillasi. On se sääli että tuolliset toisen mielipiteiden mollaajat lisääntyy ja opettaa vielä omille lapsilleen omaa avarakatseittomuutaan. On se sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään surkuhupaisampaa kun se että joku yrittää päteä lapsettomuudellaan?! 😂
Toisen ihmisen naurettavaksi tekeminen on yksi tyypillisimpiä herruustekniikoita, joilla yritetään korvata toimivien argumenttien puute ja saattaa toinen häpeämään. Tätä tekniikkaa käyttävät esimerkiksi koulukiusaajat, mutta kypsäksi aikuiseksi ponnistautuneiden naisten ei pitäisi tällaisiin enää joutua turvautumaan.
Olen kyllä mies enkä jaksa tämän tyyppisiä avauksia yhtään.
Ei ole väliä kumpaa sukupuolta olet, olet joka tapauksessa vaivautunut kirjoittamaan typeriä kommenttejasi, ilman minkäänlaista perusteluja ja aino mitä keksit on mollata toista kuin ala asteella olet varmasti tehnyt.
Jokin aloituksessa siis kolahti omaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan nuo ei kaikkiin äiteihin ja perheisiin pääse. Yksi kohta ihmetyttää, että lapsi on taakka, jos lapsi on sairas? Lapsi voi sairastua/vammautua syntymän jälkeen, kuten oma puoliso, vanhempi tai vaikka lapseton&sinkku ystävä, joka kaipaisi apua. Hylkääkö lapseton ihminen heidätkin, eikö kestä yhtään muita kuin terveitä ihmisiä? Vai eikö edes halua ystäviä tai puolisoa elämäänsä. Tämä kyllä kuulostaa itsekkäältä, jos tämä sanotaan syyksi olla hankkimatta lapsia.
Lapsia ei ole pakko kenenkään hankkia, mutta elämässä on silti sairauksia ja ikäviä juttuja. Kaikkea ei voi sulkea oman elämänsä ulkopuolelle ja elellä itsekkäästi muista välittämättä. Esim juuri ottamalla rokotuksia, ettei sairastuta muita tai mene kipeänä töihin ja jälleen sairastuta muita.
Ymmärrän että tuon voi ymmärtää noinkin. Oma äitini on kuollut ja sen tuskan olen nähnyt, mitä se tekee itselle. Sitä kipua en halua että oma lapsi tulisi ikinä tuntemaan. Olen myös nähnyt mitä lisähaasteita vammaisen lapsen syntymä sukulaisperheessä tuo, en valitsisi vammaista lasta, jos saisi valita. Tottakai tiedän että elämässä on edessä läheisten sairastumisia ja kuolemia ja tulen läheisistä huolehtimaan parhaani mukaan, mutta en halua lasta siihen lisä huoleksi ja selitettäväksi lapselle miksi ihmiset kuolevat ja miksi maailma on tälläinen maailma kuin on. En voisi myöskään luvata lapselleni että jaksaisin olla sellainen äiti mitä hän ansaitsisi, enkä luvata että en hylkää häntä kuolemalla (koska äitinikin kuoli niin nuorena syöpään). Olen liian herkkä sisäisesti jättämään lasta tähän maailmaan, jossa en voi taata että hän ei joutuisi koskaan pelkäämään ja suremaan. En kestäisi sitä taakkaa ja huolta omasta lapsesta. Älkää ymmärtäkö väärin.. minä pidän lapsista. Mutta en halua omaa lasta, niin pakottava tarve minulla ei ole lisääntyä, että hankkisin lapsen ja sitten katuisin ja pelkäisin lapsen puolesta (koska rakastaisin liikaa). Ketään en ole hylkäämässä, sen takia koska en hanki lasta hyljättäväksi.. se vasta alhaisinta olisikin hyljätä oma lapsi.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi tehdä listan sata syytä olla elämättä, koska onhan tää elämä kaikkinensa tosi raskasta ja vaikeeta, oli lapsia tai ei.
Lisään vielä että miten ap pystyy tolla pestimistisyydellä ja epäonnistumisen pelolla tekemään yhtään mitään, saati nauttimaan siitä?
Jos et ymmärtänyt vieläkään, niin nuo kaikki ajatukset liittyvät lapsen hankintaan, joka yksi omavalintainen osuus ihmisen elämässä. Sitä paitsi jos lapsen hankkiminen tuo noin paljon negatiivisiä ajatuksia ap:n elämään, niin silloin päätös on oikea hänen elämänsä kohdalla. Taas yksi ajattelija joka LUULE tietävänsä YHTÄÄN MITÄÄN hänelle tuntemattomasta ap:sta, ja tämän varjolla yrittää kumota listauksen. Ilmeisimmin syystä, että jokin listauksessa kolahti omaan lapsiperhe arkisuuteen.
Joo en ymmärrä, eikä minun tarvitse. Pointtina se, että ap on nähnyt vaivaa ja keksimällä keksinyt negatiivisia asioita aiheesta (aihe voisi olla mikä vaan). Ehkä masentunut ihminen kokee tähän tarvetta. Listatut asiat eivät ole mitään faktoja, vaan vanhemmuutta ja lasten saamista ulkopuolelta tarkkailevan omien pelkojen heijastamista. En kokenut listaa omalta kohdaltani millään tavalla merkitykselliseksi, mutta koen että se kertoo enemmän ap:n pessimismistä, kuin käsitellystä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan nuo ei kaikkiin äiteihin ja perheisiin pääse. Yksi kohta ihmetyttää, että lapsi on taakka, jos lapsi on sairas? Lapsi voi sairastua/vammautua syntymän jälkeen, kuten oma puoliso, vanhempi tai vaikka lapseton&sinkku ystävä, joka kaipaisi apua. Hylkääkö lapseton ihminen heidätkin, eikö kestä yhtään muita kuin terveitä ihmisiä? Vai eikö edes halua ystäviä tai puolisoa elämäänsä. Tämä kyllä kuulostaa itsekkäältä, jos tämä sanotaan syyksi olla hankkimatta lapsia.
Lapsia ei ole pakko kenenkään hankkia, mutta elämässä on silti sairauksia ja ikäviä juttuja. Kaikkea ei voi sulkea oman elämänsä ulkopuolelle ja elellä itsekkäästi muista välittämättä. Esim juuri ottamalla rokotuksia, ettei sairastuta muita tai mene kipeänä töihin ja jälleen sairastuta muita.
Ymmärrän että tuon voi ymmärtää noinkin. Oma äitini on kuollut ja sen tuskan olen nähnyt, mitä se tekee itselle. Sitä kipua en halua että oma lapsi tulisi ikinä tuntemaan. Olen myös nähnyt mitä lisähaasteita vammaisen lapsen syntymä sukulaisperheessä tuo, en valitsisi vammaista lasta, jos saisi valita. Tottakai tiedän että elämässä on edessä läheisten sairastumisia ja kuolemia ja tulen läheisistä huolehtimaan parhaani mukaan, mutta en halua lasta siihen lisä huoleksi ja selitettäväksi lapselle miksi ihmiset kuolevat ja miksi maailma on tälläinen maailma kuin on. En voisi myöskään luvata lapselleni että jaksaisin olla sellainen äiti mitä hän ansaitsisi, enkä luvata että en hylkää häntä kuolemalla (koska äitinikin kuoli niin nuorena syöpään). Olen liian herkkä sisäisesti jättämään lasta tähän maailmaan, jossa en voi taata että hän ei joutuisi koskaan pelkäämään ja suremaan. En kestäisi sitä taakkaa ja huolta omasta lapsesta. Älkää ymmärtäkö väärin.. minä pidän lapsista. Mutta en halua omaa lasta, niin pakottava tarve minulla ei ole lisääntyä, että hankkisin lapsen ja sitten katuisin ja pelkäisin lapsen puolesta (koska rakastaisin liikaa). Ketään en ole hylkäämässä, sen takia koska en hanki lasta hyljättäväksi.. se vasta alhaisinta olisikin hyljätä oma lapsi.
T. Ap
Case closed! Älä hanki lapsia. Se on ihan ok. Selvästi et ole vielä sinut tämän päätöksen kanssa, kun pitää noin todistella, mutta kyllä se siitä.
Lueskelin tätä ketjua hetken. Aivan käsittämätön logiikka: jos joku on eri mieltä aloittajan kanssa, on kysymys siitä että lista ”kolahti” tai kritisoijan omassa vanhemmuudessa tai perhe-elämässä on jotain vikaa. Onko aloittajan vaikea uskoa, että kaikki eivät koe elämää kuten hän, ja he eivät silti ole väärässä tai (kuten ap kokee) valehtele?
Sanoo ihminen jolla on 10 lasta 10 eri naisen kanssa ja paljaalla vedellyt sitten vuoden 1987 . En arvosta!