Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia elämään loppuelämä vajaakuntoisena?
21.04.2018 |
Sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Miten oppia hyväksymään etten enää ikinä tule täysin terveeksi?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tyhmältä mutta mieti: lasi on joko puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Voi katkeroitua täydellisyyden puuttumisesta, tai iloita joka hetkestä mikä ei ole aivan hirveä. Mieti mitä sinulla vielä on: esim näet kukkia.
Jos ei juosta niin sitten kävellään, vaikka keppien kanssa.
Monista vammoista voi toipua, vaikkei sitä kivun hetkellä usko. Täytyy vaan tunnollisesti toimia fyssarin ohjeen mukaan. Olisiko joku vertaistukiryhmä? Mielenterveysyhdistys? Älä anna periksi.t.työkyvyttömyyseläkeläinen
Ei ole vertaistukiryhmiä selkävammaisille. Mielenterveysyhdistystä voisin kokeilla.
En vaan jumppaa kun pelkään että selkään tulee enemmän vauriota ja joku välilevy taas pullahtaa.
Ap
Kyllä on vertaistukea selkävammaisillekin, etsi mm. Selkäliiton nettisivuilta. Erilaisiin mt-tyyppiisiin kannattaa myös mennä koska pelkästään kivun kanssa eläminen ja vammaisen identiteetiin kanssa työstämiseen voi tarvita apua.
Selkävamman kanssa pitää yrittää ensin kuntoutukseen, koska siellä jumppaat paikassa jossa fyssarit tietää mikä vamma sulla on ja lääkärit ovat osa ohjelmaa.
Myös vammaisjärjestöjen liikuntaa kannattaa testata. Nehän on usein räätälöity juuri vajaakuntoisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki pieni japanilainen minipuutarha tai miniatyyri yrttipuutarha tms. sinun voimillesi sopiva.
Minä hakisin vertaistukea jostain ryhmästä, jossa ihmiset ovat samassa tilanteessa. Näitä Suomessakin on. Eri tilanteessa olevat ihmiset eivät ymmärrä yhtä hyvin toisen arjen haasteita.
Pyydä miestä rakentamaan laatikoista tms. koroke, johon tulee puutarhaa ruukuissa tai laatikoissa niin, että voit hoitaa kumartumatta.
Olen se joka kirjoitti 23v sairastuneensa. Suositan lämpimästi myös vaihtoehtohoitoja. Akupunktio, vyöhyketerapia. Energiahoito. Mikä tahansa saattaa auttaa. Lumetta tai tutkittua tehoa, en välitä, kunhan saan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiku, jumppaa kotona, kun oikeasti olet huonossa kunnossa niin tajuat, että muuta tietä ei ole, jos et oikeasti halua menettää kykyä liikkua. Liikunta auttaa myös ahdistukseen.
Suosittelen kirjaa Selkäkipu ja mielen voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä lannistu! Kyllä noista voi olla mahdollisuus kuntoutuakin! Saatko fysioterapiaa? Paljon on myös omasta asenteesta kiinni. Sekä ahdistukseen että selkävaivaan auttaa puutarhassa touhuilu ja luonnossa liikkuminen omaan tahtiin.
Hermovauriosta en tod näk kuntoudu. Ja miten touhuun puutarhassa kun en voi kumartua?
Käyn fyssarilla kun rahaa riittää, eli ehkä kerran kuussa. En oikeen jaksa kotonakaan jumpata kun pelkään että selkä menee enemmän rikki.
Metsässä en pysty kävelemään kun alusta niin epätasaista ja pelkään kaatumista kun toinen jalka ei toimi kunnolla.
Tätä saa****n peetä pitää kärsiä vielä loppuelämän. Olen nyt hieman reilu 40v.
Ei se selkä jumpasta rikki mene. On kaiken a ja o pitää ne lihakset kunnossa. Mitä jos hakeutuisit vaikka kelan selkävaivaisille tarkoitettuun tules-kuntoutukseen, sieltä saat tietoa, tukea ja liikuntaohjeitakin. Sekä vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä lannistu! Kyllä noista voi olla mahdollisuus kuntoutuakin! Saatko fysioterapiaa? Paljon on myös omasta asenteesta kiinni. Sekä ahdistukseen että selkävaivaan auttaa puutarhassa touhuilu ja luonnossa liikkuminen omaan tahtiin.
Hermovauriosta en tod näk kuntoudu. Ja miten touhuun puutarhassa kun en voi kumartua?
Käyn fyssarilla kun rahaa riittää, eli ehkä kerran kuussa. En oikeen jaksa kotonakaan jumpata kun pelkään että selkä menee enemmän rikki.
Metsässä en pysty kävelemään kun alusta niin epätasaista ja pelkään kaatumista kun toinen jalka ei toimi kunnolla.
Tätä saa****n peetä pitää kärsiä vielä loppuelämän. Olen nyt hieman reilu 40v.
Et "touhuu" vaan teet vahan kerralla. Hanki jakkara jolla istut ja viereen sanko johon keraat rikkaruohot. Lyhytvartinen harava on myos kateva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä lannistu! Kyllä noista voi olla mahdollisuus kuntoutuakin! Saatko fysioterapiaa? Paljon on myös omasta asenteesta kiinni. Sekä ahdistukseen että selkävaivaan auttaa puutarhassa touhuilu ja luonnossa liikkuminen omaan tahtiin.
Hermovauriosta en tod näk kuntoudu. Ja miten touhuun puutarhassa kun en voi kumartua?
Käyn fyssarilla kun rahaa riittää, eli ehkä kerran kuussa. En oikeen jaksa kotonakaan jumpata kun pelkään että selkä menee enemmän rikki.
Metsässä en pysty kävelemään kun alusta niin epätasaista ja pelkään kaatumista kun toinen jalka ei toimi kunnolla.
Tätä saa****n peetä pitää kärsiä vielä loppuelämän. Olen nyt hieman reilu 40v.Ei se selkä jumpasta rikki mene. On kaiken a ja o pitää ne lihakset kunnossa. Mitä jos hakeutuisit vaikka kelan selkävaivaisille tarkoitettuun tules-kuntoutukseen, sieltä saat tietoa, tukea ja liikuntaohjeitakin. Sekä vertaistukea.
http://www.kela.fi/kuntoutus-pikaopas
Kursseja ympäri suomen ja kuntoutusajalta saat päivärahaa. Pyydä lääkäriltäsi b-lausunto ja ei kun hakemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sokeudun hitaasti mutta varmasti. Olen näkövammainen. En tiedä ymmärtävätkö kaikki sitä vaan pitävätkö ylpeänä tai kömpelönä kun en huomaa tuttujakin ihmisiä tai törmäillen paikkoihin ja esineisiin.
Diagnoosin saatuani päätin, etten enää kerää rumuutta muistopankkiini vaan nautin kauneudesta niin paljon kuin mahdollista. Lainaan taidekirjoja ja ostan lehtiä, joissa on kauniita juttuja. Yksi lehtikin on älyttömän kallis mutta koen ansaitsevani sen ilon toisinaan.
Saisinpa jostain kuolinpesästä läjän taidekirjoja! Laittaisin ne kiertoon sitten kun olen sokea. Olen jo nyt vienyt kirjojani sairaalan kahvilan kirjanvaihtopisteeseen.
Sokeutuminen on surullista. Äitinikin taistelee sitä vastaan. (Silmänpohjanrappeuma)
Jos sokeutuu hyvin nuorena, siihen ilmeisesti sopeutuu aika hyvin. Tyttäreni oli päiväriparissa, jota piti täysin sokea pappi. Hän oli yllättävän "normaali". Kirjoitti ja luki tekstiä älyttömän nopeasti jollain pistekirjoitustietokoneella.
Mutta ei varmaan aikuisena sopeutunut pysty enää noin hyvin sopeutumaan.
Miten aitiasi hoidetaan? Minulla on sama vaiva mutta vitamiineilla saatiin edistyminen pysahtymaan. En edes huomaa naossani mitaan vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeutuminen on surullista. Äitinikin taistelee sitä vastaan. (Silmänpohjanrappeuma)
Jos sokeutuu hyvin nuorena, siihen ilmeisesti sopeutuu aika hyvin. Tyttäreni oli päiväriparissa, jota piti täysin sokea pappi. Hän oli yllättävän "normaali". Kirjoitti ja luki tekstiä älyttömän nopeasti jollain pistekirjoitustietokoneella.
Mutta ei varmaan aikuisena sopeutunut pysty enää noin hyvin sopeutumaan.