Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aina vain kaipaan 80-luvulle...
20.04.2018 |
Tiedän, täällä on ollut useita muisteloketjuja 80-luvusta. Mutta voikohan tämä kaipuu 80-luvulle olla pian ihan diagnosoitu sairaus? Kaipuuni alkaa olla niin suuri, että en tiedä mitä sille tekisin.
Asiat on muuten elämässä hyvin, olen hyväpalkkaisessa työssä, on läheisiä, harrastuksia, en ole masentunut muuten...mutta tämä aika vain ei tyydytä, tämä ei ole oikeaa elämää! Miksi sama arki 80-luvulla oli oikeaa elämää, jota tuli elettyä täysillä?
En usko, että kyse on vanhenemisestakaan. Olen nyt onnellisempi kuin esimerkiksi 90-luvulla tai 2000-luvulla. Mutta jokin puuttuu, ja se jokin jäi 80-luvulle. Mikä se on?
Kommentit (44)
80 luvun lopussa ja 90 luvun puoleenväliin oli ihania discoja jossa jorattiin 4-5 h putkeen. Välillä haettiin lisää juotavaa ja taas mentiin. Voi miten muistan se suorastaan "transsin", mihin vaivuttiin ku dj laitto soimaan jotain lempibiisejä.
Miten sitä jaksokaan ne kapeakärkiset piikkikorot jalassa.
Muistatteko- Tina Turnerin The Best ... ja lattia oli täynnä iloisia ihmisiä 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kaipaan! Se oli ihanaa aikaa. Elettiin oikeasti, ei vietetty rinnakkaiselämää jossain somessa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan! Se oli ihanaa aikaa. Elettiin oikeasti, ei vietetty rinnakkaiselämää jossain somessa.
Juuri näin ,kasaria on ikävä.
Alue: Aihe vapaa
Mun sydämeni palaset katosi jonnekin 80 luvulla. En oo löytäny vieläkään 🥺