Aina vain kaipaan 80-luvulle...

Vierailija kirjoitti:

Iloittiin väreistä! Kaikki hedelmäiset sävyt oli sallittuja, kaikki pastellit, kaikki neonvärit, sai olla violettia, sähkönsinistä, mitä vain oranssista keltaisen pohjan ja mustien pallojen yhdistelmään. Se oli niin hyväksyvää aikaa. En muista että kukaan olisi nyrpistellyt happamana väri-iloittelua ja arvostellut muita.

Itselläni oli suuret litteät sähkönsiniset metallikorvikset. Olisiko olleet simpukan muotoiset, en edes muista. Muistan vain, miten hienoa oli kun oli sen väriset korvikset, ja vielä niin isot. Toiset korvikset olivat muoviset, niissä oli vaaleanpunainen pyörylä (klipsi jolla korvakoru kiinnitettiin reättömäänkin korvanlehteen) ja siitä lähti valtava mintunvihreä vinoneliö, tai vinoneliön reunukset. Tajuttoman mageet ja nykypäivänä takuuvarmasti mauttomat :-D

Eli sai iloitella muodinmukaisilla väreillä...

Veikkaan, että epämuodikaasti räväkkä leimattiin heti kättelyssä pelleksi ja omituiseksi. Nykyään saa helpommin olla persoonallinen.

Kotikylälläni eräällä vaarilla oli liehuvan pitkä valkoinen tukka ja sille naurettiin yleisesti, että.mikä se luulee olevansa.

Mikä teitä estää? kirjoitti:

Mikä teitä haikailijoita estää elämästä kuin 80-luvulla? Netti kiinni ja hankitte peruspuhelimen, jota pidätte kotonanne. Katsotte vain kolmea kanavaa telkkarista. Kukin voi sisustaa kotinsa niin retrohenkisesti kuin haluaa ja samoja olkatotattuja vaatteita ja kivipestyjä farkkuja kyllä etsivä löytää edelleenkin. Eikä 80-luvun musiikki ole kadonnut mihinkään.

Ostatte vanhan auton ja teette vajaata viikkoa, että ruokaan menee sama osuus tuloista kuin silloin. Rahattoman vapaa-aikanne istutte keinutuolissa ja silitätte kissaa. Vai oliko 80-luku vain sen kaksi viimeistä vuotta?

Itse asiassa ilman matkapuhelinta ja nettiä eläminen on tehty erittäin vaikeaksi, jopa mahdottomaksi nykyään. Pankkiasioita on vaikea hoitaa ilman nettiä ja avainlukulistaa, monen viranomaisen kanssa ei voi toimia käytännössä ilman nettiä, tai se on hyvin hankalaa, esimerkiksi työvoimaviranomaisen tai Kelan kanssa.

Mutta kuten edellä on jo tuotu esiin, suurin muutos ei ollut teknologinen, vaan ihmiset ja elämäntapa, sosiaaliset käytännöt ovat muuttunut. Ja toiset ihmiset ovat kuitenkin meille jokaiselle tärkeitä. Ne vaikuttavat elämäämme. Yksin ei voi palata 80-luvun elämäntapaan, koska silloinkaan ei eletty umpiossa.

Nykyään on niin pinnallista, nuorison elämä tuntuu kovalta ja ulkonäkökeskeiseltä. Sukulaistyttö oli sanonut että hänellä on liian iso peppu, hän on 10-vuotias ja erittäin nätti tyttö ja normaalivartaloinen, harrastaa liikuntaa säännöllisesti.

Ahdistaa nuo turbohuulet ja hiuslisäkkeet ja kaikki se tuunaaminen mitä nuoret naiset harrastaa. Ja kaikki roikkuu jossain somessa. Istuin bussissa takapenkillä ja kaikilla matkustajilla edessäni oli älypuhelin kädessä ja kuulokkeet päässä. Minulla on edelleen vanha kännykkä ilman nettiä ja pärjään ihan hyvin vaikka saan kummeksuvia katseita ja ihmiset pitävät sitä jonain erikoisuuden tavoitteluna tai kannanottona tai kapinoimisena.

Mulla kaipuu 80-luvulle on ihan vaan kaipuuta nuoruuteen. Oli niin ihana tunnelma 12-13-vuotiaana lauantai-iltaisin katsoa Miami Vice ystävän kanssa, joka oli meillä tosi usein yökylässä. Myös V katsottiin aina. Voi se oli ihanaa.

Suosikin kirjeenvaihtoilmoituksessa luki "Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko" ja köyhemmän perheen lapsia kiusattiin koulussa, kun oli Seppälästä ostetut vaatteet Filan, Kapan ja Lacosten sijaan. Että sellaista ulkonäkökeskeisyyttä ja erilaisuuden pilkkaa.

Hyvämuistinen kirjoitti:

Ajattele silloista suurvaltojen vastakkainasettelua. Rauhanmarssilla ihmiset pelkäsivät ydinsotaa ja ympäri Eurooppaa kotikutoiset terroristijärjestöt tappoivat ihmisiä.

Terveydenhuolto oli kaikkien ulottuvilla, mutta enemmänkin vain toteamassa, että kohta kivulias syöpä vie hengen, koska parantaa ei osattu. Moni eli vielä maaseudulla ilman juoksevaa vettä ja viemäriä. Saattoi olla, että kotona ei vielä ollut puhelinta eikä televisiota.

Terveysintoilijat varmaan muistavat, että silloin oli yleistä polttaa sisätiloissa.

80-luvulla?

Saanko kysyä milloin olet syntynyt?

Jotenkin en muista 80-lukua tuollaisena.

Vierailija kirjoitti:

Hyvämuistinen kirjoitti:

Ajattele silloista suurvaltojen vastakkainasettelua. Rauhanmarssilla ihmiset pelkäsivät ydinsotaa ja ympäri Eurooppaa kotikutoiset terroristijärjestöt tappoivat ihmisiä.

Terveydenhuolto oli kaikkien ulottuvilla, mutta enemmänkin vain toteamassa, että kohta kivulias syöpä vie hengen, koska parantaa ei osattu. Moni eli vielä maaseudulla ilman juoksevaa vettä ja viemäriä. Saattoi olla, että kotona ei vielä ollut puhelinta eikä televisiota.

Terveysintoilijat varmaan muistavat, että silloin oli yleistä polttaa sisätiloissa.

80-luvulla?

Saanko kysyä milloin olet syntynyt?

Jotenkin en muista 80-lukua tuollaisena.

1971. Yhtenä suurimpana syynä Neuvostoliiton romahtamiseen pidetään Ronald Reaganin kaudella 1981-89 tapahtunutta aseiden kilpavarustelua. Se ajoi Neuvostoliiton talouden konkurssin partaalle ja kypsäksi kommunismin romahdukselle. Tätä tietysti pelättiin kovasti ja rauhanmarssit pursusivat ihmisiä Suomessakin.

Ihmismuisti on vissiin rakentunut niin, että me unohdamme helposti ikävät asiat ja aika kultaa muistot. Kai se jotenkin ehkäisee masennusta.

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Hyvämuistinen kirjoitti:

Ajattele silloista suurvaltojen vastakkainasettelua. Rauhanmarssilla ihmiset pelkäsivät ydinsotaa ja ympäri Eurooppaa kotikutoiset terroristijärjestöt tappoivat ihmisiä.

Terveydenhuolto oli kaikkien ulottuvilla, mutta enemmänkin vain toteamassa, että kohta kivulias syöpä vie hengen, koska parantaa ei osattu. Moni eli vielä maaseudulla ilman juoksevaa vettä ja viemäriä. Saattoi olla, että kotona ei vielä ollut puhelinta eikä televisiota.

Terveysintoilijat varmaan muistavat, että silloin oli yleistä polttaa sisätiloissa.

80-luvulla?

Saanko kysyä milloin olet syntynyt?

Jotenkin en muista 80-lukua tuollaisena.

Sivusta huutelen... minä olen syntynyt 1971. Yksi suurimmista lapsuuteni peloista oli juuri ydinsota.

Useimmat lapset eivät seuraa uutisia ja maailmanpolitiikkaa, joten eivät osaa tuollaisista asioista huolestua.

Vesistöt olivat nykyistä heikommassa kunnossa 1980-luvulla.

Teollisuus syyti saastansa melko karkean puhdistusprosessin jälkeen veteen.

Metsien kuolemaa ennustettiin kun happoa satoi.

Kaupunkien ilma oli huonompaa, autojen päästöt olivat ihan eri planeetalta.

Nykyautoilla ei taida edes pakokaasuitsari onnistua?

Maailma oli huomattavan sovinistinen ja seksistinen.

Vaikkapa sähköasentajaksi opiskeleva tyttö oli kummajainen.

Vielä 90-luvulla sähköamiksen käynyt nainen haluttiin tehtaalla sijoittaa yksinkertaisempaan ei-koulutusta vaativaan työhön, vaikka nimenomaan haki tuotteiden testaus/korjaustyötä.

Omalta työpaikalta kokemus....

Kasarin alku oli vähän ankeaa, mutta loppupuoli oli hienoa aikaa. Oli hillitön nousukausi ja kylmä sota päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Kasarin alku oli vähän ankeaa, mutta loppupuoli oli hienoa aikaa. Oli hillitön nousukausi ja kylmä sota päättyi.

George Bush vanhempi julisti: Historia on päättynyt.

Ilo oli ennenaikainen, koko 80-luvun kestänyt Irakin ja Iranin sota päättyi, ja

eipä mennyt aikaakaan kun Saddam Husseinin(jota länsi tuki em. sodassa)

hyökkäsi Kuwaitiin.

Neuvostoliitto romahtaessaan veti joukkonsa Afganistanista ja raakalaismaimen Taleban otti vallan.

Nousukausi päättyi tuhoisaan lamaan joka ajoi suuren määrän pienyrittäjiä pysuvästi yhteiskunnan ulkopuolelle.

Olikos Taivaallisen rauhan aukion verilöyly 1989?

Mitäs puolivälistä kasaria löytyy?

Lockerby:n pommi-isku ja Tshernobylin räjähdys?

Ollaan nimim "hyvämuistisen" kanssa samaa vuosikertaa....

Ei työttömyyttä ja optimistinen pohjavire koko yhteiskunnassa,. Nuoruus ja se, että "kaikki" oli vielä edessä. 

Kaikkien aikojen paras musiikki, 

Eikös se ole aika tavallista haikailla omia nuoruusvuosiaan tai aikaa, jolloin oli ”kukkeimmillaan”. Ja aikahan tietty kultaa muistot. Mä olin lapsi ja teini 80-luvulla, ja onhan sitä nostalgista muistella tuon ajan ilmiöitä, mutta uudestaan tuota ikää en haluaisi elää, ei se helppoa ollut mulle vaikka kuitenkin ihan perushyvän lapsuuden elin.

Ilo.

Minusta ilo jäi 80-luvulle. Kun tuli 90-luku, tuli samalla myös paljon kaikkea ikävää. Kuten lama, työttömyys, tsernobyl, yms.

Vaikka olin nuori aikuinen 90-luvullakin, niin kaikki muuttui yhtäkkiä ankeammaksi.

Luulen, että se on se iloisuus ja hyvän tulevaisuuden toivo mitä jäin kaipaamaan.

Yritän nyt tavoitella sitä mutta ankea maailmanaika pitää kyllä huolen siitä, että se ei oikein onnistu.

Matias Rust vähän silloin liennytti... Olikohan vuonna 1989.

Vierailija kirjoitti:

Matias Rust vähän silloin liennytti... Olikohan vuonna 1989.

Olet netissä ja voit tarkistaa samalta laitteelta heti, että vuosi oli 1987. https://fi.wikipedia.org/wiki/Mathias_Rust

1980-luvulla olisit joutunut kävelemään kirjahyllylle ja tarkistamaan historian tapahtumat tietosanakirjasta.

Kauhea 80-luku kirjoitti:

Suosikin kirjeenvaihtoilmoituksessa luki "Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko" ja köyhemmän perheen lapsia kiusattiin koulussa, kun oli Seppälästä ostetut vaatteet Filan, Kapan ja Lacosten sijaan. Että sellaista ulkonäkökeskeisyyttä ja erilaisuuden pilkkaa.

Nuo muistan minäkin. Käsittääkseni silloin jo kuitenkin sellainen loppukaneetti karsi fiksut vastaajat pois, se oli jonkinlainen koodi, joka tarkoitti, että jos tuolle vastaat, kirjoitat ihmiselle joka hädintuskin osaa kirjoittaa. Mutta tosi monessa ilmoituksessa se taisi olla.

Läskejä ja rillipäitä oli huomattavan vähän. Minäkin sain rillini vasta lukiossa, kun en tajunnut näön huonontuneen ennen kuin lakkasin tunnistamasta tuttuja toiselta puolen katua. En siis tarkoita että oli jotenkin ok sorsia pientä joukkoa.

Missä olet koulusi käynyt? En muista tuollaista, ettei Seppälän vaatteissa olisi sopinut kulkea. Asiallisia vaatteitahan sieltä sai, niinkuin siihen aikaan oli kaikki. Järkytys oli melkoinen kun tajusi, että kaupasta alkoi saada valmiiksi raadeltuja housuja, joihin malli oli nyysitty omilta kavereilta, köyhiltä punkkareilta. Vielä oudommalta tuntui, että ihmiset ostivat niitä. Minusta se oli ja on edelleen vastenmielistä. Ensin kasvatetaan ja värjätään turmiollisesti puuvillaa, ja teetetään sitten köyhien kakaroilla niistä housut, jotka pilataan valmiiksi. Niiden myötä aloin vihata nuorisokulttuurin käsitettäkin.