Lue keskustelun säännöt.
Keskiverto suomalainen aivan todella tyly
20.04.2018 |
Asiakaspalvelijaa ei tervehditä eikä kiitetä.
Jos tuntematon tulee kysymään apua, esitetään kuuro-mykkä-sokeaa.
Ei kiinnitetä ollenkaan huomiota siihen, että ympärillä on muitakin ihmisiä, vaan mennään asenteella "minä, minä, minä ja vielä kerran minä".
Miksi ihmeessä me suomalaiset olemme tällaisia?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätee kaikkiin suuriin kaupunkeihin. Maalla on tuota vähemmän.
Mutta mistä se johtuu?
Liikaa ihmisiä. Jos jokaiselle olisi ystävällinen, ystävällisyydestä tulisi merkityksetöntä ja "kärsisi inflaation".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi emme olisi? Siis miksi meidän pitäisi olla jotain muuta?
Ai miksi meidän pitäisi olla kohteliaita ja hyväkäytöksisiä?
Ehkä ihan vain siksi että kaikilla olisi hyvä mieli.
Miksi pitäisi olla tyly, itsekäs ja epäkohtelias? Kuka siitä saa hyvän mielen?
Mistä päättelet, että kaikille tulisi hyvä mieli, jos he vastoin omaa tahtoaan tervehtisivät muita?
Koska tervehtiminen on normaalia, kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Jos sen kokee vastentahtoiseksi on kodin asennekasvatuksessa ollut jotain vikaa.
Vaikea uskoa että asiakaspalvelija haluaisi tulla kohdelluksi kuin olisi jokin tunnoton kivi. Tai että joku tervepäinen ihminen ei haluaisi tervehtiä asiakaspalvelijaa.
Mutta vastauksesi vain tuki sitä oletusta että ollaan kovin itsekkäitä, mitä väliä miltä muista tuntuu kunhan minä saan olla tyly.
Enkä muuten usko että kukaan -paitsi psyk.paatit yms- saavat hyvän mielen ja tyydytystä ollessaan ylimielisiä tai tylyjä muita kohtaan.
Se, että sinulle, minulle ja muille kaltaisillemme tulee tervehtimisestä hyvä mieli, ei tarkoita, että kaikille muillekin tulisi. Jollain voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai jotain muuta vastaavaa, jolloin tervehtimisestä ei todellakaan tule hyvä mieli.
Sun vastauksesi tuohon mun kommenttiini oli myös varsin tyly ja tukee myös sitä oletusta, että ollaan kovin itsekkäitä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi emme olisi? Siis miksi meidän pitäisi olla jotain muuta?
Ai miksi meidän pitäisi olla kohteliaita ja hyväkäytöksisiä?
Ehkä ihan vain siksi että kaikilla olisi hyvä mieli.
Miksi pitäisi olla tyly, itsekäs ja epäkohtelias? Kuka siitä saa hyvän mielen?
Mistä päättelet, että kaikille tulisi hyvä mieli, jos he vastoin omaa tahtoaan tervehtisivät muita?
Koska tervehtiminen on normaalia, kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Jos sen kokee vastentahtoiseksi on kodin asennekasvatuksessa ollut jotain vikaa.
Vaikea uskoa että asiakaspalvelija haluaisi tulla kohdelluksi kuin olisi jokin tunnoton kivi. Tai että joku tervepäinen ihminen ei haluaisi tervehtiä asiakaspalvelijaa.
Mutta vastauksesi vain tuki sitä oletusta että ollaan kovin itsekkäitä, mitä väliä miltä muista tuntuu kunhan minä saan olla tyly.
Enkä muuten usko että kukaan -paitsi psyk.paatit yms- saavat hyvän mielen ja tyydytystä ollessaan ylimielisiä tai tylyjä muita kohtaan.
Se, että sinulle, minulle ja muille kaltaisillemme tulee tervehtimisestä hyvä mieli, ei tarkoita, että kaikille muillekin tulisi. Jollain voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai jotain muuta vastaavaa, jolloin tervehtimisestä ei todellakaan tule hyvä mieli.
Sun vastauksesi tuohon mun kommenttiini oli myös varsin tyly ja tukee myös sitä oletusta, että ollaan kovin itsekkäitä ;)
(en ole tuo jonka kanssa keskustelit) mutta nythän ei kai puhuta sosiaalisista tilanteista kärsivistä tms jolloin asia on ihan eri vaan ihmisistä jotka eivät välitä olla ystävällisiä muille vaan välittävät vain omasta olostaan ilman mt-ongelmien tuomia juttuja.
Silloin tuo on ihan oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi emme olisi? Siis miksi meidän pitäisi olla jotain muuta?
Ai miksi meidän pitäisi olla kohteliaita ja hyväkäytöksisiä?
Ehkä ihan vain siksi että kaikilla olisi hyvä mieli.
Miksi pitäisi olla tyly, itsekäs ja epäkohtelias? Kuka siitä saa hyvän mielen?
Mistä päättelet, että kaikille tulisi hyvä mieli, jos he vastoin omaa tahtoaan tervehtisivät muita?
Koska tervehtiminen on normaalia, kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Jos sen kokee vastentahtoiseksi on kodin asennekasvatuksessa ollut jotain vikaa.
Vaikea uskoa että asiakaspalvelija haluaisi tulla kohdelluksi kuin olisi jokin tunnoton kivi. Tai että joku tervepäinen ihminen ei haluaisi tervehtiä asiakaspalvelijaa.
Mutta vastauksesi vain tuki sitä oletusta että ollaan kovin itsekkäitä, mitä väliä miltä muista tuntuu kunhan minä saan olla tyly.
Enkä muuten usko että kukaan -paitsi psyk.paatit yms- saavat hyvän mielen ja tyydytystä ollessaan ylimielisiä tai tylyjä muita kohtaan.
Se, että sinulle, minulle ja muille kaltaisillemme tulee tervehtimisestä hyvä mieli, ei tarkoita, että kaikille muillekin tulisi. Jollain voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai jotain muuta vastaavaa, jolloin tervehtimisestä ei todellakaan tule hyvä mieli.
Sun vastauksesi tuohon mun kommenttiini oli myös varsin tyly ja tukee myös sitä oletusta, että ollaan kovin itsekkäitä ;)
Minusta ei ollut tyly vastaus. Saivartelu on turhaa, tottakai on ihmisiä joilla erilaisia pelkotiloja tai rajoitteita mutta nyt kai oletuksena on ns terveet mutta itsekkäät/huonokäytöksiset ihmiset.
Heiltä voi odottaa tervehdystä, itsestäänselvyytenä.
Useammassa maassa asuneena väitän, että Suomessa on keskimäärin helpompi saada apua kuin monissa muissa maissa.
Joo-o, kyllä jossain päin maailmaa on tapana ottaa kontaktia ja hokea kohteliaisuuksia ja olla ulkokultainen, mutta silti minulla on sellainen fiilis, että sitten kun tarvitsee jotain käytännön apua kuten muuttoapua, niin sen saaminen Suomessa on kuitenkin helpompaa kuin muualla.
Autoni hajosi kerran Suomussalmesta joitain kymmeniä kilometrejä etelään. Paikalle pysähtyi törkyinen ukko. Hän sanoi tuntevansa kaverin, joka osaa korjata autoja. Valitteli vain, että kaveri on työtön ja autoton ja hänet pitää hakea.
Lähdimme yhtämatkaa törkyisen ukon kanssa kohti Suomussalmea. Pyysin anteeksi aiheuttamaani vaivaa, johon ukko vastasi, että kyllähän perjantai-iltana olisi muutakin tekemistä, mutta eihän sinua voi pulaankaan jättää.
Kun pääsimme törkyukon kaverin luokse, kaveri kiroili karkeasti ja valitteli, että oli juuri aloittamassa ryyppäämisen, mutta lähti kuitenkin työkalupakkinsa kanssa matkaan.
Törkyukon kaveri katsoi jonkin aikaa autoa ja totesi, että ei hän sitä ainakaan osaa paikan päällä korjata, mutta tuntee Maken, jolla on korjaamo. Hän soitti Makelle. Make ei kuulostanut oikein halukkaalta auttamaan, mutta kun törkyukon kaveri aikansa houkutteli, Make taipui.
Auto hinattiin Makelle. Make aikansa tutki vikaa ja totesi sitten, että yö tässä menee ja kalliiksi tulee, mutta kyllä hän auton korjaa, jos pakko on.
Yritin kysellä hintaa, mutta Make ei sitä osannut etukäteen sanoa.
Kyselin, missä voisin yöpyä. Törkyukko sanoi, että hänen rantasaunassaan, jonka yhteydessä on saunatupa. Tupa oli oikein viihtyisä ja Törkyukon vaimo oli mukava. Sain erilaisia salaatteja ja savustettua siikaa.
Aamuvarhain törkyukko tuli ilmoittamaan, että Make on saanut auton valmiiksi. Törkyukko tarjosi aamukahvin ja syötävää. Lähdimme matkaan. Make näytti umpiväsyneeltä, juuri sellaiselta kuin päivärytmiin tottunut yön töitä tehnyt näyttää. Kysyin hintaa. Make ilmoitti, että jos pimeänä maksan, niin osista 300 ja työstä satasen.
Maksoin. Make kiitti vaimeasti. Törkyukko toivotti hyvää matkaa.
Auto toimi sen jälkeen ongelmitta vuosikausia.
Tämä tarina on tosi. Siitä on jäänyt mieleeni se, että vaikka asianomaiset eivät osoittaneet erityistä innostuneisuutta tai palveluhalukkuutta, niin heillä oli vahva moraali. He tahtoivat auttaa ja ymmärsivät, ettei hädässä olevaa voi pulaankaan jättää, vaikka ei oikein huvittaisikaan auttaa.
Luulen, että kaikkialla maailmassa ei ole näin. Siellä ehkä käyttäydytään kohteliaammin, mutta ihmisten keskinäinen vastuu ei ole aina yhtä voimakasta kuin Suomessa. Siellä ei saa välttämättä apua kuin rahalla.
Onhan jenkeissäkin tosi mairea kulttuuri, mutta silti köyhät jäävät ilman terveydenhuoltoa. Ketään ei vain kiinnosta auttaa. Jo pelkästään veronjenmaksuhalukkuus on yhdenlaista ystävällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä me suomalaiset koemme tervehtimisen sellaiseksi tuttavallisuuden osoitukseksi, joka sallii jutustelun enemmänkin? Ja jos emme halua jutustella tuntemattomien kanssa, emme myöskään tervehdi heitä? Asiakaspalvelutehtävissä voisi olettaa tervehtimisen kuuluvan työnkuvaan, mutta olen tuostakin muuttanut jo mieltäni, koska nykyisin on otettava vastaan työ kuin työ ihan riippumatta siitä, onko ko työhön sopiva. Jos asiakaspalveluun voisivat hakeutua vain asiakaspalveluhenkiset, tilanne olisi toinen.
Vierailija kirjoitti:
Useammassa maassa asuneena väitän, että Suomessa on keskimäärin helpompi saada apua kuin monissa muissa maissa.
Joo-o, kyllä jossain päin maailmaa on tapana ottaa kontaktia ja hokea kohteliaisuuksia ja olla ulkokultainen, mutta silti minulla on sellainen fiilis, että sitten kun tarvitsee jotain käytännön apua kuten muuttoapua, niin sen saaminen Suomessa on kuitenkin helpompaa kuin muualla.
Autoni hajosi kerran Suomussalmesta joitain kymmeniä kilometrejä etelään. Paikalle pysähtyi törkyinen ukko. Hän sanoi tuntevansa kaverin, joka osaa korjata autoja. Valitteli vain, että kaveri on työtön ja autoton ja hänet pitää hakea.
Lähdimme yhtämatkaa törkyisen ukon kanssa kohti Suomussalmea. Pyysin anteeksi aiheuttamaani vaivaa, johon ukko vastasi, että kyllähän perjantai-iltana olisi muutakin tekemistä, mutta eihän sinua voi pulaankaan jättää.
Kun pääsimme törkyukon kaverin luokse, kaveri kiroili karkeasti ja valitteli, että oli juuri aloittamassa ryyppäämisen, mutta lähti kuitenkin työkalupakkinsa kanssa matkaan.
Törkyukon kaveri katsoi jonkin aikaa autoa ja totesi, että ei hän sitä ainakaan osaa paikan päällä korjata, mutta tuntee Maken, jolla on korjaamo. Hän soitti Makelle. Make ei kuulostanut oikein halukkaalta auttamaan, mutta kun törkyukon kaveri aikansa houkutteli, Make taipui.
Auto hinattiin Makelle. Make aikansa tutki vikaa ja totesi sitten, että yö tässä menee ja kalliiksi tulee, mutta kyllä hän auton korjaa, jos pakko on.
Yritin kysellä hintaa, mutta Make ei sitä osannut etukäteen sanoa.
Kyselin, missä voisin yöpyä. Törkyukko sanoi, että hänen rantasaunassaan, jonka yhteydessä on saunatupa. Tupa oli oikein viihtyisä ja Törkyukon vaimo oli mukava. Sain erilaisia salaatteja ja savustettua siikaa.
Aamuvarhain törkyukko tuli ilmoittamaan, että Make on saanut auton valmiiksi. Törkyukko tarjosi aamukahvin ja syötävää. Lähdimme matkaan. Make näytti umpiväsyneeltä, juuri sellaiselta kuin päivärytmiin tottunut yön töitä tehnyt näyttää. Kysyin hintaa. Make ilmoitti, että jos pimeänä maksan, niin osista 300 ja työstä satasen.
Maksoin. Make kiitti vaimeasti. Törkyukko toivotti hyvää matkaa.
Auto toimi sen jälkeen ongelmitta vuosikausia.
Tämä tarina on tosi. Siitä on jäänyt mieleeni se, että vaikka asianomaiset eivät osoittaneet erityistä innostuneisuutta tai palveluhalukkuutta, niin heillä oli vahva moraali. He tahtoivat auttaa ja ymmärsivät, ettei hädässä olevaa voi pulaankaan jättää, vaikka ei oikein huvittaisikaan auttaa.
Luulen, että kaikkialla maailmassa ei ole näin. Siellä ehkä käyttäydytään kohteliaammin, mutta ihmisten keskinäinen vastuu ei ole aina yhtä voimakasta kuin Suomessa. Siellä ei saa välttämättä apua kuin rahalla.
Onhan jenkeissäkin tosi mairea kulttuuri, mutta silti köyhät jäävät ilman terveydenhuoltoa. Ketään ei vain kiinnosta auttaa. Jo pelkästään veronjenmaksuhalukkuus on yhdenlaista ystävällisyyttä.
Ihana juttu! Kiitos kun kerroit, tuli itsellekin hyvä mieli😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useammassa maassa asuneena väitän, että Suomessa on keskimäärin helpompi saada apua kuin monissa muissa maissa.
Joo-o, kyllä jossain päin maailmaa on tapana ottaa kontaktia ja hokea kohteliaisuuksia ja olla ulkokultainen, mutta silti minulla on sellainen fiilis, että sitten kun tarvitsee jotain käytännön apua kuten muuttoapua, niin sen saaminen Suomessa on kuitenkin helpompaa kuin muualla.
Autoni hajosi kerran Suomussalmesta joitain kymmeniä kilometrejä etelään. Paikalle pysähtyi törkyinen ukko. Hän sanoi tuntevansa kaverin, joka osaa korjata autoja. Valitteli vain, että kaveri on työtön ja autoton ja hänet pitää hakea.
Lähdimme yhtämatkaa törkyisen ukon kanssa kohti Suomussalmea. Pyysin anteeksi aiheuttamaani vaivaa, johon ukko vastasi, että kyllähän perjantai-iltana olisi muutakin tekemistä, mutta eihän sinua voi pulaankaan jättää.
Kun pääsimme törkyukon kaverin luokse, kaveri kiroili karkeasti ja valitteli, että oli juuri aloittamassa ryyppäämisen, mutta lähti kuitenkin työkalupakkinsa kanssa matkaan.
Törkyukon kaveri katsoi jonkin aikaa autoa ja totesi, että ei hän sitä ainakaan osaa paikan päällä korjata, mutta tuntee Maken, jolla on korjaamo. Hän soitti Makelle. Make ei kuulostanut oikein halukkaalta auttamaan, mutta kun törkyukon kaveri aikansa houkutteli, Make taipui.
Auto hinattiin Makelle. Make aikansa tutki vikaa ja totesi sitten, että yö tässä menee ja kalliiksi tulee, mutta kyllä hän auton korjaa, jos pakko on.
Yritin kysellä hintaa, mutta Make ei sitä osannut etukäteen sanoa.
Kyselin, missä voisin yöpyä. Törkyukko sanoi, että hänen rantasaunassaan, jonka yhteydessä on saunatupa. Tupa oli oikein viihtyisä ja Törkyukon vaimo oli mukava. Sain erilaisia salaatteja ja savustettua siikaa.
Aamuvarhain törkyukko tuli ilmoittamaan, että Make on saanut auton valmiiksi. Törkyukko tarjosi aamukahvin ja syötävää. Lähdimme matkaan. Make näytti umpiväsyneeltä, juuri sellaiselta kuin päivärytmiin tottunut yön töitä tehnyt näyttää. Kysyin hintaa. Make ilmoitti, että jos pimeänä maksan, niin osista 300 ja työstä satasen.
Maksoin. Make kiitti vaimeasti. Törkyukko toivotti hyvää matkaa.
Auto toimi sen jälkeen ongelmitta vuosikausia.
Tämä tarina on tosi. Siitä on jäänyt mieleeni se, että vaikka asianomaiset eivät osoittaneet erityistä innostuneisuutta tai palveluhalukkuutta, niin heillä oli vahva moraali. He tahtoivat auttaa ja ymmärsivät, ettei hädässä olevaa voi pulaankaan jättää, vaikka ei oikein huvittaisikaan auttaa.
Luulen, että kaikkialla maailmassa ei ole näin. Siellä ehkä käyttäydytään kohteliaammin, mutta ihmisten keskinäinen vastuu ei ole aina yhtä voimakasta kuin Suomessa. Siellä ei saa välttämättä apua kuin rahalla.
Onhan jenkeissäkin tosi mairea kulttuuri, mutta silti köyhät jäävät ilman terveydenhuoltoa. Ketään ei vain kiinnosta auttaa. Jo pelkästään veronjenmaksuhalukkuus on yhdenlaista ystävällisyyttä.
Varmaan näin on. Asun Keski-Euroopassa ja naapurini on auttanut minua pienissä hommissa. Viimeksi ripusti kaksi taulua paikalleen ja hoisi keittiön vesihanaongeman. On siis rakennusalan ammattilainen.
Palkaksi pyysi tunnin työstä vaivaiset 20 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useammassa maassa asuneena väitän, että Suomessa on keskimäärin helpompi saada apua kuin monissa muissa maissa.
Joo-o, kyllä jossain päin maailmaa on tapana ottaa kontaktia ja hokea kohteliaisuuksia ja olla ulkokultainen, mutta silti minulla on sellainen fiilis, että sitten kun tarvitsee jotain käytännön apua kuten muuttoapua, niin sen saaminen Suomessa on kuitenkin helpompaa kuin muualla.
Autoni hajosi kerran Suomussalmesta joitain kymmeniä kilometrejä etelään. Paikalle pysähtyi törkyinen ukko. Hän sanoi tuntevansa kaverin, joka osaa korjata autoja. Valitteli vain, että kaveri on työtön ja autoton ja hänet pitää hakea.
Lähdimme yhtämatkaa törkyisen ukon kanssa kohti Suomussalmea. Pyysin anteeksi aiheuttamaani vaivaa, johon ukko vastasi, että kyllähän perjantai-iltana olisi muutakin tekemistä, mutta eihän sinua voi pulaankaan jättää.
Kun pääsimme törkyukon kaverin luokse, kaveri kiroili karkeasti ja valitteli, että oli juuri aloittamassa ryyppäämisen, mutta lähti kuitenkin työkalupakkinsa kanssa matkaan.
Törkyukon kaveri katsoi jonkin aikaa autoa ja totesi, että ei hän sitä ainakaan osaa paikan päällä korjata, mutta tuntee Maken, jolla on korjaamo. Hän soitti Makelle. Make ei kuulostanut oikein halukkaalta auttamaan, mutta kun törkyukon kaveri aikansa houkutteli, Make taipui.
Auto hinattiin Makelle. Make aikansa tutki vikaa ja totesi sitten, että yö tässä menee ja kalliiksi tulee, mutta kyllä hän auton korjaa, jos pakko on.
Yritin kysellä hintaa, mutta Make ei sitä osannut etukäteen sanoa.
Kyselin, missä voisin yöpyä. Törkyukko sanoi, että hänen rantasaunassaan, jonka yhteydessä on saunatupa. Tupa oli oikein viihtyisä ja Törkyukon vaimo oli mukava. Sain erilaisia salaatteja ja savustettua siikaa.
Aamuvarhain törkyukko tuli ilmoittamaan, että Make on saanut auton valmiiksi. Törkyukko tarjosi aamukahvin ja syötävää. Lähdimme matkaan. Make näytti umpiväsyneeltä, juuri sellaiselta kuin päivärytmiin tottunut yön töitä tehnyt näyttää. Kysyin hintaa. Make ilmoitti, että jos pimeänä maksan, niin osista 300 ja työstä satasen.
Maksoin. Make kiitti vaimeasti. Törkyukko toivotti hyvää matkaa.
Auto toimi sen jälkeen ongelmitta vuosikausia.
Tämä tarina on tosi. Siitä on jäänyt mieleeni se, että vaikka asianomaiset eivät osoittaneet erityistä innostuneisuutta tai palveluhalukkuutta, niin heillä oli vahva moraali. He tahtoivat auttaa ja ymmärsivät, ettei hädässä olevaa voi pulaankaan jättää, vaikka ei oikein huvittaisikaan auttaa.
Luulen, että kaikkialla maailmassa ei ole näin. Siellä ehkä käyttäydytään kohteliaammin, mutta ihmisten keskinäinen vastuu ei ole aina yhtä voimakasta kuin Suomessa. Siellä ei saa välttämättä apua kuin rahalla.
Onhan jenkeissäkin tosi mairea kulttuuri, mutta silti köyhät jäävät ilman terveydenhuoltoa. Ketään ei vain kiinnosta auttaa. Jo pelkästään veronjenmaksuhalukkuus on yhdenlaista ystävällisyyttä.
Varmaan näin on. Asun Keski-Euroopassa ja naapurini on auttanut minua pienissä hommissa. Viimeksi ripusti kaksi taulua paikalleen ja hoisi keittiön vesihanaongeman. On siis rakennusalan ammattilainen.
Palkaksi pyysi tunnin työstä vaivaiset 20 euroa.
Kuinka moni Suomessa uskaltaa mennä naapuriin pyytämään apua, ja sitä apua saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan näin on. Asun Keski-Euroopassa ja naapurini on auttanut minua pienissä hommissa.
Paljonhan se on ihmisestä kiinni, mutta ennen kaikkea kulttuurista. Rahan tuhoamissa kulttuureissa ihmisten keskinäinen riippuvuus on hämärtänyt eikä todellista kohteliaisuutta enää ole.
Esimerkiksi Venäjän syrjäseudulla olen törmännyt aivan uskomattomaan auttamisenhaluun. Tokikaan se ei ole pyyteetöntä. Venäjällä järjestelmä ei auta, joten ihmisten on autettava toisiaan.
Avun tarjoaminen ei kuitenkaan perustu ajatukseen, että he saisivat jotain takaisin juuri siltä ihmiseltä, jota ovat auttaneet. Avun tarjoaminen kulkee kulttuurissa. Ihmisillä on sellainen ajatusmalli, että kun jotakuta auttaa, niin itsekin saa apua tarvittaessa.
Suomen syrjäseuduillakin saattaa olla vielä häpeällistä ottaa vastaan rahaa, jos tarjoaa apua. Rahan käyttäminen kertoo tietyllä tavalla sivistymättömyydestä. Auttaminen on sivistyneisyyttä. Siitä maksaminen sivistymättömyyttä.
Koska tervehtiminen on normaalia, kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Jos sen kokee vastentahtoiseksi on kodin asennekasvatuksessa ollut jotain vikaa.
Vaikea uskoa että asiakaspalvelija haluaisi tulla kohdelluksi kuin olisi jokin tunnoton kivi. Tai että joku tervepäinen ihminen ei haluaisi tervehtiä asiakaspalvelijaa.
Mutta vastauksesi vain tuki sitä oletusta että ollaan kovin itsekkäitä, mitä väliä miltä muista tuntuu kunhan minä saan olla tyly.
Enkä muuten usko että kukaan -paitsi psyk.paatit yms- saavat hyvän mielen ja tyydytystä ollessaan ylimielisiä tai tylyjä muita kohtaan.