Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista olet tehnyt omassa lapsuudessasi, mitä et antaisi oman lapsesi tehdä?
Kommentit (41)
Kiivetä tikkaita pitkin korkean kerrostalon yläkerroksien korkeudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viettänyt aikaa uimarannalla isompien lasten kanssa enkä osannut uida, ikää 5-6 vuotta, tapahtui 60-luvulla.
Matkustanut auton jalkatilassa ja peräkontissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysäillä koulussa ja hällä väliä-asenne. Olen joutunut itse sisäistämään koulunkäynnin tärkeyden ja osaamiseni tason päälle parikymppisenä vasta. Lukiosta abban paperit kun pojat ja biletys vain kiinnosti. Eikä kotoa oikein saanut viestiä että minun haluttiin menestyvän opinnoissa tai edes olevan siihen kyvykäs. Nykyinen paras ystäväni minut havahdutti opiskelun tärkeyteen. Sen jälkeen vuosien aivojumppaa ja älytreeniä, ajattelun muokkausta white trashista sivistyneeksi ja vakavasti otettavaksi. Nyt yliopistossa kolmekymppisenä. Tässä siis ydinajatuksena se ettei minulle tullut edes mieleen miettiä yliopistoa vaikka olen nykyään niiin onnellinen ja löytänyt juttuni yliopistosta.
Seilannut jäälautalla isolla joella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetänyt röökiä ja brenkkua 14-vuotiaasta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Löysäillä koulussa ja hällä väliä-asenne. Olen joutunut itse sisäistämään koulunkäynnin tärkeyden ja osaamiseni tason päälle parikymppisenä vasta. Lukiosta abban paperit kun pojat ja biletys vain kiinnosti. Eikä kotoa oikein saanut viestiä että minun haluttiin menestyvän opinnoissa tai edes olevan siihen kyvykäs. Nykyinen paras ystäväni minut havahdutti opiskelun tärkeyteen. Sen jälkeen vuosien aivojumppaa ja älytreeniä, ajattelun muokkausta white trashista sivistyneeksi ja vakavasti otettavaksi. Nyt yliopistossa kolmekymppisenä. Tässä siis ydinajatuksena se ettei minulle tullut edes mieleen miettiä yliopistoa vaikka olen nykyään niiin onnellinen ja löytänyt juttuni yliopistosta.
Tuosta täytyy kahden teinin äitinä sanoa, että ei auta mitään vaikka joka ikinen päivä natkuttaa koulutuksen tärkydestä, kokeisiin lukemisesta, vieraiden kielten sanojen opettelusta.... Oivallus on tultava nuorelta itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkiä junaradalla.
Uida järven keskelle uimataidottomana pelkän uimarenkaan kanssa. En muista, että kenekään vanhemmat olisi koskaan olleet uimarannalla meidän lasten kanssa. Keskenämme siellä oltiin ja on ihme ettei kukaan hukkunut.
Hyppiä katolta talvella.
Vierailija kirjoitti:
Viettänyt aikaa uimarannalla isompien lasten kanssa enkä osannut uida, ikää 5-6 vuotta, tapahtui 60-luvulla.
Tämä mullakin. Lisäksi talvisin käytiin pari vuotta vanhemman siskon kanssa uimahallissa kahdestaan. Sisko osasi uida jotenkuten mä en osaa vieläkään. Tapahtui 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut koivuniemen herraa. Tosin olen sitä saanut itsekin.
Olen moittinut ulkonäköä. Lähinnä pitkää tukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viettänyt aikaa uimarannalla isompien lasten kanssa enkä osannut uida, ikää 5-6 vuotta, tapahtui 60-luvulla.
Sama täällä. Paitsi että tätä tapahtui kun olin niin pieni että veli työnsi rattaissa, isosisko 6 vuotta veli 9. Äiti meidät mastkaaan varusti eväitten ja viltin kanssa. Rantaan matkaa kolmisen kilometriä. JA Tätä joka kesä. Koskaan ei ollut aikuista mukana.
Opin uimaan 5 vuotiaana.
Päässy ulos keskellä kouluviikkoa , yöllä ja yöksi kavereille epäilyttävillä tarinoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysäillä koulussa ja hällä väliä-asenne. Olen joutunut itse sisäistämään koulunkäynnin tärkeyden ja osaamiseni tason päälle parikymppisenä vasta. Lukiosta abban paperit kun pojat ja biletys vain kiinnosti. Eikä kotoa oikein saanut viestiä että minun haluttiin menestyvän opinnoissa tai edes olevan siihen kyvykäs. Nykyinen paras ystäväni minut havahdutti opiskelun tärkeyteen. Sen jälkeen vuosien aivojumppaa ja älytreeniä, ajattelun muokkausta white trashista sivistyneeksi ja vakavasti otettavaksi. Nyt yliopistossa kolmekymppisenä. Tässä siis ydinajatuksena se ettei minulle tullut edes mieleen miettiä yliopistoa vaikka olen nykyään niiin onnellinen ja löytänyt juttuni yliopistosta.
Tuosta täytyy kahden teinin äitinä sanoa, että ei auta mitään vaikka joka ikinen päivä natkuttaa koulutuksen tärkydestä, kokeisiin lukemisesta, vieraiden kielten sanojen opettelusta.... Oivallus on tultava nuorelta itseltään.
Täältä sivusta huutelen. Samaa mieltä tuosta itseoivaltamisesta, mutta aika vaikeaa se on jos vanhemmat eivät yhtään patista ja kaikki läheiset ovat wt-sakkia. Itse oivalsin kans kaikki tarkeät elämässä tarvittavat asiat kotoa pois muutettua parikymppisenä.
Työskennellä yksin hytittömällä traktorilla kaatumisriskialttiissa työssa
11-vuotiaana.
Ammuskella ilman valvontaa haulikolla saman ikäisenä.
Kulottaminen ja jäälautalla seilaaminen.
Olen jakanut mainoksia 14-vuotiaana. En antaisi oman lapseni tehdä mtn töitä noin nuorena. Tuo oli oikeesti aika raskasta, ja joskus meni iltaan, vaikka vaan pari krt vkossa.
Pyöräillä yksin tai kavereiden kanssa ilman, että vanhemmat ovat tarkastaneet kyvyn selvityä liikenteessä. Mennä pulkkamäkeen, joka viettää päin mäntyjä.