Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Aina on annettu enimmäkseen rahaa. Ei sitä pidä erikseen pyytää, se on junttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan nuoret ovat todella fiksuja, eivät halua mitää roinaa nurkkiin. Todella hyvä kutsu yo-juhliin ja selkeä toivomus. Rahan voi käyttää haluamallan tavalla. Tätä mieltä on mummi täällä.

Nyt olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja väitteelle, että nykyajan nuoret ovat fiksuja? Eli miten tämä fiksuus tulee esille? Vaativaisuutena ainakin.

Osaatko lukea? Siinähän se seuraavassa lauseessa perusteli väittämänsä.

Eli se tekee fiksuksi ettei tahdo nurkkiinsa turhaa roinaa? :D  Tämä kerskakuluttava sukupolvi. :D 

Mitä moukkamaista te läskiheltat tuossakin näette?

Itsekin tässä stressailen oman yo-juhlakutsuni lähettämistä. Oma toiveeni olisi myös se, että kaikki muistamiset mieluiten rahana. Edessä on muutto pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja suuri osa tavaroista on jo valmiiksi hankittuina. Loput pienemmät hankinnat ja (käytetyn) sohvan ajattelin ostaa juuri niillä yo-rahoilla. Olen ajatellut että mieluummin ostan itse jonkun edullisen ja tarpeellisen tavaran tulevaan kämppääni, kuin vaikka saisin sellaisen ruman Aalto maljakon kaappiin pölyttymään. Sen hinnalla (92€ näemmä ekassa googlen hakutuloksessa) saisin tarjouksesta kahvinkeittimen, mikron sekä blenderin, eivätkä ne taatusti jäisi pölyttymään. Myös vaikka kahvikupit ja lautaset saa parin euron kappalehintaan Ikeasta, ja ostan ne mieluummin itse sieltä kuin saan muutaman kappaletta kalliita, mutta rumia design-astioita "kerättäväksi". Loput rahat aion säästää puskurirahastoksi, sillä sille tulee varmasti tarvetta.

Ymmärrän että ehkä tämä on tunteisiin menevä aihe, mutta tämän kevään abina rukoilen teitä ajattelemaan lahjoja sen saajan kantilta. Raha ainakin menisi saajalle mieluisiin kohteisiin. Tämä mielipide on ainakin konsensuksena meidän kaveriporukassa ja harva haluaa mitään tarpeetonta tavaraa.

Tietty jos välttämättä haluaa ostaa jonkun tavaran, niin asiasta voisi sopia etukäteen lahjansaajan kanssa ja mennä yhdessä vaikka kauppaan ostamaan se kahvinkeitin tai ainakin kysyä mielipidettä koosta tai mallista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo 80-luvulla YO-lahjat oli käytännössä vaan rahaa. Minä en ainakaan muuta saanut, vaikka en ollut mitään erityisesti pyytänyt. Että eikö sen nyt voi sanoa ihan ääneenkin? Ja mieluummin tilille, kun käteisenä, kun ei niitä saa sinne tilille vietyä oikein mitenkään ilman, että pankki vie siitä oman siivunsa. Plus kun sen laittaa suoraan tilille, niin ei joudu minkäänlaisten katseiden kohteeksi: "ai kauheeta toi antoi vaan 20e"...

Lahjatoiveen voi tietysti esittää mutta tuollainen käskevä sanavalinta on todella moukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

On se nyt outoa että niistä muutamista kipoista tai kupeista ahdistuu niin paljon että pitää kaikille sanoa tuosta rahasta. Itse sain 90 % lahjoista rahana, shekkeinä enimmäkseen, muutaman lahjakortin. Ja muutaman astian jotka tuli ihan tarpeeseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sitten tiedä onko täällä porukalla niin tyypillistä että on 5 aaltomaljakkoa että se on tylsää. Minä ainakin olisin kiitollinen aaltomaljakosta.

Varmaan kysymys on enemmän siitä, että aaltomaljakolla ei tee mitään.

Lisäksi se että jos ei tee tarkkaa lahjalistaa, voi sieltä tulla kuusi maljakkoa. Bonuksena vaikka harmaalla, ruskealla ja vihreällä sisustavalle kirkkaanpunainen tai sininen maljakko. Sitten lahjanantajat ovat käyttäneet yhteensä 400 € rahaa siihen lahjottava pääsee myymään nettikirpparilla maljakoita. Siitä vielä loukkaannutaan. Myös tarkoista lahjatoiveista loukkaannutaan. Jos sanoo ettei tarvitse tuoda mitään, tuodaan kuitenkin. Yleensä jotain joka ei kulu pois, on mahdoton myydä ja ei sovi minnekään. Aiemmassa kommentissani jo päädyinkin siihen että ainoa keino välttää loukkaantumiset on myydä kaikki omat tavarat pois ja otta lahjatavarat käyttöön oli ne sitten millaisia tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on tehdä tilisiirto juhlien jälkeen.

- ettei osta sikaa säkissä. Huonot tarjoomukset: pieni maksu.

Kunnon bileet: isompi maksu.

Aivan! Tää ei olis yhtään sen moukkamaisempaa kuin käskeä suoraan että rahaa on annettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo 80-luvulla YO-lahjat oli käytännössä vaan rahaa. Minä en ainakaan muuta saanut, vaikka en ollut mitään erityisesti pyytänyt. Että eikö sen nyt voi sanoa ihan ääneenkin? Ja mieluummin tilille, kun käteisenä, kun ei niitä saa sinne tilille vietyä oikein mitenkään ilman, että pankki vie siitä oman siivunsa. Plus kun sen laittaa suoraan tilille, niin ei joudu minkäänlaisten katseiden kohteeksi: "ai kauheeta toi antoi vaan 20e"...

Minä pyysin tiettyjä astioita, pyyhkeitä ja lakanoita, aterimia jne. Muutin omilleni ja minulla oli ihania ja laadukkaita tuotteita. Iittalaa, Pentikiä, Marimekkoa, Hackmania ja Finlaysonia. Serkkuni pyysi vain rahaa ja meni niillä Thaimaahan. Myöhemmin muutti omilleen ja joutui ostamaan itse kaiken. Sanoi, että kadehti päätöstäni, koska hän joutui ostamaan kaikki Ikeasta halvalla, koska oli jo törsännyt rahat. Raha on niin helppo tuhlata turhuuksiin, kun on nuori. Moni ystäväni meni rahoilla juuri ulkomaille.

Se, mitä sinä kutsut turhuudeksi, kuten tuota matkaa voi olla jollekulle elämys, joka antaa voimia jatkamaan eteenpäin arjessa vähintään yhtä paljon kuin "vääränaiset" laadukkaat tuotteet ellei enemmänkin. Jos lahjaksi saatu  ei tunnu lainkaan omanlaiselta ja muistuttavat vain antajastaan, eikä aina mitenkään mairittelevasti, niin keheytyy helposti taakka. Mitä niille pitäsi tehdä? Saako ne heti myydä? Vai pitääkö ne säästää ja jos niiden antaja sattuu, joskus käymään, niin pitääkö osoittaa, että ne on löytäneet hyvän paikan kodista: ovat vielä kun uudet kun niitä ei ole n. vuoteen koskaan käytetty.

Elämme Suomessa paljossa niin rikasta aikaa, että enää ei ole pula tavarasta, vaan vaikeudesta tehdä niitä oikeita päätöksiä, mitä haluaa (kotiinsa) ja mitä ei.

Toki tavara lahjakin voi olla hyvä ja erinomaisen mieleinen. Mutta on harha luulo, että pelkästään tavaran yleisesti tunnustettu laadukkuus tai sen kallis hinta tekisi siitä automaattisesti saajalleen mieluisan ja rakkaan. Enemmän tuollaisesta saattaa tulla ahdistava olo; ikäänkuin tavaran antaja haluaisi osoittaa omaa paremmuuttaan ja "hyvää makuaan" ellei halua kuunnella tai välittää mahdollisista lahjatoiveista lainkaan.

Toisaalta liian suoraviivainen toteamus kutsun yhteydessä, että "lahjat, sitten rahana" saattaa tuntua osasta loukkaavalta; kun tulee tunne, että aijaa onko ymmärtänyt oikein, että kyse on juhlista johon mahd. täytyisi laittautua, johon mennä ja jossa viettää aikaa. Vai pääsisikö kaiki vähemmällä, jos vain laitettaisiin tilinumero, että rahat tuonne. Juhlia ei järjestetä.    

En sanonutkaan, että kallis lahja tekisi siitä mieluisan. Kun itse valmistuin, niin ihmiset kysyivät, että mitä haluan lahjaksi ja ilmoitin suoraan, mitä astiasarjaa kerään ja, että voi ostaa myös vaaleita tekstiilejä ja mielellään suomalaisten merkkien. Itse ajattelin sen niinkin, että sitä astiasarjaa voi halutessaan ostaa vaikka vain yhden mukin, jos on huono rahatilanne, kun taas rahalahjassa tulee aina mietittyä, että mikä summa ei ole "liian pieni" tms. Eli kaikki oli oman maun mukaista. Osa sitten halusi antaa kuitenkin rahaa ja sitäkin tuli reilusti. Täällä vaan on niin paljon arvosteltu sitä, ettei kukaan nuori halua mitään "kuppeja ja kippoja", niin tarkoitin vain, että ei nekään lahjat aina ole nuorille epämieluisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Sun ajattelu tässä on rumaa ja julmaa. Mistä sinä tiedät mitä muut arvostavat vaikka sinä olet vaan kylmästi rahan perään?

Ajatteluni on vain ja ainoastaan realistista. Onhan noita toki, että joku haluaa kerätä kaapit täyteen ryijyjä ja roinaa, mutta noin yleisesti jos ei tosiaan 100-varmasti tiedä juhlakalun makua ja mieltymystä, niin nuo omat kättentekeleet voi jättää ihan sinne omaan pöytälaatikkoon

Kutsutko sinä juhliisi ihmisiä, jotka eivät tunne sinua ja makuasi? Ihan vaan rahan takia taidat kutsua.

No täyty myöntää että en ole kummien, mummujen ja enojen kanssa niin paita ja peppu että tuntisimme toisemme läpikotaisin. Sinä ilmeisesti olet ;)

Ei ihmistä tarvitse läpikotaisin tuntea, että hänen makunsa tietää...

Toisaalta jotkut sukulaiset luulevat tuntevansa mauan ja antavat aina lahjoja, jotka menevät huti. Sain jouluna kahdelta eri sukulaiselta samoja rumia Suomi 100-mukeja ja lautasia, yhteensä 6kpl molempia, koska ne kuulemma olivat niin minun tyyliset. Eihän siinä tilanteessa voi muuta kuin kiittää ja hymyillä, mutta kaapin pohjalle ne ovat menneet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Sun ajattelu tässä on rumaa ja julmaa. Mistä sinä tiedät mitä muut arvostavat vaikka sinä olet vaan kylmästi rahan perään?

Ajatteluni on vain ja ainoastaan realistista. Onhan noita toki, että joku haluaa kerätä kaapit täyteen ryijyjä ja roinaa, mutta noin yleisesti jos ei tosiaan 100-varmasti tiedä juhlakalun makua ja mieltymystä, niin nuo omat kättentekeleet voi jättää ihan sinne omaan pöytälaatikkoon

Kutsutko sinä juhliisi ihmisiä, jotka eivät tunne sinua ja makuasi? Ihan vaan rahan takia taidat kutsua.

No täyty myöntää että en ole kummien, mummujen ja enojen kanssa niin paita ja peppu että tuntisimme toisemme läpikotaisin. Sinä ilmeisesti olet ;)

Ei ihmistä tarvitse läpikotaisin tuntea, että hänen makunsa tietää...

Toisaalta jotkut sukulaiset luulevat tuntevansa mauan ja antavat aina lahjoja, jotka menevät huti. Sain jouluna kahdelta eri sukulaiselta samoja rumia Suomi 100-mukeja ja lautasia, yhteensä 6kpl molempia, koska ne kuulemma olivat niin minun tyyliset. Eihän siinä tilanteessa voi muuta kuin kiittää ja hymyillä, mutta kaapin pohjalle ne ovat menneet...

Minä sain valmistujaislahjaksi juomalaseja joissa on hedelmän kuvia (oranssi, kelainen ja punainen) 6 kpl ja ruskea-oranssin seinäryijyn. En edes pitänyt valmistujaisjuhlia kuin pienimuotoisesti kavereiden kesken. Piti kuitenkin muistaa kun löytyi niin minun näköistä tavaraa, olen niin iloinen ihminen että nuo on varmasti mieluisia. Mitä väliä sillä että en pidä sisustuksessa ollenkaan punertavista sävyistä tai seinäryijyistä nyt muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja kuka lahjan antaja on niin urpo, että kehtaa antaa toiselle jotain sellaista mistä tietää ettei ole ollenkaan mieluinen tai ei ole lainkaan käyttöä? Ei ainakaan kukaan sellainen jolla on vähänkin sivistystä.

Kai sitä saa vastata samalla mitalla takaisin? Jos on sivistymättömän kerjääjän juhliin menossa... Sitä paitsi kyllähän kaikki yhden maljakon tarvitsee.

Ei saa, sivistystä on juuri se, ettei lähde mukaan tuollaisiin lapsellisiin nokittelukisoihin, eikä pyörittele silmiään väärin toimiville, eikä ala ripittämään yhtään ketään julkisesti huonosta käyttäytymisestä. Itsehillintä on toki joskus koetuksella pahastikin, mutta eivät sivistys ja hyvä käytös ole helppoja asioita juuri kenellekään  meistä.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?

Reps! Tämän mäkin haluaisin tietää. Ehkä ap on kansalaisopiston keramiikkapiirissä dreijannut veikeän savipeikon, josta tulisi oiva lahja uudelle ylioppilaalle. :D

Jotenkin tekopyhää kauhistella sitä, että toivotaan rahalahjaa, kun tosiasia on se, että rahaa nuori kuitenkin tarvitsee. Joko itse ansaittua (kesätienestit) tai lahjaksi saatua. Opiskelut ja kotoa muutto ovat edessä lukion jälkeen, joten kyllä se raha ehdottomasti käytännöllisin lahja on.

Ei ehkä kaikista kohteliain tapa ilmaista, että rahana kiitos. Mutta ehkä tässä on taustalla se, ettei tuore ylioppilas ole itse kehdannut tuollaista viestiä laittaa ja äiti hoitanut puolesta. Minä laittaisin parikymppiä tilille ja menisin ruusun kanssa juhliin. Onnitellessa kertoisin ylioppilaalle, että muistaminen on mennyt tilille.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?

persoonalliset lahjat on just niitä kauheimpia

Lakkiaiset on tylsimmät juhlat mitä on.

Vie pakollisen ruusun, toivoo että tarjoiluun on panostettu kunnolla, ja notkuu paikalla puoli tuntia.

Läheiset, jotka haluaa antaa rahaa, älyää sen käskemättäkin. On tasan tarkkaan vieraan oma valinta, haluaako hän antaa käteistä, lahjashekin vai mitä.

Tilinumero ja käskyttäminen vie ilon ja vapaaehtoisuuden.

Ajatuksella valittu lahja on kiva.

Eikä lakkiaisiin kutsuta. Niihin vain mennään.

Joku tuolla aiemmin kyseli,että miten nykynuoret ovat fiksuja.No, tähän lahja-asiaanliittyen ainakin niin ,että kuulen usein läheisen nuoren lausahduksen. Älä mummi osta ,en mä tartte. Näinollen ymmärrän ,ettei heille,kuin ei minullekkaan ole tärkeää tavaran paljous , vaan se laatu.

Ja tämmä oli vain jäävuoren huippu siitä "fiksuudesta".

En tiedä ketään, joka olisi saanut ylioppilaslahjaksi yhtään maljakkoa. Niitä jaetaan muissa juhlissa kyllä, mutta yo-juhlissa ei ole omalle kohdalle sattunut enkä ole muillakaan nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Lakkiaiset on tylsimmät juhlat mitä on.

Vie pakollisen ruusun, toivoo että tarjoiluun on panostettu kunnolla, ja notkuu paikalla puoli tuntia.

Eikä lakkiaisiin kutsuta. Niihin vain mennään.

Eli juhlien emännän pitäisi "panostaa tarjoiluun kunnolla" tietämättä kuinka paljon vieraita tulee. Kaikki ovesta sisään lampsivat kestitään tryffeleillä, hienoilla juustoilla ja viineilllä, koska lakkiaisiin "vain mennään". Kohteliaasti nämä vieraat sitten "notkuvat paikalla puoli tuntia". Älä jaksa.

Kutsutut vieraat mahdollistavat juurikin panostamisen, koska tarkka "pääluku" auttaa hahmottamaan kuinka paljon tarjoilua pitää varata. Toisaalta lakkiaisiin on sopivaa mennä myös kutsumatta, mutta tällöin vain piipahdetaan onnittelemaan uutta ylioppilasta eikä vieras saa olettaa, että häntä varten olisi varattu ylenpalttisesti tarjoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja kuka lahjan antaja on niin urpo, että kehtaa antaa toiselle jotain sellaista mistä tietää ettei ole ollenkaan mieluinen tai ei ole lainkaan käyttöä? Ei ainakaan kukaan sellainen jolla on vähänkin sivistystä.

Kai sitä saa vastata samalla mitalla takaisin? Jos on sivistymättömän kerjääjän juhliin menossa... Sitä paitsi kyllähän kaikki yhden maljakon tarvitsee.

Ei saa, sivistystä on juuri se, ettei lähde mukaan tuollaisiin lapsellisiin nokittelukisoihin, eikä pyörittele silmiään väärin toimiville, eikä ala ripittämään yhtään ketään julkisesti huonosta käyttäytymisestä. Itsehillintä on toki joskus koetuksella pahastikin, mutta eivät sivistys ja hyvä käytös ole helppoja asioita juuri kenellekään  meistä.

Kuka tässä on ketään ripittänyt. Mä en vaan halua antaa kerjääjälle rahaa. Enkä näe siinä mitään ongelmaa, että vie rahan kerjääjälle vaikka kynttilänjalat, kunhan lahjanantaja käyttäytyy juhlissa hyvin.