Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z"

Tämäkö on teidän mielestänne kohteliaasti muotoiltu? Töksähtävä ja käskyttävä tyyli ei kuulu kutsuihin! Ei edes wt-porukoissa mistä tämäkin kutsu varmaan on peräisin. 

Kyllä on aikalailla hyvien käytöstapojen kriteerit madaltuneet kun tätäkin ketjua lukee - ei voi muuta sanoa. Itse en laittaisi tuollaista käskytysviestiä edes siskolleni, saati yhtään kaukaisemmille sukulaisille tai tuttaville! 

Kertokaa jo, mikä tuossa on käskytystä?

Ettkö osaa lukea rivien välistä, mitä se tarkoittaa?

Sitä, että lahjoja on tapana tuoda ja antaa, jos haluaa, niin kuin juhlissa yleensä. Tällä kertaa mieluummin rahana, kiitos.

Enää en ihmettele jos osa kansasta on ottanut Raamatun tekstit suorina käskyinä. Ei osata muodostaa laajempaa käsitystä vaan takerrutaan sanamuotoon. Niin mut kun se KÄSKI...

Ylioppilas haluaa rahaa, laittakaa tilille.

Mikä tässä ei ole käskyttämistä?

Ei mikään!

Keksi jo viikonloppujauhaja itsellesi joku muu harrastus, alat käydä liian tutuksi.

Onneksi en sentään ole palstan ainoa etikettiä hallitseva, vaikka meitä onkin melko vähän.

Kikkailkaa sitten keskenänne. Me muut otamme tuttujen kesken rennosti ja muille osaamme myös käyttäytyä, vaikkei olekaan rautakankea niskassa.

Kannattaa tutustua tapatietouteen, niin ei tule luulleeksi olemattomia.

Eipä ole tullut valituksia. Tunnen monenlaisia ihmisiä.

Ainoa valittaja on ollut naapuri, joka vihasi kaikkea ja kaikkia. Mitään etikettiä en ole ikinä tarvinnut missään.

Juuri tämä kertoo sinusta aika paljon.

Kätteletkö, katsotko silmiin kätellessäsi? Avaatko oven vaikkapa lastenvaunuja työntävälle tai pyörätuolissa istuvalle? Vastaatko kutsuun määräpäivään mennessä? Oletko huomaavainen muita kohtaan? Jos kyllä, noudatat sitä halveksimaasi etikettiä, mitä et muka ole ikinä tarvinnut missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen tilinumeroiden liittäminen kutsuihin on nykyään tosi yleistä, oli kyse sitten yo-juhlista tai häistä. Vähän rahvaanomaista ja tyylitöntähän se on. Raha on ihan hyvä lahja, mutta onhan setelitaskullisessa onnittelukortissa olevassa shekissä tai käteisessä paljon enemmän seremoniallisuutta, juhlavuutta ja tyyliä. Vaikka se pankki siitä pikkuisen ottaisikin välistä ja lahjashekkien viemisessä on vaivansa. Mutta sellainen kutsu ja sellainen lahjapolitiikka, kuin juhlakalukin. Jos juhlakalu on laiskaa ja tyylitöntä "kaikkimullehetinyt" -tyyppiä, niin olkoon niin.

Minusta on aika huomaavaista, että lahja vaihtaa omistajaa hiljaa ja huomaamatta. Silloin kukaan ei pääse vertailemaan kenenkään antamisia. Missään ei sanottu, että lahja olisi pakollinen. Annetaanhan niitä kuitenkin.

Niinhän se tapahtuukin setelin tai shekin tapauksessa. Vai onko joku niin spede, että tulee paikalle ilman onnittelukorttia ja ruusua, oli lahjarahat laitettu tilille tai ei? Tai onko joku ylioppilas niin spede, että alkaa kaikkien nähden levittelemään kirjekuoressa olevia rahoja?

Vierailija kirjoitti:

Rahalahja on erittäin hyvä ja hyödyllinen lahja, harvassa ne jotka eivtä rahaa mihinkään tarvitse ;)

Mutta mutta, minusta raha-pyyntö tai -vinkki pitää muotoilla erittäin fiksusti, ettei tule ahne tai käskyttävä fiilis. Vika siis ei ollut ap:n viestin kohdalla itse rahamaininta, vaan se tapa millä asia tuotiin esiin, tökerösti.[/quote

Ylioppilaan kohdalla rahatoive on vieläpä erittäin helppo esittää fiksusti, kun sen muotoilee niin että lahja on pesämuna oman kodin perustamiseen. Mutta silloinkin pitäisi jättää vieraille mahdollisuus antaa jotain muuta kuin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z"

Tämäkö on teidän mielestänne kohteliaasti muotoiltu? Töksähtävä ja käskyttävä tyyli ei kuulu kutsuihin! Ei edes wt-porukoissa mistä tämäkin kutsu varmaan on peräisin. 

Kyllä on aikalailla hyvien käytöstapojen kriteerit madaltuneet kun tätäkin ketjua lukee - ei voi muuta sanoa. Itse en laittaisi tuollaista käskytysviestiä edes siskolleni, saati yhtään kaukaisemmille sukulaisille tai tuttaville! 

Kertokaa jo, mikä tuossa on käskytystä?

Ettkö osaa lukea rivien välistä, mitä se tarkoittaa?

Sitä, että lahjoja on tapana tuoda ja antaa, jos haluaa, niin kuin juhlissa yleensä. Tällä kertaa mieluummin rahana, kiitos.

Enää en ihmettele jos osa kansasta on ottanut Raamatun tekstit suorina käskyinä. Ei osata muodostaa laajempaa käsitystä vaan takerrutaan sanamuotoon. Niin mut kun se KÄSKI...

Ylioppilas haluaa rahaa, laittakaa tilille.

Mikä tässä ei ole käskyttämistä?

Ei mikään!

Keksi jo viikonloppujauhaja itsellesi joku muu harrastus, alat käydä liian tutuksi.

Onneksi en sentään ole palstan ainoa etikettiä hallitseva, vaikka meitä onkin melko vähän.

Kikkailkaa sitten keskenänne. Me muut otamme tuttujen kesken rennosti ja muille osaamme myös käyttäytyä, vaikkei olekaan rautakankea niskassa.

Kannattaa tutustua tapatietouteen, niin ei tule luulleeksi olemattomia.

Eipä ole tullut valituksia. Tunnen monenlaisia ihmisiä.

Ainoa valittaja on ollut naapuri, joka vihasi kaikkea ja kaikkia. Mitään etikettiä en ole ikinä tarvinnut missään.

Juuri tämä kertoo sinusta aika paljon.

Kätteletkö, katsotko silmiin kätellessäsi? Avaatko oven vaikkapa lastenvaunuja työntävälle tai pyörätuolissa istuvalle? Vastaatko kutsuun määräpäivään mennessä? Oletko huomaavainen muita kohtaan? Jos kyllä, noudatat sitä halveksimaasi etikettiä, mitä et muka ole ikinä tarvinnut missään.

Kutsuisin noita normaaleiksi käytöstavoiksi. Etiketistä puhuttaessa tarkoitetaan arkipuheessa harvinaisempia, erityistilaisuuksissa tarvittavia tietoja. Esim. pukukoodi, kättelyjärjestys jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen tilinumeroiden liittäminen kutsuihin on nykyään tosi yleistä, oli kyse sitten yo-juhlista tai häistä. Vähän rahvaanomaista ja tyylitöntähän se on. Raha on ihan hyvä lahja, mutta onhan setelitaskullisessa onnittelukortissa olevassa shekissä tai käteisessä paljon enemmän seremoniallisuutta, juhlavuutta ja tyyliä. Vaikka se pankki siitä pikkuisen ottaisikin välistä ja lahjashekkien viemisessä on vaivansa. Mutta sellainen kutsu ja sellainen lahjapolitiikka, kuin juhlakalukin. Jos juhlakalu on laiskaa ja tyylitöntä "kaikkimullehetinyt" -tyyppiä, niin olkoon niin.

Minusta on aika huomaavaista, että lahja vaihtaa omistajaa hiljaa ja huomaamatta. Silloin kukaan ei pääse vertailemaan kenenkään antamisia. Missään ei sanottu, että lahja olisi pakollinen. Annetaanhan niitä kuitenkin.

Niinhän se tapahtuukin setelin tai shekin tapauksessa. Vai onko joku niin spede, että tulee paikalle ilman onnittelukorttia ja ruusua, oli lahjarahat laitettu tilille tai ei? Tai onko joku ylioppilas niin spede, että alkaa kaikkien nähden levittelemään kirjekuoressa olevia rahoja?

Kai niitäkin löytyy. Ja uteliaita vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z"

Tämäkö on teidän mielestänne kohteliaasti muotoiltu? Töksähtävä ja käskyttävä tyyli ei kuulu kutsuihin! Ei edes wt-porukoissa mistä tämäkin kutsu varmaan on peräisin. 

Kyllä on aikalailla hyvien käytöstapojen kriteerit madaltuneet kun tätäkin ketjua lukee - ei voi muuta sanoa. Itse en laittaisi tuollaista käskytysviestiä edes siskolleni, saati yhtään kaukaisemmille sukulaisille tai tuttaville! 

Kertokaa jo, mikä tuossa on käskytystä?

Ettkö osaa lukea rivien välistä, mitä se tarkoittaa?

Sitä, että lahjoja on tapana tuoda ja antaa, jos haluaa, niin kuin juhlissa yleensä. Tällä kertaa mieluummin rahana, kiitos.

Enää en ihmettele jos osa kansasta on ottanut Raamatun tekstit suorina käskyinä. Ei osata muodostaa laajempaa käsitystä vaan takerrutaan sanamuotoon. Niin mut kun se KÄSKI...

Ylioppilas haluaa rahaa, laittakaa tilille.

Mikä tässä ei ole käskyttämistä?

Ei mikään!

Keksi jo viikonloppujauhaja itsellesi joku muu harrastus, alat käydä liian tutuksi.

Onneksi en sentään ole palstan ainoa etikettiä hallitseva, vaikka meitä onkin melko vähän.

Kikkailkaa sitten keskenänne. Me muut otamme tuttujen kesken rennosti ja muille osaamme myös käyttäytyä, vaikkei olekaan rautakankea niskassa.

Kannattaa tutustua tapatietouteen, niin ei tule luulleeksi olemattomia.

Eipä ole tullut valituksia. Tunnen monenlaisia ihmisiä.

Ainoa valittaja on ollut naapuri, joka vihasi kaikkea ja kaikkia. Mitään etikettiä en ole ikinä tarvinnut missään.

Juuri tämä kertoo sinusta aika paljon.

Kätteletkö, katsotko silmiin kätellessäsi? Avaatko oven vaikkapa lastenvaunuja työntävälle tai pyörätuolissa istuvalle? Vastaatko kutsuun määräpäivään mennessä? Oletko huomaavainen muita kohtaan? Jos kyllä, noudatat sitä halveksimaasi etikettiä, mitä et muka ole ikinä tarvinnut missään.

Kutsuisin noita normaaleiksi käytöstavoiksi. Etiketistä puhuttaessa tarkoitetaan arkipuheessa harvinaisempia, erityistilaisuuksissa tarvittavia tietoja. Esim. pukukoodi, kättelyjärjestys jne.

Normaalit käytöstavat ovat osa etikettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?

No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.

Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?

Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.

Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.

Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.

Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.

Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.

Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.

Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..

Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.

Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.

Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.

Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.

Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.

Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.

Ainakaan sinulle ei vanha raha ole tuonut empatiaa tai sivistynyttä suhdetta muihin ihmisiin. Rähjäät todella moukkamaisesti ja anonyyminä.

Jos sinulla on aina ollut rahaa ja verkosto josta sitä saa, et voi verrata tilannetta niihin joilla ei ole.

Jollekin nykyprinsessalle taisi kolahtaa... :) Ja taisi myös jäädä kirjoituksen pointti ymmärtämättä :)

En ole mikään prinsessa, vaan yhdet jos toiset perhejuhlat nähnyt sekä järjestänyt perheellinen nainen, ikää neljän kympin paremmalla puolella.

Olen konstailematon ihminen, joka ei enää tässä iässä jaksa nöyristellä eikä muutenkaan välitä turhista arvojärjestyksistä. Etenkään sellaisista, joita ei ole ansaittu.

Jos on omasta mielestään ns. parempi tai ainakin sivistyssuvusta, sen pitäisi näkyä jonain muuna kuin ylemmyydentuntoisena k- päisyytenä. Vanha raha- jonka joku muu on ansainnut ja tuottanut- ei takaa mitään.

Kateus haisee aika kauas.

No kerro mitä kadehdin?

Hynää tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on tärkeä vieras?

Eivätkö kaikki kutsutut ole tärkeitä?!!??

Kyllä mammapalstan pikkurouvat makaavat aika vetisessä suossa, jos juhlavieraita tärkeysjärjestellään.

Kyllä näitäkin on. Eri tärkeysluokan vieraat kutsutaan eri "kattauksiin".

Ihmiset, joilla ei ole organisointikykyä ja/tai sivistystä, kategoriovat juhlavieraat joihinkin ihmeen erillisiin kattauksiin.

Ei erillisiä kattauksia tarvita, jos on juhlien järjestäjällä vähänkään järkeä päässä.

Mikäli juhliin on odotettavissa jotain yhteenottoja (tyyliin exät, nyxät, alkoholistit ym.), sellaiset ihmiset vain jätetään kutsumatta.

Samaa mieltä. Tietäisitpä vaan kuinka montaa nämä ihmiset ovat tällä toimintatavallaan loukanneet. Monet ovat lopettaneet heidän juhlissa käymisen kokonaan, koska ovat kokeneet nämä eri kattaukset todella inhottavina.

Itse en vie häihin tai ylioppilasjuhliin koskaan lahjoja tai anna rahaa jos niitä erikseen pyydetään. Jos se on juhlien lähtökohta menen sinne vain viihdyttämään itseäni. Nautin ajatuksesta että ahne urpo ahdistuu siitä, että joku on jättänyt maksamatta ja yrittää arvuutella kuka se on voinut olla.

Sukulainen pyysi tuolla tavalla rahalahjoja teinilleen synttärilahjaksi. Ovat vielä hyvin toimeen tuleva perhe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?

No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.

Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?

Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.

Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.

Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.

Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.

Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.

Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.

Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..

Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.

Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.

Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.

Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.

Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.

Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.

Ainakaan sinulle ei vanha raha ole tuonut empatiaa tai sivistynyttä suhdetta muihin ihmisiin. Rähjäät todella moukkamaisesti ja anonyyminä.

Jos sinulla on aina ollut rahaa ja verkosto josta sitä saa, et voi verrata tilannetta niihin joilla ei ole.

Jollekin nykyprinsessalle taisi kolahtaa... :) Ja taisi myös jäädä kirjoituksen pointti ymmärtämättä :)

En ole mikään prinsessa, vaan yhdet jos toiset perhejuhlat nähnyt sekä järjestänyt perheellinen nainen, ikää neljän kympin paremmalla puolella.

Olen konstailematon ihminen, joka ei enää tässä iässä jaksa nöyristellä eikä muutenkaan välitä turhista arvojärjestyksistä. Etenkään sellaisista, joita ei ole ansaittu.

Jos on omasta mielestään ns. parempi tai ainakin sivistyssuvusta, sen pitäisi näkyä jonain muuna kuin ylemmyydentuntoisena k- päisyytenä. Vanha raha- jonka joku muu on ansainnut ja tuottanut- ei takaa mitään.

Kateus haisee aika kauas.

No kerro mitä kadehdin?

Hynää tietty.

Miksi?

Minulla on sitä ihan sopivasti: ei liian vähän että näkisin nälkää, eikä liikaa niin että halusin vieläkin enemmän.

Hienoista asemista en piittaa. Oma elämä on OK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z"

Tämäkö on teidän mielestänne kohteliaasti muotoiltu? Töksähtävä ja käskyttävä tyyli ei kuulu kutsuihin! Ei edes wt-porukoissa mistä tämäkin kutsu varmaan on peräisin. 

Kyllä on aikalailla hyvien käytöstapojen kriteerit madaltuneet kun tätäkin ketjua lukee - ei voi muuta sanoa. Itse en laittaisi tuollaista käskytysviestiä edes siskolleni, saati yhtään kaukaisemmille sukulaisille tai tuttaville! 

Kertokaa jo, mikä tuossa on käskytystä?

Ettkö osaa lukea rivien välistä, mitä se tarkoittaa?

Sitä, että lahjoja on tapana tuoda ja antaa, jos haluaa, niin kuin juhlissa yleensä. Tällä kertaa mieluummin rahana, kiitos.

Enää en ihmettele jos osa kansasta on ottanut Raamatun tekstit suorina käskyinä. Ei osata muodostaa laajempaa käsitystä vaan takerrutaan sanamuotoon. Niin mut kun se KÄSKI...

Ylioppilas haluaa rahaa, laittakaa tilille.

Mikä tässä ei ole käskyttämistä?

Ei mikään!

Keksi jo viikonloppujauhaja itsellesi joku muu harrastus, alat käydä liian tutuksi.

Onneksi en sentään ole palstan ainoa etikettiä hallitseva, vaikka meitä onkin melko vähän.

Kikkailkaa sitten keskenänne. Me muut otamme tuttujen kesken rennosti ja muille osaamme myös käyttäytyä, vaikkei olekaan rautakankea niskassa.

Kannattaa tutustua tapatietouteen, niin ei tule luulleeksi olemattomia.

Eipä ole tullut valituksia. Tunnen monenlaisia ihmisiä.

Ainoa valittaja on ollut naapuri, joka vihasi kaikkea ja kaikkia. Mitään etikettiä en ole ikinä tarvinnut missään.

Juuri tämä kertoo sinusta aika paljon.

Kätteletkö, katsotko silmiin kätellessäsi? Avaatko oven vaikkapa lastenvaunuja työntävälle tai pyörätuolissa istuvalle? Vastaatko kutsuun määräpäivään mennessä? Oletko huomaavainen muita kohtaan? Jos kyllä, noudatat sitä halveksimaasi etikettiä, mitä et muka ole ikinä tarvinnut missään.

Kutsuisin noita normaaleiksi käytöstavoiksi. Etiketistä puhuttaessa tarkoitetaan arkipuheessa harvinaisempia, erityistilaisuuksissa tarvittavia tietoja. Esim. pukukoodi, kättelyjärjestys jne.

Normaalit käytöstavat ovat osa etikettiä.

Varmasti, muttei sitä ilmaisua käytetä kun puhutaan arkisesta vuorovaikutuksesta.

Onko Suomessa näin paljon epäsosiaalisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ihmisten välisiä suhteita?

Vierailija kirjoitti:

”Tervetuloa viettämään X:n ylioppilasjuhlia. Paikkana Y ja ajankohta klo 13. Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z. T. Ylioppilaan äidin nimi”

Aika töykeää, kutsu tuli vielä whatsapp-viestinä. Ja juhlakalu itse ei edes ollut kutsun lähettäjä. Onko ihan normaalia tuokaan, että ohjeistetaan vain rahalahjoihin. Vielä suoralla tilisiirrolla... Minusta aika surullista, ettei persoonallisia lahjoja suvaita. En uskalla kyllä uhmata toivetta, sillä pelkään saavani ikäviä katseita tai kommentteja :(

Mielensäpahoittaja liikkeellä?

Parempi onkin, että köyhät juntit pysyvät juhlista pois! On se kumma, että kun nuori viettää ainakin siihenastisen elämänsä tärkeimpiä päiviä, niin junteilla on otsaa tulla juhliin antamatta kunnon lahjaa ylioppilaalle!

Siis mitä hienompaa on viedä se rahakuori rahoineen sinne pöydälle kuin sitten laittaa se suoraan tilille?

Jos annat ylioppilaalle kuoren jossa 50 euroa, niin eikö se ole *rahan antamista?

Jos laitat ylioppilaan tilille 50 euroa, niin eikö sekin ole *rahan antamista?

Miten joku kokee käskyttämiseksi tai törkeäksi jos pyydetään se tilinumero oletuksena?

Onhan se sitten lahjansaajalle lisävaiva lähteä viemään niitä seteleitä pankiin, kaikkiin pankkeihin ei nykyään edes voi tallettaa rahaa tilille tai se on maksullista.

Fiksumpaahan se on, että rahat on valmiiksi siellä saajan tilillä.

Miten siis sen rahan luonne muuttuu *likaiseksi ja *tyylittömäksi* siinä tilillepanossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomi tosiaan näin täynnä snobbailijoita vai pelkästään trolleja, joilla ei ole parempaa tekemistä?

Tämä niuhotus alkoi jo eilen ja jatkuu edelleen!

Mitä ihmeen väliä jollain kutsun muodolla on?! Kuka ja mikä tässä on tärkeää, juhla ja juhlittu vai miten sinne pyydetään?

Olen ollut kivoissa juhlissa, joihin kutsu on tullut suusanallisesti jonkun toisen kautta. Eikä ole haitannut yhtään.

Täällä märisee lahjojen antsmisesta ne, joilla ei kuulemma ole pulaa rahasta eikä mistään muustakaan. En usko että he oikeasti ovat niitä joita esittävät. Koska onko tässä maassa ketään, joka ei olisi kuullut hää-ristiäis-ja synttärilahjoista?

Saako joku tästä jotain outoa tyydytystä?

Hyviin käytöstapoihin kuuluu muotoilla kutsu kohteliaasti. Useimmat ihmiset arvostavat edelleen käytöstapoja, vaikka sinulle ne olisivatkin yhdentekeviä.

Olen samaa mieltä siinä, että merkittäviin juhliin kuuluu joko painattaa tai tehdä itse (tyylikäs) kutsukortti.

Se on osa juhlan arvokkuutta ja myös sivistynyttä juhlien järjestäjältä/juhlan kohteelta itseltään.

Olen siis vahvasti tekstari-, meili-, whatsapp- ym. kutsuja vastaan, ja se minulle salittakoon, koska olen Vanhan Liiton nainen, joka on tehnyt aina lapsen synttärikutsutkin itse niin hyvin kuin osaa.

Nykyään tulee puhelimeen joka tuutista niin paljon kaikenlaista, että tärkeä kutsu voi hukkua viestitulvaan; ihan oikeassa kirjekuoressa annettu/postitettu kutsu sen sijaan harvemmin jää huomiotta.

Olisikohan mun pitänyt jättää sitten menemättä kaverin häihin, kun ei tullut kunnon kutsua? Tuli facebook event, jossa ilmoitettiin häistä. Olihan tuo outo kutsu, mutta en siitä siltikään loukkaantunut tai tullut vauvapalstelle päivittelemään kuinka kamala kutsuntuli. Siinäkin kutsussa oli, että eivät toivo lahjoja. Vain rahaa.

Loppujen lopuksi tuo on ihan hyvä tapa. Ei luontokaan niin paljoa kulu, kun ei lähetetä paperisaastetta kutsujen muodossa eikä osteta turhia lahjoja, jotka menevät roskiin häiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hienompaa on viedä se rahakuori rahoineen sinne pöydälle kuin sitten laittaa se suoraan tilille?

Jos annat ylioppilaalle kuoren jossa 50 euroa, niin eikö se ole *rahan antamista?

Jos laitat ylioppilaan tilille 50 euroa, niin eikö sekin ole *rahan antamista?

Miten joku kokee käskyttämiseksi tai törkeäksi jos pyydetään se tilinumero oletuksena?

Onhan se sitten lahjansaajalle lisävaiva lähteä viemään niitä seteleitä pankiin, kaikkiin pankkeihin ei nykyään edes voi tallettaa rahaa tilille tai se on maksullista.

Fiksumpaahan se on, että rahat on valmiiksi siellä saajan tilillä.

Miten siis sen rahan luonne muuttuu *likaiseksi ja *tyylittömäksi* siinä tilillepanossa?

- Lahjan antajalla on vapaus valita missä muodossa hän antaa lahjansa.

- Ongelma on edelleen kutsun muotoilu. Toivomisen sijaan ylioppilas haluaa, pyynnön sijaan käsketään tekemään juuri tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hienompaa on viedä se rahakuori rahoineen sinne pöydälle kuin sitten laittaa se suoraan tilille?

Jos annat ylioppilaalle kuoren jossa 50 euroa, niin eikö se ole *rahan antamista?

Jos laitat ylioppilaan tilille 50 euroa, niin eikö sekin ole *rahan antamista?

Miten joku kokee käskyttämiseksi tai törkeäksi jos pyydetään se tilinumero oletuksena?

Onhan se sitten lahjansaajalle lisävaiva lähteä viemään niitä seteleitä pankiin, kaikkiin pankkeihin ei nykyään edes voi tallettaa rahaa tilille tai se on maksullista.

Fiksumpaahan se on, että rahat on valmiiksi siellä saajan tilillä.

Miten siis sen rahan luonne muuttuu *likaiseksi ja *tyylittömäksi* siinä tilillepanossa?

- Lahjan antajalla on vapaus valita missä muodossa hän antaa lahjansa.

- Ongelma on edelleen kutsun muotoilu. Toivomisen sijaan ylioppilas haluaa, pyynnön sijaan käsketään tekemään juuri tietyllä tavalla.

Eikä käsketä.

Piste, lukko, avaimet kaivoon.

Mitä vikaa rahan pyytämisessä on? Luontoystävällistä ja järkevää kun tavaraa tässä maailmassa on yllinkyllin. Olisihan asian toki voinut tyylikkäämminkin muotoilla, mutta saapahan nuori ostettua sillä sitten jotain itselle mieluisaa tai vaikka pienen pesämunan jotain suurempaa hankintaa varten. Itse ostin 30v. lahjarahoilla ja omilla säästöillä pyörän. Minua lahjan saajana surettaa se, jos joku on pistänyt rahaa lahjaan eikä se olekaan yhtään omaan makuun tai sille ei ole käyttöä. Makuja kun on niin monia.