Kuolemanrajakokemuksien psykologinen selitys?
Kehittyneen nykylääketieteen myötä ihmisiä on pystytty elvyttämään, vaikka he ovat olleet jo jonkin aikaa kliinisesti kuolleita tai kuoleman rajalla. Ihmisillä ympäri maailmaa on ollut samantapaisia kuolemanrajakokemuksia, joihin liittyy esim. ruumiista irtautumiskokemus ja itsensä näkeminen katon rajasta. Osa on nähnyt elvytystilanteen itsensä ulkopuolelta ja pystynyt kertomaan hyvin tarkasti, mitä ympärillä on tapahtunut ja mitä on puhuttu. Vaikka on ollut siis tajuton ja "kuollut". Näitä kokemuksia on ollut myös syntymäsokeilla, jotka eivät siis pysty näkemään edes unia. He ovat siis ensimmäistä kertaa elämässään pystyneet näkemään näissä kuolemanrajakokemuksissa. Monilla kokemuksiin liittyy myös kokemus siitä, että eletty elämä menee ikään kuin filminauhana silmien ohi. Usein kokemuksiin liittyy myös tunneli, jonka päässä näkee valoa ja jota kohti lähtee kulkemaan. Kokemuksiin liittyy useimmilla myös syvä rauhan ja rakkauden tunne. Tosin ahdistaviakin kokemuksia on kuvattu. Miten tällaiset kokemukset voi selittää psykologialla tai neurotieteen avulla? Vai onko niin, että me ihmiset emme vielä ymmärrä tästä maailmankaikkeudesta kaikkea? Ovatko ne kenties todiste siitä, että tietoisuus voi toimia myös aivojen ulkopuolella ja jatkaa olemassaoloa kuoleman jälkeenkin?
Kommentit (3)
Mutta näiden kokemusten aikana nimenomaan aivosähkökäyrän mukaan aivoissa ei ole yhtään mitään sähköistä toimintaa. Ap
Psykologialla ei ole siinä mitään tekemistä. Aivojen sähköjutut aiheuttaa noita kokemuksia.