Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset ja vanhemmat lapsettomat: kaduttaako tai harmittaako se, ettei sinulla ole lapsia?
19.04.2018 |
Olen kolmikymppinen mies ja jonossa vasektomiaan. Kiinnostaisi kuulla vanhemmilta palstalaisilta, minkälaisia ajatuksia teillä on lapsettomuudesta. Sekä vapaaehtoisesti että ilman omaa valintaa lapsettomaksi jääneet voivat kommentoida.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut perheen jo nuorena, mutta mieheni halusi matkustella ja keskittyä luomaan uraa. Hänen mielestään "meillähän on hyvä just näin" ja minä myötäilin, vaikka ajatus lapsettomuudesta satutti. Työnsin tunteeni ja haaveeni syrjään ja keskityin töihin ja matkusteluun, ystäviin ja mieheen. Kunnes hän lähti toisen matkaan. Mies, jolle annoin parhaat vuoteni, jätti minut viikkoa ennen 42v syntypäivääni... Erosta kaksi vuotta aikaa ja edelleen nousee kyyneleet silmiin ja raivo nousee pintaan.
Nyt siinä makuuhuoneessa, jossa minä iltaisin mieheni nukahdettua itkin lapsenkaipuuta, nukkuu miestäni yli 10 vuotta nuorempi nainen, joka odottaa hänen lastaan. Ja minun hedelmällisyyteni vetelee viimeisiään. Miten se nainen sai mieheni mielen muuttumaan? Mitä hänellä oli, mitä minulla ei?
Pahinta tässä on kuitenkin se, että tilanne on osittain oma vikani. Mitäs annoin miehen päättää. Olisi pitänyt seurata omia unelmia ja jättää mies heti kun hän teki selväksi, ettei halua isäksi.
Olen tosi pahoillani. Minulle kävi hieman samoin, tosin itselläni on aikaa vielä saada lapsi, jos löytyy kumppani. Mies meni naimisiin ja sai lapsen (esikoisensa) toisen kanssa. Ymmärrän tuskasi. Tuollainen satuttaa ihan älyttömästi ja raivo sisällä on valtava. Ei voi edes sanoin kuvailla. Miksi jotkut miehet on noin itsekkäitä sikoja. Ei voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42. Ei kaduta pätkääkään, päinvastoin. Uskoisin olevani väsynyt, rupsahtanut ja taloudellsessi ns. k*sessa jos olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut perheen jo nuorena, mutta mieheni halusi matkustella ja keskittyä luomaan uraa. Hänen mielestään "meillähän on hyvä just näin" ja minä myötäilin, vaikka ajatus lapsettomuudesta satutti. Työnsin tunteeni ja haaveeni syrjään ja keskityin töihin ja matkusteluun, ystäviin ja mieheen. Kunnes hän lähti toisen matkaan. Mies, jolle annoin parhaat vuoteni, jätti minut viikkoa ennen 42v syntypäivääni... Erosta kaksi vuotta aikaa ja edelleen nousee kyyneleet silmiin ja raivo nousee pintaan.
Nyt siinä makuuhuoneessa, jossa minä iltaisin mieheni nukahdettua itkin lapsenkaipuuta, nukkuu miestäni yli 10 vuotta nuorempi nainen, joka odottaa hänen lastaan. Ja minun hedelmällisyyteni vetelee viimeisiään. Miten se nainen sai mieheni mielen muuttumaan? Mitä hänellä oli, mitä minulla ei?
Pahinta tässä on kuitenkin se, että tilanne on osittain oma vikani. Mitäs annoin miehen päättää. Olisi pitänyt seurata omia unelmia ja jättää mies heti kun hän teki selväksi, ettei halua isäksi.Olen tosi pahoillani. Minulle kävi hieman samoin, tosin itselläni on aikaa vielä saada lapsi, jos löytyy kumppani. Mies meni naimisiin ja sai lapsen (esikoisensa) toisen kanssa. Ymmärrän tuskasi. Tuollainen satuttaa ihan älyttömästi ja raivo sisällä on valtava. Ei voi edes sanoin kuvailla. Miksi jotkut miehet on noin itsekkäitä sikoja. Ei voi ymmärtää.
Kai olette kertoneet näille exille, miltä teistä tuntuu tuollainen toiminta? Miesten on kyllä ihan syytä tuntea syyllisyyttä.
Miesten keskuudessakin olisi syytä kuitenkin pohtia asioita myös naisten näkökulmasta.
Syrjäytyneiden ketju kuten monet muutkin ketjut täällä.
Menestyneillä ihmisillä on lapsia, se on luettavissa tilastollisesti. Tosin ylemmissä johtotehtävissä olevat naiset tekevät poikkuksen. Mutta johtotehtävä on tällöin todella korkea.
Miksei kukaan täällä myönnä kuten minä: olen lapseton, koska kukaan ei varmaan halunnut lapsia kanssani. Yksin en uskaltanut.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt, että kävisin iskemässä jostain komeimman ja raamikkaimman yksilön, joka ei olisi änkyräkännissä ja joka saisi edes yhden järkevän lauseen sanottua lyhyen keskustelun aikana - ja toivoisin että se olisi kuitenkin sen verran tyhmä, että saisin siltä "panoksen" sopivia geenejä. Miestä en halua enää näiden kokemusten jälkeen, mutta lapsen voisin tehdä, jos siis vielä saisin. Olen 37.
Spermapankit on tätä varten - Suomeenkin tuodaan esim. tanskalaista spermaa ja isän ulkonäönkin saa käsittääkseni valita. Ulkomaillakin voi teetättää hoitoja.
Turvallisempaa kuin uhkapeli, jossa voi saada tautejakin.
Toivottavasti kaikki halukkaat löytävät kuitenkin miehen ja isän lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Ei harmita, päinvastoin. Kauhulla katson ikätovereideni uusioperhevirityksiä, ja kiitän Luojaa, että mulla ei ole vastaavaa tilannetta. On ihanaa olla uudessa suhteessa, kun ei tarvitse mitään lasten asioita miettiä. Ihana vapaus, voin tehdä just mitä haluan. Reissata silloin kun huvittaa, pitää lomaa silloin kun mulle sopii, viettää viikonloput kahdestaan miehen kanssa ja tyhjentää vaikka skumppapullon
kylpyammeessa yhdessä mikä ilta vaan, ilman että kukaan häiritsee. Parhautta.
Parhautta :D
Varaudu ulostemyrskyyn. Kaikki eivät tajunneet.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneiden ketju kuten monet muutkin ketjut täällä.
Menestyneillä ihmisillä on lapsia, se on luettavissa tilastollisesti. Tosin ylemmissä johtotehtävissä olevat naiset tekevät poikkuksen. Mutta johtotehtävä on tällöin todella korkea.
Miksei kukaan täällä myönnä kuten minä: olen lapseton, koska kukaan ei varmaan halunnut lapsia kanssani. Yksin en uskaltanut.
Maailmassa on paljon myös huonoja vanhempia ja laiminlyötyjä lapsia, osa vammauttaa lapsensa jo kohtuun esim. päihteillä...
- lisäksi lapsissa on vammaisia ja narkkareita, rikkaillakin - mikä voi olla raskasta, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan...
Paljon on pikemminkin niitä lapsettomia, joista olisi ollut hyväksi vanhemmaksi - paremmaksi kuin monesta vanhemmasta.
Ja jotkut lapsettomathan ovat myös pikemminkin perfektionisteja, asettavat vanhemmuudelle liiankin korkeat kriteerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoja vanhempiaKIN PALJON kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneiden ketju kuten monet muutkin ketjut täällä.
Menestyneillä ihmisillä on lapsia, se on luettavissa tilastollisesti. Tosin ylemmissä johtotehtävissä olevat naiset tekevät poikkuksen. Mutta johtotehtävä on tällöin todella korkea.
Miksei kukaan täällä myönnä kuten minä: olen lapseton, koska kukaan ei varmaan halunnut lapsia kanssani. Yksin en uskaltanut.
Maailmassa on paljon myös huonoja vanhempia ja laiminlyötyjä lapsia, osa vammauttaa lapsensa jo kohtuun esim. päihteillä...
- lisäksi lapsissa on vammaisia ja narkkareita, rikkaillakin - mikä voi olla raskasta, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan...
Paljon on pikemminkin niitä lapsettomia, joista olisi ollut hyväksi vanhemmaksi - paremmaksi kuin monesta vanhemmasta.
Ja jotkut lapsettomathan ovat myös pikemminkin perfektionisteja, asettavat vanhemmuudelle liiankin korkeat kriteerit.
Ei perfektionisti ole ilman muuta hyvä vanhempi, usein päinvastoin.
Sitä ei voi tietää olisiko joku lapseton ollut hyvä vanhempi vai ei.
Vain niistä tietää, joilla niitä lapsia on.
Olen nyt kolmekymppinen ja kertaakaan elämässäni en ole kokenut minkäänlaista vauvakuumetta, tai kovaa halua saada lapsia. Joskus teininä ajattelin, että tottakai hankin perheen jonain päivänä, mutta aikuistuttuani tajusin, että se ei vaan ole oma juttuni, ei sitten mitenkään. Ei ainakaan vielä kaduta, koska ei oikein ole mitään mitä katua.
Ohiksena muuhun keskusteluun: olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että miehen kanssa ei kannata olla, jos mies ei heti, palavasti halua sitoutua ja halua ns. kaikkea heti. Jos näin ei ole, niin mies ei ole riittävän rakastunut, jotta suhde olisi hyvä. Mies ei ikinä riskeeraisi elämänsä rakkauden menettämistä sillä, että odotuttaa naista vuosikausia, oli se sitten sitoutumisen tai lastenhankinnan suhteen. Täältäkin palstalta saa jatkuvasti lukea, miten miehet eivät ole nirsoja ja miehille kelpaa nainen kuin nainen, mutta ja tämä on ISO mutta, se "ihan ok" nainen vaihtuu toiseen lennosta hyvin nopeasti kun tulee vastaan se parempi vaihtoehto, jonka kanssa mies on valmis olemaan tosissaan. Miehet ihan oikeasti harrastavat tätä parisuhteissa hengailua, jopa vuosikymmeniä. Naiset saattavat teeskennellä orgasmeja, mutta miehet teeskentelevät parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut omia lapsia.
Joten ei kaduta pätkääkään.
T: N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla samankaltainen kokemus kuin 12:lla. Menimme naimisiin ollessani 27v ja sovittiin, että jätämme ehkäisyn pois sitten kun asuntomme valmistuu. Asuntomme valmistui ja sitten mies halusikin odottaa ylennykseensä asti. Ylennys tuli ja sitten hän ehdotti, että jos säästettäisiin vielä vähän. Säästöt karttuivat ja mies halusi vielä matkustaa siellä ja täällä. Kymmenen avioliittovuoden jälkeen erosimme, sillä mies ei halunnutkaan lasta, vaikka oli tosissaan sitä kymmenen vuotta vakuutellut Asiat voisi olla vielä valmiimmin -verukkeidensa lomasta. Minä itkin kymmenen vuoden ajan ja aina lohdutin itseäni sillä ajatuksella, että ainakin se ja se asia on hoidettu, kun lapsi vihdoin tulee. Nyt minulla on ikää 38 vuotta enkä usko löytäväni miestä, joka edes haluaisi isäksi tai aviomieheksi, muuta kuin "ehkä sitten joskus". Voin tosin vielä tulla raskaaksi ja olenkin miettinyt josko maksaisin jollekin valioyksilölle s.permasta. Silloin lapsellani vaan ei välttämättä olisi isää elämässään.
Hae ihmeessä tanskalainen valioyksilö. Ei mitään syytä jäädä lapsettomaksi puolison puutteen vuoksi.
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Vau, sinä olet tosiaan miettinyt tätä :D.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneiden ketju kuten monet muutkin ketjut täällä.
Menestyneillä ihmisillä on lapsia, se on luettavissa tilastollisesti. Tosin ylemmissä johtotehtävissä olevat naiset tekevät poikkuksen. Mutta johtotehtävä on tällöin todella korkea.
Miksei kukaan täällä myönnä kuten minä: olen lapseton, koska kukaan ei varmaan halunnut lapsia kanssani. Yksin en uskaltanut.
Tämä on minun syyni. Minulla tosin on yksi lapsi, 6-vuotias. Erosin hänen isästään 5 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole seurustellut. Jokainen mies on torjunut minut. Itse haluaisin parisuhteen ja varmaan lisää lapsia. En välttämättä omia edes, toisenkin lapset voisivat riittää. Mutta kukaan ei näytä haluavan minua. Aikaa mulla on vielä, olen vasta 29v. Mutta ei hyvältä näytä, koska sopivan ikäiset täyspäiset miehet (n. 28-40v) ovat naimisissa tai vapaaehtoisesti lapsettomia. Pariutumis- ja lapsentekohaluiset miehet on jo viety.
Kuuntelin lenkillä radio Aaltoa korvanapista ja tuli Meidän Perhe mainos:
Yhdyntä kestää noin viisitoista minuuttia ja lapsen kasvatus kestää noin 21 vuotta.
Lapsettomat ovat säästyneet pitkän ajan ikeeltä.
Ei kumpaakaan. Ollaan tosi tyytyväisiä elämäämme. Olemme mies 49 ja nainen 52. Kaikkien ei tarvitse tallata sitä samaa latua.
Harmittaa toki, mutta minulla on pahempiakin ongelmia. En ole varma olisinko niin hyvä äiti kuin haluaisin olla. Kun ei ole osannut omasta elämästäänkään tehdä onnellista on parempi ettei ole lapsia. Mutta mielikuvituksen unelmaelämässäni toki minulla on lapsi.
Toisaalta tämä maailma on sellainen johon en välttämättä haluaisi lapsia tuoda. Ihmiskunta kriisin partaalla, täällä vaan kulutusjuhlat jatkuu, mutta kuinka kauan.
Ei harmita, päinvastoin. Kauhulla katson ikätovereideni uusioperhevirityksiä, ja kiitän Luojaa, että mulla ei ole vastaavaa tilannetta. On ihanaa olla uudessa suhteessa, kun ei tarvitse mitään lasten asioita miettiä. Ihana vapaus, voin tehdä just mitä haluan. Reissata silloin kun huvittaa, pitää lomaa silloin kun mulle sopii, viettää viikonloput kahdestaan miehen kanssa ja tyhjentää vaikka skumppapullon kylpyammeessa yhdessä mikä ilta vaan, ilman että kukaan häiritsee. Parhautta.
🇺🇦🇮🇱