Nykyään mummoilta vaaditaan enemmän kuin koskaan ennen

Äitini ikäluokassa oli tavallista, että lapset laitettiin koko kesäksi mummolaan. Mummot usein myös hoitivat lapsenlapset äidin ollessa töissä, päivähoito kun oli mitä oli. Sama juttu jos äiti sairastui, tai oli nuori (=koulut kesken), lapsenlapsi oli mummon hoitovastuulla.

Mielestäni nykyisin tänä on harvinaisempaa, ja se toinen ääripää eli isovanhemmat jotka eivät halua osallistua yhtään ovat yleistyneet. Suurin osa toki jossain näiden välillä.

Meillä mummun ei tarvitse paljon osallistua, kun ei kuuntele. Syöttää lapselle herkkuja koko ajan, antaa pelata mielin määrin ja valvoa myöhään. Ostaa kaiken mitä lapsi haluaa sekä yleensä liian pieniä vaatteita, jotka koetan sitten piilottaa jonnekin ettei käyttäisi niitä. Lapselle kertyy helposti painoa, joten on oikeasti ongelma jos kotona on yritetty vaivalla korjata ruokavaliota ja mummulassa saa yhtäkkiä 350% energiasta mitä oikeasti tarvitsisi päivässä. Tietenkin se joskus käy, mutta ei joka toinen viikonloppu. Mummu haluaisi osallistua enemmänkin ja ottaa viikonlopuksi, mutta kun ei ole ystävällisiä pyyntöjä kuunnellut, niin olkoon.

Meitä on kehotettu myös koulusta, että unirytmi on oltava sama myös viikonloppuna ja järkeväähän se onkin. En halua että koulusta tulee sanomista, että lapsi vaikuttaa väsyneeltä.

Ai. Mä olen maalta kotoisin, ja mun lapsuudessani (eli vielä 80- ja 90-luvuilla) oli ihan tyypillistä, että kaikki serkkuni lykättiin maalle mummolaan viikkokausiksi, myös vanhempiensa lomien aikoina. Hyvin moni suvussa oleva mummo hoiti myös lapsenlapsiaan niin että vanhemmat pääsivät töihin ilman että lapsille olisi tarvinnut hankkia päivähoitopaikkaa.

Ap ilmeisesti tarkoittaa jotain 50-lukua tällä määreellään ”ennen”. Sillä itse olen syntynyt vuonna 1970 ja minua on toinen mummo ihan päivähoitanut kotonani ja toisen ”ilona” olen ollut kesäisin paljonkin. Samanlaisia päivähoitavia mummoja oli kavereillanikin. Mieheni on syntynyt 60-luvulla ja sama homma.

Olen itse nyt jo mummo. Olen tavannut pian 1v lapsenlapseni kolme kertaa, hankalien kulkuyhteyksien vuoksi. Kesällä aion tavata sitten useammin. Jotta ei tässä nyt hirveän stressaantuneita mummoudesta olla.

Mun äitini perheessä mummo hoiti lapsia, keitti ruokaa ja kutoi sukkia. Omista mummoistani toinen hoiti kaksi serkkuani kotona niin, etteivät he olleet koskaan päivähoidossa. Kauempana asuvat serkut kävivät paljon kesälapsina, yksi lapsenlapsista asui vuoden mummon luona. Toinen mummo hoiti tätini lapsia silloin, kun he asuivat samalla paikkakunnalla. 

"Koskaan ennen", hehe. Yksi selitys sille, että naiset ovat pitkäikäisempiä kuin miehet, on se, että isoäidin rooli on lastenhoidossa niin merkittävä. Samaa selitystä on tarjottu vaihdevuosille (muut eläinnaaraathan ovat lisääntymiskykyisiä kuolemaansa asti).

Mikä on ennen? Jos mennään vaikka 100 vuotta taaksepäin, niin sukupolvethan asuivat yhdessä ja samassa pihapiirissä tai jopa rakennuksessa. Silloin mummot ja papat hoitivat ja katsoivat lasten perään kun vanhemmat olivat töissä navetalla tai pellolla/ metsässä. Sotien jälkeen taas kaupungistumisen ja kaupunkiin suuntautuvan muuttoliikkeen myötä oli ihan tavallista, että lapset lähetettiin kesiksi maalle mummoloihin saamaan raitista ilmaa ja vahvaa ruokaa. 1970-luvulla olemattoman päivähoidon ja äitiysvapaan aikana mummot muuttivat lastensa perheiden luokse hoitamaan lapsia kun vanhemmat kävivät töissä. Voisiko ap määritellä vähän tarkemmin? Vai onko ap yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä kaikki oli ennen/ on "ulkomailla" paremmin kuin nyt/ meillä?

Ennen ne mummot hoiti paljon enemmän lapsenlapsiaan kuin nykyään. Näin ainakin meidän suvussa.

Minulla on myös kasarin lapsena ihan päinvastainen kokemus kuin aloittajalla.

Itse vietin paljon aikaa mummolassa lapsena. Osin varmaan hoidossa kun kun vanhemmat töissä mutta paljon myös vain kyläilemässä kun mummi tahtoi seuraksi. Olin siellä viikkoja kesällä ja myös monet talvilomaviikot. Olen tästä kiitollinen, oli ihanaa kun lapsena oli paljon rakastavia aikuisia ympärillä.

Omien lasten puolesta vähän harmittaa kun heillä on eri tilanne. Äitini on työelämässä ja huolehtii paljon myös tämän jo ikääntyneen mummini asioista, joten ei kävisi mielessäkään vielä "hoidattaa" lapsiani hänellä lisäksi. Välimatkaakin on sen verran että nähdään ehkä kymmenisen kertaa vuodessa, joskus harvemmin. Lasten puolesta harmittaa, kun ei heille pääse kehittymään yhtä läheistä suhdetta isovanhempiinsa kuin minulla oli, vaikka paljon mummista ja ukista ja tietysti myös isomummistaan tykkäävätkin.

Mä olen jo nelikymppisenä sairauksieni kanssa sen verran raihnainen, että meilläkään ei ole hoivamummoa tarjolla, jos tytär (nyt 17) joskus lapsia hankkii. En jaksa enää pieniä, en omia enkä toisten. Tämäkin asia on vuosien varrella tullut jälkikasvulle selväksi ja vielä puhuttu läpi, joten jälkimärinöiltä ehkä vältytään. Aika näyttää.

Minä ja siskoni oltiin 80-luvulla mummolla päivähoidossa. Kesällä 1-2 viikkoa toisessa mummolassa lomalla. Tilanne nyt: Omat lapseni ovat olleet yhteensä 4 yötä toisessa mummolassa, toisessa eivät yhtään. Niin, ja sain kuulla olevani "liian vaativa" kun sanoin, että 2-vuotiasta ei saa päästä ilman valvontaa pihalle ja ihan pikku kauppareissullekin lapsi pitää laittaa turvaistuimeen.

Voi lässyn lässyn taas mitä roskaa. Itse olette lapsenne kasvattaneet. Ja nyt saa niittää hedeltmää. Myös isovanhemmat osaavat todennäköisesti puhua, mutta se taitaa olla monelle ylivoimainen suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Koskaan ennen ei ole oletettu, että mummo on aina valmiina ja aina halukas hoitamaan lapsia, ei ikinä rupattelemaan aikuisten kanssa. Ennen mummolaan mentiin koko perheenä, lapsia ei tarvinnut hoitaa, mutta nyt lapset lykätään eteisestä sitään ja lähdetään viettämään omaa aikaa samalla kun mummo selaa 50-sivuista ohjekirjaa, jossa on kaikki mahdolliset säännöt ja määräykset tyyliin "ei puuroa klo 9 jälkeen aamulla paitsi jos lapsi on herännyt  klo 8.30 ja syönyt banaanin".

Ennen riitti, että on syli.

Mun vanhemmat reissasi 80-luvulla kahdestaan ulkomailla ja mut heitettiin maalle mummolaan. Että kyllä se mummo ja pappa vaan hoiti että iso ikäluokka sai omaa aikaa ja rellestää. Tällainen pikkuseikka on nykyään kummasti nykyään unohtunut.

Miehen vanhemmat kans veivät pojat hoitoon mummolaan. Olivat siellä pieninä todella paljon esim 1-2 viikkoa. Kävivät kouluakin sieltä käsin.

Joskus veivät vauvan hoitoon ja ottivat 5-vuotiaan mukaan hotellimatkalle. Mies sanoi, että sai yksin olla hotellilla ilman ruokaa. Tai joutui etsimään grillin josta sai ostettua nakin. Äiti ei edes viitsinyt huolehtia lapselleen eväitä. Kyseessä siis 5-vuotias yksin hotellissa. Äidin mielestä pystyi olemaan kun poika osasi lukea.

Ulkomaanmatkoilla pojat jätettiin kaksin hotellille. Olivat 8- ja 4 - vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Koskaan ennen ei ole oletettu, että mummo on aina valmiina ja aina halukas hoitamaan lapsia, ei ikinä rupattelemaan aikuisten kanssa. Ennen mummolaan mentiin koko perheenä, lapsia ei tarvinnut hoitaa, mutta nyt lapset lykätään eteisestä sitään ja lähdetään viettämään omaa aikaa samalla kun mummo selaa 50-sivuista ohjekirjaa, jossa on kaikki mahdolliset säännöt ja määräykset tyyliin "ei puuroa klo 9 jälkeen aamulla paitsi jos lapsi on herännyt  klo 8.30 ja syönyt banaanin".

Ennen riitti, että on syli.

Mun vanhemmat reissasi 80-luvulla kahdestaan ulkomailla ja mut heitettiin maalle mummolaan. Että kyllä se mummo ja pappa vaan hoiti että iso ikäluokka sai omaa aikaa ja rellestää. Tällainen pikkuseikka on nykyään kummasti nykyään unohtunut.

Miehen vanhemmat kans veivät pojat hoitoon mummolaan. Olivat siellä pieninä todella paljon esim 1-2 viikkoa. Kävivät kouluakin sieltä käsin.

Joskus veivät vauvan hoitoon ja ottivat 5-vuotiaan mukaan hotellimatkalle. Mies sanoi, että sai yksin olla hotellilla ilman ruokaa. Tai joutui etsimään grillin josta sai ostettua nakin. Äiti ei edes viitsinyt huolehtia lapselleen eväitä. Kyseessä siis 5-vuotias yksin hotellissa. Äidin mielestä pystyi olemaan kun poika osasi lukea.

Ulkomaanmatkoilla pojat jätettiin kaksin hotellille. Olivat 8- ja 4 - vuotiaita.

Lisäys: anoppi ei edes tapaa omia lapsenlapsiaan, jotenkin tuntuu siltä, että kyseessä erityisen itsekäsihminen. Kumminkin omansa hoidatti äidillään.

Itse en aio auttaa häntä missään muodossa.