G: Mikä on varhaisin mielikuva lapsuudestasi ja arvio minkä ikäinen olit tuolloin?

molemmin puolin.



Lähinnä lyhyitä väläyksiä: muistan miten raivosin ja karjuin isovanhempieni mökillä ja aikuiset ympärillä rauhoittelivat ja nauroivat, että karjun kuin leijona (horoskooppimerkkini).



Muistan miten pyörin hurjasti, mummi sanoi ,että nyt lopetat, kohta saattuu ja minä vain pyörin ja pyörin vauhdin hurmassa ja aaks kuin hidastetussa filmissä lennän päistikkaa sängyn kulmaan. Päässä vieläkin pieni arpi. Tikkien ompelusta en muista mitään, mutta seuraava väläys on, kun äiti tulee kotiin ja isäni ja mummini ryhtyvät hädissään kertomaan, mitä on tapahtunut (silloin ei ollut kännyköitä).



Muistan hyvin veljeni syntymän. Silloin olin vähän alle kolme ja siitä eteenpäin minulla on paljon kirkkaampia, selkeämpiä ja järjestyksessä olevia muistoja lukemattomista eri tilanteista.

Luulen, että muistot ennen sitä olisivat olleet liian kipeitä muistettavaksi, muuta kuin etiäisinä.

Taisin olla 1,5-2 vuotias. Muistan harmaalla pressulla katetun muuttoauton, jolla muutimme. Yritin kysyä äidiltä tuliko joku pitsiliina mukaan.

ennen kuin olen täyttänyt kolme ja koska äitini ei vielä silloin odottanut pikkuveljeäni, joka syntyi kun minä noin kolme vee.



olin naapurin pojan kanssa olohuoneessamme katselemassa piirrettyjä videolta. nalle puhia. ja muistan yhden kohdankin videosta. pöölön talosta.



istuimme sohvatuoleilla jotka olivat vierekkäin. keikuin käsinojilla ja yhtäkkiä putosin ja löin huuleni sohvapöytään. en alkanut itkeä enkä muista pelänneeni edes.



menin äidin luo keittiöön. hän seisoi korkealla jakkaralla ja siivosi kai jotain ylhäällä olevaa kaappia.



sanoin vain että äiti, verta tulee. (sitä tuli todella paljon, minulle on myöhemmin kerrottu). äiti säikähti ja rupesi sähläämään, en muista mitä teki ja misää järjestyksessä esim soitti kyydin sairaalaan jne. mutta muistan äidin olevan hätääntynyt.



seuraava muistikuva on kun minut viedään jonnekin huoneesen sairaalaan ommeltavaksi. äidille sanottiin että odota täällä, tyttö pärjää meidän kanssa ihan hyvin.



muistan kuinka minulle näytettiin neula jolla ommeltiin ja koko ajan minulle hoitaja jutteli jotain ja näytteli kalenteria jossa oli kissan kuvia. en itkenyt enkä pelännyt.



vasta kun homma oli hoidettu ja hoitaja alkoi viedä minua äidin luo, pelkäsin ettei äitiä löydy enää mistään. (sairaala tuntui silloin niin kamalan suurelta)



enempää en muista. enkä ymmärrä miten nämäkään asiat muistan. en ole aina näitä muistanut, vaan ne tulivat mieleen joskus ehkä 15-18 vuotiaana. eikä tapahtumasta ole valokuvia todellakaan eikä äiti ollut mukana kun minua ommeltiin ja silti muistan hyvin millaista se oli, joten ei kukaan ole voinut kertoakaan.



muita muistoja noin varhaisilta ajoilta mulla ei ole. itseasiassa nykyään on vaikea muista ihan viimeisimpien vuosienkin tapahtumia...

menin (olohuoneen?) ovelle. Mummoni ja isoveljeni pelasivat lattialla jotain, mummo nosti päänsä ja sanoi " ai sä heräsit jo" . Olen ollut alle 2 v. koska niihin aikoihin kun täytin kaksi muutimme pois tuosta asunnosta josta muisto on.

Ihminen voi kuvitella muistavansa jotain, jos on nähnyt valokuvia tai hänelle on kerrottu tapahtumasta. Tämä on tieteellinen fakta!

isäni lahjetta. Kun seisoin näinkin vieraan miehen kasvot odotusteni vastaisesti ja pelästyin. Olen ollut konttausiässä ja kävelemään opin 1v. 2kk. En ole tietenkään varma ajankohdasta. Luultavasti olin reilun vuoden ikäinen tai jopa nuorempi.

isi oli vihainen ja jotain huusi. En tietenkään voi olla varman onko se ollut vain joku minun uneni, mutta tuntuu niin aidolta muistolta. Olin silloin alle 3.

varmaan jotain 1v

ensi kerran äitini miesystävän, josta tuli sitten isäpuoleni n. 20 seuraavan vuoden ajaksi.



Olimme lääkärissä tms. Sain jotain piikkejä siellä, oisko sitten ollut rokotuksia vai mitä, muistan vaan epämiellyttävät piikit.

sinisessä laatikossa on nalle jolla on vihreä rusetti kaulassa. Sillä on tassut ojossa " ota syliin" .

Täytin 1v. meillä ei ole minkäänlaisia kuvia lahjan avaamisesta eikä siitä ole ollut puhettakaan ennenkuin itse kerran kysyin että oliko se mun nalle laatikossa kun on semmoinen mielikuva. Äiti oli ihan ihmeissään miten voin semmoisia tietää :D

n. 1-vuotias

Samoilta ajoilta (?) muistikuva keltaisesta kukkapeitosta, jota mulla käytettiin vain vauvana.

kun olin oman isäni kanssa jossain hänen kaverinsa luona kylässä ja sain eka kertaa vaahtokarkkia. Oli niin hyvää, että jäi mieleen. Olin jotain 2 tai vähän alle.

Olen kuullut ettei ihminen voi muistaa asioita, jotka on tapahtuneet ennen 1.5 vuotta, koska muistikeskus ei ole kehtittynyt tarpeeksi tms.

Vaikea arvioida ikää, enhän sitä tiennyt silloin ;) mutta olisinko ollut jonkin verran päälle vuoden ikäinen. Muistan myös istuneeni rattaissa ja tuijotelleeni kumisaappaitani, joissa on sinistä ja punaista, rattaiden jalkatuki on punainen. Tämä ei liene yksittäinen muisto, vaan useaan kertaan koettu ;)

Muutettiin ja minä pääsin isoveljeni kanssa tekemään muuttomatkan meidän sedän punaisessa Transitissa. Auto oli iiiiiso ja korkea lava-auto. Ikää silloin oli 2,5v ja jälkikäteen valokuvista katsoen se auto ei sitten niin iso ollutkaan =)

olin näppylöissä päästä varpaisiin ja muistan kutinan ja kirvelyn

ja kyselee missä on Pian pää, missä on Pian kieli.. ja Pia näyttää ;) Ja oikein hienot kuvat tuli!

No, mulla ei ole yhtään hyvää muistikuvaa, kiitos vanhempieni mykkäkoulut (jotka kestivät pisimmillään yli vuoden) ja jatkuvan riitelyn.

Mutta yksi muistikuva löytyy, olin 4-5 vee ja oli jouluaatto. Meillä oli tätini, hänen miehensä, setäni vaimo ja kaksi serkkuani (sekä tietty vanhemani, siskoni ja mammani, joka asui luonamme). Setäni, joka sitten oli pahasti alkkis, tuli meille kännissä kuin käki ja alkoi meuhkaamaan, että mitä vittua sä hait mun muijan ja kakarat tänne, etkä ottanut mua mukaan (asuivat parin kilsan päässä, samoin kuin tätinikin). Ja oli jo nyrkit pystyssä ja tuli isääni kohti. Isäni sitten heitti sedän pihalle ja sanoi, että meille ei ole mitään tulemista kännissä. Setäni sitten loukkaantui tuosta niin verisesti, että ei tullut meille enää ollenkaan eikä edes puhunut isälleni mitään. Tuota mykkäkoulua kesti 7 vuotta ja vuosi ennen kuin setäni heitti veivinsä, hän ja isäni alkoivat taas puhua keskenään.

Muistan miltä sairaalan ikkunasta näytti kun itkin ja pelkäsin ja ikävöin äitiä. Silloin ei vanhemmat saaneet jäädä osastolle.

Muistan kun leikkauksen jälkeen " pakotettiin" syömään jäätelöä, enkä millään olis halunnu.