Lue keskustelun säännöt.
Taas umpiväsyneenä kotiin - miten tähän vielä lapset?
17.04.2018 |
Olen työpäivien ja työviikkojen jälkeen ihan puhki.
Tein tänään kotiin tullessani ajatusleikin, jossa kuvittelin, että pitäisi ruveta hoitamaan lapsia. Ajatus tuntui täysin mahdottomalta siitä huolimatta, että tunteiden perusteella lapsia tahtoisin. Järki vain pistää vastaan.
Saako lapsista jotenkin voimaa vai kuinka ihmeessä jaksatte? Kyllä minä sen ymmärrän, että hyvinä päivinä lapset ovat suuri onnen lähde, mutta entä päivät, kun ei jaksa elää kunnolla edes omaa elämäänsä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keksit ratkaisun,niin kerro minullekin..
Olen ihan poikki kaikki illat, onni on se, että saan olla sohvalla halutessani. Toki täytyy myöntää että töitä on tällä hetkellä aivan liikaa, kauaa en tällaista kestä.
Haluaisin lapsia jos niitä tulee, mutta en tiedä miten jaksan hoitaa niitä. Pitääkö työpaikka vaihtaa johonkin aivot narikkaan -työhön?
Kertokaa te vaativaa työtä tekevät miten jaksatte
Teen vaativaa asiantuntijatyötä 45+ tuntia viikossa. Olen eka vastaaja jota on näköjään alapeukutettu.. mun selviytymiskeinot:
- Työ on mukavaa, vaikka raskasta. Tää on ehdottomasti tärkeä.
- Töissä aikatauluttaa lyhyitä taukoja. Suurimman osan ihmisistä työ ei kärsi siitä että käyt vessassa, käyt juomassa vettä ja pidät itsestäsi huolta - jaksaa paremmin.
- Väh. 2-3 kertaa viikossa kevyttä liikuntaa (hölkkää, pidempiä kävelyjä) ja arjessa portaiden kävelyä ja työmatkoilla ei mene julkisilla koko matkoja (esim. aiemmalla pysäkillä pois). Happi tekee paljon, pitää saada myös ulkoilmaa eikä istua toimistolla. Liikunta on ehdoton, muuten jämähtää sohvalle ja ei jaksa tehdä mitään. Liikkumaan pitää lähteä heti kotiin tullessa, vaihtaa vaatteet ja lähtee ulos ennen kuin istahtaa alas.
- Nukun riittävästi.
- Harrastan asioita, joissa saa täysin työasiat pois mielestä.
- Syö välipaloja jos työpäivät on pitkiä. Muuten ei jaksa ja illalla on ihan rikki.
- Jos töissä on hankalia osa-alueita, puheeksi esimiehen kanssa reippaasti omat toiveet ja mitä mielummin haluaisi tehdä/mikä huolettaa. Jos esimies ei tiedä, ei voida yhdessä hakea ratkaisuja ja muutosta. Jos ei sano mitään, oletetaan että kaikki on hyvin.
- Jos töitä on liikaa, esimiehen pitää myös tietää ylitöistä ja olla realistinen kuva työkuormasta. Jos vain teet töitä mukisematta ja kärsit, tilanne ei muutu. Ehdota priorisointia ja sano että mikäli tilanne pitkittyy liian raskaana, on tiedossa sairauspoissaoloja pidemmän päälle.
Haluisko nää alapeukuttajat kertoa miksi alapeukuttaa? :D Kiinnostaisi tietää.
Mun työ on ainakin jo valmiiksi osa-aikaista ja ihan kevyttä.... Ja siis silti tää ongelma. Niin mitenkään noi vinkit ei auta, tai ole ongelma edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma täällä! Olin töissä klo 05-13 ja suoraan töistä nukkumaan. Heräsin neljän aikaan ja olo oli täysin sekava. Tähän jos vielä laitettais vittuileva akka ja huutavat lapset päälle niin järki lähtis kun se meinaa jo nyt lähteä raskaan työn johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että se on persoonallisuuteen liittyvä kysymys. Joillakin piisaa energiaa loputtomiin, toiset tarvitsevat paljon enemmän lepoa.
Kuuntelin radiohaastattelun, jossa psykologi totesi, että eniten lapsia haluavat ulospäinsuuntautuneet ihmiset. Siis sellaiset, jotka nauttivat muiden ihmisten seurasta ja energisoituvat siitä.
Ehkä lapsia ei ole tarkoitettu helposti väsyville.
Mä voin uskoa että ekstrovertit nauttii kun on talo täynnä "elämää" (=mölyä). Me ollaan miehen kanssa introverttejä ja yhden lapsen jälkeen todettiin, että ehkä tämä yksi tosiaan riittää. Onneksi lapsikin on introvertti. Olemme kotona aika paljon omissa oloissamme, mitä nyt välillä kokoonnumme laittamaan ruokaa yhdessä ja juttelemaan ruuan ääreen. Syömisen jälkeen kaikki häipyvät taas tyytyväisinä omiin oloihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Turha kuvitella, että lyhyempi työaika muuttaisi asiaa mihinkään. Se on hemmetin kuormittavaa, että on pakko ajatella toisia 24/7. Ja tämä ei tarkoita, ettenkö mielelläni ajattele toisia, mutta vapaaehtoisesti , omien voimieni mukaan ja silloin kun mä jaksan . Ei niin, että se toisen tarve sanelee asian. Kun siltä ei tule yhtään voimia edes takaisinpäin.
5
No se on selvää ettei silloin kannata tehdä lapsia ollenkaan. Ei edes työttömänä jos on tuollainen ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keksit ratkaisun,niin kerro minullekin..
Olen ihan poikki kaikki illat, onni on se, että saan olla sohvalla halutessani. Toki täytyy myöntää että töitä on tällä hetkellä aivan liikaa, kauaa en tällaista kestä.
Haluaisin lapsia jos niitä tulee, mutta en tiedä miten jaksan hoitaa niitä. Pitääkö työpaikka vaihtaa johonkin aivot narikkaan -työhön?
Kertokaa te vaativaa työtä tekevät miten jaksatte
Teen vaativaa asiantuntijatyötä 45+ tuntia viikossa. Olen eka vastaaja jota on näköjään alapeukutettu.. mun selviytymiskeinot:
- Työ on mukavaa, vaikka raskasta. Tää on ehdottomasti tärkeä.
- Töissä aikatauluttaa lyhyitä taukoja. Suurimman osan ihmisistä työ ei kärsi siitä että käyt vessassa, käyt juomassa vettä ja pidät itsestäsi huolta - jaksaa paremmin.
- Väh. 2-3 kertaa viikossa kevyttä liikuntaa (hölkkää, pidempiä kävelyjä) ja arjessa portaiden kävelyä ja työmatkoilla ei mene julkisilla koko matkoja (esim. aiemmalla pysäkillä pois). Happi tekee paljon, pitää saada myös ulkoilmaa eikä istua toimistolla. Liikunta on ehdoton, muuten jämähtää sohvalle ja ei jaksa tehdä mitään. Liikkumaan pitää lähteä heti kotiin tullessa, vaihtaa vaatteet ja lähtee ulos ennen kuin istahtaa alas.
- Nukun riittävästi.
- Harrastan asioita, joissa saa täysin työasiat pois mielestä.
- Syö välipaloja jos työpäivät on pitkiä. Muuten ei jaksa ja illalla on ihan rikki.
- Jos töissä on hankalia osa-alueita, puheeksi esimiehen kanssa reippaasti omat toiveet ja mitä mielummin haluaisi tehdä/mikä huolettaa. Jos esimies ei tiedä, ei voida yhdessä hakea ratkaisuja ja muutosta. Jos ei sano mitään, oletetaan että kaikki on hyvin.
- Jos töitä on liikaa, esimiehen pitää myös tietää ylitöistä ja olla realistinen kuva työkuormasta. Jos vain teet töitä mukisematta ja kärsit, tilanne ei muutu. Ehdota priorisointia ja sano että mikäli tilanne pitkittyy liian raskaana, on tiedossa sairauspoissaoloja pidemmän päälle.
Haluisko nää alapeukuttajat kertoa miksi alapeukuttaa? :D Kiinnostaisi tietää.
Mun työ on ainakin jo valmiiksi osa-aikaista ja ihan kevyttä.... Ja siis silti tää ongelma. Niin mitenkään noi vinkit ei auta, tai ole ongelma edes.
Ei kaikista ole vanhemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin ja kilpirauhasen arvot ja rauta-arvot. Mulla auttoi kun sain tyroksiinia ja rautaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kuvitella, että lyhyempi työaika muuttaisi asiaa mihinkään. Se on hemmetin kuormittavaa, että on pakko ajatella toisia 24/7. Ja tämä ei tarkoita, ettenkö mielelläni ajattele toisia, mutta vapaaehtoisesti , omien voimieni mukaan ja silloin kun mä jaksan . Ei niin, että se toisen tarve sanelee asian. Kun siltä ei tule yhtään voimia edes takaisinpäin.
5No se on selvää ettei silloin kannata tehdä lapsia ollenkaan. Ei edes työttömänä jos on tuollainen ajatusmaailma.
Miksi alapeukut? Tottahan tuo on. Jos ei jaksa ajatella muita paitsi ainoastaan silloin kun itse haluaa, niin miksi hemmetissä hankkia lapsi jota pitää ajatella 24/7, halusit tai et? Kyllä omat voimavarat pitää ottaa huomioon jo lapsia suunnitellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen jaksaa mitä on pakko.
Oma valinta. Mä en jaksaisi lapsia. Se taukoamaton kitinä ja sotku. Ei kiitos.
Tarpeeksi hyydyttävää katsoa kavereiden sähläystä.
"Nyt se nukkuu." Päivän kohokohta. Ja huomenna hel""tti jatkuu.
Lapsien aikuistumista odotetaan kuin kuuta nousevaa. Sitten alkaa ruikutus, kun ne muuttaa omilleen. Mutta onpa joku joka käy vanhainkodissa vierailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kuvitella, että lyhyempi työaika muuttaisi asiaa mihinkään. Se on hemmetin kuormittavaa, että on pakko ajatella toisia 24/7. Ja tämä ei tarkoita, ettenkö mielelläni ajattele toisia, mutta vapaaehtoisesti , omien voimieni mukaan ja silloin kun mä jaksan . Ei niin, että se toisen tarve sanelee asian. Kun siltä ei tule yhtään voimia edes takaisinpäin.
5No se on selvää ettei silloin kannata tehdä lapsia ollenkaan. Ei edes työttömänä jos on tuollainen ajatusmaailma.
Sitä ei voinut tietää, ennen kuin niitä lapsia oli, että millaista on ajatella muita päivästä toiseen, kun itseäkään ei ollut saanut ajatella. Sitä, mitä itse haluaa. Äitini mielestä hän tiesi, miten saan sen mitä mä haluan, mutta se mihin tai minkä varalle hän antoikin opetusta oli saada sitä, mitä hän haluaa.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kuormittavampaa kuin vaativa työ, olisi helppo työ. Työn pitää haastaa.
Meillä perheessä on myös toinen vanhempi, työnjako on vuosia ollut niin, että minä hoidan aamut, hän illat. Eli hän menee aikaisin aamusta töihin, minä viimeistään ysiksi. Mies laittaa iltaisin ruuat. Minä palaan kotiin usein kuuden jälkeen, välillä suoraan hakeamaan lapsia treeneistä, välillä tekemään läksyjä, lukemaan kokeisiin jne. Meillä molemmilla on omia harrastuksia, urheilen ja käyn laulutunneilla. Tarvitsen omaakin aikaa.
Eli vaatii yhteensovittamista ja puolison joka tekee oman osansa. Raskaimmat vuodet meillä on takana.
T. It-alan asiantuntijatehtävissä työskentelevä äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keksit ratkaisun,niin kerro minullekin..
Olen ihan poikki kaikki illat, onni on se, että saan olla sohvalla halutessani. Toki täytyy myöntää että töitä on tällä hetkellä aivan liikaa, kauaa en tällaista kestä.
Haluaisin lapsia jos niitä tulee, mutta en tiedä miten jaksan hoitaa niitä. Pitääkö työpaikka vaihtaa johonkin aivot narikkaan -työhön?
Kertokaa te vaativaa työtä tekevät miten jaksatte
Teen vaativaa asiantuntijatyötä 45+ tuntia viikossa. Olen eka vastaaja jota on näköjään alapeukutettu.. mun selviytymiskeinot:
- Työ on mukavaa, vaikka raskasta. Tää on ehdottomasti tärkeä.
- Töissä aikatauluttaa lyhyitä taukoja. Suurimman osan ihmisistä työ ei kärsi siitä että käyt vessassa, käyt juomassa vettä ja pidät itsestäsi huolta - jaksaa paremmin.
- Väh. 2-3 kertaa viikossa kevyttä liikuntaa (hölkkää, pidempiä kävelyjä) ja arjessa portaiden kävelyä ja työmatkoilla ei mene julkisilla koko matkoja (esim. aiemmalla pysäkillä pois). Happi tekee paljon, pitää saada myös ulkoilmaa eikä istua toimistolla. Liikunta on ehdoton, muuten jämähtää sohvalle ja ei jaksa tehdä mitään. Liikkumaan pitää lähteä heti kotiin tullessa, vaihtaa vaatteet ja lähtee ulos ennen kuin istahtaa alas.
- Nukun riittävästi.
- Harrastan asioita, joissa saa täysin työasiat pois mielestä.
- Syö välipaloja jos työpäivät on pitkiä. Muuten ei jaksa ja illalla on ihan rikki.
- Jos töissä on hankalia osa-alueita, puheeksi esimiehen kanssa reippaasti omat toiveet ja mitä mielummin haluaisi tehdä/mikä huolettaa. Jos esimies ei tiedä, ei voida yhdessä hakea ratkaisuja ja muutosta. Jos ei sano mitään, oletetaan että kaikki on hyvin.
- Jos töitä on liikaa, esimiehen pitää myös tietää ylitöistä ja olla realistinen kuva työkuormasta. Jos vain teet töitä mukisematta ja kärsit, tilanne ei muutu. Ehdota priorisointia ja sano että mikäli tilanne pitkittyy liian raskaana, on tiedossa sairauspoissaoloja pidemmän päälle.
Nuo ovat paremman väen ratkaisukeinoja. Täällä suorittavassa duunariportaassa ei auta kuin ottaa haukut vastaan ja sopeutua. Ei tulisi mieleenikään ehdottaa jotain parannuksia. Myöskään minkäänlaista joustovaraa missään ei ole. Esimerkiksi työvuorojen vaihtaminen päittäin ei pomolle kelpaa.
Eikä tällä palkalla myöskään palkata siivousapua, ei edes kovin kummoisesti harrasteta, koska sekin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keksit ratkaisun,niin kerro minullekin..
Olen ihan poikki kaikki illat, onni on se, että saan olla sohvalla halutessani. Toki täytyy myöntää että töitä on tällä hetkellä aivan liikaa, kauaa en tällaista kestä.
Haluaisin lapsia jos niitä tulee, mutta en tiedä miten jaksan hoitaa niitä. Pitääkö työpaikka vaihtaa johonkin aivot narikkaan -työhön?
Kertokaa te vaativaa työtä tekevät miten jaksatte
Teen vaativaa asiantuntijatyötä 45+ tuntia viikossa. Olen eka vastaaja jota on näköjään alapeukutettu.. mun selviytymiskeinot:
- Työ on mukavaa, vaikka raskasta. Tää on ehdottomasti tärkeä.
- Töissä aikatauluttaa lyhyitä taukoja. Suurimman osan ihmisistä työ ei kärsi siitä että käyt vessassa, käyt juomassa vettä ja pidät itsestäsi huolta - jaksaa paremmin.
- Väh. 2-3 kertaa viikossa kevyttä liikuntaa (hölkkää, pidempiä kävelyjä) ja arjessa portaiden kävelyä ja työmatkoilla ei mene julkisilla koko matkoja (esim. aiemmalla pysäkillä pois). Happi tekee paljon, pitää saada myös ulkoilmaa eikä istua toimistolla. Liikunta on ehdoton, muuten jämähtää sohvalle ja ei jaksa tehdä mitään. Liikkumaan pitää lähteä heti kotiin tullessa, vaihtaa vaatteet ja lähtee ulos ennen kuin istahtaa alas.
- Nukun riittävästi.
- Harrastan asioita, joissa saa täysin työasiat pois mielestä.
- Syö välipaloja jos työpäivät on pitkiä. Muuten ei jaksa ja illalla on ihan rikki.
- Jos töissä on hankalia osa-alueita, puheeksi esimiehen kanssa reippaasti omat toiveet ja mitä mielummin haluaisi tehdä/mikä huolettaa. Jos esimies ei tiedä, ei voida yhdessä hakea ratkaisuja ja muutosta. Jos ei sano mitään, oletetaan että kaikki on hyvin.
- Jos töitä on liikaa, esimiehen pitää myös tietää ylitöistä ja olla realistinen kuva työkuormasta. Jos vain teet töitä mukisematta ja kärsit, tilanne ei muutu. Ehdota priorisointia ja sano että mikäli tilanne pitkittyy liian raskaana, on tiedossa sairauspoissaoloja pidemmän päälle.
Haluisko nää alapeukuttajat kertoa miksi alapeukuttaa? :D Kiinnostaisi tietää.
Mun työ on ainakin jo valmiiksi osa-aikaista ja ihan kevyttä.... Ja siis silti tää ongelma. Niin mitenkään noi vinkit ei auta, tai ole ongelma edes.
Ei kaikista ole vanhemmiksi.
On kyllä, jos haluaa, mutta eri asia on, minkä tasoisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kuormittavampaa kuin vaativa työ, olisi helppo työ. Työn pitää haastaa.
Meillä perheessä on myös toinen vanhempi, työnjako on vuosia ollut niin, että minä hoidan aamut, hän illat. Eli hän menee aikaisin aamusta töihin, minä viimeistään ysiksi. Mies laittaa iltaisin ruuat. Minä palaan kotiin usein kuuden jälkeen, välillä suoraan hakeamaan lapsia treeneistä, välillä tekemään läksyjä, lukemaan kokeisiin jne. Meillä molemmilla on omia harrastuksia, urheilen ja käyn laulutunneilla. Tarvitsen omaakin aikaa.
Eli vaatii yhteensovittamista ja puolison joka tekee oman osansa. Raskaimmat vuodet meillä on takana.
T. It-alan asiantuntijatehtävissä työskentelevä äiti
Tällaisen lukeminen, kun miehen kanssa ei siis todellakaan MIKÄÄN tuollainen sopiminen toimi, ja itse väsyy tosi helposti lisäksi, on raivostuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ihan samaa. Työ vie kaikki energiat. Se on vaativaa ja pyörii mielessä vapaallakin.
Toisaalta lapset voisivat auttaa elämään hetkessä - ehkä silloin töitä ei ottaisi enää niin vakavasti? Toki pitäisi myös kehittää omia ajatusmalleja ja vaativuutta. Se on kuormittavaa ja väsyttää. Itselläni ainakin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keksit ratkaisun,niin kerro minullekin..
Olen ihan poikki kaikki illat, onni on se, että saan olla sohvalla halutessani. Toki täytyy myöntää että töitä on tällä hetkellä aivan liikaa, kauaa en tällaista kestä.
Haluaisin lapsia jos niitä tulee, mutta en tiedä miten jaksan hoitaa niitä. Pitääkö työpaikka vaihtaa johonkin aivot narikkaan -työhön?
Kertokaa te vaativaa työtä tekevät miten jaksatte
Teen vaativaa asiantuntijatyötä 45+ tuntia viikossa. Olen eka vastaaja jota on näköjään alapeukutettu.. mun selviytymiskeinot:
- Työ on mukavaa, vaikka raskasta. Tää on ehdottomasti tärkeä.
- Töissä aikatauluttaa lyhyitä taukoja. Suurimman osan ihmisistä työ ei kärsi siitä että käyt vessassa, käyt juomassa vettä ja pidät itsestäsi huolta - jaksaa paremmin.
- Väh. 2-3 kertaa viikossa kevyttä liikuntaa (hölkkää, pidempiä kävelyjä) ja arjessa portaiden kävelyä ja työmatkoilla ei mene julkisilla koko matkoja (esim. aiemmalla pysäkillä pois). Happi tekee paljon, pitää saada myös ulkoilmaa eikä istua toimistolla. Liikunta on ehdoton, muuten jämähtää sohvalle ja ei jaksa tehdä mitään. Liikkumaan pitää lähteä heti kotiin tullessa, vaihtaa vaatteet ja lähtee ulos ennen kuin istahtaa alas.
- Nukun riittävästi.
- Harrastan asioita, joissa saa täysin työasiat pois mielestä.
- Syö välipaloja jos työpäivät on pitkiä. Muuten ei jaksa ja illalla on ihan rikki.
- Jos töissä on hankalia osa-alueita, puheeksi esimiehen kanssa reippaasti omat toiveet ja mitä mielummin haluaisi tehdä/mikä huolettaa. Jos esimies ei tiedä, ei voida yhdessä hakea ratkaisuja ja muutosta. Jos ei sano mitään, oletetaan että kaikki on hyvin.
- Jos töitä on liikaa, esimiehen pitää myös tietää ylitöistä ja olla realistinen kuva työkuormasta. Jos vain teet töitä mukisematta ja kärsit, tilanne ei muutu. Ehdota priorisointia ja sano että mikäli tilanne pitkittyy liian raskaana, on tiedossa sairauspoissaoloja pidemmän päälle.
Nuo ovat paremman väen ratkaisukeinoja. Täällä suorittavassa duunariportaassa ei auta kuin ottaa haukut vastaan ja sopeutua. Ei tulisi mieleenikään ehdottaa jotain parannuksia. Myöskään minkäänlaista joustovaraa missään ei ole. Esimerkiksi työvuorojen vaihtaminen päittäin ei pomolle kelpaa.
Eikä tällä palkalla myöskään palkata siivousapua, ei edes kovin kummoisesti harrasteta, koska sekin maksaa.
Pari viimeistä liittyy joo tietyn tyyppiseen työhön (ei sinänsä parempaan väkeen, minusta sellaista ei edes ole), mutta suurin osa pitäisi kyllä onnistua - nukkuminen? syöminen? liikunta? Liikkua voi ilmaiseksi tai hyvin vähällä rahalla, jos kiinnostaa.
Joku kommentoi tähän myös että työ on tärkeämpää kuin lapset. Missä sanoin että minulla on lapsia? (ei ole, vielä) Koen että nuo palautumiskeinot ovat tärkeitä, oli lapsia tai ei...
Osittainen työaika. Minä kestin tasan kuukauden sitä oravanpyörää ja sitten sanoin että jos en saa osittaista työaikaa, irtisanoudun. Helpottaa arkea aivan valtavasti kun on keskellä viikkoa yksi vapaapäivä. Jos on vaativa työ niin yleensä palkkakin on sen mukainen ja voi ostaa apuja arkeen. Ja molempien vanhempien on otettava vastuuta arjen pyörittämisestä, muuten homma ei toimi.
Olen kolmen lapsen äiti, johtajana keskisuuressa firmassa, en kuulu työaikalain piiriin (työaika on ”aina”) ja meillä ei ole mitään tukiverkkoja eli emme saa mistään mitään lapsenhoitoapua. Kerron lopussa mikä salaisuuteni on. Jaksan hyvin pitkät työpäivät, iltamenot joita työ joskus vaatii, jaksan urheilla ja jaksan kasvattaa lapsia. Lasten koulut, tarhat ja harrastukset hoituu, jopa pitkät työmatkat hoituu jossa pitää olla pari yötä pois. Puolison kanssa ei kyllä ole kahdenkeskistä aikaa kun ei ole tukiverkkoja, mutta onnellisia ollasn ja hyvin jaksetaan. Mulla pn vielä isompia urasuunnitelmia ja olen hyvä työssäni, ja treenaan maratonille. Jaksan ja pärjään!
Ja nyt naiset se salaisuus: kiltti mies joka tekee 80^ kotitöistä ja tukee uraani ja menestystäni.
Haet lapset, sitten kauppaan, kotiin, teet ruuan, kuskaat illan lapsia harrastuksiin ehkä useampaankin paikkaan ja takas. Niin ja kaikki apinat tietysti koko aja mukana. Kotona teet kaikille iltapalan ja sitten pesulle ja nukkumaan. Yöllä osa tulee teidän sänkyyn tai te menette heidän. Aamulla taas 4.30 ylös koko sakki, vaatteisiin ja pesulle ja aamupalalle ja autoon jos se -30 asteessa lähtee liikkeelle ja ei kun virkkuna töihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmen lapsen äiti, johtajana keskisuuressa firmassa, en kuulu työaikalain piiriin (työaika on ”aina”) ja meillä ei ole mitään tukiverkkoja eli emme saa mistään mitään lapsenhoitoapua. Kerron lopussa mikä salaisuuteni on. Jaksan hyvin pitkät työpäivät, iltamenot joita työ joskus vaatii, jaksan urheilla ja jaksan kasvattaa lapsia. Lasten koulut, tarhat ja harrastukset hoituu, jopa pitkät työmatkat hoituu jossa pitää olla pari yötä pois. Puolison kanssa ei kyllä ole kahdenkeskistä aikaa kun ei ole tukiverkkoja, mutta onnellisia ollasn ja hyvin jaksetaan. Mulla pn vielä isompia urasuunnitelmia ja olen hyvä työssäni, ja treenaan maratonille. Jaksan ja pärjään!
Ja nyt naiset se salaisuus: kiltti mies joka tekee 80^ kotitöistä ja tukee uraani ja menestystäni.
Ei sekään auta jos itse ei vaan jaksa. Turhaa siellä lässytät ja valehtelet, itse sä siinä kaiken teet selkeästikin, mitä luettelit.
Työssäkäynti. Raha, ts. oma ahneus, on lasta tärkeämpää.