Lue keskustelun säännöt.
Taas umpiväsyneenä kotiin - miten tähän vielä lapset?
17.04.2018 |
Olen työpäivien ja työviikkojen jälkeen ihan puhki.
Tein tänään kotiin tullessani ajatusleikin, jossa kuvittelin, että pitäisi ruveta hoitamaan lapsia. Ajatus tuntui täysin mahdottomalta siitä huolimatta, että tunteiden perusteella lapsia tahtoisin. Järki vain pistää vastaan.
Saako lapsista jotenkin voimaa vai kuinka ihmeessä jaksatte? Kyllä minä sen ymmärrän, että hyvinä päivinä lapset ovat suuri onnen lähde, mutta entä päivät, kun ei jaksa elää kunnolla edes omaa elämäänsä?
Kommentit (68)
Onhan se rankkaa mutta myös palkitsevaa, olen itse oppinut vasta viime vuosina oikeasti arvostamaan perhettäni ja lapsia. Vähän isompien kanssa on jo helppoa ja korostuu ne hyvät asiat.
Eniten harmittaa, että ei ole tarpeeksi aikaa olla kotona ja ”kodin hengettärenä” kun tulevat koulusta. Itsellä vaativa työ johtotehtävissä kv yrityksessä (matkustusta) ja kolme alakoulu-ikäistä lasta, iso talo lemmikkeineen, tunnin työmatka suuntaansa Helsinkiin joka päivä.
Kuulostaa oikeastaan aika tuskaiselta, mutta yritän hoitaa asiani jotenkuten päivä kerrallaan. Viikonloput ja lomat pyhitän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 3&5v lapset ja vaativa asiantuntijatyö, samoin miehellä. Molemmilla onneksi mahdollisuus joustaa työajoissa, mutta toisaalta joskus ilta- ja viikonlopputöitä etenkin minulla, samoin satunnaisia työmatkoja.
Saan onneksi jo nukuttua aika hyvin, ja tätä ennen viime vuoteen en ollut kuin osa-aikatöissä/kotona. Mies piti isyysvapaat, ei muuta.
Mulla lasten kanssa oleminen on päivän liikunta/aivotnarikkaanosuus jossa saa heilua hiki hatussa, ei riitä paukut useaan liikuntaosioon eli siihen omaan kuin joskus... Olen myös löytänyt kokkaamisen ilot, etenkin kaikki pilkkominen on ihanaa. Ja nautin niistä ylimakeista hetkistä kun padat höyryää pöydässä.
Kaikki kosahtaa jos ei saa nukuttua, tai syömiset jää. Olen suurpiirteisyyden mestari ja tykkään sätistä, mutta onhan tää joo. Ja siivoamista ei aina jaksaisi...onneksi on mies, vaikka ei aina ihan nätisti menekään niin molemmat hoitaa hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 3&5v lapset ja vaativa asiantuntijatyö, samoin miehellä. Molemmilla onneksi mahdollisuus joustaa työajoissa, mutta toisaalta joskus ilta- ja viikonlopputöitä etenkin minulla, samoin satunnaisia työmatkoja.
Saan onneksi jo nukuttua aika hyvin, ja tätä ennen viime vuoteen en ollut kuin osa-aikatöissä/kotona. Mies piti isyysvapaat, ei muuta.
Mulla lasten kanssa oleminen on päivän liikunta/aivotnarikkaanosuus jossa saa heilua hiki hatussa, ei riitä paukut useaan liikuntaosioon eli siihen omaan kuin joskus... Olen myös löytänyt kokkaamisen ilot, etenkin kaikki pilkkominen on ihanaa. Ja nautin niistä ylimakeista hetkistä kun padat höyryää pöydässä.
Kaikki kosahtaa jos ei saa nukuttua, tai syömiset jää. Olen suurpiirteisyyden mestari ja tykkään sätistä, mutta onhan tää joo. Ja siivoamista ei aina jaksaisi...onneksi on mies, vaikka ei aina ihan nätisti menekään niin molemmat hoitaa hommaa.
Niin ja nukutusvastuu vuoroilloin/tasapuolisesti eli n. joka toinen päivä halutessaan pääsee iltatoimien aikaan vapaille = n. 19.30 eteenpäin. Muutenkin sitten ysiin mennessä. Todellinen henkireikä! T.sama
Mietippä siihen vielä loka-helmikuu aika kun on mustaa, ei ole aurinkoa mistä saa virtaa, lapset turhaantuu sisällä ja ulkoilu on yhtä kuraa ja kurahousujen pukemista. Kesän jaksaa mutta se on niin lyhyt. Talvet tuskaa!
Plus päälle parisuhde ongelmat kun lapsiperheessä yhteinen aika kortilla ja kumpikin väsyneitä ja stressaantuneita. Vauva ajan herätykset monta kertaa yössä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen (omasta mielestä) vaativaa asiantuntijatyötä mutta ei palkka niin kummoinen ole (3 tonnia bruttona) että sillä mitään lastenhoito/siivousapua pystyisi ostamaan. Enkä mä mitään siivousapua kyllä kaipaakaan, mua ei pieni sotku edes haittaa. Ruuanlaitto on ok silloin kun ei väsytä. Mutta kaikki muu sitten on rankkaa: muistat vasut ja kouluasiat, oot läsnä, kannat vastuuta. Se on rankkaa. Ja ap: ei sitä aina jaksakaan. Mutta jokaisella on ona tapansa olla vanhempi, itse menen kyllä hyvinkin helposti omaan huoneeseeni ja sanon että äiti haluaa olla nyt rauhassa. Se on mun keino selvitä tästä kaikesta. Toisina päivinä jaksaa sitten enemmän.
No eihän noin voi tehdä alle 6-vuotiaiden kanssa sitten. Että keksi parempi.
Mun lapset onkin 7 ja 10. Hyvin pärjäävät ilman äitiäkin hetken :)
Niiiii in, mut mites siihen asti? 🙈
Jos mahdollista, niin turvaverkot käyttöön niin paljon kuin kehtaa. Minun vanhemmat asuu meidän naapurissa ja hakevat lapset päikystä luokseen klo 16. Auttaa paljon kun minun ja miehen ei tarvitse stressata miten päivän viimeiset palaverit kenties venyvät.
Mun lapset onkin 7 ja 10. Hyvin pärjäävät ilman äitiäkin hetken :)