Lue keskustelun säännöt.
Taas umpiväsyneenä kotiin - miten tähän vielä lapset?
17.04.2018 |
Olen työpäivien ja työviikkojen jälkeen ihan puhki.
Tein tänään kotiin tullessani ajatusleikin, jossa kuvittelin, että pitäisi ruveta hoitamaan lapsia. Ajatus tuntui täysin mahdottomalta siitä huolimatta, että tunteiden perusteella lapsia tahtoisin. Järki vain pistää vastaan.
Saako lapsista jotenkin voimaa vai kuinka ihmeessä jaksatte? Kyllä minä sen ymmärrän, että hyvinä päivinä lapset ovat suuri onnen lähde, mutta entä päivät, kun ei jaksa elää kunnolla edes omaa elämäänsä?
Kommentit (68)
Mikä mättää kirjoitti:
Haet lapset, sitten kauppaan, kotiin, teet ruuan, kuskaat illan lapsia harrastuksiin ehkä useampaankin paikkaan ja takas. Niin ja kaikki apinat tietysti koko aja mukana. Kotona teet kaikille iltapalan ja sitten pesulle ja nukkumaan. Yöllä osa tulee teidän sänkyyn tai te menette heidän. Aamulla taas 4.30 ylös koko sakki, vaatteisiin ja pesulle ja aamupalalle ja autoon jos se -30 asteessa lähtee liikkeelle ja ei kun virkkuna töihin.
Törkeetä tehdä lapsia jos joutuu herättämään heidät 4.30. Tätä juuri tarkoitin, että halutessaan kuka vain voi olla vanhempi, mutta eri asia, minkätasoinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on taas tätä et kysytään vaativaa työtä tekeviltä miten pärjätään ja palaudutaan, ja sit kun kerrotaan niin alapeukutetaan, arvostellaan ja väitetään valehtelijoiksi? :D hyvää yötä vaan kaikille ja vähemmän mielensäpahoitusta huomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä et kysytään vaativaa työtä tekeviltä miten pärjätään ja palaudutaan, ja sit kun kerrotaan niin alapeukutetaan, arvostellaan ja väitetään valehtelijoiksi? :D hyvää yötä vaan kaikille ja vähemmän mielensäpahoitusta huomiseen.
Kysymyshän oli saako lapsista voimaa? Kukaan ei maininnut sitä :D
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä et kysytään vaativaa työtä tekeviltä miten pärjätään ja palaudutaan, ja sit kun kerrotaan niin alapeukutetaan, arvostellaan ja väitetään valehtelijoiksi? :D hyvää yötä vaan kaikille ja vähemmän mielensäpahoitusta huomiseen.
Kyse on ahneudesta ja itsekkyydestä, ei valehtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä et kysytään vaativaa työtä tekeviltä miten pärjätään ja palaudutaan, ja sit kun kerrotaan niin alapeukutetaan, arvostellaan ja väitetään valehtelijoiksi? :D hyvää yötä vaan kaikille ja vähemmän mielensäpahoitusta huomiseen.
Kysymyshän oli saako lapsista voimaa? Kukaan ei maininnut sitä :D
Ja siis voin kertoa, että ei saa! Ne vie voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain pakko jaksaa. Miehesi on mukana tai baarissa, miten jaksaa, mutta sinä jaksat. Aina.
Mä teen (omasta mielestä) vaativaa asiantuntijatyötä mutta ei palkka niin kummoinen ole (3 tonnia bruttona) että sillä mitään lastenhoito/siivousapua pystyisi ostamaan. Enkä mä mitään siivousapua kyllä kaipaakaan, mua ei pieni sotku edes haittaa. Ruuanlaitto on ok silloin kun ei väsytä. Mutta kaikki muu sitten on rankkaa: muistat vasut ja kouluasiat, oot läsnä, kannat vastuuta. Se on rankkaa. Ja ap: ei sitä aina jaksakaan. Mutta jokaisella on ona tapansa olla vanhempi, itse menen kyllä hyvinkin helposti omaan huoneeseeni ja sanon että äiti haluaa olla nyt rauhassa. Se on mun keino selvitä tästä kaikesta. Toisina päivinä jaksaa sitten enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelin ennen lapsia ihan samalla lailla, en jaksanut työpäivien jälkeen juuri mitään, lysähdin vain sohvalle katsomaan telkkaria.
Nyt on lapsia ja olen edelleen samassa työssä. Elämässä ei mikään ole muuttunut mutta iltaisin olen ihan täynnä energiaa. On ihanaa hakea lapset päiväkodista ja uppoutua illaksi heidän maailmaansa. Ennen stressasin töistä ja murehdin juttuja iltaisin, nykyään unohdan työasiat heti päiväkodin pihassa. Lasten kanssa puuhailu on hyvää vastapainoa vaikeille työasioille.
Toki joskus on iltoja jolloin haluan vain maata sohvalla, ja silloin katsotaankin lasten leffoja ja luetaan satuja. Tosi väsyneenä menee kaikki muumit, ryhmä haut sun muut. Ja onneksi on ihana mies joka lähtee lasten kanssa ulos ja hoitaa hommat jos minua oikein väsyttää.
Kotityötkään ei hirveästi ole lisääntyneet, ei ainakaan niin paljoa kuin pelkäsin ennen lapsia. Ei arki ole mitään pyykkirumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä teen (omasta mielestä) vaativaa asiantuntijatyötä mutta ei palkka niin kummoinen ole (3 tonnia bruttona) että sillä mitään lastenhoito/siivousapua pystyisi ostamaan. Enkä mä mitään siivousapua kyllä kaipaakaan, mua ei pieni sotku edes haittaa. Ruuanlaitto on ok silloin kun ei väsytä. Mutta kaikki muu sitten on rankkaa: muistat vasut ja kouluasiat, oot läsnä, kannat vastuuta. Se on rankkaa. Ja ap: ei sitä aina jaksakaan. Mutta jokaisella on ona tapansa olla vanhempi, itse menen kyllä hyvinkin helposti omaan huoneeseeni ja sanon että äiti haluaa olla nyt rauhassa. Se on mun keino selvitä tästä kaikesta. Toisina päivinä jaksaa sitten enemmän.
No eihän noin voi tehdä alle 6-vuotiaiden kanssa sitten. Että keksi parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei nuku hyvin mutta pakko jaksaa.
Mä lähden töistä usein jo neljän aikaan ja hoidan kaiken arkirumban ja kun lapset katsoo jonkun ohjelman tai käy kaverilla tai on nukkumassa niin teen vielä pari tuntia töitä kotoa.
Jos mies ei ole työmatkalla niin hakee sitten päiväkotilaisen ja hoitaa ruuat ja muut. Hän tosin reissaa noin kaksi viikkoa kuussa ja itse ehkä käyn kerran tai pari kuussa yön yli reissuilla. Jos on reissua samaan aikaan niin isovanhemmat auttaa.
Onhan tää vähän väsyttävää kun lapsilla on vielä sellaiset harrastukset, että pitää osallistua. Kesällä on helppoa kun harrastukset on tauolla.
Asioiden muistaminen on väsyttävää. Huomennakin on kahdella liikuntaa koulussa ja just tuli mieleen, että on tavarat pakkaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ennen lapsia ihan samalla lailla, en jaksanut työpäivien jälkeen juuri mitään, lysähdin vain sohvalle katsomaan telkkaria.
Nyt on lapsia ja olen edelleen samassa työssä. Elämässä ei mikään ole muuttunut mutta iltaisin olen ihan täynnä energiaa. On ihanaa hakea lapset päiväkodista ja uppoutua illaksi heidän maailmaansa. Ennen stressasin töistä ja murehdin juttuja iltaisin, nykyään unohdan työasiat heti päiväkodin pihassa. Lasten kanssa puuhailu on hyvää vastapainoa vaikeille työasioille.
Toki joskus on iltoja jolloin haluan vain maata sohvalla, ja silloin katsotaankin lasten leffoja ja luetaan satuja. Tosi väsyneenä menee kaikki muumit, ryhmä haut sun muut. Ja onneksi on ihana mies joka lähtee lasten kanssa ulos ja hoitaa hommat jos minua oikein väsyttää.
Kotityötkään ei hirveästi ole lisääntyneet, ei ainakaan niin paljoa kuin pelkäsin ennen lapsia. Ei arki ole mitään pyykkirumbaa.
Näen sieluni silmällä jonkun siivoojabimbon, ikinä ei ollut keskiarvo yli kasin. Meitä on muunkinlaisia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ennen lapsia ihan samalla lailla, en jaksanut työpäivien jälkeen juuri mitään, lysähdin vain sohvalle katsomaan telkkaria.
Nyt on lapsia ja olen edelleen samassa työssä. Elämässä ei mikään ole muuttunut mutta iltaisin olen ihan täynnä energiaa. On ihanaa hakea lapset päiväkodista ja uppoutua illaksi heidän maailmaansa. Ennen stressasin töistä ja murehdin juttuja iltaisin, nykyään unohdan työasiat heti päiväkodin pihassa. Lasten kanssa puuhailu on hyvää vastapainoa vaikeille työasioille.
Toki joskus on iltoja jolloin haluan vain maata sohvalla, ja silloin katsotaankin lasten leffoja ja luetaan satuja. Tosi väsyneenä menee kaikki muumit, ryhmä haut sun muut. Ja onneksi on ihana mies joka lähtee lasten kanssa ulos ja hoitaa hommat jos minua oikein väsyttää.
Kotityötkään ei hirveästi ole lisääntyneet, ei ainakaan niin paljoa kuin pelkäsin ennen lapsia. Ei arki ole mitään pyykkirumbaa.
Sama! Ilman lapsia olisin jo burnoutissa töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä mättää kirjoitti:
Haet lapset, sitten kauppaan, kotiin, teet ruuan, kuskaat illan lapsia harrastuksiin ehkä useampaankin paikkaan ja takas. Niin ja kaikki apinat tietysti koko aja mukana. Kotona teet kaikille iltapalan ja sitten pesulle ja nukkumaan. Yöllä osa tulee teidän sänkyyn tai te menette heidän. Aamulla taas 4.30 ylös koko sakki, vaatteisiin ja pesulle ja aamupalalle ja autoon jos se -30 asteessa lähtee liikkeelle ja ei kun virkkuna töihin.
Kuulostaa varsin kamalalta, onko tuo sinun arkeasi? Muutama ehdotus: käykää kaupassa kerran viikossa viikonloppuna tai ylipäätään silloin kun on vapaapäivä. Kerran viikossa tarvittaessa nopea täydennys. Suunnitelkaa viikon ruuat niin että syötte samaa ruokaa kahtena päivänä, ei tarvitse kokata kuin 2 tai 3 kertaa arkena.
Hankkikaa auto jossa on webasto. Lasten harrastuksiin kuskaamisen helpottamiseksi olisiko mahdollista vuorotella jonkun harrastuskaverin vanhempien kanssa, ei tarvitsisi kuskata kuin joka toinen kerta? Onko mahdotonta muuttaa työaikoja tai työpaikkaa niin, ettei tarvitsisi noin aikaisin herätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ennen lapsia ihan samalla lailla, en jaksanut työpäivien jälkeen juuri mitään, lysähdin vain sohvalle katsomaan telkkaria.
Nyt on lapsia ja olen edelleen samassa työssä. Elämässä ei mikään ole muuttunut mutta iltaisin olen ihan täynnä energiaa. On ihanaa hakea lapset päiväkodista ja uppoutua illaksi heidän maailmaansa. Ennen stressasin töistä ja murehdin juttuja iltaisin, nykyään unohdan työasiat heti päiväkodin pihassa. Lasten kanssa puuhailu on hyvää vastapainoa vaikeille työasioille.
Toki joskus on iltoja jolloin haluan vain maata sohvalla, ja silloin katsotaankin lasten leffoja ja luetaan satuja. Tosi väsyneenä menee kaikki muumit, ryhmä haut sun muut. Ja onneksi on ihana mies joka lähtee lasten kanssa ulos ja hoitaa hommat jos minua oikein väsyttää.
Kotityötkään ei hirveästi ole lisääntyneet, ei ainakaan niin paljoa kuin pelkäsin ennen lapsia. Ei arki ole mitään pyykkirumbaa.
Näen sieluni silmällä jonkun siivoojabimbon, ikinä ei ollut keskiarvo yli kasin. Meitä on muunkinlaisia naisia.
Onpa outo kommentti! Meinaatko että koulutettu nainen ei pysty katsomaan lasten kanssa piirrettyjä? :D
Itse luovuin urasuunnitelmista. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen urasuuntautunut mutta olen kuitenkin kouluttautunut ja edennytkin uralla. Koin kuitenkin aivan järjettömäksi sen, että koko ajan on kiire ja lapsetkin tuntuivat stressaantuvan. Yhtenä aamuna vain tajusin, että en halua huomata, että lasteni lapsuus on mennyt ohi niin, että äiti on koko ajan töissä tai töistä väsynyt. En kokenut työtäni, enkä siitä saatavaa rahaa sen arvoiseksi. Päätin että nyt eletään lasten ehdoilla, vaikka se tarkoittikin pienempiä tuloja ja sitä, etten voi hyödyntää viimeisimpää lisäkoulutustani lainkaan.
Käyn kyllä edelleen töissä mutta työajat ovat säännöllisiä eikä iltatöitä ole. Kukaan ei kuole jos olen pari päivää pois sairaan lapsen kanssa. Koko perheen stressikäyrä laski huomattavasti. Tämä ei tietenkään sovi kaikille mutta meidän arkeen ratkaisu toi pelastuksen. Kyllä ne lapset tuovat valtavasti iloakin mutta töistä stressaantuneena ei jaksanut innostua edes niistä arjen lomassa tulevista onnellisista hetkistä. Nyt jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ennen lapsia ihan samalla lailla, en jaksanut työpäivien jälkeen juuri mitään, lysähdin vain sohvalle katsomaan telkkaria.
Nyt on lapsia ja olen edelleen samassa työssä. Elämässä ei mikään ole muuttunut mutta iltaisin olen ihan täynnä energiaa. On ihanaa hakea lapset päiväkodista ja uppoutua illaksi heidän maailmaansa. Ennen stressasin töistä ja murehdin juttuja iltaisin, nykyään unohdan työasiat heti päiväkodin pihassa. Lasten kanssa puuhailu on hyvää vastapainoa vaikeille työasioille.
Toki joskus on iltoja jolloin haluan vain maata sohvalla, ja silloin katsotaankin lasten leffoja ja luetaan satuja. Tosi väsyneenä menee kaikki muumit, ryhmä haut sun muut. Ja onneksi on ihana mies joka lähtee lasten kanssa ulos ja hoitaa hommat jos minua oikein väsyttää.
Kotityötkään ei hirveästi ole lisääntyneet, ei ainakaan niin paljoa kuin pelkäsin ennen lapsia. Ei arki ole mitään pyykkirumbaa.
Näen sieluni silmällä jonkun siivoojabimbon, ikinä ei ollut keskiarvo yli kasin. Meitä on muunkinlaisia naisia.
Onpa outo kommentti! Meinaatko että koulutettu nainen ei pysty katsomaan lasten kanssa piirrettyjä? :D
No ei noita pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin ennen lapsia ihan samalla lailla, en jaksanut työpäivien jälkeen juuri mitään, lysähdin vain sohvalle katsomaan telkkaria.
Nyt on lapsia ja olen edelleen samassa työssä. Elämässä ei mikään ole muuttunut mutta iltaisin olen ihan täynnä energiaa. On ihanaa hakea lapset päiväkodista ja uppoutua illaksi heidän maailmaansa. Ennen stressasin töistä ja murehdin juttuja iltaisin, nykyään unohdan työasiat heti päiväkodin pihassa. Lasten kanssa puuhailu on hyvää vastapainoa vaikeille työasioille.
Toki joskus on iltoja jolloin haluan vain maata sohvalla, ja silloin katsotaankin lasten leffoja ja luetaan satuja. Tosi väsyneenä menee kaikki muumit, ryhmä haut sun muut. Ja onneksi on ihana mies joka lähtee lasten kanssa ulos ja hoitaa hommat jos minua oikein väsyttää.
Kotityötkään ei hirveästi ole lisääntyneet, ei ainakaan niin paljoa kuin pelkäsin ennen lapsia. Ei arki ole mitään pyykkirumbaa.
Sama! Ilman lapsia olisin jo burnoutissa töistä.
Voi hyvää päivää.
No kyllä minä olen saanut lapsista voimaa ja iloa, jolla jaksaa arkeakin. Ehkä se liittyy siihen, että lasten synnyttyä huomasin, ettei se työ olekaan elämän tärkein asia eikä sille kannata itseään, terveyttään tai mielenterveyttään uhrata. Suhtautuminen työhön muuttui, en enää ota paineita siitä. Myös uniongelmat katosivat. Ennen oli vaikeaa nukahtaa ja uupumus johtui pitkälti siitä, nyt sitä nukahtaa heti kun pää osuu tyynyyn. Tottakai joskus uuvuttaa, mutta silloin otan nokoset Pikku Kakkosen aikana, ilman mitään tunnontuskia. Ruokaa tehdään vähintään pariksi päiväksi kerralla, joskus myös syödään jotain puolivalmistetta, kun ei aika tai jaksaminen riitä ns. kunnon ruokaan. Olen myös armollisempi siivouksen ja muun kodinhoidon suhteen. Välillä pyykkiäkin kertyy kasoiksi, mutta sitten ne vaan pyykätään pois vaikka viikonloppuna. Harrastuksia ei lapsille hankita tolkutonta määrää. Yksi harrastus riittää tai sitten harrastetaan koko perhe jotain, esim. tänä talvena ollaan käyty urakalla laskettelemassa. Se kivasti palauttaa meitä aikuisiakin työpäivistä. Oleellista on myös, että mies osallistuu arkeen yhtä lailla.
Ja lisäyksenä: mies aina pitänyt hoitovapaat, minä mennyt heti ä-loman jälkeen töihin. Jos myn mies olisi sovinistipaska niin mulla ei olisi joko lapsia tai uraa.