Lahjat ei olekkaan enää lahjoja??

Aika yleistä ilmeisesti. Meilläkin miehen suvussa on hiukan tällaista. Jotain annetaan lahjaksi ja sitten sanotaan, että tavara pitää tuoda käytön jälkeen isovanhemmille takaisin, että he voivat säilyttää sen miehen siskoa varten.

En ole noudattanut pyyntöä. Olen vain sanonut, että jos annetaan lahjaksi, niin se on lahja. Lainoja me ei oteta vastaan.

Jonkin verran yrittävät myös määräillä meidän omista tavaroista. Niitäkin pitäisi säästää miehen siskolle. Ei käy.

Petrus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.

Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x

Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?

Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.

Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?

Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.

Mihin ne samanikäiset serkukset tarvitsevat toisten vanhoja tavaroita ja vaatteita? Käyttöikähän on samaan aikaan.

Ja ei, emme mekään lahjoita eteenpäin meidän lasten tavaroita serkuille. Maksamme ne itse ja monesti ulkohaalarit on kalliita kunnon teknisillä ominaisuuksilla. Miksi ihmeessä lahjottaisimme nämä? Menevät meilläkin lapselta toiselle.

Jos lapset haluavat laittaa lelujaan pois, he myyvät ne ja saavat pitää niistä saamansa rahat. Saathan sinäkin myydä omat tavarasi pois, jos haluat. Miksi lapset eivät saisi näin tehdä?

Jos annamme jotain eteenpäin, niin se on meidän valintamme. Kyllähän meilläkin appiukko räyhää välissä, että meidän kuuluu antaa miehen veljen perheelle tavaroita, jotka jääneet meiltä pieniksi. Vetoaa siihen, että mekin saamme omalta siskoltani ilmaiseksi vaatetta. Erona on se, että meiltä pieneksi jääneet on hyväkuntoisia jne. Ne mitä saamme siskoltani ovat yleensä todella kuluneita jo mm. Polvet puhki housuista ja halareista, sillä ne ovat kiertäneet monella lapsella jo ennen siskoni lapsia ja siskoni antaa ne meille mökille rymyvaatteiksi, eivät edes kelpaisi kellekään myyntiin jne enää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kaikki on ollut lainassa. Onhan se kivaa joo "saada lahjaksi" vaunut jotka eivät ole ominaisuuksiltaan sopivia, mutta joita et voi myydä ja hankkia rattaita tms. vaan saat sitten palauttaa. Ja onhan ne lapset saaneet toki pyörää ja sellaista... lainaan. 

Ja kummasti ovat isän luota hävinneet minunkin ostamani vaatteet.

Miksi alistut tähän? Mikset voi ostaa sellaisia vaunuja kun haluat? Sanot laina rattaille, ei kiitos. Meillekin anoppi olisi raahannut vaunut esikoiselle ja olisi meidän käyttöön olleet epämukavat. Sanoimme ei kiitos ja ostimme meille sopivat.

Ja jos sinun ostamia tavaroita häviää, niin kannattaisi kysellä perään? Uhkailla jo rikosilmoituksella, jos varastavat lapsesi tavaroita. Tai sitten et osta lapsen isän luo mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petrus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.

Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x

Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?

Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.

Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?

Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.

Pavut nekkuun? Minusta tuo tuntuu tökeröltä ja en ole moisesta ennen kuullut siksi kysyin mielipiteitä! En silti ole vetänyt herneitä nekkuun.

Kyllä meilläkin menee kieroon tavarat mutta niistä päätän minä. Osan haluan säästää muistoksi lapsilleni.

Ap

Ap

Äitini tekee samaa kuin anoppisi.

Antaa mukalahjoja, joihin liittyy hirveästi kaikenlaisia ehtoja ja kyttäämistä. Ja aina välillä kyselee, että missä sejase on ja onko sitä käytetty ja säilytetty oikein.

Senkin yritti määrätä mitä vaatteita säilytän muistona lasteni vauva-ajoista ö.Ö Siis mitä ihmettä. Ne on mun muistoja, ei äitini muistoja.

Silloin kun olin vielä nuorempi, sellainen parikymppinen, yritti äitini säätää millaisia unelmia ja haaveita minulla pitäisi olla. Ihan oikeasti. Kun sanoin että "mun elämä, mun unelmat ja mun haaveet", niin loukkaantui verisesti. Ei todellakaan ensimmäistä eikä viimeistä kertaa.

Toisinaan saattaa alkaa inttämään meidän sisustuksesta. Siis minun, mieheni ja lasten kodin sisustuksesta. Hän itse asuu eri osoitetteessa.

Antaa ohjeita ja neuvoo miten huonekalut pitäisi sijoittaa tai minkä väriset verhot meidän pitäisi laittaa olohuoneeseen  (toistuvasti soittelee ja viestittelee, useita kertoja päivässä, viikkojen ajan saattaa jatkaa sitä). Ja sitten kun ei saa tahtoaan läpi, alkaa surkeana selittämään, että "sinä olet hirveän itsekäs kun et muiden mielipiteitä ota yhtään huomioon". Niinpä niin. Sehän on kamalan itsekästä sisustaa oma kotinsa omien perheenjäsenten kanssa.

Veljen perheeseen ei uskalla mennä yhtä syvälle,  ja ymmärtää rajat vähän paremmin. "Kun sitä miniää pitää varoa ettei se loukkaannu."

Sori, mutta sulla on aivan järkyttävä äiti....

Minun äitini on joskus tehnyt tuota. Ei silloin kuitenkaan, kun on antanut lapselle lahjan. Mutta - ymmärrän kyllä seuraavan - esim silloin, kun haluaa jonkin asian pysyvän suvussa. Ettei mene ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petrus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.

Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x

Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?

Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.

Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?

Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.

Pavut nekkuun? Minusta tuo tuntuu tökeröltä ja en ole moisesta ennen kuullut siksi kysyin mielipiteitä! En silti ole vetänyt herneitä nekkuun.

Kyllä meilläkin menee kieroon tavarat mutta niistä päätän minä. Osan haluan säästää muistoksi lapsilleni.

Ap

Ap

Äitini tekee samaa kuin anoppisi.

Antaa mukalahjoja, joihin liittyy hirveästi kaikenlaisia ehtoja ja kyttäämistä. Ja aina välillä kyselee, että missä sejase on ja onko sitä käytetty ja säilytetty oikein.

Senkin yritti määrätä mitä vaatteita säilytän muistona lasteni vauva-ajoista ö.Ö Siis mitä ihmettä. Ne on mun muistoja, ei äitini muistoja.

Silloin kun olin vielä nuorempi, sellainen parikymppinen, yritti äitini säätää millaisia unelmia ja haaveita minulla pitäisi olla. Ihan oikeasti. Kun sanoin että "mun elämä, mun unelmat ja mun haaveet", niin loukkaantui verisesti. Ei todellakaan ensimmäistä eikä viimeistä kertaa.

Toisinaan saattaa alkaa inttämään meidän sisustuksesta. Siis minun, mieheni ja lasten kodin sisustuksesta. Hän itse asuu eri osoitetteessa.

Antaa ohjeita ja neuvoo miten huonekalut pitäisi sijoittaa tai minkä väriset verhot meidän pitäisi laittaa olohuoneeseen  (toistuvasti soittelee ja viestittelee, useita kertoja päivässä, viikkojen ajan saattaa jatkaa sitä). Ja sitten kun ei saa tahtoaan läpi, alkaa surkeana selittämään, että "sinä olet hirveän itsekäs kun et muiden mielipiteitä ota yhtään huomioon". Niinpä niin. Sehän on kamalan itsekästä sisustaa oma kotinsa omien perheenjäsenten kanssa.

Veljen perheeseen ei uskalla mennä yhtä syvälle,  ja ymmärtää rajat vähän paremmin. "Kun sitä miniää pitää varoa ettei se loukkaannu."

Sori, mutta sulla on aivan järkyttävä äiti....

Olen huomannut.

Omat lapsetkin (teinejä ovat) sanovat minulle toisinaan, että "sulla on kamala äiti".

Onkohan sun anoppi mun exän äiti? Hän kävi meillä kylässä ollessaan joskus omin luvin penkomassa kaappeja ja ilmoitti, että tämän ja tämän tavaran hän voisi ottaa mukaansa ellei meillä niille käyttöä ole. Suhteen päättyminen mieheen oli helpotus, kun pääsin samalla eroon tuosta anoppikokelaasta. Mies ei nimittäin osannut missään asiassa sanoa äidilleen vastaan ja äiti oli hirveä noita-akka.

Vierailija kirjoitti:

Nekku Hiiles kirjoitti:

No sanokoon mitä sanovat, eipä niitä todellakaan tarvi kenellekään toiselle antaa myöhemmin.

Tuollaisen lahjan tuojille voi sanoa, että "nyt ei ole kahvin kanssa pullaa kun ei ole vielä kukaan aiempi vieras palauttanut syömäänsä känttyä".

Viimeksi saatiin sellainen käsin tehty pipo ja haalari vauvalle, ajattelin että se olisi mukava muisto lapselle mutta kehoituksena oli antaa se eteenpäin miehen veljen vaimolle kun heille syntyy vauva syksyllä.

Ap

Itse olisin ystävällisesti todennut että nämähän on niin ihania ettei näitä raatsi eteenpäin antaa ja katsonut miten reagoivat. Jos todella syksyllä kyselisivät lahjan perään niin antaisin ne veljen vauvalle ja pitäisin heitä hiljaa mielessäni törppöinä. Enää tulevaisuudessa en heiltä mitään odottaisi tai heidän huonojen käytöstapojen takia mieltäni pahoittaisi. Luultavasti lyötäisiin toi miehen kanssa kahden kesken vitsiksi ja naurettaisiin mäntti sukulaisten kustannuksella monet naurut.

Vähän asian vierestä mutta ystäväni kihla ja vihkisormus maksoivat yhteensä lähes 100 000€ ja niitä moni kadehti. Eivätpä tienneet että avioehdossa oli pykälä että sormukset on palautettava miehelle eron yllättäessä! Tosi romanttista

Meillä äiti osti lapselle pyörän lahjaksi. Sitten kun se jäi pieneksi, hän osti sen lapselta ja antoi siskoni lapselle. Maksoi vielä hyvän hinnan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kaikki on ollut lainassa. Onhan se kivaa joo "saada lahjaksi" vaunut jotka eivät ole ominaisuuksiltaan sopivia, mutta joita et voi myydä ja hankkia rattaita tms. vaan saat sitten palauttaa. Ja onhan ne lapset saaneet toki pyörää ja sellaista... lainaan. 

Ja kummasti ovat isän luota hävinneet minunkin ostamani vaatteet.

Toi nyt on sinun omaa typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nekku Hiiles kirjoitti:

No sanokoon mitä sanovat, eipä niitä todellakaan tarvi kenellekään toiselle antaa myöhemmin.

Tuollaisen lahjan tuojille voi sanoa, että "nyt ei ole kahvin kanssa pullaa kun ei ole vielä kukaan aiempi vieras palauttanut syömäänsä känttyä".

Viimeksi saatiin sellainen käsin tehty pipo ja haalari vauvalle, ajattelin että se olisi mukava muisto lapselle mutta kehoituksena oli antaa se eteenpäin miehen veljen vaimolle kun heille syntyy vauva syksyllä.

Ap

Itse olisin ystävällisesti todennut että nämähän on niin ihania ettei näitä raatsi eteenpäin antaa ja katsonut miten reagoivat. Jos todella syksyllä kyselisivät lahjan perään niin antaisin ne veljen vauvalle ja pitäisin heitä hiljaa mielessäni törppöinä. Enää tulevaisuudessa en heiltä mitään odottaisi tai heidän huonojen käytöstapojen takia mieltäni pahoittaisi. Luultavasti lyötäisiin toi miehen kanssa kahden kesken vitsiksi ja naurettaisiin mäntti sukulaisten kustannuksella monet naurut.

Vähän asian vierestä mutta ystäväni kihla ja vihkisormus maksoivat yhteensä lähes 100 000€ ja niitä moni kadehti. Eivätpä tienneet että avioehdossa oli pykälä että sormukset on palautettava miehelle eron yllättäessä! Tosi romanttista<3

Itse olisin ehkä niin tympeä, enkä antaisi niitä pipoja ja haalareita, jos haluaisin ne säilyttää. Sanoisin vain syksyllä, että ovat varastossa, en ole kerennyt kaivella. Jos harvoin näkee, niin vauvahan kerkeää kasvaa niistä jo ulos jne.

Meillä on jokaiselle lapselle mummo neulonut villapuvun, lapaset ja töppöset. En näistä luopuisi ollenkaan, eikä onneksi ole tarvettakaan. Ne saavat jäädä lapsille muistoksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti osti lapselle pyörän lahjaksi. Sitten kun se jäi pieneksi, hän osti sen lapselta ja antoi siskoni lapselle. Maksoi vielä hyvän hinnan siitä.

Eli sinun lapsi sai uuden pyörän ja vielä hyvät rahat siitä ja sisaresi lapsi käytetyn pyörän. Ei mee tasan nallekarkit.

Mä sanoisin varmaan, että kiitos vaan, mutta en tarvitse lainaan ja antaisin takaisin saman tien. Sen verran tökeröä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nekku Hiiles kirjoitti:

No sanokoon mitä sanovat, eipä niitä todellakaan tarvi kenellekään toiselle antaa myöhemmin.

Tuollaisen lahjan tuojille voi sanoa, että "nyt ei ole kahvin kanssa pullaa kun ei ole vielä kukaan aiempi vieras palauttanut syömäänsä känttyä".

Viimeksi saatiin sellainen käsin tehty pipo ja haalari vauvalle, ajattelin että se olisi mukava muisto lapselle mutta kehoituksena oli antaa se eteenpäin miehen veljen vaimolle kun heille syntyy vauva syksyllä.

Ap

Itse olisin ystävällisesti todennut että nämähän on niin ihania ettei näitä raatsi eteenpäin antaa ja katsonut miten reagoivat. Jos todella syksyllä kyselisivät lahjan perään niin antaisin ne veljen vauvalle ja pitäisin heitä hiljaa mielessäni törppöinä. Enää tulevaisuudessa en heiltä mitään odottaisi tai heidän huonojen käytöstapojen takia mieltäni pahoittaisi. Luultavasti lyötäisiin toi miehen kanssa kahden kesken vitsiksi ja naurettaisiin mäntti sukulaisten kustannuksella monet naurut.

Vähän asian vierestä mutta ystäväni kihla ja vihkisormus maksoivat yhteensä lähes 100 000€ ja niitä moni kadehti. Eivätpä tienneet että avioehdossa oli pykälä että sormukset on palautettava miehelle eron yllättäessä! Tosi romanttista<3

Itse olisin ehkä niin tympeä, enkä antaisi niitä pipoja ja haalareita, jos haluaisin ne säilyttää. Sanoisin vain syksyllä, että ovat varastossa, en ole kerennyt kaivella. Jos harvoin näkee, niin vauvahan kerkeää kasvaa niistä jo ulos jne.

Meillä on jokaiselle lapselle mummo neulonut villapuvun, lapaset ja töppöset. En näistä luopuisi ollenkaan, eikä onneksi ole tarvettakaan. Ne saavat jäädä lapsille muistoksi.

Itse taas en koe että noilla "muistoilla" varastossa tilaa viemässä on niin paljon painoarvoa ettenkö pyydettäessä antaisi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Huh, taas saan olla tyytyväinen, etteivät appivanhemmat asu lähellä. Anoppi on vähän liiankin innokas kierrättämään, on kierrättänyt jo mm. minun ennen avioliittoa (tai edes mieheni tapaamista) hankkiman huonekalunkin, kun ”se ei ole turvallinen lapsiperheessä”. En todellakaan päästä yhtään käsiksi lapsen vaatteisiin tai tavaroihin ja olemme sanoneet, että jos meille dumppaa jotain, me emme ala niitä hilloamaan kellekään, vaan teemme mitä tykkäämme.

Huh kun luin ihan väärin aluksi sun tekstin.

Luulin, että anoppi on kierrättänyt sinutkin ennen avioliittoa tai miehesi tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on joskus tehnyt tuota. Ei silloin kuitenkaan, kun on antanut lapselle lahjan. Mutta - ymmärrän kyllä seuraavan - esim silloin, kun haluaa jonkin asian pysyvän suvussa. Ettei mene ulkopuolisille.

Jos jonkin pieneksi tai turhaksi käyvän jutun haluaa pitää suvussa, silloin se annetaan LAINAAn ja annetaan ne oikeat lahjat erikseen.

Itse ojennan saman tien määräaikaislahjan takaisin, ja totean että parasta että säilytätte sitä itse, ja annatte sitten "veljen vaimolle" tms. jolle se lahja on oikeasti ajateltu antaa. Minua pidetään uusavuttomana hompsan hampsuna joka ei osaa mitään, kun "kaikki rikotaan ja hukataan", mutta parempi näin, kuin se, että pitäisin listoja siitä kuka on antanut mitäkin ja kelle se pitäisi sitten eteenpäin lahjoittaa. Varsinkaan kun se, jolle se pitäisi kierrättää ei välttämättä osaa sitä edes kaivata, eikä tarvita, "lahjan" antaja vain haluaa tuntea olevansa tuplahyödyllinen kun hyödyttää lahjallaan kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, taas saan olla tyytyväinen, etteivät appivanhemmat asu lähellä. Anoppi on vähän liiankin innokas kierrättämään, on kierrättänyt jo mm. minun ennen avioliittoa (tai edes mieheni tapaamista) hankkiman huonekalunkin, kun ”se ei ole turvallinen lapsiperheessä”. En todellakaan päästä yhtään käsiksi lapsen vaatteisiin tai tavaroihin ja olemme sanoneet, että jos meille dumppaa jotain, me emme ala niitä hilloamaan kellekään, vaan teemme mitä tykkäämme.

Huh kun luin ihan väärin aluksi sun tekstin.

Luulin, että anoppi on kierrättänyt sinutkin ennen avioliittoa tai miehesi tapaamista.

Ihan hyvissä väleissä olemme anopin kanssa, niin ei ole ainakaan vielä kokenut tarvetta minua kierrättää ;)

-edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kaikki on ollut lainassa. Onhan se kivaa joo "saada lahjaksi" vaunut jotka eivät ole ominaisuuksiltaan sopivia, mutta joita et voi myydä ja hankkia rattaita tms. vaan saat sitten palauttaa. Ja onhan ne lapset saaneet toki pyörää ja sellaista... lainaan. 

Ja kummasti ovat isän luota hävinneet minunkin ostamani vaatteet.

Miksi alistut tähän? Mikset voi ostaa sellaisia vaunuja kun haluat? Sanot laina rattaille, ei kiitos. Meillekin anoppi olisi raahannut vaunut esikoiselle ja olisi meidän käyttöön olleet epämukavat. Sanoimme ei kiitos ja ostimme meille sopivat.

Ja jos sinun ostamia tavaroita häviää, niin kannattaisi kysellä perään? Uhkailla jo rikosilmoituksella, jos varastavat lapsesi tavaroita. Tai sitten et osta lapsen isän luo mitään.

Oli vähän niin kuin pakko alistua eikä itselläni ollut rahaa yksin ostaa kaikkea, ja suku pillastui kun en halunnut vaunuja käyttää. Ja lasten isän mielestä sukunsa on aina oikeassa.

Nykyisin siellä äippä menee avaimella exän kämppään esim. klo 8.00 viikonloppuaamuina, ja siihenkään se tossu ei katso voivansa puuttua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on joskus tehnyt tuota. Ei silloin kuitenkaan, kun on antanut lapselle lahjan. Mutta - ymmärrän kyllä seuraavan - esim silloin, kun haluaa jonkin asian pysyvän suvussa. Ettei mene ulkopuolisille.

Jos jonkin pieneksi tai turhaksi käyvän jutun haluaa pitää suvussa, silloin se annetaan LAINAAn ja annetaan ne oikeat lahjat erikseen.

No niinhän tuossa lukeekin. Ei ole tehty lapsen lahjoille tuota vaan muille tavaroille. Eli lahjat on annettu erikseen.