Onko loukkaavaa ostaa poikamaiseksi pakotetulle tytölle hänen toivomansa prinsessa-tarrakirja?
4v tuttu tyttö haluaisi prinsessa-tarrakirjan ja muutenkin hänellä on meneillään prinsessa-vaihe jota ei saa toteuttaa. Teki itselleen mm. paperista ja teipistä hameen koska äitinsä ei osta hameita. Harjailee hiuksiaan ja keikistelee peilin edessä jolloin äitinsä käskee lopettaa pelleilyn. Vetääköhän tämä äiti melonin nenään jos ostan tuon prinsessa-tarrakirjan tytölle syntymäpäivälahjaksi?
Kommentit (18)
Aivan varmasti loukkaantuu. Mieti kuitenkin haluatko loukata lasta vai äitiä, kannustaa lasta toteuttamaan omaansa vai äitinsä tahtoa?
Minun puolestani äiti voi ihan vapaasti loukkaantua lahjasta. En minä sitä äidille veisikään.
Itse ostaisin pinkin prinsessamekon, jossa on paljon kimalletta ja kirkasta pinkkiä.
En suosittele ostamaan. Lapsen äiti voi pahoittaa mielensä.
Ei minun mielestäni tarrakirja ole erityisen loukkaava lahja. Selitä äidille, että tyttö toivoi sitä. Jos kirja on edullinen, osta jotain muuta neutraalimpaa mukaan. Vaikka joku eläinaiheinen juttu, askartelumateriaalia tms.
Ostan yleensä lapsille kirjoja enkä kannata yletöntä sukupuolten erottelua oletuksena tytölle ällön aniliinia höttöä ja pojalle mönkijä, mutta jos lapsi on ilmaissut haluavansa viattoman tarrakirjan niin onko tuo niin vakavaa.
Loukkaavaa on vanhemman pakottaa omaa ajatusmalliaan lapselle. Sietäisi hävetä käytöstään.
Osta ja samalla reissulla tee lasu.
Ihan oikeasti tunteeko joku tuollaisen äidin muualla kuin tällä palstalla?
Kuinka hyvin tunnet äidin? Koittaisin jutella asiasta hänen kanssaan. Jotain omaa traumaa ja agendaa varmasti on hänellä, voisit rohkaista terapiaan jos siltä yhtään vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti tunteeko joku tuollaisen äidin muualla kuin tällä palstalla?
Tuollaisia äitejä nyt on vaikka kuinka paljon. Yleensä se toki menee niin päin että yrittävät väkisin kasvattaa tytöstä tyttömäistä tai pojasta poikamaista, mutta ihan samasta asiasta on kysymys.
Pelkäisin, että kirja lentää roskiin heti kun synttärit on juhlittu. Lopputulemana mieluinen lahja aiheuttaisi enemmän mielipahaa. Ostaisin jotain astetta neutraalimpaa, mutta sellaista mistä lapsi pitäisi.
Tai no ihan oikeasti... puhuisin lapsen vanhemman kanssa hyvin vakavasti. Toivottavasti on provo.
Mäkään en halua että minun tytöstäni tulee prinsessa ja vastustan kovasti sitä kuinka jo pieniä vauvoja pakotetaan prinsessamuottiin. Jotenkin lapset vaan kovasti ryhmäpaineen tai jonkun muun takia niistä prinsessajutuista innostuvat (ja itseasiassa monet pojatkin salaa haluaisivat prinsessahärpäkkeitä). Silti jos lapsi jotain prinsessatavaraa vaikka synttärilahjaksi toivoo, niin en lähtisi kieltämään. Mutta en myöskään tässä asiassa enkä muussakaan kulkisi vanhempien/äidin ylitse. Jos on sanottu että ei prinsessasälää/pyssyjä jne niin sitten täytyy keksiä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaavaa on vanhemman pakottaa omaa ajatusmalliaan lapselle. Sietäisi hävetä käytöstään.
Siinäpä mietittävää jokaiselle äidille, joka on joskus ostanut pinkkiä tyttövauvalleen.
Ostat ehdottomasti tytölle tarrakirjan, ja jotain muuta prinsessajuttua siihen päälle, vaikka sen hameen ja/tai tiaran. Äidille voit sanoa, että nyt menee joku kenties hyväkin aate vähän liian pitkälle.
Mulla yks tuttavaperheen isä oli aikoinaan ihan solmussa kun heidän 6-v pojalle iski prinsessavaihe. Mutta osti silti pojalle pinkin prinsessamekon lahjaksi, koska se oli ainoa asia mitä poika toivoi. Onnellisena poika liehui kotona mekossaan jonkun aikaa ja sitten vaihe meni ohi. Nyttemmin tuosta on jo vuosia aikaa ja ihan normaali poikamainen poika siitä tuli.
Vanhemmat kehittää välillä ihan outoja ongelmia.
Ap taitaa olla sekaisin tehdessään ylitulkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Ostat ehdottomasti tytölle tarrakirjan, ja jotain muuta prinsessajuttua siihen päälle, vaikka sen hameen ja/tai tiaran. Äidille voit sanoa, että nyt menee joku kenties hyväkin aate vähän liian pitkälle.
Mulla yks tuttavaperheen isä oli aikoinaan ihan solmussa kun heidän 6-v pojalle iski prinsessavaihe. Mutta osti silti pojalle pinkin prinsessamekon lahjaksi, koska se oli ainoa asia mitä poika toivoi. Onnellisena poika liehui kotona mekossaan jonkun aikaa ja sitten vaihe meni ohi. Nyttemmin tuosta on jo vuosia aikaa ja ihan normaali poikamainen poika siitä tuli.
Vanhemmat kehittää välillä ihan outoja ongelmia.
Olin nuorena lastentarhassa töissä ja muistan 3-4-vuotiaan pikkupojan, isokokoisen ja rotevan miehekkään pikkupojaksi. Hän rakasti yli kaiken barbiaan ja pyysi laittamaan hiuksiinsa hiuslenkkejä. Tästä ei tehty mitään numeroa, ja hyvin meni. Itse leikin tyttönä barbeilla, piirsin ja luin myös tekniikka- ja eläinkirjoja. Jos annettaisiin lapsille monenlaisia leluja ja kirjoja ja toteutetaan myös jokaisen lapsen omia pikku toiveita lahjoista niin eiköhän kaikki suju. Tämä terveisenä kumpaakin äärilaitaa edustaville vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en halua että minun tytöstäni tulee prinsessa ja vastustan kovasti sitä kuinka jo pieniä vauvoja pakotetaan prinsessamuottiin. Jotenkin lapset vaan kovasti ryhmäpaineen tai jonkun muun takia niistä prinsessajutuista innostuvat (ja itseasiassa monet pojatkin salaa haluaisivat prinsessahärpäkkeitä). Silti jos lapsi jotain prinsessatavaraa vaikka synttärilahjaksi toivoo, niin en lähtisi kieltämään. Mutta en myöskään tässä asiassa enkä muussakaan kulkisi vanhempien/äidin ylitse. Jos on sanottu että ei prinsessasälää/pyssyjä jne niin sitten täytyy keksiä jotain muuta.
No harvemmin kai noin on että lapset ryhmäpaineen takia ovat mitä ovat. Varsinkaan siis pienet lapset.
Ja kyllä, itse hukutin tyttäreni tyllihameisiin kun kahden pojan jälkeen tytön sain. Tyttö on vieläkin prinsessa(8-vuotias) mutta luulen että olisi sitä siitäkin huolimatta vaikken olisi tyllin tylliä ostanut.
Pinkkiä pitää olla vaikka itse kyllä pidän enemmän sinisestä.
Kahden veljen kanssa kasvaneena voisi kuvitella että ne ns poikien jututkin kiinnostaa mutta ei kiinnosta.
Olen myös pojalleni järjestänyt prinsessasynttärit kun niin halusi. Oli pinkkiä ja tylliä ym. Kynsiä on lakattu. Ei kiinnosta enää nelosluokkalaista poikaa. Prinsessavaihe meni nopeasti ohi ja muistan kun hän ihan pienenä poikana istui suojatien korotuksen lähellä ja katseli kun autot ajoivat siitä yli. Ja jos nyt tyllihametta tarjoaisin päälle, niin ettei kukaan saisi tietää niin ei pukisi.
Nyt meillä on vielä yksi vauva, poika. Koti pursuaa näitä perinteisiä "tyttöjen" leluja. Saas nähdä mikä alkaa kiinnostaa. Lelukopassa on palikoita, pallo, vauvanukke plus muuta.
Veikkaan kyllä että ne autot, dinot ja muut tulee kiinnostamaan. Sukupuoli kun on muutakin kuin ulkoisia ominaisuuksia.
Itse haluan että tytöt on tyttöjä ja pojat poikia ja lapset saa leikkiä juuri niillä leluilla jotka itseään kiinnostaa.
Ja itse kysymykseen, ostaisin sen prinsessatarrakirjan. Jos äiti vetäisi herneet nenään niin kysyisin että olisiko traktorikirja ollut parempi ja perustelut siihen. Tytöille täytyy voida ostaa tyttöjen juttuja jos hän niitä haluaa ja pojille taas niitä poikien juttuja. Ja päinvastoin.
Metsään mennään jos aletaan sukupuolen takia kieltämään jotain.
tyttö ilahtuu varmasti! toivottavasti äiti ei vie kirjaa pois kun silmä välttää.