Työkaveri avautui siitä etten jaa tarpeeksi yksityisasioitani

Vierailija kirjoitti:

Av:lla on minusta omituinen käsitys, että töissä käydään vain töitä tekemässä, eikä tarvitse puhua työkavereiden kanssa mitään eikä kertoa heille itsestään mitään.:)

 Itse koen tuon niin, että parisuhdestatukseni tai jotkut muut asiat, harrastukset ja tekemiset ovat asioita, joista voin ihan hyvin puhua. Erityisesti kun erosin niin oli hyvä asia, että työyhteisössä tiedettiiin (pieni työyhteisö) että en ole sen vuoksi niin hyvällä mielellä. Mutta tietysti laitan itse rajat sille, mitä kerron, en tietenkään kerro mitään sellaisia asioita, joilla on todella iso merkitys itselleni.:)

Minun mielestäni on huolestuttavaa, jos aikuinen ihminen olettaa että hän voi käyttäytyä huonosti työpaikalla pahan olonsa takia. Silloin jäädään saikulle, jos ei pystytä töihin. Ja kyllä, tiuskiminen, ärähtely ja muu "huonon tuulen osoittaminen" ei kuulu aikuisten työpaikalle. Se kuuluu lastentarhaan. Jos aikuisella on surua ja murhetta elämässään, hän voi kertoa jotain tai sitten ei. Molemmat ovat ihan ok. Mikään pakko ei ole kertoa. Aikuinen ihminen osaa myös käyttäytyä tai sitten hakea apua.

Tämä on erittäin kummallinen nykyajan piirre tämä "kerronpa kaikille tästä ongelmasta niin ymmärtävät miksi käyttäydyn huonosti". Kun sinne töihin EI MENNÄ KÄYTTÄYTYMÄÄN HUONOSTI aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kenenkään tarvitse omia asioitaan kertoa. Mutta toisaalta on sitten turha alkaa työkavereille tiuskimaan ja murjottamaan, jos asiat eivät mene itsellään hyvin, jos ei mitään kerro. Meillä työkaveri tiuski sijaisille, valitti esimiehelle muista työntekijöistä, kuinka hänen pitää tehdä sitä ja tätä ja muut ei auta. Viikonloppuja hamstrasi itselleen marttyyrin ilme naamalla ja sitten valitti väsymystä. Joo-o, eipä kukaan tiennyt auttaa kun ei apua pyytänyt, kaikki muka ok. Vasta kuukausien päästä selvisi avioero, kun esimies käski valittajaa pyytämään anteeksi käytöstään muilta.

Turha kai sanoakaan, että kyseinen henkilö kyllä tarkkaan kuuntelee muiden jutut ja niitä sitten vatvoo jonkun muun kanssa ja arvostelee toisten tekemisiä.

Anteeksi nyt vain, mutta ei ole sopivaa purkaa työkavereihin omaa pahaa oloa, vaikka olisi avautunutkin omista henkilökohtaisista ongelmistaan. Ihan järjetön ajatus että se jotenkin pyhittäisi huonon käytöksen. Työpaikka on työntekoa varten, eikä mikään jokaisen työntekijän henkilökohtainen terapialeiri. Toki työkaverit voi auttaa niin halutessaan, mutta kyllä se on vapaaehtoista ja raja se toisten venymiselläkin on. Mikäli on niin paljon henkilökohtaisia ongelmia, että se vaikuttaa työtehoon ja työssä jaksamiseen, niin se on esimiehen tehtävänä miettiä järjestelyt asialle. Ei niin, että valittaa elämästään työkavereille ja nämä sitten venyvät ja venyvät "kun Ellillä on niin vaikeaa". Vaan siten, että ottaa asian puheeksi esimiehen kanssa ja tämä miettii sitten käytännön järjestelyt. Kamalaa tuollainen työkavereiden kuormittaminen omilla asioilla.   

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia naisian ei tulisi päästää työelämään :D

Yksi ihminen sanoo toiselle ihmiselle jotain höhlää töissä, ja sun mielestä molempien pitäisi saada potkut?

Jos tämä on linja niin kukas ne työt hoitaa? Koska itse kukin aina silloin tällöin puhuu läpiä päähänsä. Täydelliset voivat heittää ekat kivet eikös niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia naisian ei tulisi päästää työelämään :D

Yksi ihminen sanoo toiselle ihmiselle jotain höhlää töissä, ja sun mielestä molempien pitäisi saada potkut?

Jos tämä on linja niin kukas ne työt hoitaa? Koska itse kukin aina silloin tällöin puhuu läpiä päähänsä. Täydelliset voivat heittää ekat kivet eikös niin?

Postaaja taisi vitsikkäästi viitata, miten ketjussa kuvailtua käytöstä tuppaa esiintymään juuri naisvaltaisilla aloilla. Itsellä miespuolisena sairaanhoitajana alkaa välillä otsasuoni sykkimään, kun tuollaista juoruilua ja selän takana puhumista pääsee työpaikalla todistamaan.