Naapurin kakarat on hel*vetistä

Ihanaa. Enää 2 vkoa huutavan, kolaavan, kiljuvan, juoksevan ja muuten vain metelöivän perheen yläkerrasta. En ole kahteen vuoteen saanut nukkua edes viikonloppuisin niin pitkään kun tahtoisin 🤪. Olen paristi jutellut perheen äidin kanssa, mutta hän on suuttunut kummallakin kerralla, vaikka olen ollut ystävällinen ja asiallinen.

Säälittää tähän muuttavat uudet ihmiset.

Joo vittu toissapäivänä meidän takapiha-aidan tuli rikkomaan sellaset ulkomaalaiset kiintiöpakolais lapset, jotka eivät edes asu meidän pihalla. Pyysin heitä ystävällisesti menemään etäämmäs odottamaan kaveriaan ulos, kun mun takapihalle ja ottivat sitten yhden askeleen ulos mun takapihalta odottivat siinä kiljuen.

Rivitaloon muuttaessa riesat keksineet että mun ovikelloa on kiva rämpyttää ja koira elää kauheassa stressissä ja sitten heittävät kiviä koiraa päin.

Alkanu tulee vahvasti sellanen olo etten ikinä haluu omia lapsia.

Mulla on lapsi, silti raivostuttaa naapurin lapset ja koirat. Ja kakarat yleensäkin.

En kannata mitään vapaata kasvatusta, vaan kuri pitää olla. Lapselle opetettu pienestä pitäen, että tahtoaan ei tule saamaan läpi huutamalla, ja että julkisilla paikoilla ollaan nätisti.

Toki tästä huolimatta välillä itkee kovaan ääneen, kiljahtelee ym, mutta en nyt sitä sietämättömänä pitäisi.

Naapurin muksut taas huutavat suoraa kurkkua aamusta iltaan, koirat ilmeisesti tähän reagoi ja alkaa haukkumaan aina samalla. Ja tätä joka päivä, aamusta iltaan.

Bussissa ja junassa on myös yhtä tuskaa olla kiljuvien kakaroiden kanssa. Jos jäi kuulokkeet kotiin, et voi muuta kuin sietää sitä rääkynää koko matkan. Ja vanhemmat ei edes yritä rauhoittaa niitä, antavat vain tehdä mitä lystää.

Joo vittu tosta pyöräilystä kiva ku 5v kakara pyörällä 50m äidin edessä pyöräilee suoraa koiraa päin. Äiti ei reagoi lapsi vetelee siksakkia koko tieosuuden.

Useemman kerran käyny tämä ja sit sama kakara ajaa 0,5m päästä koirasta tekee äkkijarrutuksen ja koira säikähtää, pyytää saada silittää. Koska mamma ei ollu taaskaan mailla halmeilla sanoi että ”no vittu ei”.

Olisinhan voinut olla kohteliaampi mutta eipä hänkään ollut.

Junassa oon istunu viimeaikoin siinä vaunussa jossa lasten rattaat mahtuu olemaan ja seurannu menoa. Kiva kattoa ku lapsi rääkyy kun ei saa jotai ja vanhemmat sitte myöntyy antamaan. Kun se ei riitä lapsi rääkyy vähän lisaa ja saa mitä halua. Onnetonta. Parasta ehkäsyä tollasen seuraaminen.

Olisipa lapsivapaita taloja. En tajua miksi Suomessa kaiken pitää olla samanlaista joka puolella

On kyllä yhtä helvettiä kuunnella riehuvia kakaroita joka ikinen päivä. Pitäisivät ulos riehumaan, mutta ei. Mikähän siinä on, että lasten melu kuuluu "normaaliin ääniin", vaikka se aiheuttaa pahimmillaan pitkäkestoista pahoinvointia ja stressiä ulkopuolisille. Leikkiminen on asia erikseen. Pahinta on, ku ei saa ikinä olla rauhassa kotona, ku ei ne lähde kauppaa kauemmaksi kotoa. Kannatan maks. yksi lapsi per kotitalous -aatetta.

Samoja kokemuksia täälläkin... naapuritaloyhtiön penskat tulee kolistelemaan ja melskaamaan meidän ikkunoiden alle. Ajavat fillarilla niin että ikkunan pellit kolisee. Asutaan siis ykkös kerroksessa jossa isot ikkunat ulos. Pelätään että ikkunat vielä hajoaa. Tölläävät myös meidän parvekkeelle ja klähmivät parvekelaseja. Ja sotkevat parvekkeen vierestä kulkevan pihatien kivillä, kepeillä ja ym rojulla. Kiipeilevät ja repivät meidän taloyhtiön puuta. Lisäksi tällä porukalla on kissa jota retuuttavat pitkin pihaa. Näiden kullannuppujen vanhempia ei ikinä näy ulkona vahtimassa mitä jälkikasvu puuhaa. Omassa lapsuudessa tälläinen käytös olisi pantu heti poikki vanhempien toimesta. Nykyvanhempia ei selvästikään kiinnosta.

Jos ootte pitkään kärsineet lasten/naapurien tömistelystä ja metelistä, niin rummut pelastaa. Sähköiset jos kerrostalo, akustisista valitetaan nopeasti. Kyllä niistä sähköisistäkin kantautuu jytke. Ja kun on kuulokkeet päässä, ni ei tartte kuunnella muita ja on kiva treenata!