Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelin väärälle alalle ja nyt olen umpikujassa
16.04.2018 |
Silloin parikymppisenä en vielä tuntenut itseäni ollenkaan, ja hain vanhempieni neuvosta yliopistoon opiskelemaan kaupallista alaa. Se ei koskaan tuntunut omalta, ja niinpä opinnoissa menikin 6,5 vuotta. En laiskotellut, en vaan ollut missään kovin hyvä enkä edes motivoitunut. Niinpä aikaa kului, joitain pakollisia vaikeita kursseja tentin viisikin kertaa ennen läpipääsyä. Nyt valmistumisesta on parisen vuotta.
Onnistuin kuin ihmeen kaupalla työllistymään alan tehtäviin, mutta en ole niissäkään hyvä (yllätys yllätys). En tunne olevani kotonani, ja olen täysin väsynyt tekemään tyhmiä mokia. Lisäksi unohtelen perusasioita, sillä en ole koskaan kovin hyvää kokonaisymmärrystä saanut edes luotua asioista, eivätkä nämä asiat minua kovin paljoa siis kiinnostakaan. Huonon pärjäämisen syitä on siis kaksi: ei motivaatiota / kiinnostusta, ja yleinen tyhmyys mitä näihin asioihin tulee. Arvatkaa miltä tuntuu kun molemmat vanhempani ovat samalla alalla, ja aivan huippumenestyneitä? Joudun edelleen kysymään heiltä neuvoja ihan perusasioihinkin ajoittain. Kauheinta on, että työyhteisöni rakenteen takia joudun väkisin olemaan myös esimies, eikä minulla ole mitään oikeita edellytyksiä (= osaamista tai auktoriteettia) siihen.
Olen vakuuttunut että olisin monellakin alalla parempi kuin tällä. Se vaan, että olen jo kolmekymppinen, niskassa asuntolaina ja haaveissa lapsi - ei siis ihannetilanne lähteä uudelleen opiskelemaan. Puhumattakaan siitä, että en vain jaksaisi. Koulu oli minulle rankka ja uuvuttava kokemus, ja nyt olen työelämässäkin lannistunut ja väsynyt. Periaatteessa ajatus opiskelusta innostaa, mutta toisaalta ei olisi millään jaksamista aloittaa alusta. Olen miettinyt myös työpaikan vaihtoa, mutta oman alan tehtäviä en vain kykene hakemaan, sillä en haluaisi niitä tehdä. Nykyinen työyhteisö on sentään mukava, se helpottaa taakkaa.
Jotenkin surettaa kauheasti että on asioita joissa olisin oikeasti voinut olla hyvä :( Jos nyt saisin valita uudelleen, opiskelisin ehdottomasti psykologiaa. Ehkä jonain päivänä löydän voimia yrittämiseen, mutta nyt sellaisia ei vaan ole. Katkeruus ja kateus paremmin pärjääviä kohtaan ovat läsnä joka päivä. Elän vain odottaen seuraavaa viikonloppua.
Jos joku tunnistaa itsensä tästä, miten olet saanut tilannettasi muutettua siedettävämmäksi?
Kommentit (37)
Ehkä sulla on vaan huijarisyndrooma. Melko yleistä naisilla. https://yle.fi/uutiset/3-9451811
Psykologiasta kiinostuneena tosin olet saattanut käsitteeseen jo törmätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:tä syytetään huonosta itsetunnosta. Mutta aika vaikea meidän on täältä päästä tietää, että kumpi oli ensin: huono itsetunto vai väärä alanvalinta. Sillä jos todellakin ap on puurtanut yliopistossa 6,5 vuotta väärällä alalla, ja sen jälkeen pari vuotta yhtä väärällä alalla työelämässä, niin se on aivan varmasti syönyt melko hyvänkin itsetunnon huonoksi. Minä veikkaisin, että voi hyvinkin olla näin päin.
En usko että itsetuntoni olisi muutenkaan mitenkään loistava, mutta kyllä sillä on ollut suuri vaikutus etten tunnu pääsevän kärryille mistään. Joku kysyi mitä en osaa; en yksinkertaisesti tajua talousasioita suuressa mittakaavassa. Voin opetella pieniä yksityiskohtia jatkuvan toistamisen kautta, mutta samalla unohdan vanhoja asioita. Jos olisin aidosti kiinnostunut näistä jutuista, oppisin paremmin ja vielä ylimääräistäkin puhtaan innostuksen vuoksi. Talousasioissa ei ole juuri mitään kiehtovaa. On noloa, kun en esim. firman tilinpäätöksen pänttäämisen jälkeen enää muistakaan mitä mikäkin kohta tarkoittaa, saati mitä johtopäätöksiä niistä voi vetää. Yritä siinä sitten tuntea itsesi ammattilaiseksi.
ap
Hyviä vinkkejä mm. tuo, että kokeile avoimessa psykologian kursseilla, että tuntuuko se ala oikeasti omalta. Siinä voi hyvinkin käydä niin, että sinulle syttyy oikein palo psykologiaan. Tai voit myös huomata, ettei sekään lopulta tunnu ihan oikealta.
Ja tuokin on totta, että kaupallisella alalla on hyvin erilaisia työnkuvia. Esimerkiksi opettajuus on ihan eri asia kuin tehdä jotain yrityskonsultaatioita. Tai yrityksen omaisuuden ja sijoitusten hoitaminen on eri asia kuin kaupungin hankinnoista vastaaminen.
Ja vielä: joskus töitä voi tehdä muulla kuin omalla alalla. Itse olen maisteri ihan muulta alalta, josta ei ole mitään hyötyä nykyisessä työssäni. Mutta miehen kautta olen päätynyt kahden yrityksen hallitukseen, jotka vielä nekin ovat vähän eri aloilta. Joskus elämä vie...
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla on vaan huijarisyndrooma. Melko yleistä naisilla. https://yle.fi/uutiset/3-9451811
Psykologiasta kiinostuneena tosin olet saattanut käsitteeseen jo törmätäkin.
Käsite on tuttu, ja olen aikoinani ollut hetken helpottunut ajatellessani että ehkä kaikki on vain omassa päässäni, mutta sitten kun tajuan että en esim. osaa kunnolla tulkita jotain tilinpäätöstä joka on aika perusjuttu kuitenkin, ymmärrän että olen ihan aidosti pihalla :D
ap
Jos oikeasti et muista mitä tilinpäätöksen mikäkin rivi tarkoittaa, niin kyllä sinulla silloin taitaa oikeasti aikamoisia aukkoja osaamisessasi. En minäkään niitä muista, mutta en ole myöskään päivääkään opiskellut mitään kaupallista.
Mutta voin kyllä sanoa sinulle, että niiden rivien ja otsikoiden muistaminen on vaikeaa siksi, että ne termit ovat hyvin teennäisiä, keksittyjä sanoja. Toki ne ovat vakiintuneet käyttöönsä. Mutta niiden oppiminen on vaikeaa, kun niitä on hyvin vaikea sijoittaa yleiskielen sanojen joukkoon, jotta voisi yhdistää, että termi on johdettu siitä ja siitä sanasta. Ei ne taida olla johdettu yhtään mistään, vaan ovat tipahtaneet taivaalta siihen paperille ja ovat siksi yhtä "helppoja" oppia kuin puhelinluettelo numeroineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaupallinen ala anna eväät aika monenlaiseen työhön? Kyllähän Suomessa on röykkiöittäin ihmisiä, jotka tekevät uransa aivan päinvastaisella alalla kuin opiskelualallaan. Paperi kuin paperi, ja sitten töissä saadaan kokemusta, jota voi yllättävälläkin tavalla soveltaa. Vaikka en sanoisi, että se helppoa on.
Todellakin ja voit opiskella avoimessa jotain kiinnostavaa aika pitkälle ja usein täysin etänä. Kun on yksi tutkinto jo alla, ei sinun välttämättä tarvitse tehdä kokonaan uutta ellet sitten tahdo lääkäriksi tai lakimieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin uuden ammatin (olin luokanopettaja, nyt it-alalla). Lainaa - ei edes suurimmaksi osaksi opintolainaa vaan ihan korkeakorkoista lainaa - kyllä kertyi. Mutta on se ollut sen arvoista. Ihanaa kun työt eivät enää ahdista.
Kuvauksesi perusteella olet joku projektikoordinaattori tai vastaava ilman tulosvastuuta jos ei työt IT-alall ahdista tippaakaan. Minkä tutkinnon ja missä opiskelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla on vaan huijarisyndrooma. Melko yleistä naisilla. https://yle.fi/uutiset/3-9451811
Psykologiasta kiinostuneena tosin olet saattanut käsitteeseen jo törmätäkin.
Käsite on tuttu, ja olen aikoinani ollut hetken helpottunut ajatellessani että ehkä kaikki on vain omassa päässäni, mutta sitten kun tajuan että en esim. osaa kunnolla tulkita jotain tilinpäätöstä joka on aika perusjuttu kuitenkin, ymmärrän että olen ihan aidosti pihalla :D
ap
Mikä kaupallisen alan tutkinto sinulla on? Sillä todennäköisesti pystyy työllistymään poikkitieteellisestkin, varsinkin jos suoritat siihen kylkeen esim. avoimessa yliopistossa tai AMK:ssa jonkun aineen perusopinnot. Tietysti jos hauat jollekin alalle, jossa koulutukselle on asetettu tiukat pätevyysvaatimukset niin juttu menee hankalaksi.
Sanoisin että ei ole vielä myöhäistä vaihtaa suuntaa ja lähteä tavoittelemaan unelmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse alanvaihtaja: 20 v.uraa ekonomin papereilla ja nyt täydellinen suunnanmuutos ja uuden tutkinnon suorittaminen AMK:ssa sote-alalla. Uskon viihtyväni tulevassa ammatissani, niin kuin uskoin viihtyväni entiselläkin alalla.
Psykologin ammatti on nykyään trendikästä, mutta minun käsitykseni on, että sille alalle ei kannata, anteeksi sanavalintani, sellaisten ihmisten suuntautua, jotka eivät ole sovussa itsensä ja elämänsä kanssa tai joilla on itsetunto-ongelmia. Ammatti on kuitenkin niin vaativa, että muuten et pysty sitä toteuttamaan ja ihmisiä auttamaan, jos et itse ole täysissä ruumiin, mutta varsinkaan sielun voimissa!
Onnea uudelle uralle joka tapauksessa-et ole ainoa, joka on joskus tehnyt väärän päätöksen!
Aika ristiriitaista kun osa kommentoi, että vaihda ihmeessä jos on väärä ala. ja toiset, että et helvetissä vaihda, pitää tyytyä siihen että on joku työ minäkin olen työssä joka tuntuu väärältä. kiva viettää 8 tuntia jokaisesta päivästä sellaisessa, hyvä elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologin ammatti on nykyään trendikästä, mutta minun käsitykseni on, että sille alalle ei kannata, anteeksi sanavalintani, sellaisten ihmisten suuntautua, jotka eivät ole sovussa itsensä ja elämänsä kanssa tai joilla on itsetunto-ongelmia. Ammatti on kuitenkin niin vaativa, että muuten et pysty sitä toteuttamaan ja ihmisiä auttamaan, jos et itse ole täysissä ruumiin, mutta varsinkaan sielun voimissa!
Tämä. Meillä on työterveyspsykologina henkilö, jonka elekieli huokuu ahdistusta ja epävarmuutta. Ei hänelle kiinnosta mennä juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti vielä, onko ala oikeasti sinusta niin epämotivoiva, vai onko kuitenkin kysymys huonosta itsetunnosta ja sen aiheuttamasta epävarmuudesta. Jos syy on jälkimmäinen, niin alan vaihtaminen ei ratkaise ongelmaa. Toinen ala voi kyllä nyt tuntua houkuttelevalta, kun et ole joutunut tekemiseen minkään vaikeamman kanssa sillä alalla.
Mutta jos psykologia kiinnostaa, niin suorita muutama kurssi avoimessa yliopistossa. Niin näet, ovatko kurssit oikeasti niin kiinnostavia kuin mitä nyt kuvittelet. Jos sitten innostut alasta, voit todennäköisesti sisällyttää tutkintoosi avoimessa suorittamasi kurssit.
Psykassa on sitten aika paljon tilastotiedettä, että jos numeroiden ymmärrys tuntuu nyt haastavalta, se kannattaa ottaa huomioon, vaikka varmasti niistäkin selviää, kun tahtotila on oikea.
Mieti tarkkaan kumpi on rankempaa. Vaihtaa alaa vai jatkaa 35 vuotta alalla joka ei kiinnosta.
Itse olen vaihtanut alaa pakon edessä, koska oman alan töitä ei löytynyt kuin pätkissä.
Vanhempainvapaa oli hyvä hetki miettiä asiaa ja tehdä suunnanmuutos. Siinä sai etäisyyttä työelämästä. Pienen lapsen kanssa opintovapaa kevensi arkea.
Ehkä siirtymistä toiseen työhön oman alan sisällä kannattaa myös kokeilla. Itse sain apua pohdintoihin työkkärin ammatinvalintapsykologista.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan vanhempiesi "maine" voinut vaikuttaa 'etenemiseesi', huolimatta vähemmästä fiksuudestasi....