Lue keskustelun säännöt.
Kun niin moni haikailee 80-luvulle takaisin...
16.04.2018 |
Miksi ette eläisi niinkuin silloin elettiin? Olisiko mahdollista tehdä asiat samoin kuin silloin? Syödä ruokia, joita silloin syötiin? Kuunnella 80-luvun musaa c-kaseteilta? Hakea tietoja kirjoista, lehdistä, ystäviltä? Katsoa tv:stä vain ylen kanavia?
Itse oon tästä elämän yksinkertaistamisesta haaveillut ja sitä jo hieman toteuttanutkin. Se on muuten yllättävän vaikeaa. Internetin käyttö on lähes välttämätöntä monessakin asiassa. Tällaiseen surffailuun käytän todella vähän aikaa, ehkä kaiken kaikkiaan kaksi tuntia viikossa. Musaa kuuntelen pääosin radiosta, koska en tykkää siitä miten "helppoa" esim YouTuben kautta on vain plarailla biisejä läpi eikä kuunnella niitä edes loppuun. Tekisi mieli viedä tämä mun mieliteko vielä pidemmälle. Oonko ihan sekopää? 😁
Kommentit (35)
Kalju Pitkätukka kirjoitti:
Oli ihan OK, että tanssipaikalle/discoon eksynyt naapurikylän poika hakattiin.
Eri nuorisokulttuureihin kuuluvat pojat hakkasivat toisiaat, tytöt yllyttivät uroitaan...
Oli OK, että 14-vuotiaat kovistytöt seurustelivat 25-vuotiaiden rakkareiden kanssa.
Parikymppisten kollien keskuudessa oli OK keräillä 14-15v tyttöjen neitsyyksiä.
80-luvun alussa oli laillista pieksää lapsiaan.
Naisen/tytön seksuaalisesti provosoiva pukeutuminen(vaikkapa tiukat farkut)
oli lieventävä asianhaara raiskauksesta tuomittaessa.Vaikkapa Apu-lehden vitsipalstalla vitsailtiin raiskauksista ja lapsiinsekaantumisesta.
Myös homoista vitsailtiin.Julkisesti ei voinut olla homo.
Näin yhtäkkiä 80-luvun "ihaniuuksia".
Nämä olivat selviä epäkohtia, mutta sellaista se oli. Täysi-ikäiset kriminaalit seurustelivat teinien kanssa ja sitä ei tosiaan nähty ongelmana. Nyt sitten kiusaaminen on laajempaa ja maine menee helpommin pienemmistä syistä, kiitos netin ja sen palveluiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kalju Pitkätukka kirjoitti:
Tiedonhankinta oli nihkeää, pikkukylän kirjastokin kovin suppea.
Koulukiusaukseen ei kiinnitetty huomiota, ellei mustelmille hakattu.
Kiusattu sai usein opettajalta haukut
Kun ei pidä puoliaan.Poliisi useinkin ojensi pidätettyä kumipuun oksalla.
Armeijassa simputettiin.
Alokkaiden kaapit leviteltiin tuvan lattialle, teetettiin typeriä tehtäviä jne...Vammaisille ja mielisairaille naurettiin.
Nuo on onneksi vähentyneet, mutta tilalle on tullut muita ongelmia.
Nykyään on somekiusaaminen(kin) ja ei tarvitse enää olla edes vammainen, vaan riittää että on jokin neuropsykiatrinen häiriö, niin mammojen mielestä tulisi eristää muusta maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalju Pitkätukka kirjoitti:
Oli ihan OK, että tanssipaikalle/discoon eksynyt naapurikylän poika hakattiin.
Eri nuorisokulttuureihin kuuluvat pojat hakkasivat toisiaat, tytöt yllyttivät uroitaan...
Oli OK, että 14-vuotiaat kovistytöt seurustelivat 25-vuotiaiden rakkareiden kanssa.
Parikymppisten kollien keskuudessa oli OK keräillä 14-15v tyttöjen neitsyyksiä.
80-luvun alussa oli laillista pieksää lapsiaan.
Naisen/tytön seksuaalisesti provosoiva pukeutuminen(vaikkapa tiukat farkut)
oli lieventävä asianhaara raiskauksesta tuomittaessa.Vaikkapa Apu-lehden vitsipalstalla vitsailtiin raiskauksista ja lapsiinsekaantumisesta.
Myös homoista vitsailtiin.Julkisesti ei voinut olla homo.
Näin yhtäkkiä 80-luvun "ihaniuuksia".
No eipä ollu meidän kulmilla tollasta menoa! Ihan ikäistemme seurassa liikuttiin ja kotibileitäkin uskallettiin pitää ilman pelkoa koko talon hajottamisesta tai sadoista kuokkavieraista jotka voivat nyt nettiaikana olla riesana. Harvoin oli mitään ihmeempiä tappeluitakaan. Ajeltiin kadetilla tai taunuksella ympäri toria ja Hanoi rocks raikas.
Juu, tiedä sitten missä slummissa tuo yksi on kasvanut.. En tunnista minäkään noita yllämainittuja.
Ei nyt ihan kaikkia tapahtunut omilla kotikulmilla/omassa ympäristössä.
Serkut kaupungissa osallistuivat noihin diinari/punkki-kahinoihin.
Olin lapsi 80-luvulla ja meidän suuressa päiväkodissa oli kaikki lapset sulassa sovussa; ihan kehitysvammaisista alkaen. Ei silloin suljettu vammaisia omiin laitoksiinsa pois silmistä.
Kun seuraa omien lasten ja heidän kavereidensa suhtautumista eri tavalla vammaisiin tai muuten poikkeaviin, täytyy todeta, että avarakatseisempia ovat kuin tunkkaisella 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistattekste kun oli reilaamassa, niin kotona ei tiedetty, missä päin sitä oli. Jotain kerran viikossa sit soitti puhelinkopista. Korttien lähettäminen oli tärkeää.
Se oli normaalia elämää se.
Kun lähti ulos, niin lähti vapauteen. Kotiin tuli kun oli sovittu.
Muistatteko ne kesäiset tiedotteet tv.ssä ja radiossa: perhe joka liikutte x autolla, x päin Suomea, ottakaa yhteys kotiin....
Vaikea kuvitella miltä maailma vaikuttaa 2000-luvulla syntyneestä. Musta se on rumempi, stressaavampi ja tylsempi. Ehdottomasti vaikeampi hallita. Vaikka nyt on aikuinen ja pitäisi olla kaikki hyvin puikoissa.
Eri maissakin on tylsästi samannäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos joku haluaa elää vaikka tulevaisuutta, esim. hopeanväriset avaruusasut päälle jne. Huumoria tämä, mutta aikakausia ja kulttuureja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Kun lähti ulos, niin lähti vapauteen. Kotiin tuli kun oli sovittu.
Muistatteko ne kesäiset tiedotteet tv.ssä ja radiossa: perhe joka liikutte x autolla, x päin Suomea, ottakaa yhteys kotiin....
Vaikea kuvitella miltä maailma vaikuttaa 2000-luvulla syntyneestä. Musta se on rumempi, stressaavampi ja tylsempi. Ehdottomasti vaikeampi hallita. Vaikka nyt on aikuinen ja pitäisi olla kaikki hyvin puikoissa.
Eri maissakin on tylsästi samannäköistä.
Heh, rouva tuossa muistelee, että 14-vuotiaana lähtivät kaverin kanssa Helsinkiin kahdestaan telttailemaan.
Junalla Oulusta Helsinkiin ja Rastilan leirintäslueelle. Hengailivat muutaman päivän ja takaisin...
Kerran soittivat puhelinkioskista kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuori 80-luvulla. Mä kaipaan discoja joita täällä maalla järkättiin ehkä parin kuukauden välein yhdessä paikassa. Sinne tuli "kaikki". Discossa soitettiin kaikkea hyvää 80-luvun musiikkia laidasta laitaan ja oli discovalot, savukoneet ja peilipallot. Välillä käytiin lähimetsässä huikalla, sinne kaikki piilotti pussikaljansa tai mitä nyt olikin saanut käsiinsä. Välillä kävi niin että oli piilottanut kätkönsä niin hyvin ettei lopulta hiprakassa ja pimenevässä illassa enää löytänyt sitä. Vaan saattoipa löytää jonkun toisen kätkön! Aina sattui ja tapahtui, pääosin positiivisessa mielessä, joskus oli kyllä tappeluitakin. Mutta ihanaa aikaa se oli! Oli mahtavaa elää nuoruutensa 80-luvulla. Käy sääliksi omia lapsia kun ne ei koskaan saa kokea vastaavaa. Vaikka kai ne ajattelee että just nyt on hyvä aika elää nuoruutta, ja eihän ne osaa kaivata sellaista mitä ei oo koskaan kokenu.
En oikein ymmärrä tuota, että sinua käy sääliksi omat lapset, kun eivät saa viettää kuvailemaasi tapahtumaa. Mitä hienoa tuossa nyt oikeasti oli? Nykynuorilla on ihan omat juttunsa, niin kuin oli meilläkin 30 vuotta sitten. Kaikki muistelevat omiaan lämmöllä ja ajattelevat asioiden olleen silloin paremmin.
Niin se aika kuluu, maailma muuttuu ja elämä menee eteenpäin.
Ehdottomasti oli helpompaa elämän hallinta.
Valitsit ammatin, opiskelit siihen ja menit töihin.
Niillekin oli töitä, joita ei opiskelu napannut.
Mutta myös roolit oli hyvin paljolti ennalta kirjoitettu.
Persoonille ei ollut juuri sijaa kuin kylähulluina marginaalissa.
Ehkä taiteilijoille sallittiin omalaatuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Saisin työtä hetkessä. Voisin lopettaa suunnittelemasta poistumista tästä maailmasta. En pysty enää täällä.
Vierailija kirjoitti:
Minä elän luolamieskautta.
Maalaatko viestejä tuttujen seinille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedon hankintaa en kaipaa 80-luvulta!
Muistan kuinka mieltä vaivasi jokin terveyteen liittyvä seikka. Piti polkea pyörällä keskustaan kirjastoon etsimään lisätietoa siitä lääkärikirjasta, meillä kun e ollut kotona lääkärikirjaa.
Minulla olisi ollut hyvä bisnesidea 80-luvulle: olisin ostellut pari paksua tietosanakirja-sarjaa, lääkärikirjan ja muita tietokirjoja ja hyvän puhelimen. Lehtiin ja koteihin mainoksia ja sitten vaan istuskelemaan ja odottamaan että ihmiset soittelee ja kyselee apua tiedontarpeisiinsa!
Juu, tiedä sitten missä slummissa tuo yksi on kasvanut.. En tunnista minäkään noita yllämainittuja.