Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa. Kaikki saavutukseni ovat menneet ja tunnen olevani tyhjän päällä.
15.04.2018 |
Pari vuotta takaperin aloin rakentamaan parempaa elämää. Olin sillon masentunut, luottotiedot olivat menneet, alkoholia virtasi runsaasti ja todella vaikeasta menneisyydestä halusin itseni irti. Muutin pois.
Olin parikymppinen ja päätin yrittää.
No töissä alkoi hiljalleen sujumaan ja kehittynyt olen valtavasti. Masennus hiipui hiljalleen onnistumisien myötä, ulosoton sain maksettua ja pikkuhiljaa oma hyvinvointikin alkoi kiinnostamaan enemmän.
Söin terveellisemmin, opiskelin itsenäisesti ravitsemusta, aloin käymään kuntosalilla.
Myöskin tupakoinnin olen yrittänyt lopettaa pariin otteeseen.
Nyt tilanne on se, että olen kahdessa työssä. Teen pitkää päivää, ura sen kun etenee ja stressi lisääntyy.
En ehdi käymään salilla, en syö terveellisesti koska väsymys ja huono kierre.
Tupakointi tuli takaisin kuvioihin kun otin alkoholia.
Olen lihonut ja join alkoholia liikaa, rahatkin jotka olen tienannut..
Tuli yllättäviä menoja enkä ole sen varakkaampi oikeastaan kuin ennenkään.
Tunnen kaiken merkityksettömäksi, olen yksinäinen. Uudesta kaupungista hankala saada ystäviä, muutenkin jos ei ole kovin ulospäinsuuntautunut tai sitten olen ärsyttävä.
En tiedä.
Oikeasti olen hyväsydäminen enkä halua vaivata ketään.
Ahdistaa. Pakko oli kirjoittaa.
Olen niin kovin nuori ja haluan oppia ja edetä.
Olen kai liiankin kärsimätön? En ymmärrä miksi minun täytyy tähdätä alallani parissa vuodessa vastuutehtäviin.
En tiedä kannattaako ottaa vai jättää.
Tietysti niitä vastuutehtäviä saa myöhemminkin mutta mitähän työnantaja mahtaa ajatella jos peräännyn.
Hän kyllä haluaa minun olevan pitkiä päivä töissä ja puolet siitä vastuutehtävissä.
Nuori, tunnollinen, ahkera ja ennen kaikkea halpa kun olen.
Alkaa vaikuttamaan järjettömältä kaikki.
Tekisi mieli juosta koloon kun en tiedä mitä tehdä, kaikki tuntuu menevän päin mäntyä.
Kommentit (22)
Stressi pitäisi hoitaa ensin pois. Voisitko vaihtaa työpaikkaa tai vähentää töitä? Voisitko aloittaa jonkun harrastuksen missä ollaan väkisin tekemisissä muiden ihmisten kanssa? Nyt tulisi mieleen jotkin kamppailulajit tai joulkuepelit, myös ryhmäliikunnassa saattaa tutustua muihin ennen tuntia ja tunnin jälkeen. Kuntosalilla ollaan niin itsekseen. Tupakoinnin pystyt lopettamaan vielä kuten myös alkoholin käytön. Itsekin yritin monta monta kertaa! Nyt voin sanoa jo etten enää koskaan tupakoi, inhoan sitä hajua ja kaikkea. Olen ollut irti tupakasta 10 vuotta, tupakoin saman verran. Noin kolme ensimmäistä vuotta olisin voinut vielä aloittaa uudelleen. Kokeile kerrasta poikki. Eikä mitään muuta tilalle. Hengittele vaan kaikessa rauhassa kevät ilmaa. Rentouta mieli. Tietoinen Hengittäminen auttaa myös stressiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota pieniä askelia. Pieniä välietappeja. Palasina se elefanttikin syödään. pari käyntiä kriisikeskuksessa voisi auttaa koska alitajuntasi on nyt alkanut käsitellä sulle vaikeita asioita.Se siis katsoo tilanteesi olevan nyt riittävän turvallinen siihen.
Koita viedä elämääsi siihen suuntaan mitä se oli parhaimmillaan kun siis työ ja vapaa-aika oli balanssissa. Kompromissina koet ehkä ylpeyteen pienen kolauksen jos luovut vastuutehtävistä mutta no, tuo oli sulle nyt oppiläksy että tässä elämäntilanteessa et niihin vastuutehtäviin sovi, niiden aika on myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ota pieniä askelia. Pieniä välietappeja. Palasina se elefanttikin syödään. pari käyntiä kriisikeskuksessa voisi auttaa koska alitajuntasi on nyt alkanut käsitellä sulle vaikeita asioita.Se siis katsoo tilanteesi olevan nyt riittävän turvallinen siihen.
Käyn näitä aina ajoittain läpi.
Viime vuonna samaan aikaan huusin tuskasta ja itkin kaiken pois. Tai no en näköjään kaikkea, sillä vieläkin oireilen.
Huomaan vahvemmin sen, etten kestä toisien näkevän heikkoja puoliani. En suostu olemaan kenenkään mielestä huono tai tyhmä.
Jos joudun jollekin näyttämään huonot puoleni, olen melko tunneihminen, niin tunnen sisälläni raivoa ja häpeää todella vahvasti. Loppuen lopuksi työnnän ihmisiä pois, en kestä sitä huonommuuden ja häpeän tunnetta.
Lisäksi en kestä alastomuutta, en tunne olevani haluttava nainen.
Itsetuntoni on siis nolla vaikka yritän olla itsevarma.
Mielestäni tarvitsen terapiaa ja pitäisi sinne hakeutua. Mutta nyt ei riitä rahat eikä aika.
Täytyy katsoa kun saan kaiken jälleen balanssiin.
Vähän mieli tappelee taas ja tiedän tämän kriisin olevan taas etappi eteenpäin.
Ap
Elämä on täynnä nousuja ja laskuja.Vahvat ihmiset erottuu siinä, että ne pystyy aina menemään eteenpäin,vaikka mitä olisi tapahtunut ja osaavat ottaa asioistaan opiksi.Heikot taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti tunnen olevani todella tyhmä.
Ei minulla ole perus sivistystä, en ymmärrä moniakaan normaaleja asioita. En myöskään jaksa opiskella, jo sekin tuottaa häpeää, että joudun kohtaamaan sellaisia asioita jotka minun pitäisi tietää jo.
En edes jaksa vaivautua koska loppuen lopuksi en näe niillä asioilla mitään merkitystä, ahdistus kasvaa kun pitäisi olla koko ajan parempi. Kaikki tuntuu tekopyhältä..
Oikeasti koen nyt vain jotain todella inhottavaa aikaa elämästäni. Ymmärrän sen kyllä ja identiteetti muuttuu taas.
Kaikki on tapahtunut niin tiuhaan tahtiin. Olen täysin eri ihminen ja muutun koko ajan.
Kärsimisen aikaa... Ap
ylösalas kirjoitti:
Elämä on täynnä nousuja ja laskuja.Vahvat ihmiset erottuu siinä, että ne pystyy aina menemään eteenpäin,vaikka mitä olisi tapahtunut ja osaavat ottaa asioistaan opiksi.Heikot taas...
En ole koskaan ymmärtänyt kuinka joku vielä jaottelee nykypäivänä ihmisiä vahvoihin ja heikkoihin, sillä niin paljon olen tähän ikään mennessä nähnyt kuinka vahvat saattavat sortua ja heikoksi mielletyt porskuttaa menestykseen ja onneen. Elämä on niin arvoituksellinen ja yllättäviä käänteitä täynnä. Yhteinen nimittäjä kuitenkin kaikille se, että tarvitsemme toisiamme, tukea ja hyväksyntää.
Rohkaiseva vilpitön taputus olkapäälle oikeaan aikaan voi muuttaa kaiken.
Antaa voimaa ja uskoa ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tunnen olevani todella tyhmä.
Ei minulla ole perus sivistystä, en ymmärrä moniakaan normaaleja asioita. En myöskään jaksa opiskella, jo sekin tuottaa häpeää, että joudun kohtaamaan sellaisia asioita jotka minun pitäisi tietää jo.
En edes jaksa vaivautua koska loppuen lopuksi en näe niillä asioilla mitään merkitystä, ahdistus kasvaa kun pitäisi olla koko ajan parempi. Kaikki tuntuu tekopyhältä..Oikeasti koen nyt vain jotain todella inhottavaa aikaa elämästäni. Ymmärrän sen kyllä ja identiteetti muuttuu taas.
Kaikki on tapahtunut niin tiuhaan tahtiin. Olen täysin eri ihminen ja muutun koko ajan.
Kärsimisen aikaa... Ap
Ymmärrän sinua hyvin.
Olet just niissä "syvissä vesissä" missä itse olin kun sain täysin puun takaa syöpädiagnoosin.
Kaikki ponnistelut ja muu tuntui hukkaan heiteteyltä ja turhalta panostukselta koska kuitenkin kuolisin ennen aikojani. Olin väsynyt ja tunsin tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta. Olin valmis luovuttamaan henkisesti . Se aika oli kauheaa , en osaa edes kuvailla sitä oikein.
Ystävät ja läheiset kaikkosivat, mikä oli suurin järkytys sillä olin aiemmin ollut tosi suosittu.
Onneksi 1 ihminen jäi, puolisoni. Ja kuinka ollakaan : aloin toipumaan ja aloimme ponnistelemaan vaikeasta tilanteesta (talous, yms) eteenpäin. Nyt olemme kiitollisia ja tyytyväisiä jokaisesta päivästä, juuri kävin 3vuotis kontrollissa missä kaikki ookoo.
Pointti: toivon että etsit itsellesi hyvän kumppanin. Rakkaus on ainoa millä on merkitystä tässä kummallisessa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota pieniä askelia. Pieniä välietappeja. Palasina se elefanttikin syödään. pari käyntiä kriisikeskuksessa voisi auttaa koska alitajuntasi on nyt alkanut käsitellä sulle vaikeita asioita.Se siis katsoo tilanteesi olevan nyt riittävän turvallinen siihen.
Käyn näitä aina ajoittain läpi.
Viime vuonna samaan aikaan huusin tuskasta ja itkin kaiken pois. Tai no en näköjään kaikkea, sillä vieläkin oireilen.
Huomaan vahvemmin sen, etten kestä toisien näkevän heikkoja puoliani. En suostu olemaan kenenkään mielestä huono tai tyhmä.
Jos joudun jollekin näyttämään huonot puoleni, olen melko tunneihminen, niin tunnen sisälläni raivoa ja häpeää todella vahvasti. Loppuen lopuksi työnnän ihmisiä pois, en kestä sitä huonommuuden ja häpeän tunnetta.
Lisäksi en kestä alastomuutta, en tunne olevani haluttava nainen.
Itsetuntoni on siis nolla vaikka yritän olla itsevarma.Mielestäni tarvitsen terapiaa ja pitäisi sinne hakeutua. Mutta nyt ei riitä rahat eikä aika.
Täytyy katsoa kun saan kaiken jälleen balanssiin.Vähän mieli tappelee taas ja tiedän tämän kriisin olevan taas etappi eteenpäin.
Ap
Mielenterveysseuran ylläpitämä kriisikeskus on maksuton. Ajan saaminen voi kestää. Olet kokenut paljon ja selviytynyt hienosti. Koita jaksaa.
Kaksi työpaikkaa? ei ihme että stressaa ja ahdistaa. Irtisanoudu toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi työpaikkaa? ei ihme että stressaa ja ahdistaa. Irtisanoudu toisesta.
Väliaikainen elämänvaihe.
Ei minua ehkä työ sinänsä, ahdistaa vaan, että nyt pitäisi ottaa vastuuta. Olla siis yhden paikan päävastuuhenkilönä, johon kuuluu paljon työtä ja lisäksi siitä pitäisi juosta toisiin töihin. Lomaa siirsin..
Ei sillä etten osaisi mutta tunnollisena ja nuorena työntekijänä paineensietokyky ei ole niin kehittynyt kun kokeneemmilla joten pelkään toden teolla väsyvän ja menettäväni kiinnostuksen kokonaan.
Ja palkka ei tietenkään seuraa perässä koska olen niin nuori.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi työpaikkaa? ei ihme että stressaa ja ahdistaa. Irtisanoudu toisesta.
Väliaikainen elämänvaihe.
Ei minua ehkä työ sinänsä, ahdistaa vaan, että nyt pitäisi ottaa vastuuta. Olla siis yhden paikan päävastuuhenkilönä, johon kuuluu paljon työtä ja lisäksi siitä pitäisi juosta toisiin töihin. Lomaa siirsin..
Ei sillä etten osaisi mutta tunnollisena ja nuorena työntekijänä paineensietokyky ei ole niin kehittynyt kun kokeneemmilla joten pelkään toden teolla väsyvän ja menettäväni kiinnostuksen kokonaan.
Ja palkka ei tietenkään seuraa perässä koska olen niin nuori.Ap
Kenenkään kahta työtä tekevän paineensietokyky ei ole hyvä. Keho ja mieli tarvitsee palautumsita työpäivästä ja se palautuminen juuri auttaa siinä, että sietää painetta työpäivän aikana. Kahden eri työpaikan välillä juokseminen kuluttaa todella paljon, vaikka ei edes olisi 100% työaika molemmissa. Kokemusta on. Älä polta itseäsi loppuun nuorena.
Muutenkin tuntuu olevan jälleen jokin kriisi päällä.
Kun lapsuudenkoti oli epävakaa ja lasinen, vanhemmat eivät osanneet huolehtia, kaikenmaailman oksettavia asioita sitä näki ja itse suostui nuorena vääriin porukohin jne.
Ollut seksuaalista hyväkskäyttöä ja väkivaltaa ja alistamista jne. Olen katsonut myös kun äitiäni kohdellaan huonosti.
Lyhennettynä näin.
Jotenkin nuokin ahdistavat aina ajoittain.
Olen päässyt pitkälle mutta mikään ei riitä. Tyhjä olo ja nyt kun on ote lipsunut niin takki on tyhjempi.
Miehet ahdistavat, seksiä en halua. Ahdistaa jos edes mietin kenenkään koskevan minuun.
Yksi vanhempi työkaveri hyväksikäytti minua vuosi sitten ja toimin väärin tilanteessa. Olisi pitänyt kuunnella vastojaan. Sekin painaa ja ällöttää.
Jotenkin...
Miten minä nyt saisin kaiken balanssiin. Välillä tunnen luhistuvani mutta pakko sinnikkäästi jaksaa.
Ap