Ahdistaa. Kaikki saavutukseni ovat menneet ja tunnen olevani tyhjän päällä.

Pari vuotta takaperin aloin rakentamaan parempaa elämää. Olin sillon masentunut, luottotiedot olivat menneet, alkoholia virtasi runsaasti ja todella vaikeasta menneisyydestä halusin itseni irti. Muutin pois.

Olin parikymppinen ja päätin yrittää.
No töissä alkoi hiljalleen sujumaan ja kehittynyt olen valtavasti. Masennus hiipui hiljalleen onnistumisien myötä, ulosoton sain maksettua ja pikkuhiljaa oma hyvinvointikin alkoi kiinnostamaan enemmän.
Söin terveellisemmin, opiskelin itsenäisesti ravitsemusta, aloin käymään kuntosalilla.
Myöskin tupakoinnin olen yrittänyt lopettaa pariin otteeseen.

Nyt tilanne on se, että olen kahdessa työssä. Teen pitkää päivää, ura sen kun etenee ja stressi lisääntyy.
En ehdi käymään salilla, en syö terveellisesti koska väsymys ja huono kierre.
Tupakointi tuli takaisin kuvioihin kun otin alkoholia.
Olen lihonut ja join alkoholia liikaa, rahatkin jotka olen tienannut..
Tuli yllättäviä menoja enkä ole sen varakkaampi oikeastaan kuin ennenkään.

Tunnen kaiken merkityksettömäksi, olen yksinäinen. Uudesta kaupungista hankala saada ystäviä, muutenkin jos ei ole kovin ulospäinsuuntautunut tai sitten olen ärsyttävä.
En tiedä.
Oikeasti olen hyväsydäminen enkä halua vaivata ketään.

Ahdistaa. Pakko oli kirjoittaa.
Olen niin kovin nuori ja haluan oppia ja edetä.
Olen kai liiankin kärsimätön? En ymmärrä miksi minun täytyy tähdätä alallani parissa vuodessa vastuutehtäviin.
En tiedä kannattaako ottaa vai jättää.
Tietysti niitä vastuutehtäviä saa myöhemminkin mutta mitähän työnantaja mahtaa ajatella jos peräännyn.
Hän kyllä haluaa minun olevan pitkiä päivä töissä ja puolet siitä vastuutehtävissä.
Nuori, tunnollinen, ahkera ja ennen kaikkea halpa kun olen.
Alkaa vaikuttamaan järjettömältä kaikki.
Tekisi mieli juosta koloon kun en tiedä mitä tehdä, kaikki tuntuu menevän päin mäntyä.