Lue keskustelun säännöt.
Miksi mikään ei toimi erityislasteni kanssa?
14.04.2018 |
Minulla on kolme erityislasta ja tiedän kyllä, että elämä heidän kanssaan on ihan pirun rankkaa ja vaikeaa. Mutta nykyisin se on niin kauheaa, että toivon vain kuolevani (terveys minulta on jo mennyt: on mahahaava, astma, polvi ja lonkka tohjona jne.). Lapset ovat kaikki kouluikäisiä ja heidän kanssaan ei toimi ei mikään, he huutavat, kiljuvat ja tappelevat aamusta yöhön. Yksi lapsista ei koskaan ole nukkunut kuin 6 tunnin öitä. Vaatteiden pukemiseen menee monta tuntia ja ulos lähtiessä joudun jakamaan yhden autoon, yhden etu- ja yhden takapihalle, muutoin hakkaavat toisensa hengiltä. Taas niin paha mieli tästäkin kauheasta päivästä. Lopulta huusin itsekin ihan raivona lapsille, kun tätä on 365 päivää vuodessa joka hetki jota en ole töissä.
Kommentit (16)
Valitettavasti en osaa auttaa, mutta iso hali ja tsemppiä sulle ja koko perheelle. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole saanut lapsille ja itsellesi terapiaa, vai onko lapset niin erityisiä, ettei mikään auta. t. itsekin joskus joudun yhden erityisen kanssa konfliktiin.
Ja kaikki nää ongelmat tuli tietenkin esiin vasta kun kaikki kolme oli hankittu.
Onko teillä seurantaa lasten asioissa olemassa eli hoitosuhdetta, jossa ongelmista pystyisi puhumaan? Onko lääkityksiä kokeiltu? Ei tuon tuollaista pitäisi olla :( Meillä on vain yksi asperger-lapsi ja hänen kanssaan menee ihan hyvin.
Koita saada apua, vaikka tiedän kyllä, että avun saaminen voi olla kiven alla. Koita pyytää myös apua läheisiltä, selitä heille mikä tilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän...meillä 1/4 erityislapsi ja kyllä välillä on voimat ihan lopussa :(, vaikka apua saadaankin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän...meillä 1/4 erityislapsi ja kyllä välillä on voimat ihan lopussa :(, vaikka apua saadaankin
Vierailija kirjoitti:
Miten yhdellä terveellä aikuisella voi olla 3 kehistysvammaista? Provo.
Neuropsykiatriset ongelmat periytyvät suht voimakkaasti. Oireet eivät välttämättä tule esiin ennen kuin päälle kolmevuotiaana, diagnoosi saadaan useimmiten vasta 6-7-vuotiaana. Tunnen perheitä, joissa useampia nepsy-lapsia, joten enpä usko provoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Yritä saada itsellesi apua, muuten et jaksa. Meillä on yksi todella vaativa ja haasteellinen lapsi, tiedän miltä tuntuu kun voimat loppuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikki nää ongelmat tuli tietenkin esiin vasta kun kaikki kolme oli hankittu.
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi erityislasta ja isä jätti koko porukan, ei edes soita lapsille. Ymmärrän että mies lähti eikä jaksanut enää. 😢
Minäkin mietin samoihin aikoihin että hommaan yksiön niin ei tarvii tehdä mitään! Itse olisin kyllä tullut takas, enkä ois muutenkaan jättänyt ketään, mutta todennäköisesti mies käsitti asian niin että jätän hänet, nyt hän ehti ensin!
Todennäköisesti ei pidä yhteyttä edes soittamalla koska epäonnistuminen on liian iso 😢
Voimia aloittajalle. Ei tavis lasten vanhemmat ymmärrä . Onko teillä käytössä risperdal, concerta ja melatoniini!?
Teidän perheelle täytyy ehdottomasti saada kaikki tukitoimet ajantasalle, koska olet selvästi itsekin jo tilanteeseen ymmärrettävästi uupunut.
Ota ensimmäiseksi yhteyttä neuvola/kouluterveydenhoitajaan. Jos teillä on lasten kohdalla tutkimukset ja diagnoosit osaltaan kunnossa, niin pyydä niiden valossa lääkärin tekemää kuntoutustarpeen arviointia (esim. toimintaterapia tai neuropsykologinen kuntoutus). Jos lasten haasteet ovat sellaisia, johon voidaan vaikuttaa lääkityksen avulla, voi myös tämän tarpeen kartoitusta pyytää.
Ovatko lasten osalta KELA-asiat kunnossa? Jos arjen haasteet ovat noin haastavia, olette varmastikin oikeutettuja ainakin perusvammaistukeen (dg:stä riippuen myös vaikeavammaisen tukeen), millä voidaan kompensoida esim. kuntoutuksiin kuljettamiseen viemää aikaa ja rahaa, lääkekuluja tai korvata ansionmenetyksiä, jotta tilanteen vaatiessa pystyisit myös lyhentämään omaa työaikaasi (auttaisiko tämä myös sinun jaksamistasi?)
Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: pyydä rohkeasti myös perhetyön tukea ja ehdottomasti ainakin, jos olet tilanteessa yksin eikä muuta tukiverkostoa ole. Voisiko perhetyöntekijä viettää esim. viikoittain lasten kanssa muutaman tunnin, jotta saat omaa aikaa tai saat hoitaa rauhassa muita juoksevia asioita. Myös tukiperhetoiminta (esim. 1 vkl/kk) on sellaista, jonka pyytämistä kannattaa pohtia.
Sinä olet teidän perheenne tukipilari, ja vaikka vanhemmalle luontevasti huolehdit kaikkien muiden hyvinvoinnista ennen omaasi, ei sinun uupumisesi palvele ketään. Etsi itsestäsi myös sitä ansaittua itsekkyyttä ja vaadi perheellenne ne tukitoimet ja avut, joihin olette oikeutettuja. Se tukee sinun paitsi sinun jaksamistasi, myös teidän kaikkien hyvinvointia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne ovat erityislapsia, ei siksi toimi. Itse olisin jättänyt lapsiluvun yhteen jos eka ois ollut erityislapsi Silkkaa tyhmyyttä ja masokismia kokeilla samaa vielä kaksi kertaa uudelleen.
Miten sitten valvot lapsia, jos he ovat eri pihoilla? Olette molemmat aikuiset ulkona ja autossa oleva on vain oman onnensa nojassa?
Miten yhdellä terveellä aikuisella voi olla 3 kehistysvammaista? Provo.