Tönäisin kuusivuotiaan seinään. Nyt kaduttaa ja paljon.

Otsikon perusteella tarkoituksella pahoinpitelit, etkä tönäissyt vahingossa. Halusin vain korjata.

Ei siitä sen enempää. Hyvä että pidät kuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattiko pykätä kersoja jos impulssikontrolli on noin onneton? Onhan ehkäisy kunnossa nyt ja jatkossa varmasti?

Olen uskovainen, ja minulla on seitsemän lasta. Olisi ollut kahdeksan, mutta yksi kuoli syntyessään.

Tämä Ap? Kannattaisikohan vaihtaa lahkoa tai vaikka alkaa ateistiksi kun uskovaisen elämä on noin paskaa?

Jumala on ainut oikea tie minulle.

Ap

Tämä on vaan joku katkera trolli jolla on jotain uskovaisia vastaan

t.mies 22v

Vierailija kirjoitti:

Sellasta sattuu, et ole kelvoton äiti, jokainen meistä menettää varmasti malttinsa joskus.

Mammojen tekopyhyys oksettaa niin julmetusti.

Sinuakin saisi joku 230cm pitkä 145kiloinen bodarimies heitellä seinille? Sellaista nyt vaan sattuu, ei se mies ole huono sen takia.

Tuokaan miehen koko ei ole edes riittävä verrattuna aikuisen ja lapsen kokoeroon verrattuna.

Itselläni on impulssikontrolli lähes samaa tasoa kuin sinulla, ja en todellakaan tule hankkimaan lapsia. Tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus. Ihan kamala teko.

Minäkin sanon tuohon, että katsokin ettet enää käy käsiksi. Minulla on hoidossa joka päivä, siis joka päivä kaksi vilkasta lasta ja ei tulisi mieleenkään käydä heihin käsiksi koska rakastan heitä. Välillä koettelevat hermoja ja niin sitten menen hieman sivummalle ja annan itselleni voimalauseen tai taputan käsiäni. Lapsi on aina lapsi, ajattelematon ja tekee mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan, otti keksin, okei, ei ottanut koko keksipakettia, hyvä. Pieni murmeli kyllä rauhoittuu kun saa maistaa itsekin hieman keksiä ja sitten siinä sivussa annan sen oikean ruuan, ei pieni kuole nälkään jos hieman poiketaan. Katsos, kaikki sujuu ja ilman kovia otteita, lapsi pelkää sinua nyt taatusti, itse en halua koskaan siihen tilanteeseen jos minua pelätään. Itse elin suuressa perheessä ja onneksi en tiedä, kuinka pienenä on kaikki sujunut; asuimme pienessä pirtissä, isä tupakoi ja meitä oli 7 lasta, myöhemmin tehtiin vintille pari huonetta, olin itse sairas ja pissasin sänkyyn aina 10 vuotiaaksi asti, silti äiti tai isä ei koskaan minua tukistanut tai haukkkunut, nyt olet terve 50 vuotias ja kahden lapsen mummu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattiko pykätä kersoja jos impulssikontrolli on noin onneton? Onhan ehkäisy kunnossa nyt ja jatkossa varmasti?

Olen uskovainen, ja minulla on seitsemän lasta. Olisi ollut kahdeksan, mutta yksi kuoli syntyessään.

Tämä Ap? Kannattaisikohan vaihtaa lahkoa tai vaikka alkaa ateistiksi kun uskovaisen elämä on noin paskaa?

Jumala on ainut oikea tie minulle.

Ap

Tämä on vaan joku katkera trolli jolla on jotain uskovaisia vastaan

t.mies 22v

Minä olen aloituksen kuusivuotias.

Jos ei ole trolli, niin Ap paina tämä mieleesi: jos rakastat lasta, laitat lapsen edun ja hyvinvoinnin oman häpeäsi sijaan etusijalle ja haet apua ensisijaisesti lapsesi, mutta myös itsesi takia. Et voi muuttaa enää tapahtunutta etkä saa tönäisyä tekemättömäksi, mutta itse valitset miten tulet toimimaan nyt tapahtuneen jälkeen ja kannatko vastuun vai et. Hyvä äiti hakee tuollaisen jälkeen apua, vaikka se tuntuukin pahalta ja nololta ym ym. Huono äiti taas laittaa omat ikävät tunteensa lapsen edelle (niinkun sinä juuri suunnittelet, että "haluaisit vain unohtaa") ja jättää asialle mahdollisuuden tapahtua uudestaan. Vahinkoja ja ylilyöntejä voi pienissä määrin sattua kelle vain, mutta aikuinen ihminen osaa mennä itseensä ja nöyrtyä. Nyt sinä viis veisaat lapsen tunteista, ja mietit edelleen itsekkäästi vain itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole trolli, niin Ap paina tämä mieleesi: jos rakastat lasta, laitat lapsen edun ja hyvinvoinnin oman häpeäsi sijaan etusijalle ja haet apua ensisijaisesti lapsesi, mutta myös itsesi takia. Et voi muuttaa enää tapahtunutta etkä saa tönäisyä tekemättömäksi, mutta itse valitset miten tulet toimimaan nyt tapahtuneen jälkeen ja kannatko vastuun vai et. Hyvä äiti hakee tuollaisen jälkeen apua, vaikka se tuntuukin pahalta ja nololta ym ym. Huono äiti taas laittaa omat ikävät tunteensa lapsen edelle (niinkun sinä juuri suunnittelet, että "haluaisit vain unohtaa") ja jättää asialle mahdollisuuden tapahtua uudestaan. Vahinkoja ja ylilyöntejä voi pienissä määrin sattua kelle vain, mutta aikuinen ihminen osaa mennä itseensä ja nöyrtyä. Nyt sinä viis veisaat lapsen tunteista, ja mietit edelleen itsekkäästi vain itseäsi.

Tuo oli vain eri näkökulmasta kerrottu. Oikeasti tuo tapahtui joulukuussa 2008, mutta keksin sijaan kävin hakemassa joulukalenterista suklaan. Ei jäänyt äidiltä (eikä isältä) ainoaksi kerraksi.

Ap