Oliko teillä lapsena tilanteita, joista nykypäivänä joku olisi tehnyt lastensuojeluilmoituksen.

- Maailmanlopulla ja Jumalan vihalla pelottelu. Tunnekasvatus oli sitä, että kerrottiin, että Jumala on surullinen, jos kiukuttelen. (Vanhemmillani oli mm. sukupuolitauti, mutta se kai sitten oli Jumalalle ihan OK.)

- Rankka koulukiusaaminen oli kuulemma minun syyni. Kukaan ei puuttunut, kiusaajia pitää ymmärtää.

- En saanut tavata uskonlahkoon kuulumattomia kavereitani.

Olin viikonlopun yksin kotona 11-vuotiaana, mikä ilmeisesti on hirveä synti nykyään. Usein myös iltaan asti yksin koulun jälkeen 8-vuotiaana, ehkä sitäkään ei enää sallittaisi.

Onkohan mulle jäänyt 80-luvun meno liian normaaliksi kun mun mielestä 13-vuotias on ihan kykenevä lapsenvahti 😄 itse hoidin 11-vuotiaana vammaista lasta yhden kesän ja hyvin meni.

Samoin kerrostalon pihalla ulkoilu. Meidän lähiössä ei yli 3-4-vuotiaita enää ulkoiluteta omalla pihalla.

Isä unohti tuon tuosta minut autoon hoitaessaan asioita. Kuljin siis mukana myös työkeikoilla ja odotin aina autossa. Välillä palaverit venähti ja anteeksipyyntönä isä kävi sitten vielä kaupassa hakemassa minulle jätskit. 😂 Eikä tosiaankaan itselle ollut jätetty mitään pelikonsoleita tai puhelimia. Siinä sitä olit, ihmettelit ja odotit. Mutta ei se koskaan heitteillejätöltä tai hylkäämiseltä tuntunut.

No minä olin isoveljen kanssa kahdestaan pihalla ja käytiin kahden korttelin päässä ostamassa jäätelöä r-kioskilta ym..... Tämä tapahtui Oulun keskustassa 80-luvun alussa mulla ikää 3v ja isoveli 6v

Ei voi kuvitella tänäpäivänä

60 -luvulla. Äiti lähetti 4- vuotiaan kauppaan ostamaan maitoa. Mukana 2 - vuotias pikkuveli. Äiti ja isä töissä, alle kouluikäiset keskenään kotona.

Hain isälle tupakkaa kaupasta.Mulla oli rakastavat vanhemmat,isä melkein raitis,äiti siihen aikaan täysraitis(uskovainen).En tarkoita että se raittius on ainut hyväksi tekevä,itse en ole täysraitis ja olen kyllä ollut kunnon äiti ja mummi.Mutta siis tarkoitin,että kotona ei ollut mitään häiriötekijöitä,mutta tupakan haku oli normaalia(miksi ei olis ollut)Samalla hain usein ruokaa ja muuta tarvittavaa.

Kais tuo tupakka sit olis,ja se että kymmenvanhana olin kesällä päivän kotona kun äiti lähti viemään siskoaan sairaalaan.Asuimme maalla.Isä oli töissä ihan lähellä ja kävi ruokatunnilla kotona.Olisi käynyt katsomassa mua silloin päivällä muutenkin,mutta halusin siivota rauhassa.Oli juhannusaaton aatto,siivosin omasta halustani kodin ja äiti toi jäätelöä ja muitaherkkuja.Ylpeämpää pikkuemäntää sai hakea,nyt tulis varmaan lasu.

Äitini kuului kirkon diakoniapiiriin ja eräät kerrat kiersin lähetys-ja yhteisvastuulistan kanssa kotikyläämme.Ihmiset olivat tuttuja ja kivoja.Aina melkein tarjottiin kahvia ja kahvileipää,tai mehua tai jotain.

Että kyllä sitä lasua riittäis.Onneksi ei kukaan tehnyt,musta kasvoi iloinen ja itseeni luottava sosiaalinen nainen.

Porukat tillin tallin kännissä pe-ilta/la-päivä ja su iltapäivään asti krapuloivat. Lapset laittoi mitä osasivat ruuaksi, ja yritti väistellä muutenvaan-tukistelua tai läimäyttelyä. Sitä nolouden huippua kun tulivat räkäkännissä la-iltana hakemaan kaveriltani kotiin tekemään nuoremmille sapuskaa kun itse eivät pystyneet ja alkoivat huutamaan kaverini vanhemmille "paremmasta herraskaisperheestä joka yrittää kääntää minut vanhempiani vastaan" (olin kerran räjähtänyt kännääjille "miksi ette voi olla normaaleja ihmisiäniin kuin X:n porukat...")

"Jostain syystä" lapseni ei ole koskaan nähneet minua kännissä, heille on aina ruokaa eikö heitä "läpsitä ohimennen" yms.

Meillä oli 80- ja 90-luvuilla tavallinen, normaali perhe ja rakastavat vanhemmat, mutta oli monia asioita joista kai nyt tehtäisiin lasu. Esim. tukistaminen ja luunapit, ei usein mutta silloin kun me lapset tehtiin pahojamme. Monesti oltiin myös vanhempien kanssa ravintolassa, vanhemmille olutta ja lapsille limsaa, vanhemmat ei kuitenkaan olleet koskaan varsinaisesti humalassa.

Olin myös pienempien sisarusten kanssa usein pitkiä aikoja keskenään kotona. Ja jo ensimmäiseltä luokalta lähtien olin koulun jälkeen yksin kotona siihen asti että vanhemmat tuli töistä. Vastasin myös n. 9-vuotiaasta lähtien perheen ruoanlaitosta arkipäivisin.

Isäpuoli löi minua laivalla ollessamme, olin ehkä 11. Joku vartija sen näki ja sanoi ettei lasta saa lyödä, ja isäpuoli meni vtuilemaan tälle. Ei tullut hälle mitään seuraamuksia. Muutenkin oli lapsuus samanlaisia nöyryyttäviä kokemuksia täynnä.

5-vuotiaana pisti itse itseäni nukkumaan, äiti oli töissä ravintolassa. Aamut hengailin lähikaupoissa kun äiti nukkui. Pikkusisaruksia hoidin päivittäin ollessani 11-13-vuotias, risua ja tukkapöllyä tuli aina joskus. Isäpuoli löi nyrkillä ja hääti kotoa kun olin 16.

Varmaan nykyisin lasun paikka jos perheen 3-10 vuotiaat kakarat paimentais lehmät laitumelle tietä pitkin kilometrin verran. Aamulypsyn jälkeen vietiin ja iltalypsylle haettiin. Ja tätä koko kesä, saatiin jäätelöä palkaksi. Oikeasti IHANIA muistoja. Tämä siis vielä 2000 -luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Porukat tillin tallin kännissä pe-ilta/la-päivä ja su iltapäivään asti krapuloivat. Lapset laittoi mitä osasivat ruuaksi, ja yritti väistellä muutenvaan-tukistelua tai läimäyttelyä. Sitä nolouden huippua kun tulivat räkäkännissä la-iltana hakemaan kaveriltani kotiin tekemään nuoremmille sapuskaa kun itse eivät pystyneet ja alkoivat huutamaan kaverini vanhemmille "paremmasta herraskaisperheestä joka yrittää kääntää minut vanhempiani vastaan" (olin kerran räjähtänyt kännääjille "miksi ette voi olla normaaleja ihmisiäniin kuin X:n porukat...")

"Jostain syystä" lapseni ei ole koskaan nähneet minua kännissä, heille on aina ruokaa eikö heitä "läpsitä ohimennen" yms.

Ja mikä saa sinut uskoman etteikö tuo olisi nyt (ja silloin) aihe lasuun?

Äiti löi jollain riman pätkällä kun sillä paloi käämit. Ruumiillinen kuritus kai kiellettiin 1984, joten ei syyllistynyt rikokseen...

Vanhempiani oli lapsena rutiininomaisesti rangaistu remmillä hakkaamalla, joten aika paljon oli heillä asenne pehmentynyt...

Kuinka moni luki ap kysymyksen?

Nyt keuhkotaan vaan lapsuuden traumoista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukat tillin tallin kännissä pe-ilta/la-päivä ja su iltapäivään asti krapuloivat. Lapset laittoi mitä osasivat ruuaksi, ja yritti väistellä muutenvaan-tukistelua tai läimäyttelyä. Sitä nolouden huippua kun tulivat räkäkännissä la-iltana hakemaan kaveriltani kotiin tekemään nuoremmille sapuskaa kun itse eivät pystyneet ja alkoivat huutamaan kaverini vanhemmille "paremmasta herraskaisperheestä joka yrittää kääntää minut vanhempiani vastaan" (olin kerran räjähtänyt kännääjille "miksi ette voi olla normaaleja ihmisiäniin kuin X:n porukat...")

"Jostain syystä" lapseni ei ole koskaan nähneet minua kännissä, heille on aina ruokaa eikö heitä "läpsitä ohimennen" yms.

Ja mikä saa sinut uskoman etteikö tuo olisi nyt (ja silloin) aihe lasuun?

Silloin (80-luvulla) kukaan ei tehnyt, vaikka kuudesluokkalaisena kerroin reksille miksi minulla ja pikkuveljellä koulu kusee, erityisesti viikonlopun jälkeen oltiin väsyneitä. Eikä tehnyt kukaan kavereiden vanhemmistakaan. Tänään tekisi joku.

Löysin äidin sammuneena kotoma milloin mistäkin. Kaikki joulut ja juhannukset meni sitä touhua seuratessa. Taksilla ajeltiin johonkin äidin kaverin luo katsomaan ryyppäämistä. Joskus jäin myös yksin kotiin öiksi, kun äiti oli jossain. Hiuksista revittiin huoneeseen, ja luunapit olivat arkipäivää. Jotenkin äiti on nämä kaikki unohtanut, ja on mielestään aina ollut hyvä ja turvallinen äiti....

Montakin. Kuten kun juoksimme siskon kanssa naapuriin kun äiti huusi kylppärissä että tappaa itsensä.

Koskaan ei mitään ilmoitettu..

Minulla oli rakastavat, normaalit vanhemmat ja turvallinen lapsuus, mutta silti oli asioita joista nykyisin tehtäisiin lasu. Kuten tupakan hakeminen kioskilta tai heiluminen ties missä ominpäin iltaan asti.

Asuin kerrostalossa ja pienemmät työnnettiin isompien sekaan periaatteella että isommat sisaret ja näiden kaverit hoitaa, siinä sitten joku pikkuinen yritti pysyä vauhdissa mukana ja välillä ventovieraat palauttivat eksyneitä taaperoita.

Nykyäänhän koko taloyhtiö leimattaisin huonoiksi vanhemmaksi ja lapset otettaisiin huostaan!

Vnhempani rakensivat taloa 50-luvulla 40 km:n päähän kodistamme, joka sijaitsi joen rannassa.

Meidät 3lasta jätettiin keskenämme kotiin aamusta iltaan juoksentelemaan pitkin rantoja. Itse olin 3 v ja veli 5 v ja sisko 7 v.

Selvisimme hengissä, mutta en koskaan olisi omia jättänyt.