Oliko teillä lapsena tilanteita, joista nykypäivänä joku olisi tehnyt lastensuojeluilmoituksen.

Ruumiillista kuritusta tosi usein.

Henkistä väkivaltaa uskonyhteisön taholta - tämähän on edelleen sallittua, viimekertainen sensuroimaton Päivärinta.

Äiti hakkasi isää ja yritti tappaa hänet. Molemmat ryyppäsivät, joten piti pitää huolta itsestä ja pikkuveljestä. 

Hain vanhempia lapsena kotiin baareista. Ainakin toivon, että nykyään tehtäisiin näistä ilmoituksia. Minun lapsuudessani ei tehty.

Tukistamista, luunappeja, remmiä solkipuolella tai oksasta paljaalle takamukselle, avokämmenellä lyöntejä koko kehoon, retuuttamista ja lama-aikana vanhempien kännäilyä sekä pelottavaa käyttäytymistä. Sormeni on poltettu hellalla 5v. siten, että kuuman hellan kuvio poltti sormenjäljen. Kiemura-arpi on muistona. Oireilin pahaa oloani vuosikaudet varastamalla jatkuvasti, anteeksi jos tunnistaa mut. Se sai muutkin inhoamaan mua käytökseni takia. Sanallisesti uhkailua lastenkodilla tai jättämisellä, sitä miten olen inhottava kakara ja miksen voi olla kuten isosiskoni (joskus toivoin että olisin vaan voinut jäädä jonkun luokse eikä koskaan palata "kotiin"). Ei hoidettu mun ADHD- lapsena, ei viety tutkimuksiin miksi olen aina vatsasta kipeä ja jätettiin hammasoikomiset tekemättä. Jatkuvia muuttoja, turvattomuutta ja vanhempien riitoja. Sain nähdä vanhempien kurittavan isoveljeäkin.

Lapsuus oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa alkaen vauvaiässä, jolloin mutsi tuuppasi mut ventovieraille hoitoon (pienin sisar ei tätä joutunut kokemaan kuten ei pieksemistäkään). Oli niitä hyviä hetkiä 1-2/10 kunnes tuli taas jotain ja helvetti alkoi. Pienestä asti pyrin olemaan pois kotoa, rakkaudetonta ja sisarusten sairasta eriarvoistamista. 9-11v. saatoin olla kotoa poissa yöhön saakka. 12-16 v. kukaan ei välittänyt kun kiusattiin koulussa henkihieveriin. Join alkoholia ja käytin lääkkeitä, lopetin syömisen ja urheilin aluksi, kotona haukuttiin ja mitätöitiin. Poikaystävän myötä 14v. tuli huumekokeilut ja vielä vakavampi väkivalta. Ihme kun olen vielä hengissä ja pysynyt skarppina.

Tein 15v. itsestäni lasun. Vanhemmat tuli myhäilemään paikalle ja sossutantat piti vanhempiani fiksuina ihmisinä jotka ymmärtävät teini-ikää rankkana vaiheena. Olin kaikkien silmissä vain kapinallinen, vastuuton teini. Annettiin lupa tulla nuorteniltoihin käymään jos tarvetta. En ikinä mennyt. Kukaan ei auttanut tai uskonut mua.

Rikki olen mutta parhaani koitan elää tätä elämää karikoista ja vakavista kolhuista välittämättä, joita on tullut valitettavan paljon matkaan myöhemminkin..En oo normaali tiedän sen kyllä. En osaa pitää kavereita ja hyväksikäyttäjät on aina vieneet pohjalle.. Nousen mutta yksinäisyys ja masennus on kamalimmat kaverit jotka tunnen ja aikuisiän syömishäiriö. Mua pidetään yleisesti hankalana ja koppavana tietämättä miten valtava itseinho mussa välillä on ja sisällä huutaa se ihminen, joka haluaa vain tulla hyväksytyksi. Juuri potkittiin kaveriporukasta ulos ja mies on jäätävän kylmä mulle. En vain ole rakastettava ja syömishäiriö on taas aktivoitunut koska se lohduttaa kun kaikki muu menee vituiksi.

Periaatteessa joo, mutta moni asia menee ohi. Ja mitä se ilmoitus auttaa, kun vanhemmat peittelee kaikki jutut? Moni asia menee lastensuojelun ohi.

Kyllä, jos joku olisi saanut tietää. Siitä olisi seurannut lasten huostaanotto. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, myös seksuaalista. Verhot kiinni ja kulissit kunnossa.

Isä laittoi viinaa suuhun kun olin noin 3-4 vuotias. Uhkasi heittää äidin partsilta alas ( 4 krs). Ja ensin puukottaa. Kävin ostamassa yh- äidille tupakat baarista jo alle kouluikäisenä ja alakoululaisena. Sain remmillä piiskaa, jos myöhästyin 5 minuuttia kotiintuloajasta, toistuvasti, Koko takapuoli ja reidet juovia täynnä. Äiti lähti jonnekin ja heräsin yöllä, että olin yksin ja pelotti. Pelkäsin myös sen poikaystäviä, setiä. Kävin ala-asteella raitsikalla mummon ja vaarin luona Kalliosta keskikaupungille. Tukka leikattiin väkisin ihan lyhyeksi poikatukaksi. Sisällä poltettiin silloin 1950-luvulla. Myöhemmin aloin polttaa riparileirillä ja sain luvan polttaa kotonakin. Itse piti pestä pyykkini jo 12.vuotiaana.Hoidin serkkujani kesällä kuukauden, serkut oli mua 6 ja 8 vuotta nuorempia, itse oli noin 12 tai 13. Kesäksi lähetettiin maalle sukulaisten luo. Kaikki tavarani heitettiin kasaan lattialle. Pakotettiin lopettamaan koulu kesken, menemään töihin  ja muuttamaan poikaystävän luo, että äiti saa elää rauhassa. Ei silloin ollut toisen vanhemman tapaamisia. Eikä elatusmaksuja, köyhiä oltiin, ei vaatteita, ei leluja, kattelin vaan paljonko muut sai joululahoja. Ellei vaari olisi opettanut, en olisi koskaan oppinut uimaan, hiihtämään, polkupyörällä ajamaan. Ei ollut puhettakaan lasusta , pelotti vaan, että mutsille sattuu jotakin, ja  joudun lastenkotiin. Tämä kuulostaa tosi wt elämältä, mutta ei sitä silloin tajunnut. Ahdisti ja koulu meni huonosti, koska aina haukuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Raittiit vanhemmat. Ja itsekin olin kunnollinen ja tunnollinen, L:n paprut ja ysin keskiarvo. En kännännyt, tupakoinut, huorannut tai varastellut.

Ja silti susta tuli tollanen halpa lut*a

Mä muistan 70-80 luvun lapsuudesta sen että oli aina nälkä. Nyttemmin kun ajattelen niin ei mulle tehty aamupalaa tai välipalaa, harvoin lämmintäkään ruokaa. Olin yksin päivät koulun jälkeen ja töistä tullessaan äiti teki leivän. Pidin sitä normaalina, luulin että muillakin lapsilla on aina nälkä. Joskus söin mausteita kun muuta ei ollut. Hirveää ajatella tätä nyt kun on kolme

omaa lasta ja miettii kuinka paljon ja tiheään he tarvitsevat kunnon ruokaa.

Onhan noita. Kerran oltiin isän kanssa saaressa veneilemässä. Isä oli ihan päissään. Ihan tavallista oli olla arki-iltaisin yksin kotona, kun vanhempi oli iltavuorossa.

Äitini pahoinpiteli, anteeksi, antoi rangaistuksiaan. Mm. Hakkasi vyöllä takamukselle, repi hiuksista, luunappeja sateli..

Isä taas oli alkoholisti ja ajeli kännissä autoa. Hyvä että tolpillaan kesti kun otti minut kyytiin ja lähdettiin ajelemaan.

Ihme, että olen enää edes hengissä ja tervejärkisenä.

Ihan ois voinnut aina pihatalkoitten aikaan tehdä varmaan kaikista kerrostalon lapsista lasun. Kaikki vanhemmat aina kännissä.

Runsas vanhempien päihtely, äiti käytti kasvatustapana tukistamista usein. Teininä örvellettiin kyllä olan takaa kavereiden kanssa. Mutta jos jotain hyvää nii kaiken aina sain suoritetuksi. Koulut ja menin myös alaikäisenä töihin hotellisiivoukseen ja myöhemmin oman alan kesätyöpaikkaan..

Ehkä nykyään ollaa kaikessa liian kriittisiä

Olin yksin öitä noin kahdeksanvuotiaasta eteenpäin, koska äiti meni tansseihin. Äitini oli hyvä äiti monin tavoin, enkä traumatisoitunut tästä. Meillä vaan ei ollut lastenvahteja lähipiirissä. Minusta tuli kuitenkin ihan menestyvä kansalainen. Mutta uskon että nykyisin tulisi lasu.

No silloin oltiin itsenäisempiä noin muutoinkin. Ei ollut iltapäväkerhoa koulun jälkeen tms.

No ei kai se L:n paperit ja ydin keskiarvo mitään kerro perhetaustasta. 😁

Meillä tukistettiin, vanhemmat olivat tuhannen kännissä kavereiden kanssa ainakin vappuna, juhannuksena ja uutena vuonna siitä lähtien kun nuorin lapsi oli ehkä 5-6-vuotias ja minä ja siskoni 10-12-vuotiaita. Tiedän, harvoin, mutta kuitenkin jotain olisi voinut sattua.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ois voinnut aina pihatalkoitten aikaan tehdä varmaan kaikista kerrostalon lapsista lasun. Kaikki vanhemmat aina kännissä.

Sama. Mutta silti muistelen talkoita hyvällä. Myös lapsiporukalla oli hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ois voinnut aina pihatalkoitten aikaan tehdä varmaan kaikista kerrostalon lapsista lasun. Kaikki vanhemmat aina kännissä.

Sama. Mutta silti muistelen talkoita hyvällä. Myös lapsiporukalla oli hauskaa.

Joo, itsekkin muistelen hyvällä! Aikuiset oli lepsulla päällä ja niiltä sai rahaa lähikiskalle karkin ja jäätelön ostoon ja oli limpparia ja makkaraa.

Meillä oli perushyvä perhe 90-luvulla, mutta kyllä moni asia on muuttunut. Saatoimme olla me 4- ja 2-vuotiaat keskenämme leikkimässä kerrostalon pihalla kun äiti oli sisällä vauvan kanssa. Ihan fiksuja teki kyllä, tyyliin laittoi ruokaa tai siivosi. Parvekkeen ovi oli kyllä auki, niin pystyi huutamaan: "Äiti tuu parvekkeelle, täällä huutaa Eeva!". Kaikki naapurin muksut tekivät samaa. Fast forward to nykypäivään: täällä edes ekaluokkalaiset ei tunnu saavan olla keskenään pihoilla, alle kouluikäisistä puhumattakaan. Mitään siivousrauhaa et lapsiltasi saa. ;)

Hiukan vanhempina, mutta silti selkeästi alle 10-vuotiaina, vietettiin kaverin kanssa monta tuntia yksin rannoilla. Ei aikuisia mailla halmeilla, ja tämä oli ihan ok. Samanikäisinä pyöräiltiin kymmeniä kilometrejä kaupoille, lähiöön, ja takaisin. Ei vanhemmilla voinut olla mitään käsitystä siitä, missä liikutaan ja ollaanko varmasti ok. Niin ja leireillä saatettiin viettää kesällä parikin viikkoa putkeen, vanhemmat kävi kerran vanhempienpäivänä ja siinä se. Omaa lasta kuskataan päiväleirille niin että työpäivät jää vajaiksi.

Älyttömän kiva lapsuus oli, niin erilainen kuin lasteni. Välillä mietin kuinka paljon enemmän "omaa aikaa" omilla vanhemmilla oli ihan siinä perusarjessa kun vertaa meidän nykyvanhempien arkeen. Just sen takia siitä omasta ajasta meuhkataan nykyään niin paljon, kun siinä perusarjessa ei enää edes pientä breikkiä tule, ilman että järjestää lapsille hoitajan. Välillä oikein hekumoin ajatuksesta, että lapset voisi laittaa keskenään pihalle edes hetkeksi. Aah, mitä luksusta!

Siihen aikaan 1960-luvulla meidän koulussa ei ollut ruokaa, oli keskikoulun nimellä. Eikä ollut sisällä pääsyä wc, vaan sinne mentiin pihalta. Eikä sinne uskaltanut mennä, olisi vaan isommat kiusanneet.

Isän kanssa välillä oltiin ulkoilemassa/kauppareissulla ja iskän piti päästä kaljalle välissä.. siinä sitten tuijotin kun ukko imee tuoppia naamaansa aamupäivällä paikallisessa. Äiti ei juuri juonut, en tajua miten päästi meidät yhdessä ulos, eikö muka tajunnut..

Oltiin avainlapsia heti 7-vuotiaasta lähtien.