Onko täällä muita, joiden vanhempi esittää täydellistä?
Ilmeisesti heikkoa itsetuntoaan peittääkseen? Ja joka on mitätöinyt teitä, ja kaikkia ympärillään (lähellä olevia) läheisiä, vieraampia ihmisiä aina kehuen ja ikään kuin ylöspäin katsoen? Ja joka on satuttanut teitä tällä ja haluatte kostaa sen, ettei toinen myönnä virheitään, vaan asettuu tuolla teidänkin yläpuolellenne?
Miten sellainen ihminen nujerretaan? Tai pannaan polvilleen? Etsitään hänen heikko kohtansa, mutta miten se löytyy, jos tämmöinen ihminen myös suojaa itseään tietyllä tunteettomuudella ja välinpitämättömyydellä?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on esittänyt koko ikänsä. Ei todellisuudessa kykene rakastamaan ketään muuta, kuin itseään. Joskus teininä halusin kostaa kaiken kokemani vääryyden elämässäni hänelle samalla mitalla, mutta muutin pois kotoa ja jätin hänet omaan arvoonsa. Tänä päivänä siedän häntä vain sen takia, että minun lapseni saavat tutustua mummoonsa. En siis lähtisi kostoreissuille, vaan yksinkertaisesti lopettaisin sietämästä huonoa kohtelua ja jättäisin vanhemman omaan rauhaansa. Kyllä hän sitten viim. Iäkkäänä yksinäisenä ihmisenä ymmärtää mikä elämässä olisi ollut tärkeintä ja pilkka kaatuu omaan nilkkaan.
Sä sentään pärjäsit niin, että jätit hänet omaan arvoonsa, mulla hän seurasi perässä ja koska oli mitätöinnillä vaurioittanut itseuskoani itseeni sai manipuloitua mua aikuisiälläkin epäilemään mussa olevan sellaista vikaa, etten oikein onnistuisi elämässä. Vaatimukset olivat sellaisia, joita mulle oli asetettu, ettei ne minulta voineetkaan onnistua, näin hänen oli helppo edelleen moitteella ohjailla minua, joka epäilin etten selviä, enkä koskaan tule onnelliseksi.
Enkä varmaan ois tullutkaan, eihän se äidin taakseen jätttäminen ois niitä asioita mun päästäni poistanut, joita hän oli sinne upottanut, että millaisena ihmisenä elän oikein eli voin saavuttaa hyvän mielen. Ne olettamukset ja vaatimukset ovat sittemmin osoittautuneet yksi kerrallaan ihan p*skaksi.
Eli voin olla onnellinen ihan erilaisena, kuin hänestä voin ikinä olla tai tulla onnelliseksi. Itseasiassa mä olin jo ihan onnellinen, hän vain pilasi sen sitten.
ap
En jaksa olla iloinen ka ylpeä elämästäni, koska vanhempanikaan ei koskaan ollut. Tai hän vielä mitätöi sen, mistä joku muu oli ylpeä minussa, vaikkei se ollut mitään ihmeellistä, tai siis siksi juuri hän sen mitätöikin.
ap
Oma äitini on esittänyt koko ikänsä. Ei todellisuudessa kykene rakastamaan ketään muuta, kuin itseään. Joskus teininä halusin kostaa kaiken kokemani vääryyden elämässäni hänelle samalla mitalla, mutta muutin pois kotoa ja jätin hänet omaan arvoonsa. Tänä päivänä siedän häntä vain sen takia, että minun lapseni saavat tutustua mummoonsa. En siis lähtisi kostoreissuille, vaan yksinkertaisesti lopettaisin sietämästä huonoa kohtelua ja jättäisin vanhemman omaan rauhaansa. Kyllä hän sitten viim. Iäkkäänä yksinäisenä ihmisenä ymmärtää mikä elämässä olisi ollut tärkeintä ja pilkka kaatuu omaan nilkkaan.