Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten autan yksinäistä äitiäni?
13.04.2018 |
Epäilen äidilläni epävakaata persoonallisuushäiriötä, sillä hän on hankala luonne ja olikin minulle pienenä hyvin kyseenalainen äitohahmo. Hänen mielialansa vaihtelevat hyvin helposti ja hän myös raivostuu todella nopeasti. On vainoharhaisuutta, kateellisuutta, mustasukkaisuutta. Luulee, että kaikki haluavat hänelle pahaa ja on pessimistinen elämästään. Sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeaa - osaa puhua ihmisille helposti, mutta pidemmällä aikavälillä ei vain taida ihmissuhteita, sillä puhuu vain itsestään eikä ole avulias tai antelias. Tunteiden käsittely on erittäin hankalaa. Harrastuksia ei ole, kun ei saa mitään aikaan eikä ole kiinnostusta.
Ehkä on sanomattakin selvää, että ystäviä ei ole. Minä ja isomummini olimme ainoat, jotka sietivät äitiä suhteellisen hyvin. Mutta nyt isomummi kuoli. Itse asun eri paikkakunnalla, olen 19-vuotias opiskelija. Nyt huolettaa, sillä äiti on todella yksinäinen ja pommittaa minua jatkuvasti puheluillaan.
Äiti säälittää minua. Mitä teen? Psykologia olen yrittänyt ehdottaa monia kertoja.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ovat tosi hankalia tilanteita. Jos ei ihminen itse halua apua, eikä suoranaisesti ole vaarallinen itselleen, on avun järjestäminen todella hankalaa.
Mutta oletko kokeillut järjestää apua esim. kotipalvelun kautta. Tai jotain ennaltaehäisevää mt-työtä.
Et vastaa puheluihin no contact. Huolehdi itsestäsi, älä psyykkisesti sairaasta äidistäsi. Älä anna edes pikkusormea... olet sen itsellesi velkaa.
Vaikea keksiä miten voisit auttaa äitiäsi. Hän ei halua, ja aikuisella on vastuu omasta elämästään. Tärkeintä on, että opit itse vetämään rajoja millaista käytöstä jaksat/siedät äitisi suunnasta. Olet vielä nuori ja sinun pitää rakentaa omaa elämääsi.
Luultavasti olet läheisriippuvainen ja tarvitsisit itse terapiaa, jos olet elänyt pitkään epävakaan ja takertuvan äidin kanssa. Anteeksi suorat sanat, mutta sulla olisi kuitenkin vielä elämä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan nyt haaskaa omaa ainutlaatuista nuoruuttasi hullun hyysäämiseen!
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti olet läheisriippuvainen ja tarvitsisit itse terapiaa, jos olet elänyt pitkään epävakaan ja takertuvan äidin kanssa. Anteeksi suorat sanat, mutta sulla olisi kuitenkin vielä elämä edessä.
Minulla onkin masennusta, osittain äitini takia.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole sairaudentuntoa, et sinä sille voi mitään.
musta tuntuu että sä vähän kierrät tossa totuutta. Ehkä oletkin semmoinen iloton itse :) Ehkä äitisi tarvitsee vain rauhan sinusta kun on pakko pitää huolta susta senkin penikka
jotkut ovat yksinkertaisuudessaan tyytyväisiä yksinäisyyteensä ja heitä ei välttämättä kiinnosta että muu maailma on "huolissaan" siitä että he ovat ihan tyytyväisiä mutta muut väistelevät totuuta. emmä tiä ehkä äitis on kuitenkin ihan mukava ihminen ja miksi pitäs olla antelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä huolta itsestäsi ja omasta jaksamisesta, äitisi on vastuussa itsestään. Olet nuori vielä, nauti nuoruudesta ja omasta elämästä. Kaikella rakkaudella, olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja tajusin päästää irti vasta kun omat lapset syntyivät.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat tosi hankalia tilanteita. Jos ei ihminen itse halua apua, eikä suoranaisesti ole vaarallinen itselleen, on avun järjestäminen todella hankalaa.
Mutta oletko kokeillut järjestää apua esim. kotipalvelun kautta. Tai jotain ennaltaehäisevää mt-työtä.
Pitäisi miettiä... Harmittaa, kun toisaalta yksinäisyys on tässä tapauksessa oma syy mutta toisaalta ei ole.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinun pitää ymmärtää, että et ole vastuussa äitisi elämästä, tekemisistä tai tuntemuksista. Äitisi on aikuinen ihminen, joka pitää huolehtia itse itsestään. Ei ole sinun velvollisuutesi huolehtia äitisi onnellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
musta tuntuu että sä vähän kierrät tossa totuutta. Ehkä oletkin semmoinen iloton itse :) Ehkä äitisi tarvitsee vain rauhan sinusta kun on pakko pitää huolta susta senkin penikka
jotkut ovat yksinkertaisuudessaan tyytyväisiä yksinäisyyteensä ja heitä ei välttämättä kiinnosta että muu maailma on "huolissaan" siitä että he ovat ihan tyytyväisiä mutta muut väistelevät totuuta. emmä tiä ehkä äitis on kuitenkin ihan mukava ihminen ja miksi pitäs olla antelias.
No nyt menee kyllä päin mäntyä tuo teoriasi. Hän ei ollut alunperinkään tarpeeksi kykenevä äidiksi ja teini-iässä olen enemmän huolehtinut hänestä kuin päinvastoin. Tai siltä se välillä tuntuu.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Pidä huolta itsestäsi ja omasta jaksamisesta, äitisi on vastuussa itsestään. Olet nuori vielä, nauti nuoruudesta ja omasta elämästä. Kaikella rakkaudella, olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja tajusin päästää irti vasta kun omat lapset syntyivät.
Kiitos, tämä piristi. On vain aina surullista täällä käydessä nähdä totuus.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti olet läheisriippuvainen ja tarvitsisit itse terapiaa, jos olet elänyt pitkään epävakaan ja takertuvan äidin kanssa. Anteeksi suorat sanat, mutta sulla olisi kuitenkin vielä elämä edessä.
Minulla onkin masennusta, osittain äitini takia.
- ap
Onko sulla keskusteluapua tai mahdollisuutta siihen? Kelan tukemaa psykoterapiaa voi olla vaikeaa saada, mutta psykiatrisia sairaanhoitajia on terveysasemilla ensihätään. Mulla myös on ripustautuvat vanhemmat ja aloin kunnolla itsenäistyä vasta lähempänä kolmeakymppiä ja se harmittaa. Terapian avulla siihen voi pystyä paremmin. En tarkoita, että sun täytyisi lakata pitämästä äidistäsi, mutta että sijoittaisit itsesi etusijalle. Tsemppiä jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä huolta itsestäsi ja omasta jaksamisesta, äitisi on vastuussa itsestään. Olet nuori vielä, nauti nuoruudesta ja omasta elämästä. Kaikella rakkaudella, olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja tajusin päästää irti vasta kun omat lapset syntyivät.
Kiitos, tämä piristi. On vain aina surullista täällä käydessä nähdä totuus.
- ap
Ymmärrän, ehkä elämän vaikeimpia asioita. Toivon sinulle kuitenkin voimia päästää irti ja tsemppiä, muista että sinunkin elämäsi on arvokas ja elämisen arvoinen 😚
ai kun sut sai niin ei ollu kykynevä äidiks? osaatko katkaista itsesi napanuorasta?
noh kaikkea hyvää sinulle, voisit vaikka viedä kukkakimpun äitisi häpäisyn kunniaksi
Alue: Aihe vapaa
Up