Millainen ihminen haluaa tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylimielistä porukkaa, luulevat tietävänsä mikä on lapsen etu. Tykkäävät käyttää valtaa.

Näin ei voi sanoa yleistäen.

Mutta valitettavasti tuollaisiakin mahtuu joukkoon.

Olen itse lapseton mutta eräs tuttuni on juuri tuollainen ls-työntekijä. Puhuu paljon, siksi tiedän.

Tarkennan vielä että ei suinkaan puhu asiakkaistaan vaan omista asenteistaan ja motiiveistaan hakeutua alalle.

Se minun vanhempani on sanonut, ettei erityisemmin pidä lapsista. Siksi varmaan pystyikin ongelmitta tekemään ko työtä montakymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä lukee joku lastensuojelun sossu, niin kertoisitko millaista työsi on?

Ei ole vain yhtä muotoa. Riippuu niin kunnasta ja siitä miten siellä on sosiaalitoimi organisoitu. On varmasti aika eri asia työskennellä jollain 3000:n hengen pikkupaikkakunnalla, jossa sosiaalitoimi on auki ti ja to klo 9-11 ja siihen kuuluu lastensuojelun lisäksi muutakin. Verrattuna joku Helsinki, jossa ollaan täyspäiväisesti työssä, mutta lastensuojelu jakautuu ensiarviointiin, avohuoltoon, sijoitukseen ja jälkihuoltoon. Kaikkihan eivät todellakaan mene koko putkea läpi vaan kosketuspinta jää vaikka vain palvelutarpeen arviointiin. Aika ankeaahan se suurimmaksi osaksi on. Tyypillisesti lapsen ongelmana on vaikkapa vanhempien mielenterveysongelmat tai vähän isomman lapsen kohdalla tämän omat. Aika pienetkin lapset ovat nykysuomessa tosi sekaisin. Hyvä puoli työssä on, että se on vaihtelevaa. Asiakasperhe voi olla syrjäytynyt, mutta ihan yhtä lailla todella varakas ja hyvässä asemassa oleva. Lasten ongelmat voivat olla vauvan altistumisesta vaikkapa perheväkivallalle, teinin itsetuhoisuuteen. Useimmiten asiat hoituvat hyvässä yhteistyössä vanhempien kanssa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylimielistä porukkaa, luulevat tietävänsä mikä on lapsen etu. Tykkäävät käyttää valtaa.

Niin tietysti niiden mielestä jotka laimnlyövät tai kohtelevat lapsiaan huonosti. Ei heidän mielestään ole ollenkaan syytä kenenkään siihen puuttua, ihan pelkkää ylimielisyyttä ja vallankäyttöä vaan. Oikeasti on ihan ehdottoman tärkeää että joku haluaa auttaa näitä heikossa asemassa olevia lapsia. Miten heidän muuten kävisi? Olisivat ihan omillaan ties millaisissa olosuhteissa!

Miksi osa lapsista jätetään sitten auttamatta esim. etnisten syiden vuoksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä lukee joku lastensuojelun sossu, niin kertoisitko millaista työsi on?

Ei ole vain yhtä muotoa. Riippuu niin kunnasta ja siitä miten siellä on sosiaalitoimi organisoitu. On varmasti aika eri asia työskennellä jollain 3000:n hengen pikkupaikkakunnalla, jossa sosiaalitoimi on auki ti ja to klo 9-11 ja siihen kuuluu lastensuojelun lisäksi muutakin. Verrattuna joku Helsinki, jossa ollaan täyspäiväisesti työssä, mutta lastensuojelu jakautuu ensiarviointiin, avohuoltoon, sijoitukseen ja jälkihuoltoon. Kaikkihan eivät todellakaan mene koko putkea läpi vaan kosketuspinta jää vaikka vain palvelutarpeen arviointiin. Aika ankeaahan se suurimmaksi osaksi on. Tyypillisesti lapsen ongelmana on vaikkapa vanhempien mielenterveysongelmat tai vähän isomman lapsen kohdalla tämän omat. Aika pienetkin lapset ovat nykysuomessa tosi sekaisin. Hyvä puoli työssä on, että se on vaihtelevaa. Asiakasperhe voi olla syrjäytynyt, mutta ihan yhtä lailla todella varakas ja hyvässä asemassa oleva. Lasten ongelmat voivat olla vauvan altistumisesta vaikkapa perheväkivallalle, teinin itsetuhoisuuteen. Useimmiten asiat hoituvat hyvässä yhteistyössä vanhempien kanssa,

Miksi sossut aina korostavat puheissaan tuota yhteistyötä, mutta käytännössä hyökkäävät ylimielisinä ja valta-asemaansa hyväksikäyttäen asiakasperheiden kimppuun välittämättä faktoista, vain keksitty huoli motiivinaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä lukee joku lastensuojelun sossu, niin kertoisitko millaista työsi on?

Ei ole vain yhtä muotoa. Riippuu niin kunnasta ja siitä miten siellä on sosiaalitoimi organisoitu. On varmasti aika eri asia työskennellä jollain 3000:n hengen pikkupaikkakunnalla, jossa sosiaalitoimi on auki ti ja to klo 9-11 ja siihen kuuluu lastensuojelun lisäksi muutakin. Verrattuna joku Helsinki, jossa ollaan täyspäiväisesti työssä, mutta lastensuojelu jakautuu ensiarviointiin, avohuoltoon, sijoitukseen ja jälkihuoltoon. Kaikkihan eivät todellakaan mene koko putkea läpi vaan kosketuspinta jää vaikka vain palvelutarpeen arviointiin. Aika ankeaahan se suurimmaksi osaksi on. Tyypillisesti lapsen ongelmana on vaikkapa vanhempien mielenterveysongelmat tai vähän isomman lapsen kohdalla tämän omat. Aika pienetkin lapset ovat nykysuomessa tosi sekaisin. Hyvä puoli työssä on, että se on vaihtelevaa. Asiakasperhe voi olla syrjäytynyt, mutta ihan yhtä lailla todella varakas ja hyvässä asemassa oleva. Lasten ongelmat voivat olla vauvan altistumisesta vaikkapa perheväkivallalle, teinin itsetuhoisuuteen. Useimmiten asiat hoituvat hyvässä yhteistyössä vanhempien kanssa,

Miksi sossut aina korostavat puheissaan tuota yhteistyötä, mutta käytännössä hyökkäävät ylimielisinä ja valta-asemaansa hyväksikäyttäen asiakasperheiden kimppuun välittämättä faktoista, vain keksitty huoli motiivinaan?

Ja uhkailu alkaa välittömsti, kun astut sosiaalityöntekijän toimistoon. Vaikka selvittämään jotain epämääräistä lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä lukee joku lastensuojelun sossu, niin kertoisitko millaista työsi on?

Ei ole vain yhtä muotoa. Riippuu niin kunnasta ja siitä miten siellä on sosiaalitoimi organisoitu. On varmasti aika eri asia työskennellä jollain 3000:n hengen pikkupaikkakunnalla, jossa sosiaalitoimi on auki ti ja to klo 9-11 ja siihen kuuluu lastensuojelun lisäksi muutakin. Verrattuna joku Helsinki, jossa ollaan täyspäiväisesti työssä, mutta lastensuojelu jakautuu ensiarviointiin, avohuoltoon, sijoitukseen ja jälkihuoltoon. Kaikkihan eivät todellakaan mene koko putkea läpi vaan kosketuspinta jää vaikka vain palvelutarpeen arviointiin. Aika ankeaahan se suurimmaksi osaksi on. Tyypillisesti lapsen ongelmana on vaikkapa vanhempien mielenterveysongelmat tai vähän isomman lapsen kohdalla tämän omat. Aika pienetkin lapset ovat nykysuomessa tosi sekaisin. Hyvä puoli työssä on, että se on vaihtelevaa. Asiakasperhe voi olla syrjäytynyt, mutta ihan yhtä lailla todella varakas ja hyvässä asemassa oleva. Lasten ongelmat voivat olla vauvan altistumisesta vaikkapa perheväkivallalle, teinin itsetuhoisuuteen. Useimmiten asiat hoituvat hyvässä yhteistyössä vanhempien kanssa,

Miksi sossut aina korostavat puheissaan tuota yhteistyötä, mutta käytännössä hyökkäävät ylimielisinä ja valta-asemaansa hyväksikäyttäen asiakasperheiden kimppuun välittämättä faktoista, vain keksitty huoli motiivinaan?

Ja uhkailu alkaa välittömsti, kun astut sosiaalityöntekijän toimistoon. Vaikka selvittämään jotain epämääräistä lasua.

Tuskinpa alkaa ellei olla jo vanhoja tuttuja. Jonkin verranhan näitä kiusanteko ilmoituksia tehdään etenkin huoltoriidoissa, mutta aika vähän verrattuna todellisuuteen. Suurin osa lasuista tulee toisilta viranomaisilta. Ei se sairaala esim. keksi sitä, että äiti on tuotu sinne itsemurhaa yrittäneenä tai poliisi sitä, että kävi hakemassa väkivaltaisen isän putkaan viikonloppuna.

Miksi lastensuojelu herättää ihmisissä niin paljon tunteita? Jos lastensuojelua ei olisi niin osa lapsista olisi näiden pedofiili/narkkarivanhempiensa armoilla.

Aloittajalla on aika asenteellinen käsitys. Osa lastensuojelun asiakkaista on vaikka ikäviä tragedioita kärsineitä perheitä, on erityislapsia, fyysisesti sairastuneita vanhempia, psyykkisesti oireilevia herkkiä nuoria... Ei kaikki ole mitään rikollisia alkkiksia.