Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat katkaisi välit yhteen aikuiseen lapseen
13.04.2018 |
Isä mielenhäiriössään ja äkkipikaisuudessaan. Äiti ei tehnyt mitään korjatakseen tilannetta tai pahoitellakseen, tekee kaikkensa että ei tarvitse nähdä lasta yhtään. Selityksiä löytyy aina, vaikka asuvat suht lähellä.
Toisen lapsen perheen kanssa ollaan jatkuvasti, miltei päivittäin, matkustellaan ja hoidetaan lapsenlapsia.
Syrjittyä nimitellään kateelliseksi ja vaikka miksi, ei suuremmin huomioida hänen tilannetaan ja lähinnä kiusaannutaan jos asiasta joutuu puhumaan. Esitetään että kaikki on hyvin.
Useita vuosia kulunut, ja syntipukin viittaa sovitellaan kun lapsi teki päätöksen katkaista välit kaikkiin. Mitä mieltä, mitä sinä tekisit?
Kommentit (44)
En tiedä miten lohduttaisin sua. Palstailen harvoin, onnen siis tuo aiempi joka kertoi miehensä vanhemmista ja miehen lohduttomuudesta. Me emme kumpikaan tiedä miksi näin kävi. Puskista tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä mielestänne sisaruksena vastuuta, jos vanhempanne kohtelee teitä kuin Jumalaa ja sisarustanne sortaa? Tai mihin asti mielestänne teidän vastuu ulottuu jos ulottuu? Mitä te tekisitte sisaruksena tällaisessa tilanteessa? Se minua ehkä eniten kiinnostaa.
Luottaisin perusterveen perheen arvomaailmaan, jossa kaikkia perheenjäseniä kohdellaan samanarvoisina. Sisaruksena en hyväksyisi vanhemmilta itseni korokkeelle nostamista, koska se vahingoittaisi toista sisarustani. Varmaan asettuisin sisarukseni tueksi ja pohtisimme yhdessä vanhempiemme käytöstä. En haluaisi menettää sisarustan, enkä tulla kylmäksi käenpoikaseksi.
Ihanan tervettä puhetta!Itse olen paininut saman asian kanssa jo vuosia ja tilanne perheessä repii minut henkisesti rikki. Sisaruksen perhettä suositaan kaikessa ja sisarus ottaa tästä kaiken ilon irti. Olen katkera ja välit ennen niin rakkaaseen sisarukseen viilenevät. Olen tuntenut kovaa syyllisyyttä tunteistani. Lasteni takia joudun kituuttelemaan tässä välissä, en halua heidän välejä katkaista aineisiin isovanhempien.
T:Sitruuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä mielestänne sisaruksena vastuuta, jos vanhempanne kohtelee teitä kuin Jumalaa ja sisarustanne sortaa? Tai mihin asti mielestänne teidän vastuu ulottuu jos ulottuu? Mitä te tekisitte sisaruksena tällaisessa tilanteessa? Se minua ehkä eniten kiinnostaa.
Luottaisin perusterveen perheen arvomaailmaan, jossa kaikkia perheenjäseniä kohdellaan samanarvoisina. Sisaruksena en hyväksyisi vanhemmilta itseni korokkeelle nostamista, koska se vahingoittaisi toista sisarustani. Varmaan asettuisin sisarukseni tueksi ja pohtisimme yhdessä vanhempiemme käytöstä. En haluaisi menettää sisarustan, enkä tulla kylmäksi käenpoikaseksi.
Ihanan tervettä puhetta!Itse olen paininut saman asian kanssa jo vuosia ja tilanne perheessä repii minut henkisesti rikki. Sisaruksen perhettä suositaan kaikessa ja sisarus ottaa tästä kaiken ilon irti. Olen katkera ja välit ennen niin rakkaaseen sisarukseen viilenevät. Olen tuntenut kovaa syyllisyyttä tunteistani. Lasteni takia joudun kituuttelemaan tässä välissä, en halua heidän välejä katkaista aineisiin isovanhempien.
T:Sitruuna
Ainoisiin isovanhempiin!
Tulee epämääräisesti huono olo kun kaikki tivaa syytä, ja syy oli ihan vaan hetkellinen raivokohtaus. Olen kateellinen kaikille, joiden maailmassa vanhempien hylkäämäksi joutuu vaan erityisen painavasta syystä ja kaikki muu on mahdotonta. Oispa näin. Miten mitätön ja huono ihminen voi olla jos vanhemmatkin jättää heti kun saa ihan pienenkin syyn? Uskaltaisinpa tappaa itseni