Miten työssäkäyvät vanhemmat järjestätte lasten hoidon kesälomalla? Vakavasti kysyn.

Mies on opettaja.

Meillä on kesätyöntekijöitä palkattuna.

Tein koko talven, marraskuussa, tammikuun puolesta välistä vappuun, teen ylitöitä, max 1 h päivässä, max 4 h ja ylityöt otan vapaana. 3.tta vuotta ollaan palkattu kesätyöntekijöitä ja jokainen, joka ylitöillä saa pitkän vapaan, hänen tilalle palkataan kesätyöntekijä

Plus lomarahat vapaaksi. Itse olen 9 viikkoa. Nyt ylityöt säästän syyslomaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat haluavat auttaa hyvin monessa perheessä ja kun puhutaan kesälomasta Niin silloin ei satojen kilometrien välimatkakaan yleensä ole ongelma

Olen isoäiti, töissä, kesälomaa 4 vko. Pitäisikö minun olla se lapsenlasten kanssa vai saisinko pitää lomaa? Matkustaa,mökkeillä, käydä sukulaisten luona? Kun on se 84v äitikin, jokakaipaa seuraa.

Ilmeisesti et ole kommentin mukainen isovanhempi, joka haluaa auttaa. Kommentti ei tällöin koskenut sinua.

Meillä molemmat isovanhemmat (vielä työssäkäyviä) haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa myös omien lomiensa aikana.

Haluan auttaa äitiäni, hänellä on pienempi tukiverkko kuin lapsillani. Heillä on paljon ystäviä ja kavereita. Luulisi, että kun muutenkin ovat paljon yhdessä, reissaavat jne., niin hoitaisivat toistensa lapsia. Eivätkö ystävät haluakaan olla avuksi?

Olen yh, ei ainuttakaan sukulaista apuna (mummot kuolleet jne.). Lapset ovat olleet halvimmilla kaupungin, järjestöjen ja seurakuntien leireillä noin neljä viikkoa kesästä, max viikon isän kanssa ja minun loman kolme -neljä viikkoa minulla ja ihan yksin ainakin viikon päivät, ehkä kaksikin jos leirit viikkoa lyhyempiä. Joskus joku ystävä on auttanut päivän pari. Päiväkotiaikaan lapset oli aina kesäpäivystyksessä ja joulun tienoilla joulupäivystyksessä. Vaikein oli esikoisen ensimmäinen pitkä loma. Nyt ei enää ongelmaa.

Ratkaisin asian kouluttautumalla opettajaksi. :D

Päiväkodissa ja vanhempien loman ajan kotona. Yhteensä kai 6 viikkoa lomalla.

Kirjoitin tuonne aiemmin, että elin lapsuuteni 90-luvun ja 2000-luvun alun taitteessa. Silloin oli aivan erilaisempaa olla lapsi kuin nykyään. Jännä juttu minusta, että nykyään lasta ei saa jättää kotiin yksin esim. juuri kesälomalla, vaikka nykyään on kaikenmaailman älylaitteet, millä saa reaaliaikaisesti yhteyttä. Silloin minulla ei ollut edes kännykkää, kun leikin yksin ulkona. Asenteet ja kasvatus on paljon muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, hyvin paljon parempaan esim. ei enää väkivaltaa lapsia kohtaan (piiskaus, luunapit yms.) Mutta mikä tavallaan on muuttanut tämän kaiken? En sano, että meidän pitäsi palata huolettomaan 90-lukuun ja jättää lapsia kesälomalla yksin kotiin (vaikka minulle ei sattunut mtn, niin se ei tarkoita mtn). Minua kiinnostaa, että miksi nykyään on näin? 

Vierailija kirjoitti:

Miten uusavuttomia nää nykyajan lapset on? Itse ainakin muistan että jopa ekaluokalla (isi oli töissä 07-16 ja äiti vuorotöissä) olin muutaman tunnin yksin kotona. Tähän opettelin jo koulun jälkeen, koulusta kotiin avain kaulassa katsomaan piirrettyjä/tekemään koulutehtäviä. Kesällä sit pihalla keinuttiin parhaan kaverin kanssa (eikä hänenkään vanhemmat olleet kotona), katsottiin piirrettyjä, leikittiin kissojen kanssa. Läheiseen leikkipuistoon mentiin ilmaiselle(?) lounaalle ja sit kohta vanhemmat tulikin jo kotia. Ihan turvassa pysyttiin vaikka jopa sinne leksuun käveltiin jne. Eikä koskaan tehty mitään pahaa vielä tuossa iässä, teininä sit enemmänkin... Kuulostaa jotenkin oudolta jos ei jo kouluikäinen paria tuntia yksin kotona pärjää?!

Pari tuntia joo. Kesällä, kun koulut on kiinni, se olisi koko päivä. Ymmärrätkö eron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten uusavuttomia nää nykyajan lapset on? Itse ainakin muistan että jopa ekaluokalla (isi oli töissä 07-16 ja äiti vuorotöissä) olin muutaman tunnin yksin kotona. Tähän opettelin jo koulun jälkeen, koulusta kotiin avain kaulassa katsomaan piirrettyjä/tekemään koulutehtäviä. Kesällä sit pihalla keinuttiin parhaan kaverin kanssa (eikä hänenkään vanhemmat olleet kotona), katsottiin piirrettyjä, leikittiin kissojen kanssa. Läheiseen leikkipuistoon mentiin ilmaiselle(?) lounaalle ja sit kohta vanhemmat tulikin jo kotia. Ihan turvassa pysyttiin vaikka jopa sinne leksuun käveltiin jne. Eikä koskaan tehty mitään pahaa vielä tuossa iässä, teininä sit enemmänkin... Kuulostaa jotenkin oudolta jos ei jo kouluikäinen paria tuntia yksin kotona pärjää?!

Mä just tuolla ylempänä kirjoitin, että meillä oli kesällä palkattu hoitaja ja olen syntynyt v. 1980. Ei ollut siihen aikaan tavallista, että alaluokkalaiset olisivat olleet yksin kotona, ellei ollut vanhempia sisaruksia.

Leikkipuistoruokailu on muuten vain Helsingissä.

Helsingissä vietinkin kouluaikani, ja pienempänä maalla isoveljet katsoi perään. Ja itse olen 1994. Mut ei meillä eikä parhaan kaverin perheessäkään jossa molemmat vanhemmat oli töissä 8-16 tullut mieleenkään palkata hoitajia. Leivät osattiin tehdä itse jos oli nälkä, ja tosiaan tuo puistoruokailu. Isoveljet minulla katsoi vähän perään jos sattui kotona olemaan kun olivat just siinä aikuisuuden korvilla. Ja ihan hyvin pärjättiin, toki tähän täytyy lasta opettaa pikkuhiljaa, mut oikeasti hieman oudolta kuulostaa jos ei ees paria tuntia kouluikäinen pärjää yksin? Ei siis nuorempi. Ja toki jos on pidempi päivä ja rahaa sit palkkaisin hoitajan.

Niin, mä olen meillä se esikoinen (synt. v.1984), sisko muutaman vuoden nuorempi ja kyllä meillä oli äidin työkaverin tyttö muutamana kesänä meitä kaitsemassa, ainakin siihen asti kun menin yläasteelle. Isä teki epäsäännöllistä vuorotyötä ja äiti normaalia 9-17 virastotyöaikaa. Vanhemmat piti lomiaan limittäin, ja niille viikoille, kun olivat molemmat töissä, tosiaan oli tuo hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tukiverkkoja. Ollenkaan.

Joten päiväkoti-ikäisenä lapsi oli hoidossa niin kauan kuin tarha oli auki - käytännössä juhannukseen.

Koululainen on leireillä. Kaksi kesäkuun ekaa viikkoa srkn leirillä, yhden viikon naapurin äidin hoivissa (maksoin). Elokuussa palkkasin nuoren tulemaan kotiimme 3-4 h päivässä lounasaikaan.

Vmp koko lomailu. Kun kesä on saatu sumplittua, tulee syysloma ja kohta 2vkn joululoma ja heti perään jo hiihtoloma.

Ihan kuraa 😐

Ovatko molempien koko suvut siis jo kuolleet?

Molemma isoäidit ovat, toinen vaari evvk ja toinen vaari jo niin vanha, että ei pysty hoitaan.

Suvut? Sisaruksilla on omat elämät, jos sitä tarkoita. Mutta siis jos haet sitä, että olisi joku sukulainen, joka voisi auttaa, niin EI OLE.

Onneksi meillä on sisarusten kanssa sen verran hyvät ja läheiset välit, että pystytään jelppimään toisiamme. Vaikka meillä ne omat elämät onkin. Siinähän nuo veljen lapset menee muutaman päivän kesällä, kuin omatkin.

Tekee lapsillekin hyvää tavata serkkujansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat haluavat auttaa hyvin monessa perheessä ja kun puhutaan kesälomasta Niin silloin ei satojen kilometrien välimatkakaan yleensä ole ongelma

Olen isoäiti, töissä, kesälomaa 4 vko. Pitäisikö minun olla se lapsenlasten kanssa vai saisinko pitää lomaa? Matkustaa,mökkeillä, käydä sukulaisten luona? Kun on se 84v äitikin, jokakaipaa seuraa.

Ilmeisesti et ole kommentin mukainen isovanhempi, joka haluaa auttaa. Kommentti ei tällöin koskenut sinua.

Meillä molemmat isovanhemmat (vielä työssäkäyviä) haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa myös omien lomiensa aikana.

Haluan auttaa äitiäni, hänellä on pienempi tukiverkko kuin lapsillani. Heillä on paljon ystäviä ja kavereita. Luulisi, että kun muutenkin ovat paljon yhdessä, reissaavat jne., niin hoitaisivat toistensa lapsia. Eivätkö ystävät haluakaan olla avuksi?

Haluaa. Mutta niin ne isovanhemmatkin haluaa olla lastenlastensa kanssa. Pitääkö näiden olla toisensa poissulkevia?

Mummo lentää mielellään apuun ja jättää miehensä miniän hoitoon. (Latino). Kaikki tykkää, paitsi appi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse saan pitää neljä viikkoa lomaa viikon pätkissä pitkin kesää, työnantaja ei anna pitää pidempää lomaa kerrallaan. Nuo 4 viikkoa koitan saada järjestettyä 1.luokkalaisemme loma-aikaan. Koululaisen loppuloman hän ja veljensä ovat mukanani töissä. 

Miehellä tuore työsuhde, lomaa ei ole vielä kertynyt.

Isovanhempia on elossa yksi, äitini. Hän on ollut jo pitkää sairas ja olemme hoitaneet häntä. Lastenhoitoapua ei ole häneltä mahdollista saada.

Lastenhoitajaa ei olla palkattu, sillä meidän tulomme ovat samaa luokkaa kuin mitä sille hoitajalle pitäisi maksaa :D

Maalla asutaan eikä tukiverkkoja lähellä asu.

Töiden jälkeen puuhastellaan kaikkea mukavaa koko perheen voimin. Olen onnellinen perheestäni enkä ole osannut kaivata koskaan apua lastenhoitoon.

Jos en voisi ottaa lapsia töihin mukaan olisi varmaan otettava lainaa ja palkattava hoitaja.

Taidat vähän liioitella? Lomaa on  lain mukaan annettava vähintään yksi kahden viikon jakso, ei voi pätkiä koko lomaa yksittäisiksi viikoiksi. Jos puhut totta, niin kannattaa mainita asiasta esimiehelle ja tarvittaessa ottaa yhteyttä liittoon.

Kyllä tämä on totta, ei minulla ole tarvetta paisutella asioita. Olen itse tähän suostunut ja pyrkinyt ajattelemaan työnantajan etua. Olen pienessä firmassa, jossa olen ainoa palkattu työntekijä yrittäjän itsensä lisäksi. Kyllä täällä tiedetään miten asiat pitäisi lain mukaan tehdä, mutta käytännössä asiat eivät ihan niin mene. Pitäisihän työnantajan järjestää työterveyshuoltokin.. Mutta tässä kysymysketjussa ei ollut tarkoitus käsitellä omaa työtäni/työnantajani tapoja toimia, vaan sitä miten lastenhoito eri perheissä järjestetään :). Varmasti joku nyt kuitenkin tarttuu näihin epäkohtiinkin ja pitää tyhmänä kun olen tällaisella työnantajalla töissä. Tämä on kuitenkin oma valintani ja omaa syytäni (tunnustan olevani liian kiltti luonne) enkä minä halua valittaa tilanteestani. 

Koitan keskittyä elämässäni asioihin, jotka ovat hyvin ja kasvattamaan lapsenikin tekemään samoin <3 .

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuonne aiemmin, että elin lapsuuteni 90-luvun ja 2000-luvun alun taitteessa. Silloin oli aivan erilaisempaa olla lapsi kuin nykyään. Jännä juttu minusta, että nykyään lasta ei saa jättää kotiin yksin esim. juuri kesälomalla, vaikka nykyään on kaikenmaailman älylaitteet, millä saa reaaliaikaisesti yhteyttä. Silloin minulla ei ollut edes kännykkää, kun leikin yksin ulkona. Asenteet ja kasvatus on paljon muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, hyvin paljon parempaan esim. ei enää väkivaltaa lapsia kohtaan (piiskaus, luunapit yms.) Mutta mikä tavallaan on muuttanut tämän kaiken? En sano, että meidän pitäsi palata huolettomaan 90-lukuun ja jättää lapsia kesälomalla yksin kotiin (vaikka minulle ei sattunut mtn, niin se ei tarkoita mtn). Minua kiinnostaa, että miksi nykyään on näin? 

Olitko pitkiä aikoja aivan yksin? Oletko tasapainoiseksi kasvanut ihminen ilman masennusta?

Mielenkiinnosta kysyn. Olisin itse kaivannut jonkun, joka pitää minusta huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuonne aiemmin, että elin lapsuuteni 90-luvun ja 2000-luvun alun taitteessa. Silloin oli aivan erilaisempaa olla lapsi kuin nykyään. Jännä juttu minusta, että nykyään lasta ei saa jättää kotiin yksin esim. juuri kesälomalla, vaikka nykyään on kaikenmaailman älylaitteet, millä saa reaaliaikaisesti yhteyttä. Silloin minulla ei ollut edes kännykkää, kun leikin yksin ulkona. Asenteet ja kasvatus on paljon muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, hyvin paljon parempaan esim. ei enää väkivaltaa lapsia kohtaan (piiskaus, luunapit yms.) Mutta mikä tavallaan on muuttanut tämän kaiken? En sano, että meidän pitäsi palata huolettomaan 90-lukuun ja jättää lapsia kesälomalla yksin kotiin (vaikka minulle ei sattunut mtn, niin se ei tarkoita mtn). Minua kiinnostaa, että miksi nykyään on näin? 

Olitko pitkiä aikoja aivan yksin? Oletko tasapainoiseksi kasvanut ihminen ilman masennusta?

Mielenkiinnosta kysyn. Olisin itse kaivannut jonkun, joka pitää minusta huolta.

Mun mielestäni suomalaiset lapset voivat paremmin, kun heistä huolehditaan, eikä jätetä yksin jo pieninä, ”selviytymään” ja ”pärjäämään” kesälomista jne. Sodan aikana ja jälkeen tuo on ollut hyve suomalaisille, että täytyy osata pärjätä omillaan. 70-80-lukujen, tuolla mentaliteetilla kasvatetut lapset, voivat huonosti, masennuslääkkeitä kuluu. Kun ei katsota edes pienenä perään, ja sitten isompana hengataan jossain abc lla tai kaupungin laitamilla, saa tehdä vapaasti mitä haluaa. Vanhemmat eivät välitä. Pahempaa mun mielestäni, jopa ”risun antamiseen” (en vahingoita lapsiani ikinä edes fyysisesti) verrattuna on yksin jättäminen. Pahempaa, kuin viha, on välinpitämättömyys.

Euroopan monissa hyvinvointivaltioissa pieniä lapsia ei koskaan jätetä yksin. Se ei vaan tule edes kysymykseen, että lapsi jäisi ilman huoltajaa. Jokin muu keino täytyy löytyä.

No meillä pk-ikäinen, ekaluokkalainen ja pari teiniä. Teen lyhyempää päivää aina kun voi, samoin mies. Miehen kanssa pidetään osittain lomat limittäin. Teinit lahjon laittamaan ekaluokkalaiselle ruokaa, ja olemaan seurana osan aikaa päivästä. Pienin on päiväkodissa, onneksi varahoidon ajan ollaan jompikumpi aikuisista lomalla itse.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuonne aiemmin, että elin lapsuuteni 90-luvun ja 2000-luvun alun taitteessa. Silloin oli aivan erilaisempaa olla lapsi kuin nykyään. Jännä juttu minusta, että nykyään lasta ei saa jättää kotiin yksin esim. juuri kesälomalla, vaikka nykyään on kaikenmaailman älylaitteet, millä saa reaaliaikaisesti yhteyttä. Silloin minulla ei ollut edes kännykkää, kun leikin yksin ulkona. Asenteet ja kasvatus on paljon muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, hyvin paljon parempaan esim. ei enää väkivaltaa lapsia kohtaan (piiskaus, luunapit yms.) Mutta mikä tavallaan on muuttanut tämän kaiken? En sano, että meidän pitäsi palata huolettomaan 90-lukuun ja jättää lapsia kesälomalla yksin kotiin (vaikka minulle ei sattunut mtn, niin se ei tarkoita mtn). Minua kiinnostaa, että miksi nykyään on näin? 

Nykyään ymmärretään, että pieni lapsi ei voi olla kokonaisia päiviä yksin kotona ilman, että se vaikuttaa hänen perusturvallisuuden tunteeseensa. Vaikka pärjäisi ehkä, yksinäisyys on aika musertavaa ja pelottavaa, ainakin suurelle osalle. Pari tuntia ennen tai jälkeen koulun on ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Koulujen pitkät lomat historiaan kirjoitti:

Lapsiperheellinen tarvitsisi juuri tuon heinäkuun, koska suurin osa kesäleireistä on kesäkuussa.

Kiitos tämän ajattelutavan, minulla ja puolisollani ei ole moneen vuoteen ollut yhteistä kesälomaa. Toisen työpaikka on suljettu heinäkuun, toisen työnantaja antaa heinäkuun lomat aina lapsiperheellisille. Vaikka tästäkin keskustelusta olen ymmärtänyt, että käytännöllisempää olisi, jos vanhemmat pitäisivät lomansa peräkkäin, käytännössä moni on haluton pitämään lomansa kesäkuussa, koska silloin hoito on kuulemma helpompi järjestää. Ilmeisesti lapsiperheen yhteinen loma heinäkuussa on tärkeämpi kuin pariskunnan yhteinen loma.

Tuokin on kyllä rankkaa, kun ei ikinä tule sitä katkosta arkeen. Ainoa positiivinen asia on, että on sentään töitä.

Meillä on samalla kadulla 4 perhettä jossa pieniä koululaisia, niin jokainen perhe vuorollaan on luvannut hoitaa yhden kesäkuuviikon kaikkien perheiden lapsia. Tai siis ruokkia ja katsoa vähän perään. Loppuloma hoituu kun laittaa puolison ja oman loman peräkkäin.

Viime kesänä palkattiin kesäkuuksi opiskelija katsomaan vähän noiden perään ja jaettiin kulut niiden neljän perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuonne aiemmin, että elin lapsuuteni 90-luvun ja 2000-luvun alun taitteessa. Silloin oli aivan erilaisempaa olla lapsi kuin nykyään. Jännä juttu minusta, että nykyään lasta ei saa jättää kotiin yksin esim. juuri kesälomalla, vaikka nykyään on kaikenmaailman älylaitteet, millä saa reaaliaikaisesti yhteyttä. Silloin minulla ei ollut edes kännykkää, kun leikin yksin ulkona. Asenteet ja kasvatus on paljon muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, hyvin paljon parempaan esim. ei enää väkivaltaa lapsia kohtaan (piiskaus, luunapit yms.) Mutta mikä tavallaan on muuttanut tämän kaiken? En sano, että meidän pitäsi palata huolettomaan 90-lukuun ja jättää lapsia kesälomalla yksin kotiin (vaikka minulle ei sattunut mtn, niin se ei tarkoita mtn). Minua kiinnostaa, että miksi nykyään on näin? 

Nykyään ymmärretään, että pieni lapsi ei voi olla kokonaisia päiviä yksin kotona ilman, että se vaikuttaa hänen perusturvallisuuden tunteeseensa. Vaikka pärjäisi ehkä, yksinäisyys on aika musertavaa ja pelottavaa, ainakin suurelle osalle. Pari tuntia ennen tai jälkeen koulun on ihan eri asia.

Voi ainakin soittaa työpäivän aikana ja laittaa viestiä. On ihmisiä, jotka vain eivät saa sitä hoitajaa.