Jos sinulla olisi viikko elinaikaa...

Raha ei onnea tuo. Edes viimeisenä viikkona.

"Saisit kaikkivoipaisuuden"

Ensimmäisenä tekisin itsestäni kuolemattoman.

Haluaisin, että Pierre Woodman tekisi dokumentin minusta.

Lähtisin Jollekin Tyynenmeren saarelle. Ottaisin mukaan flyygelin ja Mozartin soittamaan sitä. Ottaisin italialaisen huippukokin kaikkine varusteineen. Hyvän ratsuhevosen. Sukellusvälineet. Kaikkein rakkaimman ihmisen, pari muuta myös. Vaelluskengät, aurinkolasit, kalastusvälineet, inkkarikanootin. Ylellisen asunnon. Aurinkovoidetta.

Tapaisin mahdollisimman monet minulle tärkeistä ihmisistä vierailemalla heidän luonaan ilman krumeluureja.

Tallentaisin tärkeimpiä muistojani ja ajatuksiani videoina lapsilleni. Kertoisin kuinka rakastan heitä, ja mitä yhteisiä muistoja meillä on.

Viimeisinä päivinä järjestäisin juhlan kotonani; hyvää ruokaa, rentoa oleilua ja paljon hyviä keskusteluja. Toivoisin minun kautta toisena tunteneiden pitävän yhteyttä jatkossakin, etteivät kadottaisi toisiaan. Tärkeintä elämässä ovat ihmiset ja yhteiset kokemukset, ei mikään hankittu omaisuus tai saavutettu asema.

Vierailija kirjoitti:

Raha ei onnea tuo. Edes viimeisenä viikkona.

Sillä pystyy hankkimaan yhtä ja toista.

Tekisin harkitun murhan.

Haluisin johonkin ulkomaille lämpimään esim. Phuket ja Phi Phi -saaret, kun siellä tullut oltua. 

Ja haluisin olla siellä läheisimpien ihmisten kanssa+mun koirat mukana.

Ja mielellään loma-asunto vuokrattuna.

Vierailija kirjoitti:

"Saisit kaikkivoipaisuuden"

Ensimmäisenä tekisin itsestäni kuolemattoman.

Sori, vain viikko.😃

En käytä optiota "saisit kutsua edesmenneet luoksesi", koska minusta on mielenkiintoisempaa pohtia asiaa realistisesti. Jotkut suolistosyövät ovat sellaisia, että puhutaan kirjaimellisesti viikoista. Realismia on myös se, ettei viikon elinajalla enää olla siinä kunnossa, että matkustetaan johonkin haavekohteeseen ja hypätään laskuvarjolla ja toteutetaan muita haaveita. Ne kannattaa toteuttaa ennen kuin se diagnoosi tulee.

MInä käyttäisin viikkoni siihen, että olisin yhteydessä kaikkiin läheisiini ja kävisin heidän kanssaan läpi yhteisen taipaleemme ja tunteeni heitä kohtaan. Jos minulla olisi merkittävää varallisuutta, järjestäisin asiantuntevan tahon kanssa niin, että omaisuuteni jakautuisi mahdollisimman hyvin ilman kohtuuttomia veroja. Jos minulla olisi ihan älyttömästi omaisuutta, niin asiantuntija-avulla perustaisin säätiön, joka edistäisi eläinten- ja luonnonsuojelua.

Paljon aikaa käyttäisin siihen, että pyrkisin löytämään sovun itseni ja omien tekojeni ja valintojeni kanssa. Ehkä haluaisin keskustella jonkun hengellisesti vakaumuksellisen ihmisen kanssa, itselleni läheisin olisi tietysti joku kristillisen vakaumuksen omaava pappi, diakoni tai vastaava.

Lääketieteen asiantuntijoiden kanssa varmistaisin, että saan koko ajan mahdollisesti tarpeellisen kivunlievityksen ja rauhoittavat lääkkeet tai jopa nukutuksen viime hetkille, jos se olisi tarpeen.

Ai niin ja tietysti tuhoaisin päiväkirjani ja poistaisin sivuhistoriani :D

Halaisin perheenjäseniäni ja kertoisin kuinka heitä rakastan. Laittaisin asiat niin kuntoon, ettei jäljiltäni jäisi talous tai juridisia murheita.

Pyytäsin anteeksi niiltä joita ilen loukannut.

Varmaankin löhöilisin. En jaksaisi suorittaa elämää edes tuossa tilanteessa.

Menisin erään miehen luo ja rakastelisin hänen kanssaan koko viikon.

Mulla menisi koko viikko siihen että järjestelen omat asiani jottei omaisten tarvitse.

Lumpioita saattaisi mennä.

Jos minulla olisi vain yksi viikko, sen pitäisi olla lämmin ja aurinkoinen toukokuun viimeinen viikko jonka viettäisin mökillä.

Huokaisisin helpotuksesta

Kostaisin Jorelle, Handelle ja Vexille.

Järjestäisin mökillä viikon kestävät kesäjuhlat. Sinne tulisivat kaikki läheiset sukulaiset ja ystävät, uisimme, saunoisimme, nauttisimme. Meren rannalla istuisimme mökin pihassa nuotiolla, söisimme herkullisia oman kasvimaan tuotoksia ja vastapyydettyä kalaa yhdessä nuotion loimussa, joisimme mitä haluaisimme ja laulaisimme ja soittaisimme. Juhliin saapuisi mukavia kuokkavieraita, ja niissä saisi useampikin uusi kaunis ihmissuhde alkunsa. Kävisimme lasten ja miehen kanssa purjehtimassa vielä viimeisenä päivänä, kertoisin kuinka rakastan heitä ja kunka hienoja ihmisiä he ovat. Iltanuotiolla kilistäisimme maljan elämälle ja väsyneenä mutta onnellisena nukahtaisin veneen punkassa aaltojen liplatukseen.

Mä naisin koko viikon

t.mies 22v