Lue keskustelun säännöt.
Muistoja c-kaseteista
Kommentit (377)
Oma ääni kuulosti kamalalta. Ihan kuin joku vieras henkilö. Joskus nimittäin juttelin kasetille.
C-kasetteja tallella pari muovipussi llista ja enemmänkin, mutta mikään kolmesta kasettisoittimesta ei toimi.
Kirjekaverin kanssa joskus lainattiin kasettejamme toisillemme. Postimaksut eivät olleet silloin niin kalliita kuin nyt.
Kuuntelin esim. Michael Monroe, Europe, Abba, Roxette, Mamba, Skädäm ja Tanna. Siitä on ikuisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TDK AD kasetteja löytyy edelleen puoli kuutiometriä. Hintalaatusuhde oli siihen aikaan lyömätön sekä äänenlaadussa että mekaniikassa.
Ensimmäinen kasetti oli sininen Scotch joka edelleen haisee uudelle sen ajan Scotch kasetille. Se on sekakasetti jonka biisijärjestyksen muistan edelleen. Se oli pari vuotta mun ainoa kasetti jonka kauhean ruinauksen jälkeen sain 10-vuotiaana v.1974
C-kasettien aikaan Suomessa toimi valtiovallan suojeluksessa järjestäytyneen rikollisuuden muoto nimeltä Teosto joka keräsi suojelurahaa sillä verukkeella että C-kasetille voi nauhoittaa musiikkia jota ei itse omista.
Samainen organisaatio peri lopulta rahaa jopa tietokoneiden kovalevyistä samalla logiikalla: niihinhän on mahdollista tallentaa vaikka Hollywoodin koko tuotanto.
Tästä tulikin ensimmäinen kosketukseni kansainväliseen verkkokauppaan (tunnettiin nimellä postimyynti) kun tilasin isommisa erissä ensin TDK:n C-kasetit, sitten poltettavat CD-levyt, sitten poltettavat Blu-Ray levyt ja looukta tietenkin ulkoiset kovalevyt pääosin saksankieliseltä alueelta joten lukion pitkälle saksallekin tuli käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
BASF oli huono TDK hyvä.
Mahdatkohan nyt sekoittaa johonkin toiseen merkkiin?
En kyllä ikinä koskenut bulkkikasetteihin joten noista en tiedä mutta BASFin paremmat kromi- ja metallikasetit olivat kyllä ihan laadukkaita.
Kasettidekki oli aina Akai, autosterot Alpinen ja C-kasetit yleensä TDK:n mutta käytin myös BASFia jos sattui saamaan isomman erän tarjouksesta.
Akai meni konkurssiin 2000 mutta kaikki kolme muuta ovat edelleen olemassa ja Alpine tekee jopa edelleen OEM valmistajana autojen AV-järjestelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai jokaisella oli tiedossa 80-luvulla, että kopion kopioita ei kannata kaseteista tehdä kun laatu huononee jokaisessa "sukupolvessa", sama ongelma vhs nauhoissa.
Moni puhuu nauhasalaatista, mutta itse 70-luvun puolivälissä syntyneenä en ole moista kokenut koskaan, liekö ollut joku vanhempien laitteiden ongelma, esim. jos vetohihnat alkaa luistaa, äänipäiden vierellä oleva kuminen vetorulla menee epätahtiin muun nauhansiirron kanssa ja saattaa alkaa vetämään nauhaa mekanismin sisään? Näin olen mielessäni miettinyt, että saattaisi käydä. Ei pitäisi kiitellä, mutta näköjään omalle kohdalle on sattunut sellaisia valmistajia jotka on tehneet kestäviä hihnoja. Yhdessä muutama vuosi sitten käytettynä ostamassani kasettiradiossa tosin on vetohihnat menneet jo joskus edellis(-t)en omistajan /-ien aikana, joten omat kasetit ei ole siinä pilaantuneet.
Pitäisi joskus avata ja katsoa saisiko hihnat uusittua, mutta entisten siivoaminen lienee melko likaista hommaa kun muuttuneet varmaan mustaksi mönjäksi, mitä olen Youtuben fiksailuvideoilta katsellut.
Hihnojahan voi olla cd-soittimissakin, lp soittimissa, tietokoneiden levykeasemissa, jne. mutta niitäkään ei ole vielä omalla kohdalla hajonnut, tosin lp soitinta ei ole ollutkaan. Ei pitäisi kiitellä tietenkään.
Mä korvasin kuminauhalla sen hihnan. Oli "pientä" säätöä nauhan pituuden kanssa. Ekaks kuulosti pikkuoravilta kun nauha oli liian lyhyt. Pari tuntia ährättyäni sain suurinpiirtein oikein. Ja taas lähti musat soimaan. 🎶🎶
Nyt kun kaikki masilman musiikki olisi ulottuvillani, kuuntelen paljon vähemmän musiikkia.
Älypuhelimen äänenlaatu on paska. Jopa c kasetti ja Sony Walkman oli parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai jokaisella oli tiedossa 80-luvulla, että kopion kopioita ei kannata kaseteista tehdä kun laatu huononee jokaisessa "sukupolvessa", sama ongelma vhs nauhoissa.
Moni puhuu nauhasalaatista, mutta itse 70-luvun puolivälissä syntyneenä en ole moista kokenut koskaan, liekö ollut joku vanhempien laitteiden ongelma, esim. jos vetohihnat alkaa luistaa, äänipäiden vierellä oleva kuminen vetorulla menee epätahtiin muun nauhansiirron kanssa ja saattaa alkaa vetämään nauhaa mekanismin sisään? Näin olen mielessäni miettinyt, että saattaisi käydä. Ei pitäisi kiitellä, mutta näköjään omalle kohdalle on sattunut sellaisia valmistajia jotka on tehneet kestäviä hihnoja. Yhdessä muutama vuosi sitten käytettynä ostamassani kasettiradiossa tosin on vetohihnat menneet jo joskus edellis(-t)en omistajan /-ien aikana, joten omat kasetit ei ole siinä pilaantuneet.
Pitäisi joskus avata ja katsoa saisiko hihnat uusittua, mutta entisten siivoaminen lienee melko likaista hommaa kun muuttuneet varmaan mustaksi mönjäksi, mitä olen Youtuben fiksailuvideoilta katsellut.
Hihnojahan voi olla cd-soittimissakin, lp soittimissa, tietokoneiden levykeasemissa, jne. mutta niitäkään ei ole vielä omalla kohdalla hajonnut, tosin lp soitinta ei ole ollutkaan. Ei pitäisi kiitellä tietenkään.
Mä korvasin kuminauhalla sen hihnan. Oli "pientä" säätöä nauhan pituuden kanssa. Ekaks kuulosti pikkuoravilta kun nauha oli liian lyhyt. Pari tuntia ährättyäni sain suurinpiirtein oikein. Ja taas lähti musat soimaan. 🎶🎶
Tuostahan sai pikkuorava äänen kun paino jonkun nspin puoleen väliin, en nyt muista minkä. Omaa äänitettiin joskus niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TDK AD kasetteja löytyy edelleen puoli kuutiometriä. Hintalaatusuhde oli siihen aikaan lyömätön sekä äänenlaadussa että mekaniikassa.
Ensimmäinen kasetti oli sininen Scotch joka edelleen haisee uudelle sen ajan Scotch kasetille. Se on sekakasetti jonka biisijärjestyksen muistan edelleen. Se oli pari vuotta mun ainoa kasetti jonka kauhean ruinauksen jälkeen sain 10-vuotiaana v.1974
C-kasettien aikaan Suomessa toimi valtiovallan suojeluksessa järjestäytyneen rikollisuuden muoto nimeltä Teosto joka keräsi suojelurahaa sillä verukkeella että C-kasetille voi nauhoittaa musiikkia jota ei itse omista.
Samainen organisaatio peri lopulta rahaa jopa tietokoneiden kovalevyistä samalla logiikalla: niihinhän on mahdollista tallentaa vaikka Hollywoodin koko tuotanto.
Tästä tulikin ensimmäinen kosketukseni kansainväliseen verkkokauppaan (tunnettiin nimellä postimyynti) kun tilasin isommisa erissä ensin TDK:n C-kasetit, sitten poltettavat CD-levyt, sitten poltettavat Blu-Ray levyt ja looukta tietenkin ulkoiset kovalevyt pääosin saksankieliseltä alueelta joten lukion pitkälle saksallekin tuli käyttöä.
Juu, teosto on ihan turha. Kuuntele sinä vaan. Artisti maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TDK AD kasetteja löytyy edelleen puoli kuutiometriä. Hintalaatusuhde oli siihen aikaan lyömätön sekä äänenlaadussa että mekaniikassa.
Ensimmäinen kasetti oli sininen Scotch joka edelleen haisee uudelle sen ajan Scotch kasetille. Se on sekakasetti jonka biisijärjestyksen muistan edelleen. Se oli pari vuotta mun ainoa kasetti jonka kauhean ruinauksen jälkeen sain 10-vuotiaana v.1974
C-kasettien aikaan Suomessa toimi valtiovallan suojeluksessa järjestäytyneen rikollisuuden muoto nimeltä Teosto joka keräsi suojelurahaa sillä verukkeella että C-kasetille voi nauhoittaa musiikkia jota ei itse omista.
Samainen organisaatio peri lopulta rahaa jopa tietokoneiden kovalevyistä samalla logiikalla: niihinhän on mahdollista tallentaa vaikka Hollywoodin koko tuotanto.
Tästä tulikin ensimmäinen kosketukseni kansainväliseen verkkokauppaan (tunnettiin nimellä postimyynti) kun tilasin isommisa erissä ensin TDK:n C-kasetit, sitten poltettavat CD-levyt, sitten poltettavat Blu-Ray levyt ja looukta tietenkin ulkoiset kovalevyt pääosin saksankieliseltä alueelta joten lukion pitkälle saksallekin tuli käyttöä.
Juu, teosto on ihan turha. Kuuntele sinä vaan. Artisti maksaa.
Minä nauhoitin ostamiltani LP-levyiltä (ja myöhemmin CD-levyiltä) musiikkia autossa kuunneltavaksi mikä oli täysin laillista ja tuossa käytössä jokaiseen C-kasettiin kohdistettu suojeluraha oli täysin perusteeton. Maksettua sisältöä saa tallettaa uuteen formaattiin joka soveltuu kuunneltavaksi toisessa paikassa.
Aivan avoimeen mafiatouhuun mentiin kun suojeluraha ulotettiin tietokoneen tallennusjärjestelmiin, jopa ulkoisiin kovalevyihin joiden käyttötarkoitus oli aivan muuta kuin musiikin tai elokuvien tallennus.
Perustelu oli se että näitä "voidaan käyttää laittomaan musiikin kopiointiin". Miksi sorkkaraudoissa ja Morapuukoissa ei sitten ole rikosseuraamuksmaksua hinnassa kun niitäkin voi käyttää laittomiin tarkoituksiin.
Pennin jeniä en maksanut suojelurahaa kun ulkomailta sai tilattua oikeaan hintaan joten pitäkää tunkkinne. Jos artistin musiikki on niin surkeaa ettei kukaan suostu maksamaan siitä senttiäkään vaan kuuntelee ainoastaan piraattikopiona niin saa minun puolestani menmä oikeisiin töihin.
Yläasteen aikana parin kaverin kanssa nauhoitettiin itse keksittyjä "radio-ohjelmia" joita nauhoitettiin kasetille. Kaikenlaista hömppäsettiä. Itsetehtyä sketsiä ja komiikkaa.
Yks kaveri, jolla ei ollut videoita joilla nauhoittaa telkkariohjelmia nauhalle, äänitti kasetille Miami Viceä ja MacGyver - jaksoja ja kuunteli parhaat palat ja repliikit uudelleen. Toki katsojien piti olla hiljaa nauhoituksen aikana ettei taustalla kuulu naurua ja yskintää. Viitsiväinen oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kouluaikoina, että unessa kuulee ja aivot oppii asioita. Nauhoitin c-kasetille ääneen lukemani oppikirjan kappaleet, noin 3 sivua ja laitoin soimaan nukkumaan mennessä. Mitään en oppinut tai muista paitsi että aihe oli länsimaiset uskonnot.
Ilman mikrofonia nauhoitin mankan c-kasetille televisiosta Levyraadin Gibson Brothersin Cuba-kappaleen. Ajattelin perheenjäseniä, jotka eivät olleet paikalla kuulemassa sitä mahtavaa kappaletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin tehtiin improvisoituja näytelmiä / kuunnelmia. Se touhu oli niin hauskaa, että pissa meinasi tulla housuun nauraessa kuunnelmaa tehdessä ja viimeistään sitä nauhoitetta kuunnellessa.
Kuuntelen tälläkin hetkellä c-kasettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä ärsyttävää nauhoittaa hyvää kappaletta radiosta ja sitten juontaja aloitti höpinät kesken kappaleen. Se oli kamalaa!
VOI HEL....TI, se alko taas puliseen ennen kun biisi loppu.
Osaatko muuten sanoa, miksi ne teki niin.
Se ei itelle valjennu koskaan
Tuota voisi kysyä useammalta nykyiseltä juontajalta eri radiokanavista. Toiset tuppaavat tekemään tuota tänäpäivänäkin.
Tekevät sen tahallaan. Motiivia voi miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen tälläkin hetkellä c-kasettia.
Samoin! Hahah!
Tietokonelehdistä kirjoitettiin ohjelmalistauksia laitteille kuten Commodore 64, VIC-20, ZX Spectrum, Amstrad, MSX ja tallennettiin C-kasetille. Monia muitakin tietokonemerkkejä tuolloin oli. Salorallakin oli omat tietokoneensa Salora Fellow ja Salora Manager.
Tuota voisi kysyä useammalta nykyiseltä juontajalta eri radiokanavista. Toiset tuppaavat tekemään tuota tänäpäivänäkin.