Muistoja c-kaseteista

Kasettidekki , analoginen kun on , vaatii korkealuokkaisen mekaniikan , halpojen soittimien mekaniikka on kehno ja ääni sen mukainen , moottoroitu kasettiluukku on mielestäni aika kaukaa haettu keksintö , josta on enemmän haittaa kuin etua 

Vierailija kirjoitti:

Lyijykynä, millä nauhan kelaus tai suoristui sujui.

Ruuvimeisselikin oli pätevä.

Minkä takia niiden olisi oltava vain muistoja. C-kasetteja valmistetaan edelleen. En tiedä miten muissa musiikkipiireissä homma menee, mutta heavyä puolella on niin että bändit edelleen julkaisee musiikkiaan myös c-kasetteina. Olen jopa ostanut muutamia uusia c-kasetteja.

C-kasetteja ei tule kyllä ikävä, vinyylilevyissä oli puolensa. 

Ei kannata hankkia 2 pesäistä autoreverse kasettidekkiä Jo hyvää äänenlaatua haluaa, miksi pitää olla 2 kasettipesää? Kuka tekee niillä kopioita, kopioitten kopio on niin huono Laadultaan, kuka sellaista kestää kuunnella?. Sitä saa mitä tilaa. 2 heikkolaatuista kasettikoneistoa. Koska c - kasetti järjestelmä on analoginen, se merkitsee sitä , että koneiston rakenne on oltava raskastekoinen ja hyvin tarkka jotta saadaan vakaa nauhankulku Halvalla sellaista ei voi tehdä 

Käytin kasetteja lapsena vielä ihan 2000-luvun alkupuolella. Kavereilta tai kirjastosta lainaan cd ja kopioin sen. Samaan aikaan kyllä myös warettaminen yleistyi, eli tuo oli sellaista ekstraa. Ja poltetut cd:t ja venäjältä tuodut piraatit tietysti. Mutta esim. Autoissa oli vielä kasettisoittimet ja radiosta tuli nauhoiteltua myös.

Minulla on runsaasti kasettiäänikirjoja sekä nauhoitettuja kuunnelmia.

Kuuntelen usein.

Soitin (soittimet) on suht uusi.

C kasetit ovat tehneet paluun. Niitä myydään jo marketeissakin.

Vierailija kirjoitti:

Kasettidekki , analoginen kun on , vaatii korkealuokkaisen mekaniikan , halpojen soittimien mekaniikka on kehno ja ääni sen mukainen , moottoroitu kasettiluukku on mielestäni aika kaukaa haettu keksintö , josta on enemmän haittaa kuin etua 

Tämä on vähän samaa sarjaa kuin moottoroitu auton takaluukku. Kallis, helposti hajoava mekanismi joka on yleisesti ottaen raivostuttavan hidas ja kömpelö kun haluaisi vain tempaista luukun auki, heittää kamat sisään ja paiskata kannen kiinni. Toisaalta loistava jos siinä on tunnistin joka osaa avata takaluukun esim. jalkaa heilauttamalla kun kädet ovat täynnä tavaraa tai kauppakasseja.

Oli kyllä ärsyttävää nauhoittaa hyvää kappaletta radiosta ja sitten juontaja aloitti höpinät kesken kappaleen. Se oli kamalaa!

TDK AD kasetteja löytyy edelleen puoli kuutiometriä. Hintalaatusuhde oli siihen aikaan lyömätön sekä äänenlaadussa että mekaniikassa. 

Ensimmäinen kasetti oli sininen Scotch joka edelleen haisee uudelle sen ajan Scotch kasetille. Se on sekakasetti jonka biisijärjestyksen muistan edelleen. Se oli pari vuotta mun ainoa kasetti jonka kauhean ruinauksen jälkeen sain 10-vuotiaana v.1974

Kyllähän minä äänittelin C-kaseteille sekä kavereiden LP-levyjä että radiossa soivia pop- ja rock-kappaleita läpi koko 70-luvun. Isäni oli innokas musiikin harrastaja, ja sain hänet ostamaan Tandbergin 3-äänipäisen "dekin", jolla sai hyvältä levysoittimelta ihan kohtuullisen tasoisia äänityksiä. Dolbyn kohinanvaimennus (B ja C) paransi laatua ihan olennaisesti. Niitä äänipäitä piti kyllä hinkkailla pumpulipuikoilla tämän tästä. 

Olen silti taipuvainen ajattelemaan, että koko C-kasetti oli paholaisen keksintö. Kun ajokortin saamisen jälkeen ne vaivalla tehdyt TDK:n kasetit vietiin autosoittimiin, oli tulos usein sotkua ja paskaa. Varsinkin pakkasilla.

CD-formaatti oli taivaan lahja. Ei likaantuvia äänipäitä tai kuluvia neuloja. Ritinä ja pauke hävisivät ikuisiksi ajoiksi. Minulla on edelleen hyvä analoginen laitteisto, mutta kyllähän CD:n äänenlaatu pätkii kaiken analogisen. Analogisoittimien "pehmeys" saattaa miellyttää joidenkin korvaa, mutta ei se aitoa ole. 

Esimerkiksi kuuluisa "Spector-sound" 60-luvulta oli vain yritys vääntää jo silloin hyvätasoinen äänite kuulostamaan hyvältä USA:ssa vallassa olleelle AM-autoradioille, joiden taajuuskaista taisi loppua 6000 hertsiin (korjatkaa, en jaksa tarkistaa). Toki tuottajat ovat aina hioneet soundinsa käytettävän teknologian mukaiseksi, mutta edelleen ihmettelen nykytrendiä kuunnella striimausta matalalla bittivirralla kammottavan huonosti soivista laitteista. 

BASF oli huono TDK hyvä.

C-kasetit joissa nauhoissa oli kromia, kuluttivat todella paljon äänipäitä.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä ärsyttävää nauhoittaa hyvää kappaletta radiosta ja sitten juontaja aloitti höpinät kesken kappaleen. Se oli kamalaa!

VOI HEL....TI, se alko taas puliseen ennen kun biisi loppu.

Osaatko muuten sanoa, miksi ne teki niin.

Se ei itelle valjennu koskaan

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä ärsyttävää nauhoittaa hyvää kappaletta radiosta ja sitten juontaja aloitti höpinät kesken kappaleen. Se oli kamalaa!

Muistan ton, kyllä ketutti. On vieläkin kasetteja 70 luvulta, ite äänitetty. Ei vaan mitään millä kuunnella 

Joskus pantiin mikki päälle, ja nauhotettiin omia pulinoita

Parisenkymmentä kasettia on vuodesta 1986 - jonnekin 1999 / 2000 asti, joitain testinauhoituksia esim. youtubesta vielä myöhemminkin, esim. oma New Retro Wave mixtape :)

Ensimmäinen mankkani oli Panasonic 70-luvun alussa. Äänitys mikillä. Äitini sai päähänsä yllättää meidät laulamalla kasetille virsiä. Olipa kiva yllätys kuulla kesken muun musiikin värisevällä äänellä: oi, mikä armo, täällä on olla, Jumalan lapsi ja perillinen... 😂

Kasetti on kaveri!

Nauhotettiin lapsena kavereiden kanssa joskus leikkejämme noihin kasetteihin. Pistettiin nauhoitus päälle ja sitten vaan leikittiin esim barbeilla yms ja oltiin niinkuin koko nauhoitusta ei olisi päällä. Myöhemmin kuunneltiin ne leikit läpi.

 Harmi kun yhtään ei ole enää tallessa.