Mitä ajattelet ihmisestä, joka vielä yli 30-vuotiaana elää "huoletonta" elämää?

Hehee, olen 30v ja teen töitä määräaikaisilla soppareilla, suoritan tässä korkeakouluopintoja samalla, matkustan monta kertaa vuodessa ja asun vuokralla. Mikäs tässä ollessa. :)

Mahtavaa! Toivon, että itsekin elän vielä yli 30-vuotiaana sellaista elämää (kuten teen nyt 27-vuotiaana). Yksi parhaista ystävistäni täyttää pian 35 ja meillä on aika lailla samanlaiset elämät: todella paljon matkustelua ja ympäri maailmaa seikkailua, kaikenlaisia uusia ainutlaatuisia kokemuksia, spontaaneja päätöksiä ja rentoa elämänasennetta riittää. Meillä molemmilla onnelliset vakisuhteet, mutta mihinkään paikoilleen jäämiseen meillä ei ole aikeita.

Vierailija kirjoitti:

Miten nykyään enää edes sitoudutaan mihinkään vaikka haluaisi

Rikollisen uralla saa mahdollisesti pitkän sidoksen vankilaan, samoin puolustusvoimien lentäjällä on iso sopimussakko jos haluaa vaihtaa ammattia. En tiedä tarkemmin, mutta olen kuullut että eräisiin vähemmistöryhmiin naiminen on myös kunnes kuolema erottaa -meiningillä. Tietysti voi aina kehittää jonkun omankin moraalifilosofian mihin sitten sitoutuu, mutta vaatii vähän kovempaa selkärankaa pitää itse kiinni sitoumuksestaan, kuin että pakote tulisi ulkopuolelta.

Jos hän on vela, en ajattele kummempia, mukava jos elää mieleistään elämää.

Mutta jos yli kolmikymppinen elää noin ja kertoo haluavansa lapsia "vasta sitten joskus myöhemmin" niin pidän vähän tyhmänä ja käy myös sääliksi. Tunnen useamman 32-35-vuotiaan naisen, jotka eivät vielä halua lapsia - kun onha tässä vielä 10 vuotta aikaa...

Vierailija kirjoitti:

Ihan jälkeenjäänyt pelle.

Ihanko tosissaan? 30-vuotiaana olin ulkomailla töissä määräaikaisopimuksella. Tietysti asuin vuokralla siellä.  Matkustin paljon, koska sieltä pääsi joka paikkaan edullisesti ja helposti. Olihan se todella huoletonta ja mukavaa elämää enkä ollut sitoutunut mihinkään. 

Hyvä tyyppi, jolla ei pipo kiristä. 

Onnellinen? Elämäänsä tyytyväinen? Iloinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jälkeenjäänyt pelle.

Ihanko tosissaan? 30-vuotiaana olin ulkomailla töissä määräaikaisopimuksella. Tietysti asuin vuokralla siellä.  Matkustin paljon, koska sieltä pääsi joka paikkaan edullisesti ja helposti. Olihan se todella huoletonta ja mukavaa elämää enkä ollut sitoutunut mihinkään. 

Tommosta elämää kuuluu elää parikymppisenä.

Mietitään mistä ap sais ammattiapua huomiohakuisuuteensa ja kavereiden kaipuuseen. Ei kai se muuten tekis näitä ääliömäisiä "Mitä ajattelet"-avauksia kaikesta mahdollisesta joka ikinen päivä.

Ap, hanki elämä.

No tuohan on ihan parasta? Mitä järkeä mennä tossun alle, käyttää kaikki palkka seinien maksamiseen ja kuunnella ämmien kitinää aivan turhista asioista?

Miksi pitäisi ajatella mitään erityistä? Laissa ei kielletä minkään ikäistä tekemästä ap:n mainitsemia asioita.

Jokainen rakentaa itselleen niin mielekkään ja mukavan elämän kuin pystyy. Jos joku pitää arjesta vailla asuntolainaa, koiraa ja lapsia niin miksi ne asiat pitäisi elämään väen väkisin ympätä?

"työskentelee joskus, opiskelee..."

Kuulostaa ihan hyvältä. Henkilö käyttää aikansa johonkin järkevään eikä makaa työttömänä sohvalla ja juo kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jälkeenjäänyt pelle.

Ihanko tosissaan? 30-vuotiaana olin ulkomailla töissä määräaikaisopimuksella. Tietysti asuin vuokralla siellä.  Matkustin paljon, koska sieltä pääsi joka paikkaan edullisesti ja helposti. Olihan se todella huoletonta ja mukavaa elämää enkä ollut sitoutunut mihinkään. 

Tommosta elämää kuuluu elää parikymppisenä.

Miksi?  Voisitko perustella. 

Jos se sopii jollekin, mutta monelle tuo olisi tosi stressaava elämäntyyli. Ei vakituista työtä, ei ehkä edes kunnon koulutusta vielä, ei omaa kotia, eli ihan vuokraisännän armoilla, ei kumppania, monella olisi oikeasti tuossa tilanteessa täysi paniikki päällä. Joten en kuvaisi tuota huolettomasti.

Huolettomasti voi elää ihminen, jolla on eläkevirka, maksettu oma koti, pitkä sitoutunut parisuhde, hyvä koulutus jne. On kaikki elämän palikat kasassa, turvaa on, vaikka sattuisi vaikeampiakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jälkeenjäänyt pelle.

Ihanko tosissaan? 30-vuotiaana olin ulkomailla töissä määräaikaisopimuksella. Tietysti asuin vuokralla siellä.  Matkustin paljon, koska sieltä pääsi joka paikkaan edullisesti ja helposti. Olihan se todella huoletonta ja mukavaa elämää enkä ollut sitoutunut mihinkään. 

Tommosta elämää kuuluu elää parikymppisenä.

Miksi?  Voisitko perustella. 

Selvennän vielä, että olin todella hyvässä työpaikassa töissä ulkomailla enkä missään hanttihommissa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se sopii jollekin, mutta monelle tuo olisi tosi stressaava elämäntyyli. Ei vakituista työtä, ei ehkä edes kunnon koulutusta vielä, ei omaa kotia, eli ihan vuokraisännän armoilla, ei kumppania, monella olisi oikeasti tuossa tilanteessa täysi paniikki päällä. Joten en kuvaisi tuota huolettomasti.

Huolettomasti voi elää ihminen, jolla on eläkevirka, maksettu oma koti, pitkä sitoutunut parisuhde, hyvä koulutus jne. On kaikki elämän palikat kasassa, turvaa on, vaikka sattuisi vaikeampiakin asioita.

Miksei olisi turvaa vaikkei olisi pitkää parisuhdetta tai omistusasuntoa? Vuokraisännän armoilla? Jos yksilö itse kokee elävänsä hyvää ja huoletonta elämää niin voiko joku muu päättää ettei se olekaan niin? En usko.

Finderella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se sopii jollekin, mutta monelle tuo olisi tosi stressaava elämäntyyli. Ei vakituista työtä, ei ehkä edes kunnon koulutusta vielä, ei omaa kotia, eli ihan vuokraisännän armoilla, ei kumppania, monella olisi oikeasti tuossa tilanteessa täysi paniikki päällä. Joten en kuvaisi tuota huolettomasti.

Huolettomasti voi elää ihminen, jolla on eläkevirka, maksettu oma koti, pitkä sitoutunut parisuhde, hyvä koulutus jne. On kaikki elämän palikat kasassa, turvaa on, vaikka sattuisi vaikeampiakin asioita.

Miksei olisi turvaa vaikkei olisi pitkää parisuhdetta tai omistusasuntoa? Vuokraisännän armoilla? Jos yksilö itse kokee elävänsä hyvää ja huoletonta elämää niin voiko joku muu päättää ettei se olekaan niin? En usko.

Niin, joku kokee tuon ehkä huolettomana. Suurin osa varmaan kokee kuitenkin huolemammaksi sellaisen elämän, missä on jo jotain, mihin palata ja turvata. Esim kun asuu ulkomailla vuokralla työkomennuksella, on kiva, että on oma koti, mihin voi palata. Kun opiskelee uutta, on huolettomampaa, kun tietää, että on jo tutkinto, jolla varmasti saa hyväpalkkaista työtä. Kun vanhenee, on huolettomampaa, kun tietää, ettei tarvitse kelvata aina vain uusille ja uusille kumppaneille, vaan on se oma rakas rinnalla vanhenemassa itsekin.

Elän kohtalaisen huolettomasti jo neljääkymmentä lähestyessä, ja ainakin minulle on käynyt niin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tuomitsevammaksi ihmiset tulevat elämääni kohtaan. Nuoremmalta vielä hyväksytään, ettei pätkätöineen ole kaikkein paras veronmaksaja, vaikka on koulutukseen ja kasvatukseen uponnut rahaa, mutta myöhemmin oletetaan, että yksilö itse tajuaa maksaa takaisin kaiken sen hyvän mitä on Suomelta saanut. Voi tietysti olla osittain kateuttakin, mutta varmaankin myös sitä, että usein ne "huolet" valinneet ihmiset ovat kasvaneet sellaisiin arvoihin, että huolettomuus on halveksuttavaa.

Ja tuo tuomitsevuus, eli sosiaalinen paine, luo jo sinänsä huolia huolettomallekin, kun kokee tavallisissa kahvipöytäkeskusteluissa olevansa aina ulkopuolinen. Joskus tulee mieleen myös, että ehkä olisi pitänyt sittenkin valita se tavallisempi elämä, mutta kun on rikkonainen työhistoria, sitä valintaa ei voi enää tehdä uusiksi. Eli näillä mennään, usein ihan tyytyväisenäkin, usein myös yksinäisenä.

Miksi nämä elämäntyylit esitetään aina ikään kuin ne olisivat joko-tai? Minä olen 31v, naimisissa ja aloimme juuri yrittää miehen kanssa ensimmäistä lastamme. Mies 34v. Mutta me matkustelemme paljon, asumme vuokralla (tällä hetkellä ulkomailla) ja mies opiskelee. Eli jonkinlainen yhdistelmä "huolettomuutta" ja kuitenkin vahvaa sitoutumista toisiimme ja yhteiseen tulevaisuuteen tämä meidän elämä.