Onko lapsille parempi kertoa asiat suoraan vai kaunistellen?

Suoraan, ikätason mukaan.

suoraan ja kauniisti ikätasolle sopivasti. avioerossa painottaa sitä, että vaikka vanhemmat eivät voi enää jatkaa mutta lasta rakastetaan yli kaiken siitä huolimatta. näin siis oppikirjoissa.

Kouluikäisille (7-12) voi siis kertoa jo suoraan? Jos lapset itse kysyvät jotain, voiko heille vastata totuudenmukaisesti? Esimerkki:

"Voiko meidän kouluun tulla ammuskelija?"

"Voiko minullekin tulla syöpä johon kuolen?"

"Miksi äiti/isä halusi eron?"

Voiko noihin siis vastata kuten aikuisellekin vastaisi. Liioittelematta,pelottelematta tai kaunistelematta?

T.ap

Hei, kysymyksesi oli lyhyt mutta sisälsi mielestäni paljon asiaa.

Mielestäni suora puhe on eri asia kuin asioiden sanominen jotenkin raa'asti.

Itse ajattelen, että lapsen kanssa tärkeintä on jättää tilaa ja aikaa dialogille, lapsen kysymyksille ja reaktioille. Itse asia pitää sanoa toki ikätasoisesti, mutta melko lyhyesti ja selkeästi. Aikuisten virhe on selittää liian pitkän kaavan mukaan, monimutkaisesti ja kaukaa. Jos sanoo asian lyhyesti ja antaaa sen jälkeen lapselle puheenvuoron, tarjoaa hänelle parhaan mahdollisuuden prosessoida ja hahmottaa asiaa, antaa hänen esittää lisäkysymykset ja näkökulmat, joissa sitten voi antaa tarvittavaa informaatiota.

Esimerkki

Kuule, on käynyt ikävä asia, mummo on joutunut sairaalaan.

Lapsi voi kysyä esim. Kuoleeko mummo? -- tai mitä mummolle tehdään?--- tuleeko mummo takaisin? -- onko tauti voinut tarttua jne.

Näihin kun vastaa yksittellen, lapsi ymmärtää parhaiten ja samalla se on myös yhteistä aikaa, keskustelua.

Näin ajattelen, entä sinä?

 

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei, kysymyksesi oli lyhyt mutta sisälsi mielestäni paljon asiaa.

Mielestäni suora puhe on eri asia kuin asioiden sanominen jotenkin raa'asti.

Itse ajattelen, että lapsen kanssa tärkeintä on jättää tilaa ja aikaa dialogille, lapsen kysymyksille ja reaktioille. Itse asia pitää sanoa toki ikätasoisesti, mutta melko lyhyesti ja selkeästi. Aikuisten virhe on selittää liian pitkän kaavan mukaan, monimutkaisesti ja kaukaa. Jos sanoo asian lyhyesti ja antaaa sen jälkeen lapselle puheenvuoron, tarjoaa hänelle parhaan mahdollisuuden prosessoida ja hahmottaa asiaa, antaa hänen esittää lisäkysymykset ja näkökulmat, joissa sitten voi antaa tarvittavaa informaatiota.

Esimerkki

Kuule, on käynyt ikävä asia, mummo on joutunut sairaalaan.

Lapsi voi kysyä esim. Kuoleeko mummo? -- tai mitä mummolle tehdään?--- tuleeko mummo takaisin? -- onko tauti voinut tarttua jne.

Näihin kun vastaa yksittellen, lapsi ymmärtää parhaiten ja samalla se on myös yhteistä aikaa, keskustelua.

Näin ajattelen, entä sinä?

 

Tuossa vastauksessa oli hyviä vinkkejä, kiitos. Eli kun lapsi kysyy että "voiko mummo kuolla?" niin on ihan ok vastata että "se on mahdollista,mutta mummo saa hyvää hoitoa joten toivoa on"?

T.ap

Vierailija kirjoitti:

Kouluikäisille (7-12) voi siis kertoa jo suoraan? Jos lapset itse kysyvät jotain, voiko heille vastata totuudenmukaisesti? Esimerkki:

"Voiko meidän kouluun tulla ammuskelija?"

"Voiko minullekin tulla syöpä johon kuolen?"

"Miksi äiti/isä halusi eron?"

Voiko noihin siis vastata kuten aikuisellekin vastaisi. Liioittelematta,pelottelematta tai kaunistelematta?

T.ap[/quote

eivät nuo ole "kysymyksiä" joihin tarvitsee vastata vaan lapsi käsittelee pelkojaan ja niistä peloista olisi hyvä puhua ja kuunnella ja antaa lapselle turvaa yleisesti ja lohduttaa hänen pelokasta mieltään tuossa tilanteessa, mun mielestä

Minä ajattelen, että rehellinen kannattaa olla. Jos 'mummo' on kuolemanvaarassa, turha ja väärin olisi vakuutella, ettei hän kuole. Mutta tuo sinun ehdotuksesi että täällä hoidetaan hyvin ja mummo on hyvissä käsissä ja toivotaan, ettei vielä ole hänen aikansa kuolla, luo lapselle turvaa.

Tärkeää onkin nimenomaan lapsen tunteiden hyväksyminen ja sanoittaminen, jos tilanne on hankalaa. Esim. että on ok pelätä rakkaan ihmisen puolesta. Mikä sinua pelottaa? Haluaisitko, että katseltaisiin mummon valokuvaa tms. Aikuisen tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan ja arvostaa niitä.

No, mielestäni yläasteikäinen on semmoinen, jolle voi jo asioita kertoa, alle 13-vuotiaalle kertoisin todella kaunistellen.